Synnytys ja imetys - näin etukäteen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elmiina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja nämä lapset on villejä ja voimakastahtoisia, ei nämä siinä suhteessa mitään liian helppoja tapauksia ole, mä oon ollut pienenä just samanlainen viikari; koko ajan vauhti päällä ja täysillä vaan uusiinkin tilanteisiin :)
 
Tuosta synnytystoivelistasta tili mieleen että yksi tuttava on kätilö, ja kirosi kaikki toivelistat sinne ja syvälle. Kertoi, että on kamalaa katsoa kun äiti ruoskii itseään "pieleen" menneestä synnytyksestä kun kaikki kohdat listalla ei toteutuneetkaan vaikka itse synnytys olisi mennyt itseasiassa oikein hyvin. Varmasti ihan totta siinä tunne- ja hormonimyrskyssä, asiat paisuu ihan hupsuihin mittasuhteisiin.
 
Just tuota mäkin pelkään, että siitä toivelistasta niinkuin esim. imetykseenkin liittyvistä odotuksista voi pahimmillaan seurata. Siks olis musta tärkeää tuoda ilmi sitä, että meni se miten meni, voi se silti olla hyvä kokemus, jos siihen asennoituu sillä tavalla :) Joka tapauksessahan se synnytys, oman lapsen syntymä, on hetki, jonka muistaa lopun ikäänsä. Muistaako sen pelkästään niiden pieleen menneiden asioiden kautta vai niiden onnistuneiden, se on omasta asenteesta kiinni. Enkä mä väitä, että se toivelista estäisi sen rennon suhtautumisen, mutta siitä pitäisi sitä täytettävää paperia ojennettaessa muistaa sille tulevalle äidille kertoa, että niitä toiveita ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa just siinä omassa synnytyksessä eikä siinä synnytystilanteessa edes enää välttämättä ne omat toiveet ole samoja kuin etukäteen mietittynä, mutta se ei ole mikään este onnistuneelle synnytyskokemukselle :)
 
Musta sinne vähättelyn piikkiin menee kaikki, missä toisten motiiveja tulkitaan tahallisesti väärin. Ihan yhtä laillahan mä voisin väittää että ihmisen pitää olla itsestään tosi epävarma jos ei uskalla ottaa edes vaihtoehdoistaan selvää kun pelkää niiden vaikuttavan niin kovin omiin mielipiteisiinsä. Tai että jos synnytystoivelistan täytyy olla pelkkä ahdistava pakkosuorituslista eikä sitä muuna osaa käsitellä ni on kyllä psyykkisessä kehityksessä menty pahasti pieleen.

Ja ei, en ole sitä mieltä kummastakaan asiasta, mutta mun mielestä ton tyyppinen "kaikkien eri lailla ajattelevien puolesta puhuminen" on melko hyökkäävää eikä tosiaankaan se kaunein tapa antaa kaikkien kukkien kukkia. Kun ei ole edes aikomustakaan noissa kommenteissa ymmärtää sitä toista näkökulmaa tai kuunnella sen edustajaa, vaan tahalleen väärintulkita ja selittää vaan miksi se toinen näkökulma on ehdottoman huono.
 
Ei mulla ollut mitään tarvetta väärinymmärtää tai sanoa muuta näkökulmaa huonoksi. Ihmettelin vaan, että miten se, ettei ole etukäteen etsimässä kaikkea mahdollista tietoa asioista, tarkoittaisi sitä, että on välinpitämätön, imetyksestä piittaamaton, pahoinpitelisi tai vähättelisi lapsiaan, tai pitäisi muiden tapoja jotenkin huonoina? Ja kuten tuo emmu_mankin esimerkki osoitti, en mä ole ainoa ihminen, joka on huomannut, ettei tuo toivelista ole kaikille pelkästään hyvästä. Joillekin se on ja tähän mainitsin epävarmemmat ihmiset siksi, että itse en koe listaa tarvitsevani, koska olen varma, että kaikki sujuu juuri niinkuin pitää ilman mitään listoja, mutta jos en olisi niin varma asioiden sujumisesta, varmasti se lista voisi tuoda jotain lohtua. Jos on epävarma siitä, sujuuko imetys ilman huolellista valmistautumista, siihen kannattaa valmistautua, jos se tuo helpotusta ja rentouttaa. Mutta kun nuo listat ja valmistautuminen, tiedonhaku jne. voi myös luoda tarpeettomia paineita, mikäli niitä löytämiään ohjeita tai itse luomiaan toivelistoja yrittää sitten suunnilleen henkensä uhalla noudattaa.
 
Sehän oliskin ihannetila, että kaikki osaisivat joka tapauksessa suhtautua avoimin mielin synnytykseen ja imetykseen ja osaisivat olla välittämättä muiden asettamista paineista eikä tulisi turhia pettymyksiä suurten odotusten takia.
 
Se, mitä itse aion muuten tällä kertaa tehdä toisin, on se, että mukana on enemmän cd-levyjä. Viimeksi oli vain yksi levy mukana johon valkattiin hyviä biisejä, mutta eihän se yksi cd mihinkään piisannut. Nyt pitää siis ottaa kassillinen levyjä messiin. Saisko jostain dj:n vetään keikkaa synnytyssaliin??
 
Ja juu, välilihan leikkaaminen ei pitäisi olla rutiinia, vaan tässä on suuria sairaala- ja kätilökohtaisia eroja. Väliliha leikataan, jos joko vauvan stressitilan takia vauva pitää saada nopeasti ulos - tai päin vastoin, jos vauva on selvästi tulossa niin vauhdikkaasti, että on paha repeämien riski. Muuten välilihaa pitäisi tukea ja se venyy hiljalleen ihan repeämittä päästämään lapsen ulos. Kyllä itekin mieluummin ottaisin leikatun kuin peräaukkoon asti revenneen haavan :)

Mua itseäni harmittaa suunnattomasti, että kaikki tieto tulkitaan herkästi syyllistäväksi. Vähän samaahan taisi käydä ravintokeskustelussa? Että jos joku sanoi vaikka että fetajuustosta voi saada listerian vaikka se oiskin pastöroitu niin sitä ei ois saanu edes sanoa ku se on loukkaavaa niitä kohtaan jotka haluaa syödä fetaa. Vaikka eihän ton pitäis olla jälleen sen kummempi juttu kuin että jokainen tekee itse ne informoidut päätökset, ei ne faktat siitä mihinkään muutu ja jokainen itse harkitsee ne hyväksyttävät riskit.

Musta esimerkiksi mitä enemmän tietoa imetyksestä on helposti saatavilla, sen vähemmän kenenkään tarvitsisi potea syyllisyyttä, kun voisi tehdä itse informoidut päätökset eikä pääsisi käymään näitä että "maitoa ei vaan tullut" tai "maito vaan loppui" tai "piti alkaa antamaan kiinteitä niin aikaisin kun lapsi oli niin iso/pieni" jne missä on selkeästi käsitetty imetyksen toimintaperiaatteita aivan väärin tai jotain ohjattu pieleen jo heti alusta. Mun mielestä kenenkään ei tarvii imettää jos ei halua, mutta sen soisin, että niitä jotka haluaa, tuettaisiin oikealla tiedolla eikä urbaanilegendoilla. Ettei se imetys sitten loppuisi syyttä suotta äidin suruun ihan suoraan huonon ohjauksen takia.
 
Eli siis mulla ainakaan jos ny sanon että leikkelekalkkunasta voi saada listerian ei oo tarkoituksena sanoa että kukaan ei sais sitä syödä ja oot huono äiti jos niin teet. Sama nuo kivunlievitys- ja imetyshommelit, kuten ny vaikka se pulloruokinta.

Pullohan on monelle arjen pelastus ja monilla sujuu pullo ja rinta hyvin rinnakkain. Mut kaikilla ei. Ni en siis että kenenkään imetys hyvästä maidon tulosta huolimatta vaikka loppuu siihen et ku neuvolasta suositeltiin pulloa ihan vaa et äiti sais vähän levätä vaikka äidille imetys ei ois ollu mikää ongelma ja ois toivonu imetyksen jatkuvan mut laps tykkäskin pullosta nii et lakkas huolimasta rintaa (tämäkin ihan lähipiirissä koettua). Tällaisia kokisin että paremmalla tiedolla sais vältettyä, tollekaan ei neuvolassa sanottu riskeistä imetykselle mitään, ja esim itse en koe tarpeelliseksi mennä siihen jeesustelemaan. Jälkikäteen sit vasta selvis että tää tieto olis tosiaan ollu tarpeen, vaan mee ja tiiä, oisin siihen menny pyytämättä varoittelemaan ni oisin varmaa ollu peloittelija ja imetysfanaatikko :)

Nää on nii monisyisiä asioita kaikki, tosiaan musta toisten asioihin puuttuminen tai päätösten kyseenalaistaminen on tosi huonoa käytöstä, mut samalla soisin kyllä todella, että tuollaisiakin päätöksiä tehdessä ois se tieto saatavilla. No, ei ollu, se on ihmisen opittava sen kanssa sit elämään. Musta se o vaa kauhea sääli jos ois jotai tehtävissä toisin nii että nimenomaan sen äidin toiveet toteutuisi.
 
IAAARGH. Pakko mun on nyt sanoa, että te olette ihan samaa mieltä, mutta puhutte hieman eri kulmasta eri sanoin. Nyt sitten riitti. Kiitti.
Ainut mikä on varmaa, on epävarma ja se, että yksikään kakara ei ole sinne mahaan jäänyt ja aika harva enää tänäpänä nälkään kuolee.
Ungh.
 
Jännä tieto, että oikeasti jotkut äidit kokee epäonnistumista, jos synnytystoivelistan kaikki toiveet ei täyty. Noiden netistä valmiina löytyvieä mallilistojen tärkein kohta mun mielestä on kuitenkin se "Tiedän, ettei synnytystä voi käsikirjoittaa eikä kaikkia toiveitani voida ottaa huomioon. Toivonkin, että kaikissa tilanteissa toimitaan ensisijaisesti minun ja vauvan terveyden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla".

Itse koen toivomuslistan enemmänkin kätilölle suunnatuksi toiveeksi siitä, miten en halua kätilön toimivan. Esim. jos synnyttäjällä on kamala kammo gyne-tarkastuksia yms. kohtaan, on mun mielestä ihan olennaista, että toivelistaan voi kirjoittaa toivomuksen tarpeettomien sisätutkimusten välttämisestä. Oma toivelistani tulee luultavasti sisältämään juuri sellaisia asioita, joita toivon kätilön välttävän; lääkkeellisen kivunlievityksen tuputtaminen, tarpeeton välilihan leikkaaminen, toimenpiteiden suorittaminen kysymättä minulta ensin lupaa ja kertomatta, miksi ks. toimenpide on tarpeellinen. Tämä juurikin siksi, että en halua keskittyessäni itse synnytykseen ruveta kinastelemaan kätilön kanssa, annanko hänen tehdä itselleni jotain, mitä en haluaisi. Parempi, että olen kirjoittanut toiveeni etukäteen ylös ja käynyt listan läpi mieheni kanssa. Näin kätilö voi itse lukea toiveeni, ja mieheni osaa puolustaa minua siinä tapauksessa, että en itse kykene väittämään vastaan. Ajattelin kirjoittaa toivelistan sellaisella otteella, että kaiken tarpeellisen saa tehdä, mutta minulta täytyy ensin kysyä lupa ja syy täytyy selittää. Eihän sitä tiedä, vaikka toivonkin luomusynnytystä, saatan ensimmäisten kipujen alkaessa jo kiljua kipulääkettä, tai sitten joutua pikaiseen sektioon. Ei niille jutuille etukäteen mitään voi, mutta koen tärkeäksi, että saan ilmaista mielipiteeni ennen kuin olen kipujen/lääkehuurujen turruttama/muuten vain hysteerisessä mielentilassa ja kykenemätön pitämään puoliani.

Ja kuka täällä sanoi, että pelkää enemmän kätilöitä kuin itse synnytystä? Mulle on tullut pikkuhiljaa samanlainen fiilis, että synnytys tuntuu onnistuneelta, jos on kiva kätilö, ja täydelliseltä feilaamiselta, jos on kurja kätilö. Nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että meistä itse kukin saisi sen mukavan kätilön avukseen.
 
Jaah, no ite en huomannu mitään vääntöä ennen ku siitä alettiin puhumaan sellaisena. Lähinnä jotain mielipiteiden julkituomista. Mun mielestä hassua, et joku kokee et äitiydestä on tehty suorittamista: mun käsittääkseni koko homma on päinvastoin: kaiken pitää olla helppoa ja valmiissa paketissa tai muuten on joku "ituhippi" tai "superäiti" jonka ainoa päämäärä on nokka pystyssä elvistellä muille, eikä suinkaan pitää huolta oman jälkikasvunsa terveydestä.

Lääkkettömän synnytyksen puolesta on olemassa perusteltuja faktoja liittyen äidin ja vauvan terveyteen, imetyksen onnistumiseen jne. jne. niin mun mielestä urpoa, että pitäis yhtäkkiä sivuuttaa ne faktat ja sanoa että kyllä kannattaa synnyttää kokovartalopuudutuksessa jos vaan haluaa, vaikka se haitallista onkin. Lisäks kertakäyttövaipoilla on olemassa terveyshaittoja, esim. vaippaihottuma - onko kertakäyttövaipat sitten yhtä hyvä vaihtoehto kuin kestot, jos kertisvauvalla on terveysongelmia ja kestovauvalla ei? Korvikekin on korvike, eikä sekään vastaa mitenkään päin äidinmaitoa.

En ymmärrä miks näistä asioista keskusteleminen on tuomitsemista. Mun mielestä olis terveellistä, et jokainen tietäis mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei, tiedostaen myös sen, että kaikki ei aina mee niin täydellisesti ku haluais ja sitten ne vähemmän hyvätkin vaihtoehdot on täysin perusteltuja, eikä kenenkään pitäis niistä tulla urputtamaan.
 
Kokemuksia jaan...

Kun tuossa oli puhetta kätilöistä, niin tuo oma kätilö oli viimeksi kyllä jotenkin kökkö. Lähinnä ulkoinen olemus jo synnytti tietynlaisen negaation ihmistä kohtaan, mutta sitten asioiden edetessä huomas, että kyllähän se ulkoinen habitus kieli sitten ihan koko olemuksesta. Semmonen ylimeikattu, nasaaliääninen pikku pimatsu - ei menny yksiin kemiat, ite tämmönen aikas luonnoonlapsi. Täytyy pitää sormit ristis, et tällä kertaa tulis mukavampi ja "sopivampi" kätilö mulle.

Ja siis kivunlievitys... ite oli menossa ihan kuulkaas luomuna menos, mut eipä siinä sitten kun oli pari vuorokautta kärvistelly ja lopulta kun alko ne kunnon kivut, niin tarttenut paljoa miettiä, otanko epin vai en :D ja poika syntyi erittäin virkeänä, silmät apposen auki, pissat ja kakat mun päälle, rinnalle päästyään aktiivinen imeminen alkoi :D ite olin kyllä ihan pihalla. Niin ne tilanteet muuttuu, ja tosiaan tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan, ennemmin kuin tehdä joku tiukka tosu... (toiveet kyllä kannattaa kirjata ylös)

Imetys meni täällä metsään, kaikesta huolimatta... voi elämä, kuinka se oli kamalaa. Hirveä syyllisyys ja huonommuuden tunne. Oikea voittajafiilis :( mutta heti kun imetyshormonit kaikkos, niin tajus sen, mikä on tärkeintä (mun mielestä) - äidin ja lapsen hyvinvointi. Enkä todellakaan aio tällä kertaa ottaa stressiä imetyksestä... luin viimeksi tosi paljon ja koitin teorissa opetella kaiken valmiiksi, mut ei onnistu niin ei onnistu. Nyt on tietty vähän rennompi asenne, joten toivotaan, että pystyis vähän pidempää imettämään (mut ite varmaan lopettelen jo siin 6 kk kieppeillä)... en oo niin imetysihmisiä, varmaan osittain jäi hampaan koloon toi esikon kaa sählääminen.

Älköön kukaan hernettä nenään vetäkö, näin vaan meni mulla, ja minä sekä poika molemmat ollaan hengissä :D
 
Mä koin synnytystoivelistan todella hyväksi jutuksi, en missään määrin sellaiseksi, että "näin synnytys etenee", vaan enemmänkin kätilölle vinkiksi siitä miten minua voisi synnytyksen aikana tukea :) Tottakai lapsen etu on ensisijainen asia ja tarvittavat toimenpiteet ehdottomasti tehdään. Itselläni toiveena oli esimerkiksi, että episitomiaa ei tehdä ilman oikeaa tarvetta (täkäläinen sairaala on tilastoykkösiä niiden teossa) ja että synnytyksessäni on läsnä mahdollisimman vähän ihmisiä eli ei esimerkiksi harjoittelijoita. Muistutin listassa myös siitä, että minulla on ollut klexane-lääkitys, joka vaikuttaa riskeihin niin epiduraalin kuin mahdollisen leikkauksenkin kohdalla jos en sitä ole kyennyt riittävän ajoissa lopettamaan. Toivoin melko luomua synnytystä.

No kaikki toiveet eivät omista syistäni toteutuneet, päädyin ottamaan epiduraalin oltuani lopulta aivan lopen väsynyt. Sainkin hieman nukutuksi, mutta jälkikäteen minua ei jäänyt harmittamaan millään tavoin se, että synnytys ei mennyt listani mukaan, vaan ainoastaan se, että en ollut tietoinen lääkkeellisen kivunlievityksen mukanaan tuomista riskeistä. Näistä ei puhuttu synnytysvalmennuksessa, ei neuvolassa, enkä törmännyt näihin missään muuallakaan (jos olisin varta vasten älynnyt aiheesta tietoa etsiä niin silloin varmastikin olisin toki löytänyt). Minusta tärkeää olisi etukäteen kertoa tarkkaan riskeistä, jotta voi tehdä päätöksensä - oli se sitten mikä tahansa - tosiasioihin perustuen. Sain kivunlievityksestä todella ikäviä seurauksia, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Jälkikeskustelussa kätilön kanssa kävi sitten ilmi laajemminkin mahdollisia haittavaikutuksia. En tiedä olisiko etukäteen saatu tietoa muuttanut päätöstäni - todennäköisesti ainakin lykännyt ja olisin sinnitellyt pidempään. Olisin kuitenkin halunnut tehdä päätökseni tietäen mahdolliset seuraukset.

Faktojen esiin tuomista ei pitäisi kokea syyllistämisenä vaan tietona, joka auttaa tekemään perustellun ratkaisun, oli se sitten mikä tahansa.
 
Tottakai noista lääkkeiden riskeistä ym. on ihan hyvä tietää etukäteen, mutta loppupeleissä ei niistä mitään käytettäisi, jos ne suorastaan vaarallisia olisivat. Joissakin tilanteissa epiduraali tai muu lääkkeellinen kivunlievitys on varmasti ihan paikallaan.

Mä vähän sitäkin tällä hain, että kun noista riskeistä ym. usein puhutaan just siihen sävyyn, että "et kai ottanut/aio ottaa epiduraalia, etkö tiedä mitä se tekee vauvalle". Todennäköisesti nykyihminen tietää, ettei mikään lääke ole täysin haittavaikutukseton ja että mille äiti altistuu, altistuu myös se syntymätön lapsi. Mutta siis, jos tietoa hakeekin, kannattaa olla erittäin lähdekriittinen. Jos imetyksestä lukee jostain imetystukisivustolta, on imetys lapselle elintärkeää ja vaikka äiti kuihtuisi pois väsymyksestä ja ahdistuksesta eikä vauva kasvaisi, se imetys on silti ihan välttämätöntä, muuten se vauva kai muuttuu dinosaurukseksi :rolleyes: Noin kärjistetysti. :D Joku muu lähde voi olla realistisempi ja vähemmän painostava, vaikka silti sisältäisi samat faktat. Piltin omat ravitsemusekspertit tietenkin puhuu tuotteensa puolesta, joku muu ravitsemushenkilö voi olla ihan toisella linjalla. Jne jne. Ja jos menee johonkin imetysryhmään keskustelemaan, voi olla varma, että siellä ei muita olekaan kuin niitä ekan esimerkin tyyppejä, ainakaan ne muut eivät kokemuksistaan uskalla kirjoittaa. Ainakin niissä parissa ryhmässä oli noin, mistä meinasin kysyä neuvoa siihen, miten saisin kakkosen imetystä jatkettua sinne vuoden ikään. Jätin kysymättä luettuani muutamia ekoja keskusteluja...hyvä äiti imettää lastaan vähintään kolmevuotiaaksi ja lapsentahtisesti sen koko ajan, äidinmaito on joku ihmeaine, josta löytyy ratkaisu kaikkeen ja jota ilman edes se 2v lapsi ei voi elää, lapsi ei voi vierottautua itse alle 2v jne. Tiesin joutuvani suurhyökkäyksen kohteeksi, joten toimin sitten vaan niinkuin itse parhaaksi näin ilman mitään neuvoja. Ja imetin kuitenkin edes jonkun verran 1v asti. Että kyllä tähän äitiyteen oikeasti liittyy suunnattomasti paineita ja niiden pahimpia aiheuttajia ovat toiset äidit! Joka paikkaan mahtuu vähintään se yks superäiti, joka tekee KAIKEN TÄYSIN OIKEIN ja muistaa aina kertoa siitä, kun joku muu kertoo omista jutuistaan. Ja sen takia mun käy sääliksi ne äidit ja tulevat äidit, jotka on alttiita noille kommenteille ja yrittävät yltää samalle tasolle oman terveytensä kustannuksella. Kuitenkin luulen sen superäidinkin olevan superäiti lähinnä omissa puheissaan, totuus voi olla "hieman" vähemmän glamouria sisältävää ;) En sano, että täällä olis tuollaista edes ollut (vielä, eiköhän se tyyppi tännekin löydä tai jostakin täällä se kuoriutuu viimeistään synnytyksen jälkeen), mutta kun joku sanoi, ettei ole painostusta huomannut, niin kyllä jos äitipiireissä ja etenkin netin äitipiireissä pidempään liikkuu, senkin vielä tulee huomaamaan. Vaikka toisilta äideiltä voi saada parasta ja ihaninta tukea, voi se toinen äiti olla myös toiselle äidille se pahin vihollinen ja lannistaja.
 
Minä henkilökohtaisesti toivon, että sieltä syntyy elävä ja terve lapsi. Muuta toivetta ei ole.
Eka synnytys meni noin synnytyksenä hyvin ja nopeasti. Ainoa miinus oli se, että tiesin synnyttäväni kuollutta lasta.
Noh imetyksestä en osaa sanoa vielä. Yritän ainakin ja jos ei onnistu, niin sitten vaan täytyy antaa korvikkeita.
 
Azalea, juuri tuota itse hieman etukäteen jo pelkään. Toivottavasti osaan sitten hormonimyrskyissäni antaa niiden puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos paineistumatta ja ahdistumatta niistä. Kuitenkin ajattelen, että pääpiirteittäin jokainen äiti kokee lapsensa niin tärkeäksi, että tekee kaikkensa, jotta lapsella olisi hyvä olla ja siitä kasvaisi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin terve ihminen. On ikävää, että on ihmisiä, joiden on pakko tuoda omat mielipiteensä niin voimakkaasti esiin, että unohtavat sen viestin vastaanottajankin olevan ihan omilla aivoillaan ajatteleva ja varmasti parhaansa tekevä vanhempi.

Edit. Enkä tarkoita viimeisellä lauseella tässä ketjussa käytyä keskustelua :)
 
Ois se vaan ihanaa ku kaikki menis niinkuin oppikirjoissa ja faktateksteissä, ja kaikki ajattelis täysin samalla tavalla niin lapsen parhaasta, synnytyksestä, kivunlievityksestä, imetyksestä ja kaikesta muustakin, ei sitten kenenkään tarttis ihmetellä miks ei ymmärrä toisten toimintatapoja ja ajatuksia ku ei ne ajattelekkaan samoin ku minä. Voi luoja!
Edelleenkin, se miten asian toisille ilmaisee, vaikuttaa paljon siihen onko se vastaanottajan mielesta mukava vinkki/tieto vai ihan jotain muuta. Jos ei sitä ymmärrä niin sitten ei vaan ymmärrä ja mä en ainakaan jaksa hakata päätäni seinään sellaisen ihmisen kanssa. Ja omasta puolestani... tietoa ja neuvoja vastaanotan mielellään (tässä aiheessa), kokeneilta, synnyttäneiltä ja lapsenkasvattaneilta ihmisiltä, kunhan ne on asiallista. Ei mulla muuta, jatkakaa jos se hyvän mielen tuo, mä mietin uudelleen ajatusta: foorumi hyvänä vertaistuen paikkana :facepalm:
 
Niin ja jos tähän alkuperäiseen aiheeseen palataan, niin olisi kiva ollut kuulla kokemuksia hyvistä kivunlievityskeinoista synnytyksessa, kuten se akupunktio, itsellä supistukset viime kerralla tuntuivat selässä ja koitin vain lämpöpussia, muttei se kovin tehokasta ollut :/ mä en ole itse mikään äänenkäyttelijä, sellaisesta ei ole apua, mutta muita vinkkejä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top