Synnytys ja imetys - näin etukäteen

Homeopatiassa ei ole haittoja, koska mitään vaikuttavaa ainetta ei ole. Sen vuoksi sillä ei ole myöskään tehoa.

Tämä nyt ei näytä tästä mihinkään johtavan enivei, joten eiköhän anneta olla. Aivan vapaasti kaikki jotka haluavat saavat kokeilla homeopatiaa.
 
  • Tykkään
Reaktiot: mai
Meillä on kans synnärillä jaetut vessa, suihku ja vauvan ensihoitotila kahden synnytyssalin välissä, ammetta en ole kertaakaan nähnyt, ei siellä taida sellaista varmaan olla :/ mut omalle kohdalleni voisin ajatella että juokseva kuuma vesi olisikin miellyttävämpi suoraan selkään. Ja jos se on mun juttu, niin varmaan kans linnoittaudun sinne :)

Se on muuten hassu juttu, et mä jännitän aivan hirveesti synnytystä etukäteen, vähän jopa hirvittää välillä, mutta kun se lähtö tulee, niin olen aivan tyynen rauhallinen, viimekskin olin vaan tossa et ei tässä mitään, ei meidän vielä minnekkään kannata lähteä ja muut suurinpiirtein väkisin roudaa mua ja tavaroita autoon, mies taas ei jännitä kauheesti etukäteen, eikä siitä muuten päällepäin huomaa h-hetkelläkään muuta kun just kuoriutuneen ketjupolttajan :D
 
No...ei se tiedekään kaikkea tiedä :wink Toivoisin, että homeopatiaakin joskus vielä suostuisi joku tutkimaan asiallisesti, sille oikealla tavalla. Siis kun siinähän aine X ei vaikuta johonkin sairauteen kaikilla kuten esim. antibiootit, vaan jokaisella ihmisellä on omat tehoaineensa, mitä kukaan ei ole suostunut vielä ("väärien" tulosten pelossa?) tutkimaan vaan aina lähdetään linjalle "tulehduspotilaille annettiin ainetta X eikä niistä parantunut kuin osa, homeopatia siis on humpuukia". Homeopatian vastustajilla on takanaan lääketehtaiden ym ym. tuki, eli isot pyörät (ja kalliit risteilylahjakortit :wink ) pyörii. Suuri asiaan vaikuttava tekijä on myös se, että yhdelläkään homeopatiaa käyttävällä ei ole yhtä suuri tarve jatkuvasti olla puolustelemassa sitä kuin sitten taas vastustajilla on tarve saada se pyyhittyä pois kokonaan. Mutta ehkä vielä joskus joku saa aikaan sen luotettavankin tutkimuksen ja mullistaa koko terveydenhoitoalan :) Olisi hienoa, jos väkevien lääkkeiden käyttöä saataisiin vähennettyä sillä, että lääkäritkin huomaisivat sen tehon, joka niillä aineilla parhaimmillaan voi olla.

Ei sillä toki mitään väliä ole, mihin kukin uskoo, mutta mielestäni mitään järkiperäistä syytä sen kokeilematta jättämiselle ei ole. Kuitenkin niin paljon siitä ihmiset on apua saaneet, on tiede sitten pystynyt sitä todistamaan tai ei. :)

Ja joo, nyt annan jo olla, kiitos ja anteeksi :wink
 
Hitto mä vihaan tätä sovellusta tänään!! Kaikki viestit katoaa johonkin ja mun sormi on liian nopea, pitäis varuiksi muistaa kopioida kaikki ennen lähetysyritystä...

Mut kirjotin siis, että mä en ihme kyllä oo jännittänyt synnytyksiä yhtään, niinkuin en imetyksiäkään. Se on mulle epätyypillistä, sillä monessa muussa asiassa oon hiukan jännittäjätyyppiä. Ehkä se johtuu siitä, että mun eka kerta kävi ihan yks kaks yllättäen. 4pv aiemmin neuvolalääkäri oli kertonut, ettei vauva synny vielä pitkään aikaan, joten en ollut ehtinyt edes jännittää vielä sitä, koskahan se synnytys alkaa :rolleyes: Joten kun se eka kerta meni ilman jännitystä ja huomasin pärjääväni tosi hyvin, ei toinenkaan kerta jännittänyt. Ehkä? :D
 
En ole väittänytkään tieteen tietävän kaikkea, mutta tiede sentään korjaa itseään.

Homeopatiasta tehdyt tutkimukset osoittavat sitä varmemmin lumevaikutuksen tasoa mitä huolellisemmin ne on tehty. Ja homeopatian vaikutustahan voitaisiin ihan hyvin tutkia yksilöllisyyden vaikeudesta huolimatta: homeopaatti tapaa asiakkaan ja määrää mielestään oireisiin sopivan pillerin, jonka jälkeen asiakas saa joko purkin, jossa on homeopaatin määräämiä pillereitä tai tavanomaisia sokeripillereitä. Asiakkaan kunnon arvioinnin jälkeen sitten tutkitaan mitä pillereitä se täti popsikaan ja tätä toistetaan riittävän suurella otannalla.

Mutta nyt tosiaan anti olla.
 
Voiko muutes ammetta käyttää jos laitetaan tippa käteen? Esikoista synnyttäessä mulle laitettiin heti ensimmäisenä tulemaan tipalla antibioottia kun oon streptokokki positiivinen.

Amme tai lämmin suihku vois olla kiva kokeille kivunlievityskeinona. Esikoisesta mulla synnytys käynnistettiin ja se lähtikin käyntiin lopulta aika rytinällä niin, että yhtenä hetkenä ei ollu lainkaan supistuksia ja pari minuuttia myöhemmin kivut olivat niin rajut ettei jalat enää kantaneet. Ilokaasusta ei ollut mulle mitään hyötyä ja epiduraali laitettiin aika pian.

Seuraavassa synnytyksessä toivoisin ettei synnytystä jouduttaisi käynnistämään. Haluaisin kokea luonnollisesti käynnistyvän synnytyksen ja sen, että supistukset hiljalleen kovenisivat. Silloin ehkä kivun kestäminen voisi olla tavallaan hepompaa kuin tilanteessa jossa yhdessä sysäyksessä mennään kivuttomuudesta todella rajuihin kipuihin.
 
Huh, täällähän on paljon keskusteltu ja onpas ikävä nähdä, että täällä toisten mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia on arvosteltu paljon.

Suorastaan harmitti paljon joidenkin viestit täällä, koska kaikilla on oikeus ilmaista omia ajatuksia ja mielipiteitä. Mä tykkään hirveesti lukea erilaisista synnytyskokemuksista ja hyvistä kivunlievityksistä, koska niitä voi olla niin paljon erilaisia. Missään ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa toimia ja tehdä. Mulla esikoisen synnytyksestä jäi niin huono kokemus epiduraalipuudutuksesta, koska se ei vaan ollenkaan tehonnut odotetusti minun kohdalla. Siskoni taas kehui sitä niin paljon ja hänelle se oli taivaallinen apu kivunlievitykseen. Kaikilla se ei vaan aina mee oppikirjojen mukaisesti. Olisi tärkeätä arvostaa ja kunnioittaa toisten ajatuksia ja mielipiteitä asioista eikä olla heti jyrkästi vastaan ja erimieltä..

Tosiaan esikoisen synnytyksessä mulla oli kivut KOKO ajan päällä ja pahin kipukohta oli alaselkä! Se oli ihan hirveätä, ihan kuin selkä olisi tulessa koko ajan. Odotin vaan kovasti epiduraalin laittoa, mutta mulla se ei vaan vaikuttanut millään tavalla ja tällä kertaa tahtoisin kokeilla muita vaihtoehtoja kivunlievityksenä.

Minuakin amme tai suihku kiinnostaisi ja aion ehdottamasti niitä kokeilla jos se vaan on mahdollista.

Tahtoisin myös ruveta taas kuntoilemaan ja vahvistamaan lihaksia vaikka pitäisi myös ottaa rauhallisesti tuon vuodon takia. Raskauden aikana harrastettu liikunta on mielestäni iso plussa synnytyksessä, koska mä koin itseäni esikoisen synnytyksessä niin heikoksi ja voimattomaksi juuri sen takia kun jätin liikunnan melkein kokonaan silloin. Tällä kertaa tahtoisin valmistautua paremmin ja vahvistaa omaa kuntoa.
 
On jännä, kuinka monelle suihkusta/ammeesta ja no ylipäänsä vedestä on ollut apua. Muistan ku mulla alkoi ma iltana tulee suppareita, pari hassua, mut esti jo nukkumista, niin ei tosiaan suihku ja lämmin vesi siihen auttanut. Tiistaina sitten koitin hillua suihkussa, mut ei... pahensi vaan oloa, ku joutu seisomaan eikä kipu lieventynyt. Ti iltana alkoi sit supistelemaan säännöllisemmin 5-10 min välein ja ke viiden aikaan iltapäivällä lähin hakemaan lääkettä synnärilt ja sinne jäin. Oli ihan kamalaa ku ne työns mut sinne suihkuun salissakin, vaik yritin selittää etten halua enkä jaksa nyt mennä sinne kärvistelee (olin siel suihkus ehkä 5 min ja pakko oli tulla ulos)... Lämpöpussi auttoi huomattavasti paremmin! Kun sain olla pitkällään.

Mut joo, aina oon luullu, et mulla on ihan hyvä kipukynnys, mut oon tainnut olla väärässä :D
 
Ei mullakaan se suihku mitään autuasta oloa tuonut, esikosta olin siellä mielestäni "vaaaaaikka kuinka kaaaaauan" ja kun tulin pois, kätilö ihmetteli, että olisit sä siellä voinut kauemminkin kuin vartin olla :D Kakkosesta en menny sitte lainkaan. Lämmin ei oo mulla ollu koskaan missään asiassa se helpotusta tuova elementti, lämpöpussistakin tosiaan tulee ennemmin sellanen vellova huono olo kuin helpotuksen tunne. En tiedä mitä sitten kylmä tekis, kun se yleensä mulla auttaa joka asiaan...seuraavaks ice poweria selkään ja eikun synnyttämään? :P

Mä ootan jo sitä synnytystä ihan hirveesti, oon ihan oikeesti innoissani x) Marraskuuhun on vaan niin kamalan pitkä aika :rolleyes: Nää mun fiilikset ehkä johtuu siitä, että synnytys on mulle kummallakin kerralla ollut raskausaikaan verrattuna ihan pala kakkua...voisin piipahtaa synnärillä vaikka joka toinen kuukausi, jos joku toinen ois mun puolesta raskaana :wink
 
Mulla käynnistetyssä synnytyksessä kipujen ollessa jo aivan kamalat auttoi suihku kun nojasi etukumarassa suihkutuolia tms vasten ja antoi lämpimän veden suihkuta ristiselkään.
 
Mä kun olin vie kotona supistusteni kanssa kakkosesta niin yritin olla suihkussa ja mulle ei ollu mitään apua. Tuntu vaan että kivut paheni.
 
En mäkään siellä suihkussa seissyt. Vaan istuin penkillä. Seisominen ei ehkä olis ollut kovin kiva juttu, varsinkaan supistuksen iskiessä.
 
Juu mulla oli kans joku jakkara siellä, en seisoskellut (koko aikaa, välillä oli pakko, kun istuminenkin alkoi tehä huonoa aina muutaman minuutin jälkeen).
 
Mä taidan olla fyysisesti jopa paremmassa kunnossa nyt kuin esikoista odottaessa. Vaikka en mä mikään himoliikkuja ole vieläkään, mutta silti mm edistynyt huimasti. Mm ennen plussaa eka kertaa juoksin erään pirun pitkän ja jyrkän mäen ylös asti. Kahvakuulalla pistänyt menemään kotosalla myös. Sitten iskikin se oksentelu ja lenkkeily jäi ynnä kuulailu... mutta siis, uskon, että tämä hippasen parempi kunto tosiaan auttaa sitten synnytyksen hetkellä.
Tänään haaveilin jo kävelylenkistä, mutta mun migreeni ei diggaa yhtään auringosta ja se tuolla nyt tykittää sata lasissa.
 
Kotona kun supisteli olin suihkussa lattialla polvillaan ja nojasin jumppapalloon rintakehällä ja pyörittelin sit siinä ihteeni samalla kun suihku hakkas selkään.
 
Mä olin polvillaan ja "roikuin" niistä invakaiteista et selkä venyi ja rentoutui, suihku alaselkään. Mulla oli lämpöpussi alavatsalla mut selässä se ois varmaa ollu autuus, ainoo et olin selälläni ni ei sitte :P Nyt haluttais kotona ehkä saunoakin mut en tiedä uskallanko edes kokeilla ku viimeks aina palelin lämmöstä poistuessa ja meil on käytännössä tunnin matka sairaalaan. Viimeks menin "liian aikaisin" ku synnytys oli jo käynnissä vaikkakin vasta aluillaan ja mulla oli neuvola-aika aamulla ni se oli jo puolessa välissä matkaa, ois tuntunu tyhmältä ajaa ees taas. Oikeesti ois nytkin fiksua mennä mieluummin liian aikaisin mut se oma rauha ja sauna kuulostais niin kivalta, ja vähempi aika pois kotoota.
 
Meilläkin tunnin matka sairaalaan ja koska mulla kunnolla kivuliaita supistuksia tulee vasta juuri ennen ponnistusvaihetta, en voi niitä kotona odotella ja kun kakkonen tuli jo niin paljon pikemmin kuin esikko, mun on syytä vaan alkaa heti lähteä, kun saadaan lapsenvahti paikalle ja itsemme autoon :D Onneks ekalla kerralla mun oli pakko mennä sairaalaan heti vesien menon jälkeen (aamu 7), oisin nimittäin ollu onnellisena kotona vielä ennen iltakasia, kun ysiltä poika syntyi :D Samoin kakkosesta; mulla oli ihan helppo olo vielä aamulla puol 7, kasilta tyttö syntyi. Että melko tiukalle ois voinu mennä ja automatka ois ainakin ollu ihan helvetillinen, kun se oli kamala noillakin kummallakin kerralla, vaikkei supparit muuten kovia olleetkaan. Auton tärinä kai vaikuttaa kovasti...mies oli jo kakkosta synnyttämään mennessä ihan varma mun hengittelystä ja keskittymisäänistä, että se syntyy sinne autoon :P
 
Mulla istuminen ei oikein luonnistunut, makasin tai seisoin. Automatka oli kyllä aika helvetillinen, just sen istumisen takia :D vaik mitäköhän meil kesti, 20 min kättärille.

Nyt kun miettii koko synnytyst niin jotenkin jopa odottaa sitä. Tietää, et vaik kipeetä tekeekin, niin edes jossain määrin sen mitä on tulossa. Mut yllätti niin kovin se kipu, vaikka olihan se selvää, et tulee kyllä tekee kipeetä. Ekalla kerralla oli semmonen lievähkö paniikki, kun oon aika kontrollifiikki, niin eipä siinä itellä oikein pysynyt homma hanskassa ja pahinta oli tunne siitä, ettei hallitse tilannetta... tai ees itseään. Vauvalla heitteli sydänäänet, ja lopulta oli kyllä ihan järkky paniikki - ponnistusvaihe kesti 36 minsaa ja lääkäri oli hakemas sitä halvatun imukuppia, mut onneksi sain sit jostain voimaa, ettei moiseen tarvinnut turvautua :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top