Synnytys ja imetys - näin etukäteen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elmiina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ite en oo koittanut, en usko sellasiin hommiin :D mut ne kenen olen kuulleen venytelleen niin ovat vissiin tota ceridalia käyttänyt.
 
Olikohan suositus aloittaa jotain 6 viikkoa ennen synnytystä, anoppi jotain mainitsi tuosta. En tiedä sitten kuinka paljon on oikeasti apua?
 
Mä sain neuvolasta ihan ohje monisteen tuon välilihan "venyttämiseen", mutta myönnettäköön etten oo sitä kokeillut. Siinä ohjeessa suositeltiin käyttämään, ceridal öljyä viikosta 32 alkaen, mutta kai siihen periaatteessa joku muukin käy vaikka tuo kookosöljy.
 
Alan pikku hiljaa ajatuksineni jotenkin kääntyä sektion puoleen synnytystä ajatellen, joten hieman alkaa jännittää kun ensi viikon maanantaille pitäisi päätöstä tehdä. :nailbiting:
Sitten sitä jo tietäisi koska pienen kanssa tavataan. <3
 
Kuulostaa kyllä Miitu hurjalta vaikka toisaaltahan nämä muksut voi nyt tulla maailmaan milloin vain. Jotenkin vain ainakin minusta tuntuu vieläkin niin kaukaiselta ajatukselta koko synnyttäminen. Ehkä se johtuu siitä kun tämä kaikki on ollut niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi teillä on nyt kuitenkin vaihtoehtoja :)
 
Tee Miitu just niiku susta tuntuu. Älä anna ihmisten puheiden vaikuttaa siihen kumman sinä valitset. Koska kyseessä on sinun kroppasi ja sinun vauvasi niin päätöskin on sinun. Kokemuksesta tiedän että monilla on selvät mielipiteet asiasta mikä on oikein ja mikä väärin vaikka eivät samassa tilanteessa ole koskaan olleetkaan. :)
 
Mulle vasta jotenkin nyt kun muutama on jo saanut marraskuisen vauvan niin iski se vasten kasvoja että ihan oikeasti pian pitäisi synnyttää :O Vaikka mulla ei mitään pelkoja ole, eikä näin esikoisen kanssa oikein edes mitään toiveita niin nyt alkoi jännittämään. Olenkohan mä ollenkaan valmis tähän touhuun :D
 
Amalialainen mulla on ihan sama! Alkanu jännittää että kohta pitää ihan oikeesti synnyttää, pitää itsensä ja kaiken muun ohella huolta vielä kahdesta lapsesta. Mihinköhän oon ryhtyny 22vuotiaana :D

Mut amalialainen ihan normaalia :) mä esikoisen odotusaikaan välillä itkin ja halusin kaiken olevan niinku ennenki ilman vauvaa. Silti kun vauvan sai viedä kotiin ja pääsi sohvalle istumaan, katsoi sitä pientä nukkuvaa tuhisijaa kaukalossa tuntui heti että näin tän meiän elämän pitääkin olla, tuntui että vauva olisi ollut meillä aina. Vaikka tämä toinenkin on haluttu niin kyllä sitä välillä miettii että a-p-u-a mutta uskon arjen lähtevän rullaamaan hyvin ja vahva luotto tukiverkostoon jos hätä tulee :)

Oon nähny myös pahimpia vauva-arjen alotuksia kun ystävä sairastui tosi pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja vietti sairaalassa osastolla useita viikkoja vauvan ollessa vain n.kuukauden ikäinen. Monet kerrat tuli oman nelikuisen hoidon ohella autettua heitä vastasyntyneen kanssa omien voimien mukaan. Vaikka heidänkin vauva ei mikään "vaikea" ollut niin silti uusi arki on vaikea kuvitella etukäteen. Kunhan ei vaan kuvittele sitä helpoksi että vauva vain syö ja nukkuu kun aina se ei ihan sitä ole :)
 
En vaan saa päästäni sitä ajatusta että JOS vauva jäisi jumiin alatiesynnytyksessä ja kärsisi happivajeesta voisi vammautua tai mikä pahinta kuolla. :sad001 Että jos jokin menee pieleen se menisi kyllä pahimman kaavan kautta.
Mietin että suunniteltu sektio on turvallinen, kun taas voitaisiin joutua synnytyksestä kiireelliseen sektioon juurikin jossei kaikki menisikään niinkuin pitäisi, siinäkin käsittääkseni vielä riskinsä, kun suunniteltu on aina suunniteltu.

Toipuminen on asia mikä huolestuttaa sektiossa, mutta kyllähän siitäkin toivutaan, hitaammin vain. Ja se on pieni asia kun mietin vauvan hyvinvointia.
 
Miitu: Kannattaa miettiä tosiaan ihan rauhassa noita eri vaihtoehtoja ja toimia niin kuin susta itsestä parhaalta tuntuu. :) Minkä päätöksen ikinä teetkin, niin on varmasti juuri sinulle se parhain, tsemppiä! :)
 
Nyt kun synnytys on kai käynnistymässä pikku hiljaa ja vähän olisi sellainen kutina että lähtö tuleekin oletettua aiemmin, en enää ole yhtään varma sektiosta. :banghead:
Maanantaina pitäis päästä juttelemaan lääkärin kanssa mieltä askarruttavista asioista, mutta mitäs jos tässä tuleekin äkkilähtö.. kai sitä sitten mennään tilanteen ja fiiliksen mukaan. Saankohan sitä päätöstä edes siinä tohinassa aikaiseksi.
 
Miitu tsemppiä, ei varmasti ole helppoa päättää tuollaisesta, varsinkin kun on vielä esikoinen kyseessä. Mä olisin varmaan ihan paniikissa jos pitäisi päättää samasta, mutta uskon kuitenkin että sen verran pelottaisi alatiesynnytys perätilassa, että päätyisin mieluummin sektioon. Kuitenkin mun mielestä vauvan kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Toki se oma paraneminen on sitten eri juttu, mutta eiköhän sekin menis hyvin ajan kanssa. Mulla esikoisen alatiesynnytys oli niin rankkaa ja toipuminen kesti toodella kauan. Mulla oli erilaisia tulehduksia synnytyksen jälkeen, mm. verenmyrkytys ja vasta 3kk synnytyksestä päätettiin tehdä myös kohdun kaavinta kun tulehdukset jatkuivat ja epäiltiin että kohdussa on istukan jäämiä, ja niin siellä sitten olikin ollut.

Mä sanoin silloin itselleni, ettei enää ikinä alatiesynnytystä jos jään uudestaan raskaaksi, mutta tässä sitä ollaan taas ja vaikka sektio on käynyt mielessä ja saisin varmasti luvan siihen niin haluan kuitenkin yrittää ja uskoa, että tämä tulee menemään paremmin kuin esikoisen synnytys, toivottavasti! :)
 
Annissa, Voi mikä kokemus sulla takana! :sad001 Ollut varmasti rankkaa. Toivotaan että tämä tuleva synnytys menee paremmissa merkeissä kohdallasi. :)
 
Mies köhinyt tuossa ja valitteli vähän oloa että kun ois flunssa alkamassa. Minä olin heti että apua, jos toinen on kipeänä vaikka synnytyksen aikoihin. :eek:
Onko siinä esteitä ettei mies pääsis osallistumaan synnytykseen? Sektioon? Mullahan ei olisi siinä tapauksessa tukihenkilöä lainkaan mukana.
Vielä pahempi jos tässä itsekin sairastuisi.
 
Mun täytyy tulla kommentoimaan kiireellisen ja suunnitellun sektion rintaäänellä :) mulla toipuminen sektiosta on ollu nopiaa, molemmista kolmen päivän päästä kotiin. Tän tokan kans epiduraali otettiin pois jo ekana päivänä ku meni minimillä ja halusin liikkeelle (kävin seisaallaan jo heräämössä). Ainoa virheliike oli uskoa liikaa omaan kivunsietokykyynsä ja olla pyytämättä särkylääkettä ekana iltana tarpeeksi aikaisin, nyt jälkisupparit oli straight from hell :D ainua kikka on siinä, että liikkeelle on lähdettävä. Se oikiasti edistää toipumista. Nouseminen ilman vatsalihaksia on toki pyllystä, samoin yskiminen mutten tiedä ovakko niin pahoja tavallisen haavan kans :)
En usko että tavallinen flunssa estää tulemasta synnytykseen mukaan, mutta kannattaa varuiksi aloittaa miehelle tehovitamiini- ja valkosipulikuuri ;)
 
Kyumin, Voi miten ihana että olette jo kotiutuneet! ❤ Kiitos vinkistä, tuota minullekin on toitotettu että edistää toipumista kun vaan nousee ylös ja lähtee liikkeelle. Niin vaikeaa kuin se olisikin. Itseäni juuri pelottaa tuo että miten sitä sitten pääsee ylös, sisulla vissiin. :grin
Joo miehellä on nyt kyllä sellaiset vitamiinit ja kaikki päällä, että ihme jos tuosta nyt kunnon flunssaksi kehkeytyy. :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top