Azalea nukahtaako pienempi ihan hyvin? Neiti 1,8kk juttelee sängyssään 15-45min joka ilta. Et saa lähteä huoneesta tai hirvee huuto alkaa.
Muokattu viimeksi:
Synnytys ja imetys - näin etukäteen
- Ketjun aloittaja elmiina
- Aloituspäivämäärä
Joo siis meillä menee molempien lasten "nukutukseen" alle 5min; lapset sänkyihin, iltapusut ja hyvän yön toivotukset, valot pois ja ovi kiinni. Huoneesta ei juuri koskaan sen jälkeen kuulu enää pihaustakaan (meillä siellä itkuhälytin, kun huone on yläkerrassa ja meidän makkari&muut huoneet alakerrassa, joten kuullaan tarkkaan kaikki).
E
Esma
Vieras
Mua jännittää ihan hirveesti kaksosten synnyttäminen! Toiveena olisi synyttää alakautta, jos kaikki menee hyvin. Ahh, onneksi siihen on vielä aikaa..
Mites muuten muualla, pääsettekö tutustumaan synnytyssairaaloihinne etukäteen? Meillä hus:n alueella poistuu tutustumiskäytäntö nyt heinäkuussa ja siitä eteenpäin tutustuminen siis tapahtuu videon kautta. Mielestäni aika kurjaa varsinkin ensisynnyttäjän näkökulmasta, ei pääse esim. esittämään kysymyksiä mitä siinä samointein juolahtaa mieleen.
Samasta syystä jäi ekan synnytysvalmennuskin väliin :D Onks muuten kuin yleistä, että uudelleensynnyttäjätkin käy valmennuksessa? Meidän terkka yritti mua kakkosta oottaessa puhua kovasti ympäri, että oisin mennyt valmennukseen, mut mä en tajunnu yhtään, et mitä järkeä siinä olis ollu? :D
Ellu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Harmi, että tutustuminen synnytyssairaalaa poistuu. Minusta se oli ensikertalaisena antoisin osa koko perhevalmennusta. Se myös vähensi jännistystä synnytyksen suhteen, kun tiesi että on menossa tuttuihin paikkoihin ja osasi kuvitella miten siellä asiat tehdään. Ei tarvinnut sitten jännittää mitään ylimääräistä kuin vain sitä itse synnyttämistä :) Tokalla kerralla en nyt olisi ehkä mennyt, enkä kyllä varmasti perhevalmennukseenkaan, se oli vähän pettymys jo ekalla kerralla.
Mä sain juuri kuulla, että saan päättää menenkö Tampereelle vai Hämeenlinnaan synnyttämään 
Moista ei ollut silloin kun esikkoa odotin. Joskin TAYSiin aion mennä, siellä on paitsi tuttu rakennus myös valmiudet KAIKKEEN. Muutenkin Tampere on se "mun" kaupunki 
Moista ei ollut silloin kun esikkoa odotin. Joskin TAYSiin aion mennä, siellä on paitsi tuttu rakennus myös valmiudet KAIKKEEN. Muutenkin Tampere on se "mun" kaupunki 
mai
Vauhtiin päässyt keskustelija
Saakohan sit vasta myöhemmin synnyttäjät mennä tutustuu noihin HUS:n sairaaloihin vielä ennen heinäkuuta? Tällee ensikertalaista kyllä kiinnostais nähdä livenä se paikka, minne on menossa - eikä videolta. :I
Kiinnostaa kyl vähän myös perhevalmennus, mutta se kuulostaa lähinnä tosi vaivaannuttavalta ja yksinkertaiselta, missä kerrotaan kaikkea mitä jo tiedän. :I Bebesin synnytysvalmennus kiinnostais kyllä. En oo uskaltanut vielä ihan hirveästi miettiä asiaa, kun ollu sellanen "menee kuitenki kesken" -fiilis. Alkaa tää ny pikkuhiljaa tuntuu jo todelta ku tänään 12+0 ja dopplerilla aina vaan selvät sykkeet. Kai täs pitää alkaa valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti.
Kiinnostaa kyl vähän myös perhevalmennus, mutta se kuulostaa lähinnä tosi vaivaannuttavalta ja yksinkertaiselta, missä kerrotaan kaikkea mitä jo tiedän. :I Bebesin synnytysvalmennus kiinnostais kyllä. En oo uskaltanut vielä ihan hirveästi miettiä asiaa, kun ollu sellanen "menee kuitenki kesken" -fiilis. Alkaa tää ny pikkuhiljaa tuntuu jo todelta ku tänään 12+0 ja dopplerilla aina vaan selvät sykkeet. Kai täs pitää alkaa valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti.
Esikoisen aikaan käytiin vissiin kaksi kertaa synnytys/perhevalmenuksessa ja sitten homma jäi siihen. Täällä se oli ainakin aivan turhaa hölötystä. Jälkeenpäin kuultiin, että lähes kaikki parit olivat jättäneet kesken. Se ohjaaja puhui kaikille kuin pikkulapsille/tyhmille ja jos joku uskalsi jotain kysyä, niin vastaus oli samanlaista kuin poliitikoilla: paljon puhetta mutta ei mitään sisältöä. 
Jostakin syystä nyt synnytys jännittää, vaikka ekakerralla kaikki meni hyvin. Lähinnä ehkä kuitenkin jännitän sitä, millainen kätilö sattuu kohdalle. Esikoisen aikana eka kätilö oli ihan kamala. Tuntui, että tällä oli koko ajan kiire, hän ei kuunnellut ollenkaan mun toiveita ja kerran tokasi, että "sinä olet täällä eka kertaa, teet tasan mitä minä sanon!" kyllä siinä itku pääsi. Nyt tiedän paremmin, että saan vaatia uutta kätilöä. Ja onneksi tuolloinkin vaihtui vuoro ja synnytyksen lopulta hoiti todella ihana kätilöopiskelija loppuun.
Jostakin syystä nyt synnytys jännittää, vaikka ekakerralla kaikki meni hyvin. Lähinnä ehkä kuitenkin jännitän sitä, millainen kätilö sattuu kohdalle. Esikoisen aikana eka kätilö oli ihan kamala. Tuntui, että tällä oli koko ajan kiire, hän ei kuunnellut ollenkaan mun toiveita ja kerran tokasi, että "sinä olet täällä eka kertaa, teet tasan mitä minä sanon!"
kyllä siinä itku pääsi. Nyt tiedän paremmin, että saan vaatia uutta kätilöä. Ja onneksi tuolloinkin vaihtui vuoro ja synnytyksen lopulta hoiti todella ihana kätilöopiskelija loppuun.
k_repolainen, vähän myöhässä :P Mutta oksitosiini toimii ensi päivät maidon nostattajana (ja myöhemminkin maidon heruttajana) ja kaikki mikä vähentää kehon oman oksitosiinin erittymistä (kivunlievitys, synteettinen oksitosiini) voi vaikuttaa imetykseen. Lisäksi kipulääkitys (aivan paikallisia puudutteita lukuunottamatta) kulkee istukan läpi myös lapseen ja voi tehdä lapsesta uneliaan, jolloin ensi-imetys ei onnistu (ja ensi-imetyksellä on merkitystä myös koko imetyksen onnistumisen puolesta).
Tosiaan, monellehan menee imetys silti oikein hyvin, kipu/oksitosiinipiikeistä, tulehduksista, sektioista jne huolimatta. Ja toiset tekee "kaiken oikein" eikä silti onnistu. Jokainen äiti-lapsipari on erilainen, vauva voi muista syistä olla unelias, imuote voi olla huono, voi olla keskosuutta, kellastumista, tulehdusta, kitalakihalkiota, lyhyttä kielijännettä. Äiti voi olla (ja usein on) väsynyt, stressaantunut, hormonaalisessa epätasapainossa, kilpirauhastasapaino sekaisin, jopa rinnat voivat (harvoin) olla rakenteellisesti sellaiset, ettei (täys)imetys onnistu. Tai rinnan pää voi olla pienelle vauvalle hankalan iso, tai rinta tulehdusherkkä, you name it. Paras ase on tietää imetyksestä etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Silti on mahdotonta nähdä tulevaisuuteen ja tietää niitä itselle parhaita ratkaisuja etukäteen jos kaikki ei menekään suunnitellusti.
Jos kaikki on muuten kunnossa niin eihän se tosiaan oo ku imettää ja jokunen hankaluus tai vaikka alun uneliaisuus tms ei haittaa. :) Mutta nämä vaikutukset ovat todella moninaisia.
Tosiaan, monellehan menee imetys silti oikein hyvin, kipu/oksitosiinipiikeistä, tulehduksista, sektioista jne huolimatta. Ja toiset tekee "kaiken oikein" eikä silti onnistu. Jokainen äiti-lapsipari on erilainen, vauva voi muista syistä olla unelias, imuote voi olla huono, voi olla keskosuutta, kellastumista, tulehdusta, kitalakihalkiota, lyhyttä kielijännettä. Äiti voi olla (ja usein on) väsynyt, stressaantunut, hormonaalisessa epätasapainossa, kilpirauhastasapaino sekaisin, jopa rinnat voivat (harvoin) olla rakenteellisesti sellaiset, ettei (täys)imetys onnistu. Tai rinnan pää voi olla pienelle vauvalle hankalan iso, tai rinta tulehdusherkkä, you name it. Paras ase on tietää imetyksestä etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Silti on mahdotonta nähdä tulevaisuuteen ja tietää niitä itselle parhaita ratkaisuja etukäteen jos kaikki ei menekään suunnitellusti.
Jos kaikki on muuten kunnossa niin eihän se tosiaan oo ku imettää ja jokunen hankaluus tai vaikka alun uneliaisuus tms ei haittaa. :) Mutta nämä vaikutukset ovat todella moninaisia.
Mä sitte taas neuvoisin, että paras tapa valmistautua imetykseen on olla ajattelematta sitä odotusaikana, sillä luonnostaanhan se käy, kun antaa käydä eikä stressaa. Jos maitoa ei kertakaikkiaan tule, ei siihenkään se stressaaminen auta (päinvastoin, stressihormoni syrjäyttää muut hormonit, siis myös oksitosiinin). Ja jos maitoa ei sairaalassa tulekaan, kotiin pääsyn jälkeen voi tulla vaikka millä mitalla, joten siitäkin on turha stressata, lisämaitoa vaan huoletta vauvalle sairaalassa ja korviketta kotiin kaappiin rennoin mielin varalle, niin todennäköisimmin sitä ei silloin tarvita. Kätilöiden ohjeistuksista kannattaa ottaa onkeensa vain ne neuvot, jotka itsestä hyvältä tuntuvat, on turha vääntää omia vaistojaan vastaan, vaikka kuinka joku kuvittelisi tietävänsä paremmin. Imuotteeseen en esimerkiksi kyllä lähtis ekojen päivien aikana puuttumaan, kyllä se vauva siihen parhaaseen tapaan pikkuhiljaa oppii, kun saa rauhassa toimia eikä välissä ole ylimääräisiä sormia sotkemassa. Mulla on ollut yks keskonen (ei pahasti, synty 35+4) ja yks täysaikanen vauva. Esikoinen alkoi jaksaa imeä maitonsa tissistä vasta 1kk ikäsenä, siihen asti sai mun maitoa pullosta ja imi aina (paitsi öisin, sillon en jaksanut pelleillä vaan lämmitin suoraan jääkaapista maidon) ensin hetken tissiä ja kun väsyi, annoin pullosta masun täyteen. Ja silti pullo jäi kokonaan pois ja täysimetyksellä jatkettiin. Kakkosella oli heti vahva imu ja täysimetyksellä mentiin 6kk. Molemmilla on ollu tutit käytössä, kakkonen sai tutin päivän ikäsenä, kun imutarve oli niin kova, että vaikka maitoa ei enää masuun mahtunut, vauva vaan imi ja imi ja sitte maitoa tuli jo imemisen ohella takaspäin...
Mutkia voi tulla matkaan, mutta etukäteenhän niille ei voi mitään, joten turha niistä on stressatakaan. Mä olen samalla linjalla synnytyksen kanssa; en oo kummallakaan kerralla suostunut niitä synnytystoivelappuja täyttämään, sillä mun ainoa toive on, että vauva syntyy terveenä. Tuli se sitten alakautta tai sektiolla, ihan sama. Ei synnytystä voi etukäteen kuitenkaan suunnitella, niin on turha laittaa itseään siihen tilanteeseen, että synnytys menee "pilalle", kun sen hienon suunnitelman vastaisesti joutuukin ottamaan kivunlievitystä tai ei ehdikään saamaan sitä, ei ehdi ammeisiin tai pääsekään jakkaralle synnyttämään. Tai sitten jo sairaalan ovelta rynnätään hätäsektioon ja kaikki suunnitelmat meni mönkään. Kuitenkin tärkeintä on se terve vauva ja tuli se miten hyvänsä, jokainen synnytyskokemus on ainutlaatuinen ja tärkeä. Mä oon mennyt kumpaankin synnytykseen periaatteella "edetään hetki kerrallaan ja katotaan miltä tuntuu". Luomusti alakautta oon lopulta saanut synnyttää ja kokemukset on olleet aivan mahtavia. Esikosta kävin kuumassa suihkussa avautumisvaiheessa ja sain akupunktioneuloista selässä apua, kakkosesta keinuttelin keinutuolissa ponnistusvaiheeseen asti. Molemmat oon ponnistanut puoli-istuvassa asennossa sängyllä, se tuntui luonnolliselta sillä hetkellä.
Kätilöiden ohjeistuksista kannattaa ottaa onkeensa vain ne neuvot, jotka itsestä hyvältä tuntuvat, on turha vääntää omia vaistojaan vastaan, vaikka kuinka joku kuvittelisi tietävänsä paremmin. Imuotteeseen en esimerkiksi kyllä lähtis ekojen päivien aikana puuttumaan, kyllä se vauva siihen parhaaseen tapaan pikkuhiljaa oppii, kun saa rauhassa toimia eikä välissä ole ylimääräisiä sormia sotkemassa. Mulla on ollut yks keskonen (ei pahasti, synty 35+4) ja yks täysaikanen vauva. Esikoinen alkoi jaksaa imeä maitonsa tissistä vasta 1kk ikäsenä, siihen asti sai mun maitoa pullosta ja imi aina (paitsi öisin, sillon en jaksanut pelleillä vaan lämmitin suoraan jääkaapista maidon) ensin hetken tissiä ja kun väsyi, annoin pullosta masun täyteen. Ja silti pullo jäi kokonaan pois ja täysimetyksellä jatkettiin. Kakkosella oli heti vahva imu ja täysimetyksellä mentiin 6kk. Molemmilla on ollu tutit käytössä, kakkonen sai tutin päivän ikäsenä, kun imutarve oli niin kova, että vaikka maitoa ei enää masuun mahtunut, vauva vaan imi ja imi ja sitte maitoa tuli jo imemisen ohella takaspäin...Mutkia voi tulla matkaan, mutta etukäteenhän niille ei voi mitään, joten turha niistä on stressatakaan. Mä olen samalla linjalla synnytyksen kanssa; en oo kummallakaan kerralla suostunut niitä synnytystoivelappuja täyttämään, sillä mun ainoa toive on, että vauva syntyy terveenä. Tuli se sitten alakautta tai sektiolla, ihan sama. Ei synnytystä voi etukäteen kuitenkaan suunnitella, niin on turha laittaa itseään siihen tilanteeseen, että synnytys menee "pilalle", kun sen hienon suunnitelman vastaisesti joutuukin ottamaan kivunlievitystä tai ei ehdikään saamaan sitä, ei ehdi ammeisiin tai pääsekään jakkaralle synnyttämään. Tai sitten jo sairaalan ovelta rynnätään hätäsektioon ja kaikki suunnitelmat meni mönkään. Kuitenkin tärkeintä on se terve vauva ja tuli se miten hyvänsä, jokainen synnytyskokemus on ainutlaatuinen ja tärkeä. Mä oon mennyt kumpaankin synnytykseen periaatteella "edetään hetki kerrallaan ja katotaan miltä tuntuu". Luomusti alakautta oon lopulta saanut synnyttää ja kokemukset on olleet aivan mahtavia. Esikosta kävin kuumassa suihkussa avautumisvaiheessa ja sain akupunktioneuloista selässä apua, kakkosesta keinuttelin keinutuolissa ponnistusvaiheeseen asti. Molemmat oon ponnistanut puoli-istuvassa asennossa sängyllä, se tuntui luonnolliselta sillä hetkellä.
No, mun saama imetysohjaus ensi päivinä sisälsi mm. useamman toteamuksen ettei se sieltä mitään saa, ootko ajatellu vaan lopettaa. Lisämaidot oli kyllä ihan lääketieteellisesti tarpeen, mutta ei tosiaankaan niissä määrissä, kun niitä annettiin. Kunpa olisin lukenut lisämaidoista ja osittaisimetyksestäkin enkä vain imetyksestä niin olisin ehkä tiennyt, että ne määrät on aivan järjettömiä, enkä olisi ollut täysin henkilökunnan armoilla. Mä kyllä koen, että yksi ainoa hoitaja ihan yksiselkoisesti täysin sabotoi mun maidonnousun ja imetyksen pelottelemalla mut puolikuoliaaksi ja syyllistämällä miten pidän lastani niin nälässä ettei se jaksa edes imeä, ja käski vielä rajoittaa imetyksen kestoa. Jos mulla ei imetyksestä olis ollu yhtään mitään tietoa olisin varmaan alistunut siihen että ei sieltä mitään tule ja luovuttanut kokonaan.
Luonnolliseen imetykseen kun kuuluu ensi päivien/viikkojen painonlasku, tiheän imun kaudet, maratonimetykset, iltahermoilut, rintaraivarit ja ties mikä kaikki muu. Jos näistä ei tiedä etukäteen yhtään mitään, sitä herkästi on asian kanssa yksin ja lähtee korjaamaan asioita korvikkeella, vaikka tarvetta ei oikeasti olisi.
Se että tietää näistä etukäteen ei musta tosiaankaan lisää stressiä. Ennemminkin päin vastoin, on helpompi olla luottavainen, kun tietää mistä on kyse. On tosi kurjaa, jos imetys loppuu äidistä riippumatta huonon neuvonnan vuoksi. Eri asia toki jos ei asialla ole itelle niin väliä, ketä se sit haittaa. Sen neuvonnanhan pitäis olla ajan tasalla vaan kun ei tosiaankaan joka paikassa ole.
Luonnolliseen imetykseen kun kuuluu ensi päivien/viikkojen painonlasku, tiheän imun kaudet, maratonimetykset, iltahermoilut, rintaraivarit ja ties mikä kaikki muu. Jos näistä ei tiedä etukäteen yhtään mitään, sitä herkästi on asian kanssa yksin ja lähtee korjaamaan asioita korvikkeella, vaikka tarvetta ei oikeasti olisi.
Se että tietää näistä etukäteen ei musta tosiaankaan lisää stressiä. Ennemminkin päin vastoin, on helpompi olla luottavainen, kun tietää mistä on kyse. On tosi kurjaa, jos imetys loppuu äidistä riippumatta huonon neuvonnan vuoksi. Eri asia toki jos ei asialla ole itelle niin väliä, ketä se sit haittaa. Sen neuvonnanhan pitäis olla ajan tasalla vaan kun ei tosiaankaan joka paikassa ole.
Ei musta synnytyskään mene pilalle siitä että tiedät eri vaihtoehdot mitä on tarjolla ja on ehkä jotain toiveitakin! Nimenomaan sillä että tietää asioista voi tehdä ne itselleen oikeat valinnat.
Varmaan eka asia mikä tulee lukiessa selväks on että ei synnytystä voi käsikirjoittaa. Musta tarkoitus on nimenomaan ottaa asioista selvää ja olla itse aktiivinen päättäjä synnytyksessä. Aina voi ja usein menee asiat eri tavalla kuin ois toivonu, mut ei se tarkoita sitä et kannattaa pistää pää puskaan.
Musta on hienoa et monilla menee synnytys ja imetys oikein hyvin ja toivotusti vaikka ei suuremmalti valmistaudu. Mut oon niin monta imetystä nähnyt menevän äidin toiveiden vastaisesti huonon neuvonnan takia ja niin monia synnytystraumoja kuullut, että noi pää puskaan ohjeet henk koht pistää karvat aika pystyyn.
Hyvin moneen asiaan voi vaikuttaa itse, vaikka käsikirjoitusta ei tehdä voi. Ihan niinku kaikki muutkin asiat elämässä :)
Varmaan eka asia mikä tulee lukiessa selväks on että ei synnytystä voi käsikirjoittaa. Musta tarkoitus on nimenomaan ottaa asioista selvää ja olla itse aktiivinen päättäjä synnytyksessä. Aina voi ja usein menee asiat eri tavalla kuin ois toivonu, mut ei se tarkoita sitä et kannattaa pistää pää puskaan.
Musta on hienoa et monilla menee synnytys ja imetys oikein hyvin ja toivotusti vaikka ei suuremmalti valmistaudu. Mut oon niin monta imetystä nähnyt menevän äidin toiveiden vastaisesti huonon neuvonnan takia ja niin monia synnytystraumoja kuullut, että noi pää puskaan ohjeet henk koht pistää karvat aika pystyyn.
Hyvin moneen asiaan voi vaikuttaa itse, vaikka käsikirjoitusta ei tehdä voi. Ihan niinku kaikki muutkin asiat elämässä :)
Muokattu viimeksi:
Kylläpä tänään väjän alkoi synnytys jänskäämään. Lääkäri kyseli aiemmista synnytyksistä ja niiden kestoista. Koska edellinen synnytys oli nopea, kehoitti soittamaan ambulanssin heti jos lapsivedet menee. Talvella kun vauva on vaarassa kylmettyä jos syntyy normiautoon... Hui...
Meillä ei kakkosellakaan paino laskenut kuin ekana vuorokautena, vajaan viikon päästä oli jo ylittänyt syntymäpainonsa. Samoin esikoisella, vaikka syntyi 2,5 kilosena (toki saikin pääasiassa maidot pullosta). Kummallakaan ei ole ollut mitään tiheänimunkausia, päivisin imetysväli oli 3-6tuntia, yöt meni kummallakin ekan kuukauden kahdella herätyksellä, seuraava kuukausi yhdellä herätyksellä ja 2kk eteenpäin ovat molemmat nukkuneet 10-12h yössä putkeen. Maratonimetyksiä esikoinen joskus harrasti (siis roikkui tississä joskus tunninkin), kakkonen imi aina maksimissaan vartin. Rintaraivareita ja iltakiukkuja kakkosella oli, refluksilääkityksellä loppuivat molemmat.
Sinunkin tapaus todistaa, että niitä neuvoja ei kannata kuunnella, jos ne tuntuu omassa päässä ihan vääriltä. Imetyksessähän on kyse siitä, että äiti antaa lapselleen ruokaa, ei se sen monimutkaisempaa ole, jos siitä ei monimutkaisempaa tee. On turha kuormittaa itseään tiedolla, mikä kaikki voi mennä pieleen, sillä mitä enemmän niitä miettii sitä enemmän se stressitasokin nousee. Ja vaikka opiskelisi kaiken maailman imetysmateriaalin, se oma imetystarina on kuitenkin aina omanlaisensa eikä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan.
Mun mielestä asioita vaan on turha stressata etukäteen ja yhtä turha on yrittää suunnitella etukäteen jotain, mikä kuitenkaan ei todennäköisesti minkään suunnitelman mukaan mene.
Sinunkin tapaus todistaa, että niitä neuvoja ei kannata kuunnella, jos ne tuntuu omassa päässä ihan vääriltä. Imetyksessähän on kyse siitä, että äiti antaa lapselleen ruokaa, ei se sen monimutkaisempaa ole, jos siitä ei monimutkaisempaa tee. On turha kuormittaa itseään tiedolla, mikä kaikki voi mennä pieleen, sillä mitä enemmän niitä miettii sitä enemmän se stressitasokin nousee. Ja vaikka opiskelisi kaiken maailman imetysmateriaalin, se oma imetystarina on kuitenkin aina omanlaisensa eikä välttämättä mene minkään oppikirjan mukaan.
Mun mielestä asioita vaan on turha stressata etukäteen ja yhtä turha on yrittää suunnitella etukäteen jotain, mikä kuitenkaan ei todennäköisesti minkään suunnitelman mukaan mene.
Minä täysin vielä vihreänä ja kokemattomana ajattelen, että on hyvä ottaa asioista selvää ja olla tietoinen eri vaihtoehdoista ja omista toiveista. Silti pyrin siihen, että osaisin ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja edetä sitten sen mukaan. Ei se tarkoita sitä, että pistää pää piiloon ja antaa muille vastuun valinnoista vaan sitä, että pyrkii olemaan armollinen itselleen ja tilanteelle, jos kaikki ei menekään niinkuin ajatteli.