Synnytys ja imetys - näin etukäteen

Keskustelun 'Laskettu aika marraskuussa 2015' aloitti elmiina, 9 maalis 2015.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. elmiina Sanavalmis juttuseppä Huhtikuunmammat 2014

    THL:n suositus on suomalaisille suunniteltu ja hyvästä hygieniasta ja ravitsemuksesta huolimatta ei täällä lapsen suolisto tai ruokailuvalmiudet maagisesti kehity kahta kuukautta nopeammin kuin muualla maailmassa.
    • Tykkään Tykkään x 1
  2. Ellu Hyväntuulinen höpöttäjä

    Lovepearl, onnistuit juuri tarkalleen kuvailemaan mun tuntemukset ponnistusvaiheessa. Mullakin kesti vain 15 minuuttia, mutta koska epiduraali ei enää vaikuttanut, olo oli kuin olis joutunut sisuskalut lihamyllyyn. Tai juuri räjäytetty kappaleiksi. Mulla kyllä oli tietääkseni epiduraali mutta silti se ei siis vaikuttanut ponnistusvaiheessa. Kätilö sanoi, että epiduraali ei voi vaikuttaa ponnistusvaiheessa, jotta ei kävisi niin, ettei sitten tunne sitä ponnistuksen tarvetta. Minä tyttö kyllä ponnistelin riippumatta oliko "tarve" vai ei, koska halusin vaan sen "vesimeloonin" pois sieltä synnytyskanavasta!! Lapsi oli melkein 4,5-kiloinen.
    • Tykkään Tykkään x 1
  3. Javasparrow Näppärä viestien naputtelija Marraskuunmammat 2015

    Ai apua! Ei pitäis lukea näitä. :eek:

    Mä kans olen aika lääkevastainen, mutta voi olla että pelko ajaa siitä ohi. Suoraa sanottuna en ole koko synnytystä vielä pahemmin pohtinut.

    Ja imetystä haluaisin tietysti ainakin yrittää. Rinnat ainakin tuntuu jo valmistautuvan, nännit on ainakin triplanneet kokonsa ja muutenkin ovat aika turpen oloiset.
  4. Fiamma Hyväntuulinen höpöttäjä

    Molemmat synnytykset ollut tuskallisen pitkiä ja väsyttäviä, ekassa vedet menneet 56h ja synnytys 34h ja ponnistus 36min. Toka tais olla 26h ja 17min. Molemmat käynnistetty, eka ei vaan lähtenyt ja tokassa tuli hepatoosi.
    Synnytys ja hepatoosi onkin ainoat asiat mitä kammoan nyt.
    Imetykset oli ~3kk ja reilu 6kk... Molemmat vaan tyrehtyi... :/
  5. Spunk Puuhakas puhuja

    Mä en kokenut itse ponnistus vaihetta kamalaksi tytössä, vaikka olinkin ilman kipulääkkeitä. Nipsasi vähän ja kirosana pääsi ja sit se oli ohi.
    Tosin mulla ponnistus vaihe kesti sen minuutin. ja ennenkun ehdin alkaa ponnistaa kysyin viellä kätilöltä et ehtiikö vessassa viellä käymään ja sain myöntyvän vastauksen otin ja hyppäsin synnytyspöydältä ja hipsin äkkiä vessaan ja takas synnytys pöydälle ja ponnistaan melkeenpä...
    joskus mietin kuinka olen pystynyt oleen noin tyyni ja rauhallinen synnytyksen aikana. Tosin kotona itkin ja olin ihan hysteerinen, mutta autossa matkalla synnytys sairaalaan jotenkin saavutin jonkun tyyneyden. :angelic:
    sen jälkeen kysyin kumpi tuli ja huusin miehelleni että oli tarpeeks nopee synnytys...ei oo aamu ihmisiä ja mökötti kun joutu aamuyöstä nouseen ja ajaan sairaalaan:grin
    ja sit vaan sammuin siihen pöydälle. Olin niin väsyny.
    • Hauska Hauska x 1
  6. Ellu Hyväntuulinen höpöttäjä

    Javasparrow juu näitä on paha lukea! Mutta toisaalta tässäkin keskustelussa on tullut jo ilmi, ettei kaikki ole kokeneet esim. tuota ponnistusvaihetta yhtä pahaksi. Kiva kuulla Spunk toisenlaisestakin kokemuksesta. Vaikka itsellä yksi synnytys takana, niin tottakai se seuraava jännittää, koska sen suhteen voi tulla taas uusia yllätyksiä. Joten kiva kuulla, ettei tuon pelkäämäni vaiheen tarvitse aina olla tuollainen kuin mulla viimeksi oli.

    Javasparrow uskoisin, että ehdit kyllä synnytyksen edetessä ja sen aikana tunnustella niitä kipuja, että tarviitko omalla kohdallasi kipulääkettä vai et. Eli en usko, että sinun tarvitsee niitä ihan pelkkien pelkojen nojalla ottaa.

    Meillä synnytysvalmennuksessa ohjattiin täyttämään sellainen kaavake, johon voi kirjata toiveensa koskien synnytystä. Sellaisen voi myös itse tehdä paperille. Voihan siihen kirjata vaikka että toivoo, että kätilöt tukevat ja kannustavat lääkkeettömään synnytykseen mutta että toivoo, että tarvittaessa kivunlievitystä olisi saatavilla. Silloin voisi tilanteen mukaan seurata omaa tuntemustaan. Vaikka itsekin olin kirjannut kaavakkeeseen haluavani epiduraalin, niin ei sitä todellakaan tultu laittamaan ennen kuin mulle oli käynyt selväksi, että todellakin sen siinä tilanteessa tarvitsen. Koin jopa, että kannustettiin kestämään ilman lääkkeitä, koska vaikka en ollut kirjannut toivetta luomuna selviämisestä (koska se ei ollut mielessäni), niin aluksi ohjattiin sinne lämpimään suihkuun joka auttoikin aika pitkään. Jotkut kätilöthän osaavat esim. akupunktiota ja vaikka mitä muita lääkkeettömiä apumenetelmiä.
    • Tykkään Tykkään x 1
  7. Ellu Hyväntuulinen höpöttäjä

    Mä pelkään lisäksi myös sitä, että jos ei ehdikään sairaalaan, kun toka lapsi saattaa tulla nopeaan. Meillä sairaala ehkä 20 min matkan päässä, mutta lähipiiristä kokemus syöksysynnytyksestä ja tosiaan matkalle syntyi. Lisäksi oma esikoinen tarvitsi toimenpiteitä heti synnyttyään, kun oli 5 pisteen vauva, eikä olisi välttämättä selvinnyt, jos ei olisi sairaalassa syntynyt :sad001 Nää asiat yhdessä siis jännittää.
  8. Javasparrow Näppärä viestien naputtelija Marraskuunmammat 2015

    Joo kiitos tsempistä! Mä oon vähän laskenutkin sen varaan, että jossain kohtaa neuvolasta saa lisätietoja eri vaihtoehdoista, ja jättänyt oman selvittelyn vähemmälle. Todennäköisesti h-hetken lähestyessä alkaa aihe kiinnostamaan ihan eri tavoin.
  9. emmu_ma Sanaisen arkkunsa ammentaja Marraskuunmammat 2015

    Esikoisen synnytys meni mielestäni tosi kivasti. Vetäisin varmaan melkein kaikki sairaalan tarjoamat kivunlievitykset ja jokainen on niistä oli varmasti tarpeen. Toivon seuraavan synnytyksen sujuvan samalla tavalla omalla painollaan, toki nyt toivoisin luonnollista käynnistymistä.

    Mutta se imetys. Edelleen nousee hiukan pettymys kun sitä ei esikoisen kanssa saatu toimimaan sitten mitenkään. Jännittää kovasti miten nyt käy. Ehkä osaisin ottaa nyt rennommin ja luottaa omaan kehooni. Toivotaan parasta :)
  10. Fiamma Hyväntuulinen höpöttäjä

    Minä ainakin otin imetyksen paljon rennommalla asenteella kakkosen kohdalla, ja paljon paremminhan se meni. :)
  11. be Vieras

    Tuosta imetyksestä, pidän sitä tärkeänä asiana ja tahtoisin ainakin vuoden imettää. Esikoista imetin 1-vuotiaaksi asti ja täysimetystä oli 7kk. Aloitettiin kiinteät 7kk ikäisenä ja vasta parin kk päästä ne alkoi mennä kunnolla alas. Mulla oli maitoa tooodella paljon, minkä takia tuota täysimetystä oli pitkään ja vauva oli tyytyväinen. :) Esikoisella ei ole mitään allergioita.

    Kun lopetin imetyksen, esikoinen sairasti vuoden aikana 7-korvatulehdusta. :sad001 En tietenkään tiedä oliko sillä mitään tekemistä imetyksen kanssa, mutta flunssat ja korvatulehdukset alkoivat vasta lopetuksen jälkeen. Muistaakseni yksi korvatulehdus oli imetyksen aikana.

    Tilanteen mukaan mennään, jokainen vauva on erilainen eikä sitä tulevaa voi tietää. Siskoni lapsi kieltäytyi kokonaan 4kk ikäisenä rintamaidosta ja vaikka kuinka siskoni yritti niin se maito vaan alkoi loppua itsestään ja piti siirtyä korvikkeisiin.

    Aion ainakin yrittää parhaani, että imetys onnistuisi myös tämän toisen kanssa. :) Esikoisen kanssa sain tehdä alussa paljon töitä ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla. Piti syödä usein ja juoda vähintään joka tunti lasillinen mehua/vettä. Teetä myös join paljon.
  12. k_repolainen Satasella mukana keskusteluissa

    Kyllähän ihmisten kipukynnyksissä on huomattaviakin eroja. Mulla kesti avautumisvaihe ekan lapsen kohdalla kolme päivää! Morjes. Sain epiduraalia sen viimesen yön ja aamun ja useamman kerran antoivat lisää. Se toimi loistavasti, eikä jäänyt mitään kammoa. Imetys sujui hienosti yli vuoden ajan. Tuohon en usko, että lääkkeellisellä kivunlievityksellä ja imetyksellä olisi jotain tekemistä keskenään. Jos näin olisi, ei paljon puudutteita varmaan tarjoiltaisi. :)
  13. Azalea Sukkela juttelija

    En oo ehtinyt vielä lukea teidän kaikkia kommentteja, mut itellä taas haaveissa samanlainen synnytys kuin kaks aiempaa; helppo luomusynnytys. :) Ilokaasuun saivat mut molemmilla kerroilla puhuttua ympäri, mut hemmetti vieköön kolmannella kerralla en sitä kyllä ota! Kummallakin kerralla oon alkanut siitä oksentaa eikä se nyt ihan oikeesti niin paljon kipuun auta, että sen takia viitsis vielä supistusten aikana oksentaakin. Eka synnytys mulla meni pääpiirteittäin näin: klo 1 yöllä alko kevyet 1min kerrallaan kestävät supparit 6min välein, klo 7 meni vedet, klo 8 oltiin synnärillä (olisin hyvinkin voinut hengailla kotona, mut kun viikkoja oli vasta 35+4, oli mentävä heti sairaalaan), päivän aikana käytiin kanttiinissa, käveleskeltiin ympäri sairaalaa ja välillä makoilin käyrillä, klo 16 siirryttiin saliin, klo 18 supparit vaati jo puhallusta, klo 20 olin 5cm auki ja siinä olin jo valmis epiduraaliin, kun kipu oli melkosta ja aattelin, että jos puolet on vielä jäljellä niin...no, hoitaja ei löytänyt suonta tippaa varten (mikä pistetään ennen epiä) ja onneks ei löytänyt, kun klo 20.20 olin jo 10cm auki :D Klo 21.10 syntyi pikkuinen poika. Toinen: klo 1 meni vedet, klo 2 alko supparit, klo 4 oltiin sairaalassa, klo 7.15 olin 10cm auki, klo 7.30 pääsin ponnistamaan (kun kätilöillä ei ollutkaan kaikki valmiina niin piti odottaa tuo vartti :D ) klo 8 syntyi tyttö. Meillä siis tunnin matka sairaalaan, niin siks toisellakin kerralla lähdettiin ennemmin hiukan liian aikasin kuin liian myöhään :wink Kolmas kerta saattaa tuolla kaavalla olla vielä nopeempi, joten lähdetään kyllä riittävän ajoissa tälläkin kertaa :wink
    • Tykkään Tykkään x 1
  14. Gleymmerei Oman äänensä löytänyt

    Esikoisen kanssa (syntyi 41 + 4) vuosi sitten toiveena oli melko luomusynnytys, mikä ei valitettavasti toteutunut. Olin odottanut ammetta innolla ja se osoittautuikin valtaisaksi pettymykseksi, tärisin ja palelin ammeessa 1,5 h. Hengitystekniikkaa olisi myös pitänyt treenata etukäteen (*purkaus alkaa* miksei tällaisista asioista puhuta synnytysvalmennuksessa?! Meillä siellä puhuttiin vaan siitä kuinka äitien ja isien röökaaminen häiritsee henkilökuntaa ja että kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä ikinä keksii pyytää annetaan... *purkaus päättyy*). Synnytyksen edetessä olin hurjan väsynyt kun edellinen yö oli mennyt nukkumatta ja taivuin epiduraaliin, mikä harmittaa vieläkin. Kyllähän siinä kivut yms. todella katoaa kun koko hyvin edennyt synnytys pysähtyy totaalisesti. Epiduraalin myötä olikin sitten pakko ottaa myös oksitosiinitippa jne. Sain myös virtsaummen, joka säikäytti tosi pahasti. Ponnistusvaihe sujui onneksi hyvin, 20 minuuttia, vauva 4050 g ja kolme tikkiä. Olisin saman tien ollut valmis lähtemään kävellen kotia :) Joltain osin siis hieman harmittaa, vaikka monella tapaa sujui tosi hyvin.

    Toisen kanssa toiveissa on jaksaa luomusti, etenkin nyt kun oikeasti tietää mitä kurjaa lääkkeistä ja puudutteista voi seurata. Amme harmittaa edelleen varsin paljon, odotukset olivat kovat, täytyy keksiä tilalle toivottavasti jotain toimivampaa. Toki tilanteen mukaan mennään, en sano ehdottomasti ei lääketieteelliselle kivunlievitykselle ja aina on mahdollisuus joutua sektioonkin jos tilanne sitä vaatii.

    Esikoista olen imettänyt vuoden ikään ja imetän vielä noin kerran päivässä. Toista on tarkoitus imettää toivottavasti niin pitkään kuin kelpaa ja jos onnistuisi ainakin se 4 kk täysimetys niin olisin todella tyytyväinen. Ja jos ei niin sitten ei.
  15. Azalea Sukkela juttelija

    Akupunktiota mä muuten pääsin esikon synnytyksessä kokeilemaan, kun supistukset tuntu tosi vahvasti selässä. Sinne selkään siis tökittiin akuneuloja ja kyllähän ne oikeesti auttokin paljon :)
  16. Azalea Sukkela juttelija

    Niin ja synnytysvalmennukseen me ei koskaan ehditty, se ois ollut esikon syntymästä seuraavana päivänä :D
  17. ccix Piirimestaruustason postaaja

    Mua kovasti pelottaa tuleva synnytys, vaik siis esikko nyt loppujen lopuksi tuli maailmaan ihan nätisti :) Lähinnä kun on niin lyhyt aika, et oonko ehtinyt parantua....siis ei tässä enää mikään muistuta, et oisin synnyttänyt 5 kk sitten.

    Miten helposti pääsee synnytystapa-arvioon? Poitsuhan oli ihan sutjakka (3,785kg/53cm), mut kun pää oli iso... ja oikeesti, se päähän on aika haastava saada muutenkin ulos. Karmii taas se ajatus siitä ponnistamisen vaikeudesta, mahd imukupista.. voiko pään kokoa arvioida ennen synnytystä :P ja sitä kautta anoa vaik sektioo? Kun en haluis et menetän pidätyskyvyn tms, koska repeen niin pahasti (arpikudoshan ei jousta ihan yhtä hyvin kuin terve iho).

    Tosin en haluis sektioo, mut mieluummin se kuin joku mahd pysyvä vaurio...
  18. Jääkukka Piirimestaruustason postaaja Tammimammat 2018

    Azalea, mielenkiintoista tuo akupunktio, mä olen selällä kipuilija ja edellisessä raskaudessa varsinkin tuo jäätävä selkäkipu jäi mieleen, nyt olenkin jo varmuuden vuoksi ajatellut perehtyä erityisesti selkäkivun helpottamiseen. Täytyypä ottaa selvää tuostakin ja jos jollain on muitakin kikkoja, niin kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne :wink
  19. elmiina Sanavalmis juttuseppä Huhtikuunmammat 2014

    Ei se oo mikään uskon asia, että kivunlievitys voi hankaloittaa imetyksen alkua. Huom, voi - ei aina hankaloita ja useinhan imetys saadaan riittävällä ohjauksella hyvin käyntiin lähtökohdista huolimatta. Vaikka olisi sektio, tulehdus, keskosuus, mikä - imetys voidaan saada jopa käyntiin täysin synnyttämättömillä naisilla tai vuosia, vuosikymmeniä sitten synnyttäneillä. Mutta se että joillain tai suurimmalla osalla menee hyvin ei ole tae, että kaikilla menee.

    Musta on aika herttainen lähtökohta että ei kivunlievitystä tarjottaisi jos se voisi imetyshankaluuksia aiheuttaa. Vähän niinku että ei sitä myytäisi kaupassa lapsille tarkoitettuna jos se ei ois lapsille turvallista ja hyvästä (ja kuinka monta lasten välipalaa on silkkaa sokeria ja kuinka monta lelua jää tukesin seuloissa kiinni?). Mutta kun ei se kipushokkikaan imetystä edistä vaan harkintaa pitäisi käyttää joka synnyttäjän kohdalla.

    Käytännössä ei synnytystilanteessa mahdollisista haittavaikutuksista puhuta, ja jos päätöksiä tekee hankkimatta itse tietoa ennakkoon niin päätökset tehdään hoitohenkilökunnan, ei asiakkaan lähtökohdista. Koska miten voi tehdä informoidun päätöksen omaan tilanteeseensa liittyen, jos ei tiedä mistään mitään? Uskolla ei voi korvata tietoa ja faktoja, vaikka oma usko olis kuinka kova.
    • Tykkään Tykkään x 2
  20. Azalea Sukkela juttelija

    Mä halusin, ja haluan, synnyttää mahdollisimman luomusti juuri siksi, että oltaisiin molemmat vauvan kanssa sitten heti ihan skarppeina alottamassa yhteistä taivalta. Mä jotenkin ajattelen (tämä on siis ihan vaan mun ajatus, ei tarkoitettu mitenkään arvosteluksi muiden suuntaan, ymmärrän hyvin kivunlievityksiin turvautumisenkin!), että syntymä on vauvalle ihan riittävän kova rutistus ilmankin sitä, että mä vielä saatan sen pienen ihmisenalun "pöllyihin". Lisäksi myös ne itsekkäät syyt; musta oli ihanaa päästä heti suoraan tikkauksen jälkeen suihkuun pesemään kaikki synnytysmömmöt pois omin jaloin. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että etenkin epi hidastaa usein myös synnytyksen etenemistä, en senkään takia sitä halunnut. Ne pahat supparit oli mulla kuitenkin niin vähän aikaa, esikosta ehkä n. 1,5h ja kakkosesta n. tunnin, että sen kyllä kesti ihan hyvin ilmankin. Ponnistaminen oli musta toimiva lääke supistuskipuun, molemmilla kerroilla pahin tuska on ollut takanapäin, kun olen saanut luvan ponnistaa :)
    • Tykkään Tykkään x 1