Juu opettelin hengitystä, "synnytyslaulua" - tosin oon sellainen jännittäjä, että en mä niillä osaa niin hyvin rentoutua, kuin pitäisi. Katsoin mahdollisimman paljon nimenomaan luomusynnytysvideoita. Niin tietää, mitä odottaa, ja miten kauniisti asiat voi mennä niistä kivuistakin huolimatta. Ricki Laken the business of giving birth on youtubessa muistaakseni ilmaiseksi katsottavissa. Synnytysvideoita sieltä löytyy miljoona. Bebesinfon sivuilla on tosi hyvin luomupainotteista synnytystietoa. Spinning babies-sivuilla on harjoitteita synnytyksen ja lapsen optimaalisen asennon saamiseen. Tällä kertaa ajattelin myös lukea Ina May's guide to childbirth, mitä kovasti viimeksikin suositeltiin, mutta en sitten saanut aikaiseksi.
Mitä enemmän tietää siitä, kuinka synnytys luonnollisesti etenee, sen vähemmän tulee itse panikoitua. Mut kantoi läpi oikeastaan ajatus "jaksa vielä hetki." Mullehan yritettiin koko ajan tuputtaa puudutteita ja muutenkin musta oli aika penseä asenne kätilöillä luomusynnytykseen. Mm käskettiin kutsua sit ku tartten kivunlievitystä ja ku sanoin etten aio ottaa että milloin kutsun ni ei sanottu mitään. Luvattiin tulla myöhemmin eikä käyty, naureskeltiin vaan että sä et oo synnyttämässä vielä pitkään aikaan (ja sit mentiinkin saman tien ammeeseen kahdeksi tunniksi ja sieltä saliin).
Mielestäni olin viimeksikin hyvin etsinyt tietoa. Mutta sillä hetkellä kun alettiin puhua että se on joko oksitosiini tai imukuppi ja eppari ni otin oksitosiinin. Tällä kertaa toivoisin löytäväni myös doulan, jolta saisin tuohonkin hetkeen tukea ja rohkaisua, että hyvin menee. Kätilöiltä sitä näkyy olevan turha odottaa, heille hyvä luomusynnytys on vain riittävän nopea sellainen, vaikka muuten menisi kuinka luonnollisesti ja hyvin. Siinä synnytystilanteessa on rankkaa olla itse vielä oikeuksiensa valvojana, eli saisi olla joku muu hoitamaan ton puolen tällä kertaa että mulle riittää ihan synnyttää, siinäkin on musta tarpeeksi.
Mitä enemmän tietää siitä, kuinka synnytys luonnollisesti etenee, sen vähemmän tulee itse panikoitua. Mut kantoi läpi oikeastaan ajatus "jaksa vielä hetki." Mullehan yritettiin koko ajan tuputtaa puudutteita ja muutenkin musta oli aika penseä asenne kätilöillä luomusynnytykseen. Mm käskettiin kutsua sit ku tartten kivunlievitystä ja ku sanoin etten aio ottaa että milloin kutsun ni ei sanottu mitään. Luvattiin tulla myöhemmin eikä käyty, naureskeltiin vaan että sä et oo synnyttämässä vielä pitkään aikaan (ja sit mentiinkin saman tien ammeeseen kahdeksi tunniksi ja sieltä saliin).
Mielestäni olin viimeksikin hyvin etsinyt tietoa. Mutta sillä hetkellä kun alettiin puhua että se on joko oksitosiini tai imukuppi ja eppari ni otin oksitosiinin. Tällä kertaa toivoisin löytäväni myös doulan, jolta saisin tuohonkin hetkeen tukea ja rohkaisua, että hyvin menee. Kätilöiltä sitä näkyy olevan turha odottaa, heille hyvä luomusynnytys on vain riittävän nopea sellainen, vaikka muuten menisi kuinka luonnollisesti ja hyvin. Siinä synnytystilanteessa on rankkaa olla itse vielä oikeuksiensa valvojana, eli saisi olla joku muu hoitamaan ton puolen tällä kertaa että mulle riittää ihan synnyttää, siinäkin on musta tarpeeksi.
vois luulla että olis vaikeaakin näin pienen ihmisen synnyttää (alle 160cm ja <55kg) mut toisin vain on :)
Olin tosi pettynyt synnytykseen, koska en sitten pystynytkään liikkumaan loppusynnytyksestä saatikka että olisin synnyttänyt jakkaralla tai ammeessa. Ja sain sitä oksitosiiniakin silloin toisen epiduraalin jälkeen eli harmitti, kun jouduin turvautumaan kaikkeen mahdolliseen...
Oon kanssa lueskellut tuota elmiinan suosittelemaa bebesinfoa ja vielä tässä vaiheessa suunnittelen, että haluaisin täysin luomusynnytyksen. Saa nähdä sitten, mitä mieltä olen, kun itse tilanne on päällä. Mulla on kyllä tosi korkea kipukynnys, mutta kun ei ole mitään käsitystä, kuinka paljon se oikeasti sattuu.
Mä annoin korviketta muutamia kertoja niinä tiheän imun kausina, kun tyttö oli reilun kk ikäinen (muistaakseni)...ihan vaan siksi, että imetin yhteen menoon monena yönä 5-6h ja olin ihan kuollut valvomisesta. No kun neuvolassa kuulivat (terkka ja lääkäri) tämän, totesivat he ettei missään nimessä kannata antaa korviketta tytölle, kun muutenkin paino nousee hienosti. No kun en antanut korviketta pullosta hetkeen, niin ei enää lypsettykään maito kelvannut. Eli siksi illat olin ihan kiinni ja nyt siis ajattelin totuttaa uuden tulokkaan lypsettyyn pullomaitoonkin.
Kolmannen kohdalla oli toiveissa epiduraali juurikin tämän trauman takia mutta eivät jostain syystä saaneet laitettua sitä joten spinaalilla mentiin mutta se kesti onneksi loppuun asti ja oli todella miellyttävä synnytys sekin. todellakin toivon spinaalia tässä tulevassakin. Luomuponnistus kun on koettu niin en todellakaan enää ikinä sellaista halua. Kipukynnys mulla on erittäin korkea mutta tuo oli jotain aivan kamalaa 