Synnytys ja imetys - näin etukäteen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elmiina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla oli ainakin hyvin voimakkaat synnytyskivut ja lopussa en pystyny kääntämään edes kylkeä omin avuin. Ite vaan koin sen henkisen puolen ja valmistautumisen tärkeämmäksi, ja juuri parhaat mahdolliset edellytykset imetyksen alkuun. Oon todella kipuherkkä muuten. Ihan kyl ymmärrän hyvin miksi niin moni puudutuksen haluaa. Mutta itse en halua että mitään otetaan synnytyksestä pois, mulle se olis jotenki vähemmän aito tapahtuma silloin. Sektiosta olisin kauhuissani, toivottavasti ei tartte nytkään. Vaikka hyvin tiedän ettei siihen voi itse vaikuttaa ja sekin mahdollisuus on aina olemassa.
 
Minulla käynnistivät yliaikaiskontrollissa 41+3 vähäisen lapsivedentakia. Oksitosiinitipalla. Kokeilin ilokaasua mut oksensin siitä (no oksensin kyllä muutenkin joka supistuksella 4h ajan.)
Esikoista täysimetin 4kk asti mutta sit lopetti rinnan tyystin ja jouduin siirtymään pulloon. Maitoa olis ollut vaikka muille jakaa alussa mutta en soveltunut luovuttajaksi genitaaliherpeksen takia.
Oma kuppikoko kasvo raskausaikana C-kupista E/F-kuppiin. Nyt ne on vaan kun patalaput :D mutta ehkä ne rupee pikku hiljaa kasvamaan
 
Sama, en tosiaan haluaisi sektiota, tuntuisi aivan kamalta, kyllä ensisijaisesti synnyttäminen "normaalisti" olisi tavoite.

niin piti vielä sanoa, en nyt muista kenelle kun ei näe edelliselle sivulle, että en tiedä, onhan ihmiset yksilöitä ja kaikki erilaisia, voihan se olla, että kivun tuntee erilailla, ja se varmasti vaikuttaa miten itse ajattelee ja mieltää asiat.
 
Niin ja se unohtu sanomani. nyt haluun kyllä spontaanisti käynnistyvän synnytyksen ettei tarvii käynnistää
 
Esikoisen kohdalla mäkin olin pettynyt kun jouduin suoraan sektioon ilman edes mahdollisuutta alatiesynnytykseen mutta pari vuotta asiaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen että turha siitä on olla pahoillaan. Pääasia että lapsi saadaan turvallisesti ulos. :-)
 
Juu niitä hetkiä varten ku sektiota tarvitaan ni se on ehdottoman ihana vaihtoehto nykyaikana olla. Monia henkiä on sillä pelastettu ja jos tilanne vaatii ottaisin miljoona kertaa mieluummin sektion kuin kuolleen vauvan. Jos kaikki menee ns normaalisti ja hyvin ni onhan alatie paras vaihtoehto, mut niitä tilanteita varten ku kaikki ei oo hyvin ni onpa ihanaa että sektiomahdollisuus on. Tullaan sen kanssa sinuiksi sitten myöhemmin. :)
 
Mulla on ollut kaksi hyvin erilaista synnytystä, toisessa epiduraali kun olin 8cm auki (silloin pääsin vasta synnytyssaliin), toisessa selvisin vain ilokaasulla ja pupendaalipuudutuksella (joka ei vienyt kaikkea kipua kyllä). Meen fiiliksen mukaan tälläkin kertaa
 
Minulla synnytys pelottaa aivan hurjasti jo nyt.. En tiiä miten tulen selviämään siitä tuskasta kun kipukynnys on nii matala muutenkin.. Sit mulla ollu rytmihäiriöitä muutaman vuoden ajan, niin mietin että mitenhän se pumppu kestää! Noh onneks ei ole vielä ajankohtainen asia.. Pitää olla vielä ajattelematta niin en luo pääni sisällä kauheita mielikuvia jo valmiiks synnytyksestä :D
 
Apua, kun näin tämän otsikon. :D Rupesi vähän ahdistamaan, nimittäin esikoisen synnytys jätti traumat mulle. Onhan se onneksi vähän helpottanut tässä kun esikoisen synnytyksestä on kohta jo kaksi vuotta, mutta oli vaan niin pelottava kokemus..

(Huom. Älä lue tätä, jos olet herkkä ja jos jo valmiiksi pelkäät tulevaa synnytystä)

Olen ainakin sen vahvasti päättänyt, että jos tämä raskaus menee loppuun asti hyvin ja pääsen marraskuussa synnyttämään niin tämä tyttö selviää tällä kertaa ilman puudutuksia. Epiduraali oli mulle esikoisen synnytyksessä TODELLA iso pettymys. Epiduraali vei kivut pois totaalisesti, mutta sitä iloa kesti vain 15-20 minuuttia ennen kuin kivut palasivat takaisin ja olivat mitä kamalimmat. Sen jälkeen epiduraalia lisättiin neljän tunnin ajan koko ajan, mutta siitä ei enää ollut minulle ollenkaan apua. Kivut ja kamalat supistikset olivat koko ajan päällä. Vasta kun 10 tuntia sairaalassa oli kulunut, kätilö sanoi mulle että olet 8cm auki ja sain silloin vielä kerran epiduraalia, jotta ponnistaminen olisi helpompaa. Tuosta ei mennyt 5 minuuttia ja olinkin jo 10cm auki ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Mutta mitä ihmettä, miksi mä en tuntenut yhtään mitään!? ( syytin tästä epiduraalia). Yritin vaan puskea ja vääntää mutta en oikeesti tuntenut ollenkaan ponnistustarvetta. Ponnistus kesti yhden kamalan tunnin ajan ja lopulta vauvan sydänäänet laski huolestuttavasti, jolloin lääkäri tuli paikalle, eppari leikkattiin ja imukupilla vedettiin vauva ulos. :( Pahin pelko tässä oli että vauva ei ole elossa enää, koska syntyessään hän oli ihan sininen ja veltto, huusin vain "elääkö se"? Mulle vastattiin "elää" ja sitten vauvaa ei enää näkynyt. Kymmenen minuutin kuluttua sain vauvani rinnalle ja lääkäri kertoi että vauvalla oli ollut joku verihyytymä kurkussa, jonka oli onneksi oksentanut pois. Synnytyksen jälkeen alkoi mun lukuisat vaivat, joista toipuminen kesti 3 kuukautta.( mm. 2x kohtutulehdus, verenmyrkytys ja lopulta kaavinta)

Mutta onneksi jokainen synnytys ei ole samanlainen ja onneksi kaikesta voi aina oppia uutta. Uskon olevani nyt paljon, paljon vahvempi ja tällä kertaa haluan valmistautua paremmin tulevaan synnytyksen. Koitan syödä terveellisesti ja kuntoilla KOKO raskauden ajan, jotta synnytyksessä jaksaminen olisi parempi ja toipuminen nopeampaa. Viime raskaudessa jätin kuntoilun kokonaan pois ja tunsin itseeni synnytyksessä niin heikoksi.

Huoh, sori pitkä kirjoitus. Ja epiduraaliasta sen verran, että tämä oli vain minun huono kokemus ja ei todellakaan varmasti ole kaikilla näin. Siskoni esim kehui sitä todella paljon ja häntä se auttoikin loppuun asti toivotulla tavalla, minulla oli varmaan vain huono onni. Kaikesta huolimatta tahdon yrittää tällä kertaa selvitä mahdollisimman paljon ilman puudutuksia ja toivottavasti onnistun siinä. :)
 
Last edited by a moderator:
Imetyksestä vielä, imetin esikoista vuoden ikäiseksi ja olisin halunnut vielä jatkaa, muttta oma paino alkoi laskea paljon (alle 55kg), jonka takia oli vähän pakko lopettaa. Siitä on kohta vuosi kun viimeksi imetin ja ihmettelen miten tätä maitoa valuu vieläkin rinnoista. Useimmiten tulee suihkussa, eilen kun kävin kuumassa suihkussa niin valui ihan pari tippaa vaan. No ainakin sitten tällä toisella lapsella on maito valmiina odottamassa kun esikoinen sai odottaa sitä neljä päivää ja sen takia oli myös valohoidossa keltaisuuden vuoksi.
 
Voi be, olipa hurja kokemus sulla :eek: ei mikään ihme, jos on jäänyt tuo kummittelemaan, ihan itku silmässä luin tätä. Toivon kaikesta sydämestä, että seuraava kerta on helpompi ja jäisi mukavampi muisto :Heartred En ole koskaan kuullut, että epiä olis useampaan kertaan jouduttu antamaan, onkohan se yleistäkin :wideyed: viime kerralla sain sen spinaalin ja se ei vaikuttanut kuin varttin, selkä oli aivan tulessa ja sitä ei kyllä uusittu kun oli niin loppuvaiheessa. Onneks vauvalle ei käynyt mitään!
 
  • Tykkään
Reaktiot: be
Itsellä epiduraali oli kyllä ihan huippu! Kaikki kivut hävis ja oksentaminenkin loppu. Puolentunnin välein piti vaan kylkeä kääntää.
 
Kiitos Ruusa. :) Toivotaan tosiaan että seuraava synnytys olisi helpompi. :)
Jos oikein muistan niin epiduraalia annettiin 3-4 kertaa, sitä annosta voi siis helposti vain lisätä ja mun mielestä se on kait ihan yleistä ja normaalia..?
 
Be ne siis pisti sinua useamman kerran vai oliko joku kanyyli?
miulle ne laitto epiduraalipumpun joka koko ajan vaan työnti lisää puudutetta selkään. Ja se muuten ihmetytti kun aina puhutaan ettei voi ottaa alaselkään tatuointia koska silloin ei saa otettua epiduraalia. Itselläni ei ole tatuointeja mutta silti laittovat sen epiduraalikanyylin keskiselkään.
 
Antzeliina kerran vaan pistettiin ja jos oikein muistan niin selässä olevan kaanylin kautta lisättiin sitä annosta. :)
 
Tatuointi ei edes oikeasti ole este, epäilevät et mustetta vois mennä neulan mukana mut oikeesti se muste on pysyvästi solujen sisällä eikä kyllä kulkeudu tai ole vaaraksi. Mikä lie, asennevinouma vai tiedon puute.
 
Be: Onpas sulla ikävä kokemus tuosta esikoisen synnyttämisestä! Toivottavasti seuraava synnytys menee paremmin! :) Ja tosiaan, kun puhuit tuosta kuntoilusta raskausaikana, niin itse aion koko raskauden ajan myös kuntoilla. Toki kevennän mun treenejä, mutta tuo liikunta on itelle tärkeätä ja uskon myös, ettei tuosta hyvästä kunnosta ainakaan haittaa ole synnytyksessä. Ja ylipäätään aion syödä terveellisesti ja monipuolisesti raskaudessa. :)

Muoks. Itse en oo uskaltanut noin pitkälle miettiä, kun raskaus on vasta näin alussa. Toki toivon, että synnytys olisi helppo ja nopea, mutta ei mulla muita ajatuksia oo vielä herännyt. :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: be
elmiina sanoi:
Mulla oli ainakin hyvin voimakkaat synnytyskivut ja lopussa en pystyny kääntämään edes kylkeä omin avuin. Ite vaan koin sen henkisen puolen ja valmistautumisen tärkeämmäksi, ja juuri parhaat mahdolliset edellytykset imetyksen alkuun. Oon todella kipuherkkä muuten. Ihan kyl ymmärrän hyvin miksi niin moni puudutuksen haluaa. Mutta itse en halua että mitään otetaan synnytyksestä pois, mulle se olis jotenki vähemmän aito tapahtuma silloin. Sektiosta olisin kauhuissani, toivottavasti ei tartte nytkään. Vaikka hyvin tiedän ettei siihen voi itse vaikuttaa ja sekin mahdollisuus on aina olemassa.
Click to expand...

Elmiina kiinnoistaisi kuulla, jos haluat kertoa, että millaista henkistä valmistautumista olit tehnyt tai olet nyt ajatellut tehdä? Oliko jotain rentoutumis-/hengitystekniikoita vai mitä? Mietin, että jos nyt osaisi valmistautua jotenkin paremmin kuin viimeksi. Koin itse sen kivun myös "hätäännyttäväksi", kun en ollut saanut mitään ohjausta esim. hengitystekniikkaan että miten ne aallot otetaan vastaan jne. Meillä ainakaan ei synnytysvalmennuksessa sellaista ollut. Vaikka ottaisi kivunlievitykset, niin kipuahan synnytykseen silti kuuluu (ainakin mulla oli tosi kovat epiduraaliin asti sekä kun se lakkasi vaikuttamasta ponnistusvaiheessa, jolloin tuli tietysti kovimmat venymis- ja repeytymiskivut). Joten niinä hetkinä ois ihana osata itse lievittää sitä jotenkin.
 
Mie suosittelen lämpimästi raskausajan joogaa! :) Siellä opeteltiin oikeaa hengitystekniikkaa ja "synnytyslaulua". En esikoisesta kovin montaa tuntia kerenny supistuksista kärsimään, mut miulla auttoi tuo "laulu" ja oikea hengittäminen niihin ensimmäisiin supistuskipuihin :) En tiiä sit miten ihan loppuvaiheessa auttaa, mut aion tänkin kanssa kokeilla..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top