Apua, kun näin tämän otsikon. :D Rupesi vähän ahdistamaan, nimittäin esikoisen synnytys jätti traumat mulle. Onhan se onneksi vähän helpottanut tässä kun esikoisen synnytyksestä on kohta jo kaksi vuotta, mutta oli vaan niin pelottava kokemus..
(Huom. Älä lue tätä, jos olet herkkä ja jos jo valmiiksi pelkäät tulevaa synnytystä)
Olen ainakin sen vahvasti päättänyt, että jos tämä raskaus menee loppuun asti hyvin ja pääsen marraskuussa synnyttämään niin tämä tyttö selviää tällä kertaa ilman puudutuksia. Epiduraali oli mulle esikoisen synnytyksessä TODELLA iso pettymys. Epiduraali vei kivut pois totaalisesti, mutta sitä iloa kesti vain 15-20 minuuttia ennen kuin kivut palasivat takaisin ja olivat mitä kamalimmat. Sen jälkeen epiduraalia lisättiin neljän tunnin ajan koko ajan, mutta siitä ei enää ollut minulle ollenkaan apua. Kivut ja kamalat supistikset olivat koko ajan päällä. Vasta kun 10 tuntia sairaalassa oli kulunut, kätilö sanoi mulle että olet 8cm auki ja sain silloin vielä kerran epiduraalia, jotta ponnistaminen olisi helpompaa. Tuosta ei mennyt 5 minuuttia ja olinkin jo 10cm auki ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Mutta mitä ihmettä, miksi mä en tuntenut yhtään mitään!? ( syytin tästä epiduraalia). Yritin vaan puskea ja vääntää mutta en oikeesti tuntenut ollenkaan ponnistustarvetta. Ponnistus kesti yhden kamalan tunnin ajan ja lopulta vauvan sydänäänet laski huolestuttavasti, jolloin lääkäri tuli paikalle, eppari leikkattiin ja imukupilla vedettiin vauva ulos.
Pahin pelko tässä oli että vauva ei ole elossa enää, koska syntyessään hän oli ihan sininen ja veltto, huusin vain "elääkö se"? Mulle vastattiin "elää" ja sitten vauvaa ei enää näkynyt. Kymmenen minuutin kuluttua sain vauvani rinnalle ja lääkäri kertoi että vauvalla oli ollut joku verihyytymä kurkussa, jonka oli onneksi oksentanut pois. Synnytyksen jälkeen alkoi mun lukuisat vaivat, joista toipuminen kesti 3 kuukautta.( mm. 2x kohtutulehdus, verenmyrkytys ja lopulta kaavinta)
Mutta onneksi jokainen synnytys ei ole samanlainen ja onneksi kaikesta voi aina oppia uutta. Uskon olevani nyt paljon, paljon vahvempi ja tällä kertaa haluan valmistautua paremmin tulevaan synnytyksen. Koitan syödä terveellisesti ja kuntoilla KOKO raskauden ajan, jotta synnytyksessä jaksaminen olisi parempi ja toipuminen nopeampaa. Viime raskaudessa jätin kuntoilun kokonaan pois ja tunsin itseeni synnytyksessä niin heikoksi.
Huoh, sori pitkä kirjoitus. Ja epiduraaliasta sen verran, että tämä oli vain minun huono kokemus ja ei todellakaan varmasti ole kaikilla näin. Siskoni esim kehui sitä todella paljon ja häntä se auttoikin loppuun asti toivotulla tavalla, minulla oli varmaan vain huono onni. Kaikesta huolimatta tahdon yrittää tällä kertaa selvitä mahdollisimman paljon ilman puudutuksia ja toivottavasti onnistun siinä. :)
En ole koskaan kuullut, että epiä olis useampaan kertaan jouduttu antamaan, onkohan se yleistäkin 
viime kerralla sain sen spinaalin ja se ei vaikuttanut kuin varttin, selkä oli aivan tulessa ja sitä ei kyllä uusittu kun oli niin loppuvaiheessa. Onneks vauvalle ei käynyt mitään!
