Synnytys ja imetys - näin etukäteen

Nyt kun tuo h-hetki eli synnytys selkeästi alkaa lähenemään, mua on alkanut ihan toden teolla jännittää, ellei jopa vähän pelottamaan.
Onko teillä muilla ollut pelon sekaisia tunteita?

Esikoisesta en jännänny yhtään vaan päätin olla miettimättä ja ajattelematta asiaa sen enempää. Liekö siks en uskonu neuvolassakaan ku rv 36+ käski alkaa sairaalalaukkua pakata mut mä sit pakkailin sen mitä älysin ku synnytys käynnisty

Nyt enempi aina vaan iskee mieleen synnytyspelon sijaan se kivun määrä mikä siinä on. Sitä ku ei tienny vielä sillon ekalla kerralla mut nyt jo tietää mitä tuleman pitää ja mitä joutuu kestämään toivon vaan, että menis yhtä vauhdilla kun esikoisenkin synnytys eikä kestäis päiviä. Ja alkais vesien menolla ja siitä suoraan selkeillä 3-4 min välein tulleilla suppareilla ni ei tarviis arpoo et lähtöäkö vai ei sairaalaan!

Hattara, Niin tuo olisi varmasti ihannetilanne että se synnytys käynnistyis selkeästi ja menis sitten ihan luonnostaan eteenpäin sillail sutjakkaasti. Jospa sulla tää toinen synnytys sitten meneekin huomattavasti helpommin!

Musta tuntuu että jos voisin myös odotella vain normaalia synnytystä olisi puolet helpompaa.
Hypin täällä seinille ajatuksieni kanssa. Ihana odotus on vaihtunut kauhun kirjaviin tunteisiin Täytyis jotenkin kai saada ittensä kasaan!

Miitu mullahan siis tuo eka synnytys meni just kanssa niin että 37+2 vaan aamulla meni lapsivedet ja alko säännölliset supistelut. Synty sit 12 h myöhemmin ja ponnistusvaihe kesti 12 min. Epiduraali ehti vaikuttaa ja sai kerätä sillä voimia just ennen sitä ponnistusta. Mut tosiaan nuo synnytyskivut nyt hirvittää kun tietää mitä tuleman pitää epiduraalikaan kun ei loputtomiin vaikuta kun oksitosiinia laitetaan samaan aikaan tippumaan ettei supistukset lopu ja avautuminen pysähdy

Välillä oon innoissani ajatuksesta ja välillä hirvee "apua tää pitää ihan oikeesti synnyttää" olo. Ekasta on tosi hyvä mieli ja sen takia enemmän jännittää ku pelottaa, oli niin nopeesti pahimmat kivut ohi ettei niitä kerinny ees ajatella kunnolla ku keskitty vaan hengittämään syvään.

Enemmän mua pelottaa se että tää toinen voi tulla nopeemmin joten sairaalaan on lähettävä aiemmin :D

Mulla siis eka raskaus niin en vielä tiedä mitä tuleman pitää joten... Vauva-arki huolettaa enemmän kun synnytys. Olen siitä synnytyksestä sisäistänyt sellasen zen-tilan, että se alkaa joskus ja se loppuu joskus. Ja sen päätteeksi toivotaan tervettä ja hyvinvoivaa vauvaa. Katsotaan tossa kun h-hetki lähestyy kuinka zen olen. Mutta toisaalta oon käsittänyt että joillaki eka synnytys menee ilman esipelkoja juuri kun ei osaa aavistaakkaa mitä on tulossa :D

Hattara, Niin se varmasti jännittää kun tietää jo vähän mitä tuleman pitää! En kyllä osaa kuvitellakaan niitä kipuja.

Atsirk, Sellaista vuoristorataa siis sielläkin fiiliksien kanssa. Kiva kumminkin kuulla että sulla on jäänyt hyvä mieli ensimmäisestä synnytyksestä!

Nepala, Tuo kuulostaa loistavalta miten olet asennoitunut. Koska tosiaan ei voi tietää mitä odottaa ja se synnytys kipuineen alkaa ja loppuu kumminkin joskus.

Toivoisin itse niin kovin alatiesynnytystä ja olin kovin asennoitunut myös että avoimin mielin mennään, mutta nyt pelottaa sektion uhka pikkuisen perätilan takia ja jos vaikka vedet menis tästä täytys siltä seisomalta tilata ambulanssi. Jotenkin tuntuu että jään paitsi ns "normaalista" synnytyksestä. Mikä nyt sitten on normaalia, mutta niin.. Kovin ristiriitaiset ajatukset kaiken kaikkiaan.

Nepala kyllähän se taitaa niin mennä että tieto lisää tuskaa :D Kun tietää mitä on edessä osaa jännittää/pelätä eri tavalla vaikka kuitenkaan ei synnytyksistä ikinä tiedä miten menee vaikka oliski omakohtasia vertauskohteita. Jokainen suhtautuu kipuunkin niin eri tavalla.

Mua on alkanut jännittää ajoittain tosi paljon tuleva synnytys. En pysty sitä ihan kauheasti edes ajattelemaan kun alkaa mahassa perhoset jyllää :D Myös vauva-arki jännittää.. Mulla on niin vähän kokemusta vauvoista ja lapsista et tuntuu et oon ihan pihalla Paljon miettii myös just sitä että miten osaa lähteä sairaalaan oikeaan aikaan.. Olis kyllä ihana kun kaikki menisi omalla painollaan ja synnytys olisi luonnollinen, mut saa nähdä mitä tulevan pitää.

Muaki jännittää nytkin et mistä tietää lähtee oikeeseen aikaan. Vauva-aika jännitti ekalla kerralla vaikka oonki ammattini puolesta paljon lasten kanssa ja nuorin hoitolapsikin on oli ollu 4kk. Hyvin ne siellä sairaalassa neuvoo otteet ja pesut Pakko myöntää et kyllä nytki jännittää kun ei oo ihan vauvoja tullu syliteltyä pitkään aikaan

Synnytys jännittää tai oikeestaan se, että saisin synnyttää eikä tarttis päätyä keisarinleikkaukseen. Vauva edelleen perätilassa (nyt rv32+2). Toivotaan, että vielä kääntyy.

Mamma84, Sama tilanne! Sulla on onneksi pikkuisella vielä aikaa kääntyä.
Meillä olis viikon päästä käännös yritys edessä, mikäli malttaa sinne asti pysyä masussa.

Mamma ja Miitu toivottavasti teidän pikkuiset kääntyy vielä oikeaan tarjontaan, tsemppiä!

Mulla esikoisen synnytys oli aika rankka kokemus ja varsinkin synnytyksen jälkeinen toipuminen, joka kesti todella kauan erilaisten tulehdusten vuoksi. Siitä huolimatta en tahdo antaa pelolle valtaa vaan koitan pysyä vahvana ja luottaa siihen että tällä kertaa kaikki voi mennä paremmin. Opin ekasta kerrasta paljon ja tällä kertaa haluan erilaisen synnytyksen. Epiduraali on ehdoton ei, koska esikoisen synnytyksessä se ei vaan minun kohdalla toiminut ja pahensi vain tilannetta. Tällä kertaa tahdon mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, kivunlievityksenä tahtoisin kokeilla ammetta.

Mua ei jännitä, tälläkään kertaa. Ainut mitä mietin ja toivon, että synnytys käynnistyisi taas vesien menolla, niin ei ainakaan olis epäselvää missä mennään.
Mulla kun supistukset ole säännöllisiä edes synnytyksen hetkellä, niin niiden kellottaminen ei tule onnistumaan jos samalla tapaa mennään. Siitä mulle lääkärikin jo sanoi, että mun kohdalla tuskin kannattaa kovin montaa kipeää supistusta odotella ja kellotella... no, katellaan.

Miitu ja Mamma84, toivottavasti teidän vauvat vielä kääntyy! Juuri mitään en perätilaraskauksista tiedä, mutta onks teille kerrottu mitään mahdollisia syitä, miksi vauva olisi perätilassa?

Mua kyllä jännittää synnytys aika paljon, tämä on siis 2. kerta, ja eka järkytti pahasti kivuliaisuudellaan. Vaikka epiduraali auttoikin sitten kun sairaalaan päästiin, mutta sitä ennen oli 12h kivuliaita supistuksia joista noin 4h aivan tajuttoman kipeitä. Ehkä täytyy ottaa selvää tens-laitteesta, jos sellaisesta olisi jotain apua. Ponnistusvaihe ekalla kerralla kesti reilun tunnin, ja sekin oli mun mielestä tosi kamalaa. Ei oo tarkoitus pelotella ketään, nämä vaan nyt on alkaneet pyöriä mielessä tosi paljon kun synnytys lähestyy; just se efekti että nyt jännittää varmaan enemmän kuin ekalla kerralla, koska tiedän sen olevan mulle niin kivulias, että ei pysty ees kuvailemaan.

Pitäis varmaan jo pikkuhiljaa pakata sairaalakassi. Kuitenkin jännityksestä huolimatta odotan niiiiin paljon että saisin uuden pikku rakkaan jo syliin

Semppu, Ei oo mitään mahdollisia syitä kerrottu. Toki joillainhan voi napanuora olla kaulan ympäri tms.
Ehkä ensi viikolla olen viisaampi kun Kättärille kääntöyritykseen, täytyy kysellä sieltä sitten tarkemmin.

Peloista ja jännityksestä huolimatta maailman upein asia meillä kaikilla edessä. Lohduttautukaamme sillä

Mullakaan ei ole mitään syytä (kai se vielä tässä vaiheessa voi olla perätilassakin (32+5)). Kolmen viikon päästä on neuvolalääkäri ja jos vielä sillon (35+6) on perätilassa, niin sitten lähete yliopistosairaalaan. Vissiin koitetaan sitä kääntämistä.
On tässä vielä kolme viikoo aikaa, toivotaan parasta. Sektioo en haluaisi.

Kyllä muakin jännittää / pelottaa synnytys, mutta en oo sen enempää asiaa miettinyt, kun että kaikki muutkin on siitä selvinnyt, että miksi en minä selviäisi? Sitä kun ei osaa yhtään kuvitella miten kipeää se tekee, kun kyseessä on esikoinen, mutta voin vaan kuvitella, että se kivun määrä on ihan järkyttävä.

Ja kyllä mä oon miettiny paljon tuota vauva-arkea, mutta toisaalta en taas jaksa siitäkään liikaa stressata näin etukäteen.

Mamma84, Kertoilehan sitten miten sulla tilanne etenee. Täällä pidetään peukut pystyssä että kääntyis!

Meiän poitsu taisi tänään hetkeksi kääntyä raivotarjontaan, hän kovasti punkes ja tietysti tsemppasin pikkuista. Hetken olin tuntevinani liikkeitä ylhäällä ja pää tuntui olevan tuolla alhaalla vaan päiväunien jälkeen tainnut kääntyä takaisin lempiasentoonsa. Positiivista se että tilaa pitäisi siis olla ainenkin kääntyä, jostain syystä ei vain tahdo.

Mua taas ei vauva-arki jännitä tai pelota lainkaan, vaikka en toki tiedä mitä odottaa. Ei ole mitään odotuksia sen helppoudesta tai vaikeudesta vaan pyrin vaan elämään hetkessä.
Mutta tuo synnytys sitten senkin edestä.

Minä olen ajatellut että kyllä niistä selvitään. Esikoinen täälläkin tulossa ja lopun perään olen aika vähän perehtynyt synnytykseen ettei tulisikaan turhia pelkoja. Jokaiselle se on varmasti omanlaisensa kokemus ja vauva-arjenkin oppii varmasti sitten vauvan kanssa. Synnärillä ollaan ammatti-ihmisten käsissä. Enemmänkin pelkotiloja aiheuttaa vauvan vointi ja koko ajan on vain mielessä että syntyisi terve ja hyvinvoiva lapsi. Tänään kontrolliultraan, viikko sitten oli virtauksissa sanomista ja nyt tarkistetaan tilanne. Onneksi ainakin vauveli on liikkunut koko ajan hyvin