Synnytyksestä palautuminen

Mulla myös tänään jälkitarkastus, tuntuipa epämiellyttävälle levitellä haarojaan, vaikka luulis synnytyksen tuoneen jonkin sortin rohkeutta/jotain.. ;)
Ihan ok olin päällisin puolin palautunut synnytyksestä, se kohdun laskeuma oli edelleen havaittavissa ja vähemmän mukava juttu, mut pakkomielteinen lantiopohjanlihasten treenaus oli jo auttanut asiaa. Mä epäilin epänormaalista valkovuodosta, että olis joku tulehdus, selvinnee papa-kokeesta.

Siunauksen sain yrittää seuraavaa raskautta, mut eihän sitä tiedä imetyksen jne johdosta kauanko kestää. Ainakin pakotan miehen käyttään kumia siihen asti, että paikat tuntuu palautuneen.
Ja ottaen huomioon tän hetkisen rytmittömän nukkumisaikataulun, sekä alkuraskauden todennäköisen väsymyksen (kuten nyt tässä raskaudessa oli), seuraavat kuukaudet menis niin upeasti, että mulle tarjottais roolia walking dead -sarjassa..
Joten.. Katsellaan. :)
Tiedän kyllä, että on olemassa mm termit sekundaarinen lapsettomuus, kohonnut keskenmenovaara yms, mut ei voi mitään.
Uskon ainakin, että mm keskenmeno olisi henkisesti helpompi nyt kun on jo yksi ilopilleri kotona, kuin jos olisi esikoisen kohdalla tullut.

No semmosta. ;)
 
Oikeastaan oli aika arsyttavaa menna gynegologille synnytyksen jalkeen. Oli vaan sellainen "Mua on rongittu jo ihan tarpeeksi, antakaa mun olla"-fiilis. Onneksi kaikki meni ihan hyvin. Kuulemma kohtu oli supistunut asianmukaisesti ja muutenkin kaikki vaikutti normaalilta.
Meilla tuohon parin sekunnin jalkitarkastukseen ei sita paitsi edes sisaltyny mitaan hemoglobiini- tai pissanaytteita tai verenpaineita. En jaksa enaa edes ihmetella miksi ei. :cool01
 
Minulta otettiin hemppa, verenpaine ja pissanäyte viime viikolla kun oli neidin kans yhteinen neuvola-aika, lääkäri sitten vain katsoi paikat. Minä ajattelin että on kai se synnytys kokemuksena karaissut niin ettei tutkimus paljon hetkauta, mutta on se vaan aina yhtä inhaa! :)
 
Mä sanoin silloin miehelle, että se voisi mennä vähän myöhemmin töihin kun mulla on se jälkitarkastus. Mies kysyi miksi en voi ottaa vauvaa mukaan... o_O Yritin sitten selittää jotain siitä, että haluaisiko itse mennä hammaslääkäriin ja vahtia vauvaa samalla.

Jälkitarkastus meni sitten ihan hyvin, mutta arvatkaas mistä tiesi, ettei ollut suomalainen lääkäri (paitsi nimestä)? No kun se kysyi multa "oletko kysynyt mieheltäsi käytättekö nyt ehkäisyä ja jos niin mitä?"... Vastasin että yhdessä on päätetty että käytetään, ja minä päätän mitä.
 
Mua vaivaa vieläkin häntäluu. Se naksuu kun nousee ylös ja samalla tuntuu painetta, välillä tuntuu ihan kun siellä olisi jotain irti. Onko kellään muulla ongelmia häntäluun kanssa? Ja välillä kun pissaa niin tuntuu että jokin alapäässä venyy tai kiristyy, en osaa paikallistaa kohtaa tai kuvailla tarkemmin. Ja välillä tuntuu kun olisi tamponi huonosti. Että sellaista oloa tällä kertaa. Sitä normaalia kroppaa odotellessa.... :sad001
 
Jälkitarkastuksessa kysyin, voiko vielä olla jälkisupistuksia tai voisiko jo kuukautiskierto alkaa, kun "maha" on ollut välillä aivan hetkellisesti siihen tyyliin kipeä (6vkoa synnytyksestä). Eipä tk-lääkäri siihen nyt osannut oikein mitään selventävää vastausta sanoa, mutta kuitenkin käski mennä lääkäriin, jos maha alkaa enemmän olemaan kipeä... Hmm. Kohtu on kuitenkin normaalisti supistunut ja vuodot loppuneet... No jospa se on vaan jotain harmitonta nipistelyä. Imetän kuitenkin paljon ja ympäri vuorokauden, joten ei pitäisi vielä periaatteessa olla ainakaan ovulaation mahdollisutta ym.
:smiley-angelic003
 
Henkisestä palautumisesta. En tiä missä kuplassa elän edelleen, tuntuu, että mulle on olemassa vaan tyttöni ja kaikki muu on toissijaista. Mukaanlukien mies. Mua ei kiinnosta seksi yhtään! Lähes kuvottaa ajatus. Rehellisesti myöntäen se on aina ollu mun mielestä vähän ylimainostettu juttu, mut synnytyksen jälkeen oon kaikkina niinä muutamina minuutteina, jolloin tyttö on nukkunut ja minä ollut hereillä JA virkeänä, keksinyt jotain syitä välttää läheisyys. Pikkuisen hiertää välejä, kun oon ehdottomasti ainoa meistä sellaisilla tuntemuksilla.. Ehkä taustalla on pelkoa siitä, miltä paikat tuntuu ja näyttää yms. Nyt kun yks tekosyy, eli jälkitarkastus on takana, paine on vahvempi. :/ Ja huono omatunto siitä, etten oo tarpeeksi vaimo enää, pelkkä äiti, sekä sen tietämisestä, miten tärkeetä se ois miehelle ja mitä se tekee hänelle henkisesti tulla koko ajan torjutuksi ja saada vain äksyilyä osakseen.
Alan hiljalleen ymmärtää, miks toitotetaan, miten vaikeaa on pitää parisuhde hyvänä vauvan kanssa..

Please, sanokaa nyt joku, etten oo täysin friikki!? ;)
 
Meillä on ihan sama tilanne, mua ei kiinnosta seksi yhtään. Jotenkin synnytyksen jälkeen on ollut niin "paljastettu" olo kun olin siinä jalat pysytyssä niin kauan ja ties moni ihminen tuijotti alapäätäni ja tikkejä jne jne. Eipä tuo värkki tunnu enää siltä että se olisi tuottamassa mielihyvää mulle, lähinnä se on vauvantekokone joka on ollut kaikkien pällisteltävänä. Mies alkaa loukkaantumaan mun jatkuvasta kieltäytymisestä, mutta minkäs teet kun pelkkä ajatuskin että joku koskee tuonne alas on ahdistava. Kai sitä pitää psyykata ittensä suostumaan siihen ennen kun parisuhde alkaa kärsimään ihan oikeasti. Ehkä mieli muuttuu ekan kerran jälkeen.. huoh.. mitä kaikkea sitä tässä vielä joutuukaan kokemaan :sad001
 
Oottehan selittäny miehillenne mistä kieltäytyminen johtuu? Meilläki alkuunsa oli tuota, ei tehny yhtään mieli ja lähinnä "velvollisuudesta" tyydytin miehen, mutta juteltiin ja sanoi että ei tartte ressata, mennään sun tahtiin nii pikkuhiljaa on alkanut helpottamaan ja nyt välillä ja tekis vähän mielikin :) Ja tietenkin asiaan vaikuttaa se, että mies haluaa hoitaa alkulämmittelyt pitkän kaavan kautta koska itse aktissa ei edelleenkään olla päästy samaan tunneskaalaan kuin aikaisemmin :P
 
Meilla meni 6 viikkoa synnytyksesta ennen kuin kokeiltiin. Minulle se oli itsetuntoa kohottava positiivinen kokemus. Vaikka itse en ole tyytyvainen omaan kroppaani niin se ei tarkoita sita etteiko mies olisi kiinnostunut. Olen todennut, etta se lellukka-vatsa, hienoiset jenkkakahvat ja tursuavat rinnat kiusaavat vain minua itseani.
Tosin tuo eka kerta oli aluksi aika nihkee. Liukuvoidetta ei ollut, joten kaytettiin vauvaoljya. :) Lisaksi kannattaa varmistaa, etta pikkuinen on syvasti unten mailla. Mikaan ei pilaa tunnelmaa yhta nopeesti kuin vauvan kitina. :grin

Aika janna, miten nopeesti synnytyksen jalkeen ihminen unohtaa kaiken negatiivisen. Oma synnytys ei mennyt ihan nappiin, silla en ehtinyt saamaan kivunlievitysta eli luomuna mentiin. Parin viikon ajan synnytyksen jalkeen tuntui silta, etta psyykkiset ja fyysiset haavat ovat liiaan kipeet, eika paluuta normaaliin ole koskaan. Nyt kuitenkin pystyn nauttimaan noista tietyista jutuista ihan kuin ennenkin. Myos vauvan parantuneet unenlahjat ovat nostaneet omaa energiatasoa ja nyt sita jopa jaksaa kiinnostua miehestakin. :)

Nyt parisuhde-elama tuntuu ihan normaalilta, kaikki palaset kohdillaan. Ehdottomasti kannattaa alkaa kokeilla pikku hiljaa, ei stressin kanssa, vaan ihan omaan tahtiin. Parisuhteen ja ennen kaikkea oman henkisen hyvinvoinninkin takia on aivan mahtavaa saada tuntea olevansa nainen, eika pelkka mammeli. :)
 
Itselläkin oli synnytyksen jälkeen pari viikkoa niin, että välttelin kaikenlaista läheisyyttä kuin ruttoa. Syy oli, että tunsin etten ole ansainnut minkäänlaista kosketusta tai hyvänä pitämistä, olihan meillä vauva, joka vaatii luonnollisesti jakamattoman hellyyden vanhemmiltaan. Tätä kieroa ajattelutapaa kesti pari viikkoa ja tilanne laukesi oikeastaan vasta, kun saimme ihan pienen hetken kaksistaan, vauvan ollessa mummilassa. Yksi leffan katselu kainalokkain sai lampun syttymään, että tarvitseehan sitä aikuisena toiseltakin huomiota. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, en enää torjunut joka ikistä halauksen yritystä, silitystä ja muuta hellyyttä. Ja siitähän sitä sitten mentiin askel kerrallaan eteenpäin ja nyt ollaan jo oikeinkin läheisiä :) Olihan se vaikeaa edes puhua miehelle noista alun vaikeista tunteista, kun toisaalta oma ajattelutapa tuntui aivan idiootilta, mutta kannatti. Mies totesi myös ajattelutavan olevan idiootti, niin sitten oli hyvä syy luopua sellaisesta ;)

On muuten pakko vielä lisätä näihin ulkonäköjuttuihin ja kuinka äitiys muuttaa ajattelutapaa:

Loppuraskaudesta alkoi mahaani navan ympärille tulla melko syviäkin raskausarpia ja ne aiheuttivat jos jonkinnäköistä kriisiä. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, toivoin vauvan syntyvän 38 raskausviikon jälkeen mahdollisimman pian osaksi siitäkin syystä, etten arpeutuisi enempää. No vauva syntyi, arvet jäivät. Mutta äitiys muutti. Muutti sen verran, että suorastaan mieli tekisi jokaiselle vastaantulijallekkin kaupungilla näyttää mahansa ja kertoa, että noista arvista on palkintona tämä aivan ihana nappisilmä. :smiley-ashamed005:love7

12904837.t.jpg


Siinä ne ovat, haikaranjäljet <3
 
^Hieno massu. Itse valtyin raskausarvilta, mutta mun maha onkin sitten paljon pulleempi. :grin
Ihmiset ovat usein turhan kriittisia itseaan kohtaan. Yks mun sukulainen on ollut jo kauan toissa vanhainkodissa ja han sanoi, ettei sita erota mitenkaan kuka mummoista on synnyttanyt 11 lasta ja kuka on ollut aina lapseton, silla vanhemmuttaan kaikkien kroppa on samanlainen. Han piti huuhaana myos sita, etta synnyttaneet naiset karsisivat ian myota enemman virtsankarkailusta kuin ei-synnyttaneet... Paras on siis vaan nauttia vauvasta ja aitiydesta. Elama jattaa jaljet joka tapauksessa. :grin
 
Mullakin niitä arpia tuli, mutta en ole ollut kovin huolissani niistä. Niitä tuli jo murkkuiässä kun rinnat kasvoi, eikä ne oo näkyny enää pitkiin aikoihin. Eiköhän nämä uudetkin häviä.
 
Huihai, ei se seksi nyt AINA oo se tärkein juttu parisuhteessa. Me ollaan viimeksi harrastettu joskus 2kk ennen vauvaa, eli 4kk sitten! Molemmat ollaan vaan niin väsyneitä iltaisin arjen pyörittämisen jälkeen että valitaan mielummin nukkuminen. Kyllä me siitä puhutaan (tai vitsaillaan), mutta nyt on vaan tällänen aika elämässä jolloin se ei oo ykkösasia. Mulla ei oo mitään kunnoisia halujakaan, ehkä just siks kun on niin paljon muuta koko ajan. Paikat on ihan kunnossa, muttei vaan oo tullut tehdyksi mitään.

Mutta läheisyys sen sijaan tärkeetä, ja se että sen näyttää: halaa ja suukottelee miestä.Siinä ainakin itselläni olis varaa petrata.
 
Mulla on ryhti ihan kateissa. :sad001 Aina ennen oli hyvä ryhti, myös raskausaikana, mutta nyt painopiste on muuttunut, rinnat kasvaneet ja imettäessä tulee nojailtua eteenpäin. Selkä on kyyryssä kuin vanhalla mummolla. Pitää keskittyä toden teolla että saa jonkinmoisen ryhdin aikaan, ja silloin huomaa samalla että selkä on todella kipeä.
 
Kauan teillä meni, että jälkivuoto loppui? Mulla on synnytyksestä huomenna 7 vkoa ja pientä jälkivuotoa on edelleen, plääh. Välillä menee pari päivää, ettei mitään tule ja ehdin jo ajatella, että jos se nyt sitten loppuisi, mutta sitten tulee taas jotain epämääräistä tiputtelua, yleensä reippaamman, pitkän kävelylenkin päälle.
 
Oiskohan ollu aika tasan 6 viikkoa, ekat kuukautiset oli 8 viikkoa synnytyksestä. Nyt jotenkin panikoi että mitä jos ei minipillerit riitäkään ehkäisyksi. Haluamme kyllä lisää lapsia mutta ei vielä muutamaan vuoteen.
 
Hitto, täällä alko kuukautiset... Oisivat vielä saaneet pysyä pois :P Noh, jos nyt jatkusivat sitte loppuviikkoon niin saatas tällä reissulla kierukka paikalleen, sais rauhan siinäki suhteessa... Ei enempää lapsia minulle, kiitos :P
 
Mulla reilu 10 vkoa synnytyksestä, eikä menkoista tietookaan. Jälkivuoto kesti muistaakseni 5 vkoa, mut valkovuoto ei oo vieläkään normaalia. Oottelen vastausta papakokeesta, ehkä tulehdus?
Ei oo menkkoja ikävä. ^^
 
Mulla taisi jälkivuoto kestää vain pari viikkoa. Sen jälkeen taisi satunnaisesti (varsinkin jos liikkui enempi) tulla jokunen tippa. Poika 2kk eikä kuukautisista tietoakaan, onneksi!! Valkovuoto palautunut nyt viime päivinä normaaliksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top