meille annettiin vaihtoehdoksi kondomi, minipillerit tai kierukka. Tai toinen lapsi putkeen. Me ollaan aina käytetty keskeytettyä yhdyntää "ehkäisynä", ja sen toimivuuden esimerkki on tässä rinnassa kiinni :) No silloin ei ollut väliä, ajateltiin että vauva tulee kun on tullakseen. Mies ajatteli että jatketaan samalla tyylillä mutta mä en ota sitä riskiä että ipana saa siskon jo kesällä.. En tosiaan tiedä mitä me tehdään. Tiedän tasan tarkkaan miten Se päätyy jos kondomiin päädytään.. No eipä tuo seksi ole ihan ajankohtaista vielä.
Synnytyksestä palautuminen
- Ketjun aloittaja hildamaija
- Aloituspäivämäärä
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä ei ole keskusteltu ehkäsystä muuten ku se, että laitan kierukan :D Pillerit ei sovi, kokeiltu on kuutta eri merkkiä, joten varmaan hormoonikierukkakin on pois laskuista. Nuvaring ollut aikaisemmin kans, en tykännyt ku en saanut sitä asettumaan oikein. Kondomi ei tule kysymykseenkään, hiertää limakalvoja niin että menee maku koko hommasta vaikka ois kuinka hyvin lämmitelty ja liukkari apuna. Minipillereihin en luota.
Kapselit yms maksaa niin tuhottomasti että ei kiitos, eli jäljelle taitaa jäädä kuparikierukka, näin minä olen järkeillyt. Kivut ja kovemman vuodon kyllä kestän.. :D
Kapselit yms maksaa niin tuhottomasti että ei kiitos, eli jäljelle taitaa jäädä kuparikierukka, näin minä olen järkeillyt. Kivut ja kovemman vuodon kyllä kestän.. :D
Minä en edes harkitse hormonaalista ehkäisyä. Tulevaisuudessa on toiveissa neidille sisarus, enkä halua minkäänlaisia pillereitä tms. sotkemaan kiertoa, millainen se sitten ikinä tulee olemaankin. Viime vuonna pillereiden lopettamisen jälkeen käytettiin loppuvuosi (4kk) kondomia eikä ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa, eiköhän tuo samalla lailla onnistu myös sitten kun se on ajankohtaista. Vielä ei ole ollut, kun on vieläkin tikkejä jäljellä.
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Täällä mainittiin ehkäisykapseli, mulla oli Jadelle -merkkinen vajaa 3 vuotta. Onhan se alkukustannus toistasataa euroo, mut niitä on 3 ja 5 vuotta kestäviä, joten pitemmän päälle tulee aika halvaks! Ja ei tarvii muistaa pillereitä tai mitään. :) Se laitetaan lääkärissä puudutuksessa, vähän tuntuu, mut ei mikään kauhukokemus. Ja ohan tässä jo synnytyksestä selvitty. Teholtaan se on oikein asennettuna (kannattaa valita lääkäri, jolla kokemusta laitosta) aika pitkälti varmin selibaatin jälkeen. Ainoo huomioitava on, että yli 70kg naiselle vaikutus voi olla heikompi, joten jos vaikka lihoo, pitää miettiä muuta. Mulla se kapseli sekoitti kiertoa, puoleen vuoteen ei ollu menkkoja ja sit alkoi tosi usein. Se alkoi ärsyttää ja yks syy, miks otatin pois.
Etukäteen söin minipillereitä muutaman kk nähdäkseni, miten menee, koska nehän on samaa ainetta. Mulla ei terveydellisistä syistä sovi muu hormonaalinen ehkäisy ja periaatteesta en haluu kierukkaa ja mies ei haluu kumia, joten..
Sit ku meillä on lapsiluku täynnä, kapseli on korkeella vaihtoehtolistassa.
Hedelmällisyydestä poiston jälkeen, mulla joulukuun alussa poistettiin, eka kierto yritettiin kumin kanssa ja sit ku muka laadukas kumi hajos 3 kertaa peräjälkeen, annettiin olla. Söi vähän fiilistä. :D Joulukuun lopussa oli menkat ja tjottaillen mentiin, niin seuraavasta kierrosta raskauduin. Kapselin teho loppuu siis heti poiston jälkeen ja keltarauhashormonibon luonnollinen, joten sekään ei sekoita. Kysymys on enää sit parin omasta hedelmällisyydestä.
No nii, tulipas saarna - ja kaikki löytyis heti googlettamallakin..
Me nyt suunniteltiin ihan vaan imetyksellä ehkästä tietäen hyvin, että se on max yhtä varma kuin keskeytetty yhdyntä (sorry vaan Sophie), mut ollaan ihan sillä kannalla, että seuraava saa tulla kun on tullakseen. Aika näyttää!
Etukäteen söin minipillereitä muutaman kk nähdäkseni, miten menee, koska nehän on samaa ainetta. Mulla ei terveydellisistä syistä sovi muu hormonaalinen ehkäisy ja periaatteesta en haluu kierukkaa ja mies ei haluu kumia, joten..
Sit ku meillä on lapsiluku täynnä, kapseli on korkeella vaihtoehtolistassa.
Hedelmällisyydestä poiston jälkeen, mulla joulukuun alussa poistettiin, eka kierto yritettiin kumin kanssa ja sit ku muka laadukas kumi hajos 3 kertaa peräjälkeen, annettiin olla. Söi vähän fiilistä. :D Joulukuun lopussa oli menkat ja tjottaillen mentiin, niin seuraavasta kierrosta raskauduin. Kapselin teho loppuu siis heti poiston jälkeen ja keltarauhashormonibon luonnollinen, joten sekään ei sekoita. Kysymys on enää sit parin omasta hedelmällisyydestä.
No nii, tulipas saarna - ja kaikki löytyis heti googlettamallakin..
Me nyt suunniteltiin ihan vaan imetyksellä ehkästä tietäen hyvin, että se on max yhtä varma kuin keskeytetty yhdyntä (sorry vaan Sophie), mut ollaan ihan sillä kannalla, että seuraava saa tulla kun on tullakseen. Aika näyttää!
Niinhan se menee, se mika sopii yhdelle ei sovi toiselle... Itse mieluusti jatkaisin e-pillereiden kanssa, mutta en tieda miten se tulee onnistumaan. E-pillerit on aloitettava vuodon ensimmaisena paivana, mutta enta jos ekat menkat alkaakin vasta puolen vuoden tai vaikkapa 10kk kuluttua synnytyksesta??! Tai vaikka ne alkaisivatkin jo aiemmin, mutta tulevatkin epasaannollisena kiertona esim. muutaman kuukauden tauoin... En varmaankaan jaksaisi odotella kesaan saakka ennen kuin voin aloittaa ehkaisyn (muun kuin kondomin).
Saattaisi olla fiksuinta etsia joku kuukautiskierrosta riippumaton ehkaisymuoto.
Onneksi asialla ei ole mikaan kiire.
Saattaisi olla fiksuinta etsia joku kuukautiskierrosta riippumaton ehkaisymuoto.
Onneksi asialla ei ole mikaan kiire.
Lady Murmeliini, no worries :)
Pitää miehen kanssa miettiä miten varmaa ehkäisyä tässä tarvitaan.. Hän ilmoitti katkaisevansa röörinsä kun lapsikatras on täynnä (max 2 kuitenkin). Mutta ainakin vuosi, ehkä kaksi pitäisi olla ei-raskaana :) hitto kun ei olla enää kaksikymppisiä..
Pitää miehen kanssa miettiä miten varmaa ehkäisyä tässä tarvitaan.. Hän ilmoitti katkaisevansa röörinsä kun lapsikatras on täynnä (max 2 kuitenkin). Mutta ainakin vuosi, ehkä kaksi pitäisi olla ei-raskaana :) hitto kun ei olla enää kaksikymppisiä..
Mä olen mirttinyt myös tuota kierukkaa. Päätettiin, että jälkitarkastuksessa sitten otan asian puheeksi ja pyydän reseptiä. Näin ainakin ymmärsimm, että reseptillä haetaan se ja käydään sitten laittamassa gynellä. Ällöttää kyllä valmiiksi joku tavara tuolla värkissä, mutta ei kai muuta vaihtoehtoa nyt ole, jos imettää. Ja kondoomi meillä ei toimisi kuitekaan (oho, se unohtu laittaa -no antaa mennä tän kerran...-tyyppisesti menisi kuitenkin). Mies alkanut jo puhumaan toisesta muksusta ja mä oon ihan huuli pyöreenä enkkä todellakaan pysty edes ajattelemaan vielä toista. Sen verran hommaa tuossa yhdessäkin on, että ei meinaa kädet riittää. Miten se koko päivä voikin vierähtää yhden pikkuvaavin kanssa ihan hujauksessa...
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
No niin, sainpa selityksen sillekin, miks edelleen tasan 4 vkoa synnytyksen jälkeen istuminen, seisoskelu ja p******nen on niin hitsin kipeitä. Kohdun laskeuma. Onneks ei pahimmasta päästä, mut ois saanu olla tulemattakin. Onhan se oireillu alusta asti, mut oon luullu sen kuuluvan normaaliin toipumiseen. :/ onneks vaavi voi hyvin. Jotain iloa! 
Muokattu viimeksi:
huhhuh sentään, sinne meni viikonloppusuunnitelmat.. hmettelin eilen sitä, minkä takia kirjaimellisesti tuntuu että olisi hiekkaa píllussa.. No hiivahan se sielt tulla tupsahti. Vietiin ihan varta vasten poika hoitoon, jotta saatais vähän rauhottua ja viettää aikaa kahestaan. No eipä nyt sit kauheesti voi muuta kun telkkaa kattoa :P
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jatkan vielä tohon omaan kommenttiini liittyen, että lääkäri kehotti tekeen nyt hyvin aktiivisesti lantiopohjanlihasten jumppaamista. Saattaa parantua ihan sillä ilmeisesti? Aikataulusta en tiä. Taas kaduttaa, etten ilmeisesti tehny sitä jumppaa tarpeeks paljon ja antaumuksella raskausaikana, kun nyt kärsin tuommosista. 
Arvatkaa kun täs nyt nyrkin kokoisen hematooman, repeämät, hitaasti ja kirvelevästi sulavat tikit, 2 vkon lähinnä makuullaan olon ja kohdun(?) laskeuman kokenut, onko enää niin hirveen innoissaan oottamassa seuraavaa raskautta/synnytystä. No onpahan ainakin ihan oikeesti pätevä peruste olla haluamatta seksiä, mieskin päätti heti, ettei yritäkään pyytää ennen jälkitarkastusta. Miehen logiikalla kyllä kysyi, että josko hän "kepillänsä" voisi lykätä kohdun takaisin.. Sanoin jotain painokelvotonta vastaukseksi.. 
Enivei, nyt oon jo rauhoittunut pahimmasta shokista. Katsotaan jälkitarkastuksessa taas miten tilanne on kehittynyt. Viime päivinä tullu vaan kaatamalla niskaan huonoja uutisia, ja oon vaan itkenyt koko päivän ja saatiin pieni riitakin aikaseks.. Sovittiin kyllä pian. Ehkä se tästä!
Arvatkaa kun täs nyt nyrkin kokoisen hematooman, repeämät, hitaasti ja kirvelevästi sulavat tikit, 2 vkon lähinnä makuullaan olon ja kohdun(?) laskeuman kokenut, onko enää niin hirveen innoissaan oottamassa seuraavaa raskautta/synnytystä. No onpahan ainakin ihan oikeesti pätevä peruste olla haluamatta seksiä, mieskin päätti heti, ettei yritäkään pyytää ennen jälkitarkastusta. Miehen logiikalla kyllä kysyi, että josko hän "kepillänsä" voisi lykätä kohdun takaisin.. Sanoin jotain painokelvotonta vastaukseksi.. Enivei, nyt oon jo rauhoittunut pahimmasta shokista. Katsotaan jälkitarkastuksessa taas miten tilanne on kehittynyt. Viime päivinä tullu vaan kaatamalla niskaan huonoja uutisia, ja oon vaan itkenyt koko päivän ja saatiin pieni riitakin aikaseks.. Sovittiin kyllä pian. Ehkä se tästä!
Muokattu viimeksi:
Synnytyksestä viikko ja 3 päivää. Kotikäynnillä neukkutäti huomasi että repeämä on tulehtuneen olonen johon oon sitten syöny 1½ 600mg buranaa 8h välein. Siltikin kipuilee, mutta jospa se tästä. Harmi etten omista puntaria, mutta luulen että tässä on suurin osa kiloista jo karistettu. Maha on hävinny lähes olemattomiin ja turvotus laskenut. Yks päivä kattoin peilistä että ompa mun naama erinäkönen kun raskausaikana. Vissiin se on silloin ollu sitten niin turvoksissa kun näytti niin erille. 
Näitä meidän juttuja lukiessa tulee taas väistämättä mieleen että miksi näistäkään asioista ei puhuta avoimesti naisille jotka eivät ole synnyttäneet? Aina kun luulee että nyt loppui oireet ja vaivat niin PAM, taas tulee jotain uutta itselleen tai jollekkin täältä foorumista tutulle eikö tämä rumba koskaan lopu??
Pikaista paranemista kaikille
eikö tämä rumba koskaan lopu??Pikaista paranemista kaikille
Sophie, minun täytyy omalta kohdaltani sanoa, että kun ei ollut vielä tietoakaan vauvasta, ei minua kyllä mitenkään äärettömästi edes kiinnostanut kuunnella äiti-ihmisten selostuksia. Toki sitä synnytysjutut kuunteli, mutta eihän niistä mitään onkeensa ottanut vaan kuunteli vain toisen kokemuksina. Sitten kun jotkut kertoili samoja tarinoita moneen kertaan, mielessä kävi joskus "vaihtaisi jo levyä.." Ja kuinkas kävikään, itse puhuisin mielelläni synnytyksestä uudestaan ja uudestaan... :)
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä huomasin saman, Salme, sit ite raskausaikana loin Facebookiin listan "mammajutut", johon lisäsin vain kaikki äidit & kiinnostusta osoittaneet kavereista.. Säälistä muita kohtaan. :) Ja tää forum on ihan loistava, että voi kertoo typeriä yksityiskohtia, eikä näe jos joku pyörittelee silmiä, eikä kukaan pysty vaientaan. :) Mies kyselee välillä, että pakkoko sinne kaikki on laittaa, mut se on aika terapeuttista. Jos jotain ei kiinnosta, jättäköön lukematta. Päiväkirjaan verrattuna parempi kun saa vertaistukee ja näkee, ettei ookaan mikään uniikki friikki tuntemustensa ja ajatustensa kanssa. :)
Mulla oli jonkinlainen naiivi käsitys, että kun saat vauvan syliin, se on siinä. Raskauteen valmistautui, synnytykseen valmistautui, mutta esim edes neuvolassa ei kerrottu, mitä kaikkee muuta fyysistä vois synnytyksen JÄLKEEN tulla. Siis puhuttiin imettämisestä ja lapsen hoidosta ja masennuksesta, mut ehkä olisin halunnut saada vähän ohjeita varustautua synnytyksestä palautumiseen.. Ehkä oon vaan höhlä kun en aatellu.. No plussana verrattuna raskausajan vaivoihin on se, että nyt on niin kiireinen vauvan kanssa, ettei ehdi märehtiä itseään ja oireitaan. Valittaa voi, mut silti ei luovuttaa. Ehkä se aika ja paraneminen menee nopeemmin. :D
Mulla oli jonkinlainen naiivi käsitys, että kun saat vauvan syliin, se on siinä. Raskauteen valmistautui, synnytykseen valmistautui, mutta esim edes neuvolassa ei kerrottu, mitä kaikkee muuta fyysistä vois synnytyksen JÄLKEEN tulla. Siis puhuttiin imettämisestä ja lapsen hoidosta ja masennuksesta, mut ehkä olisin halunnut saada vähän ohjeita varustautua synnytyksestä palautumiseen.. Ehkä oon vaan höhlä kun en aatellu.. No plussana verrattuna raskausajan vaivoihin on se, että nyt on niin kiireinen vauvan kanssa, ettei ehdi märehtiä itseään ja oireitaan. Valittaa voi, mut silti ei luovuttaa. Ehkä se aika ja paraneminen menee nopeemmin. :D
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tuli mieleen vielä.. Ehkä se äidistä puhuminen synnytyksen jälkeen on vähän semmonen tabu.. Kaikki siirtyy joka tapauksessa kyseleen, mitä vauvalle kuuluu, eikä äidin vointia kysellä, muuta kuin nuo "valvottaako vauva ja pystytkö imettämään." Ja totta kai niihin pitää vastata, että vauva nukkuu kuin enkeli tai jos valvottaa, niin äitin pitäisi jotenkin yli-inhimmillisesti olla silti pirteä ja hehkeä, koska vauva-aikahan on niin onnellista. Imetystähän on puitukin jo toisessa ketjussa.
Jos äiti menee valittamaan voinnistaan ja jaksamisestaan, saa heti varsinkin vieraampien keskuudessa aika egoistisen leiman. Tarkemmin aatellen en muista useinkaan kuulleeni keneltäkään äidiltä suoraan, mitä oma elo ja olo ois synnytyksen jälkeen. Maksimissaan siitä puhutaan, kuinka on päässyt raskauskiloista eroon, ja parhaita, valitusta kestäviä kavereita lukuunottamatta, vain siinä tapauksessa, jos se on sujunut nopeasti. Klassinen esimerkki on se, kun kaikki toitottavat, että "kun saat vauvan rinnalle, kaikki kivut unohtuu." Aha? Ite muistan synnytyksen jälkeen miettineeni, mitä vikaa mussa on kun vauva rinnalla olin edelleen himskutin selvillä kivuistani ja tikkauksen yhteydessä inisin varmaan enemmän kuin ponnistaessa. Kaikki käskivät keskittyyn vauvaan ja kyllä keskityinkin, mutta.. Siksi en aio sanoa kellekään tulevalle äidille, että kaikki kivut unohtuu, kun saa vauvan viereen. Sen kliseen voin kyllä jakaa eteenpäin, että "se on kaiken kivun arvoista."
Jos äiti menee valittamaan voinnistaan ja jaksamisestaan, saa heti varsinkin vieraampien keskuudessa aika egoistisen leiman. Tarkemmin aatellen en muista useinkaan kuulleeni keneltäkään äidiltä suoraan, mitä oma elo ja olo ois synnytyksen jälkeen. Maksimissaan siitä puhutaan, kuinka on päässyt raskauskiloista eroon, ja parhaita, valitusta kestäviä kavereita lukuunottamatta, vain siinä tapauksessa, jos se on sujunut nopeasti. Klassinen esimerkki on se, kun kaikki toitottavat, että "kun saat vauvan rinnalle, kaikki kivut unohtuu." Aha? Ite muistan synnytyksen jälkeen miettineeni, mitä vikaa mussa on kun vauva rinnalla olin edelleen himskutin selvillä kivuistani ja tikkauksen yhteydessä inisin varmaan enemmän kuin ponnistaessa. Kaikki käskivät keskittyyn vauvaan ja kyllä keskityinkin, mutta.. Siksi en aio sanoa kellekään tulevalle äidille, että kaikki kivut unohtuu, kun saa vauvan viereen.
Sen kliseen voin kyllä jakaa eteenpäin, että "se on kaiken kivun arvoista."
Muokattu viimeksi:
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kaiken kivun arvoista joo, mutta ärsyttää ihmisten "joo ootahan muutama kuukausi, kyllä ne kivut unohtuu ku tulee vauvakuume!" öö joo, paljon mahollista. Kävikö vaan mielessä että saattaa olla että meille ei tuu toista lasta? Ärsyttää kun varsinkin miehen suku (kaikilla enemmän kuin yks, omista siskoista vaan toisella on yks lapsi, joten ne ei palijoa asiaan kommentoi) olettaa että meille tulee joku saatanan suurperhe. Jeah sure. 
" Mitään en toki mee enää vannomaan, oon selkääni nuitten vannomisten kans saanu niin hyvästi että oon jo oppinu nokkani pitämään kiinni (niin tosiaan, en aikonut ikinä edes seurustella enää ja taisin olla 14 kun keksin sterilisaation ja siitä asti vannoin että ikinä ei omaa lasta tule..) :D Ja Lady M. et oo ainut joka on miettiny tuossa vaiheessa että onko mussa jotain vikaa. Ihmettelin ku kaikki puhuneet että se on jotenki auvoisa hetki kun lapsen saa syliin, joo olihan se hienoa sinänsä mutta ei kyllä silloin mitään suuria rakkauden tunteita ilmennyt :P Katto vaan että eissaat, onko tuo oikiasti ollu mun mahassa? Sittekku osastolle pääs niin alko pikkuhiljaa tunne tottakai muuttua, mutta sektion jäljiltä maha auki maatessa tuhannen väsyneenä se vauvva lähinnä pelotti :P
" Mitään en toki mee enää vannomaan, oon selkääni nuitten vannomisten kans saanu niin hyvästi että oon jo oppinu nokkani pitämään kiinni (niin tosiaan, en aikonut ikinä edes seurustella enää ja taisin olla 14 kun keksin sterilisaation ja siitä asti vannoin että ikinä ei omaa lasta tule..) :D Ja Lady M. et oo ainut joka on miettiny tuossa vaiheessa että onko mussa jotain vikaa. Ihmettelin ku kaikki puhuneet että se on jotenki auvoisa hetki kun lapsen saa syliin, joo olihan se hienoa sinänsä mutta ei kyllä silloin mitään suuria rakkauden tunteita ilmennyt :P Katto vaan että eissaat, onko tuo oikiasti ollu mun mahassa? Sittekku osastolle pääs niin alko pikkuhiljaa tunne tottakai muuttua, mutta sektion jäljiltä maha auki maatessa tuhannen väsyneenä se vauvva lähinnä pelotti :P
