Synnytyksen jälkeen
- Ketjun aloittaja Kviini
- Aloituspäivämäärä
Jostain ihmeen syystä itse sain neuvolasta jälkitarkastusajan vasta ensi viikolle ( tyttö, ensimmäinen lapsemme syntynyt 21.4 ) vaikka synnytys oli todella raju, kun koko homma oli ensimmäisistä suppareista alkaen suoritettu n. 3 tunnissa. Repeämät/tikit ovat edelleen puutuneet, mutta en silti saa aikaisempaa aikaa.Vatsalihaksista ei ole tietoakaan, mutta paino on palannut takaisin alipainoksi, kun koko raskaus toi vain 10kg, josta nyt on lähtenyt 9kg, vaikka en imetä kuin osittain. Myös 10 vuotta poissa pysytellyt migreeni on palannut riesaksi.
Meillä ei neuvolassa muuten juurikaan omaa henkistä vointia paljon kysellä, vaikka jaksaminen on ollut välillä tosiaan kortilla, kun tyttö ei nuku missään... Syli kyllä kelpaa, mutta jos yrittää laskea minnekään muualle, niin alkaa hirveä huuto. Perhepetiä ei toivottu, mutta niin siinä vain kävi. Ja miehen mielestä ( joka on reissussa viikottain ) lapsi on todella helppo, kun ei ole koliikkia. Nyt meillä itketään yöt ympäri viime viikolla annettua rota-rokotetta, josta " ei yleensä aiheudu mitään oireita" neuvolan mukaan. Itse kuitenkin luin tuoteselosteen kotona, jossa sanottiin, että vatsaoireet ovat yleisiä... Ihme porukkaa nuo neuvolamme kesäsijaiset.
No juu, tyttö on kuitenkin aivan ihana, hymyileekin jo ja normaalioloissa harjoittelee erilaisia jokelluksen esiasteita ja "ryömintäasentoa" oikein aktiivisesti, vaikka liikkeelle pääsemättömyys selvästi välillä turhauttaa.
Meillä ei neuvolassa muuten juurikaan omaa henkistä vointia paljon kysellä, vaikka jaksaminen on ollut välillä tosiaan kortilla, kun tyttö ei nuku missään... Syli kyllä kelpaa, mutta jos yrittää laskea minnekään muualle, niin alkaa hirveä huuto. Perhepetiä ei toivottu, mutta niin siinä vain kävi. Ja miehen mielestä ( joka on reissussa viikottain ) lapsi on todella helppo, kun ei ole koliikkia. Nyt meillä itketään yöt ympäri viime viikolla annettua rota-rokotetta, josta " ei yleensä aiheudu mitään oireita" neuvolan mukaan. Itse kuitenkin luin tuoteselosteen kotona, jossa sanottiin, että vatsaoireet ovat yleisiä... Ihme porukkaa nuo neuvolamme kesäsijaiset.
No juu, tyttö on kuitenkin aivan ihana, hymyileekin jo ja normaalioloissa harjoittelee erilaisia jokelluksen esiasteita ja "ryömintäasentoa" oikein aktiivisesti, vaikka liikkeelle pääsemättömyys selvästi välillä turhauttaa.
Kyllä meillä just tosta rotasta noi vatsaoireet kerrottiin...Mut ne pitäs olla viikon päästä ohi. Meillä nyt on tota vatsavaivaa harva se päivä muutenkin ollut, mut eipä nyt erityisemmin tunnu.
Lya, onhan toi sun jälkitarkastus vielä siinä 5-12 viikon rajassa jolloinka pitää Kelan todistus saada perille. Joskus neuvolassa on jopa niin paljon lääkäripulaa, että päiväävät todistuksen määräajan sisälle vaikka aika olisi myöhemmin. Mikä on kyllä mielestäni kamalan väärin.
Mulla on huomenna vauvan neuvola ja oma jälkitarkastus. Jännittää mikä on tuomio alapään suhteen, että onko se liian huonosti palautunut kun virtsanpidätyskykyä ei oo vaikka koitan lantionpohjanlihaksia tehdä. Paino on mukavasti tippunut, enää 1-2 kg lähtöpainoon, riippuu päivällä syödyistä herkuista toi määrä
. Vatsalihasten välissä pieni rako ja sängystä nouseminen suoraan ei vielä onnistu ihan helposti, tosin mulla on selkä tulehtunut ja se lyö kanssa hanttiin aika lailla.
Mulla on huomenna vauvan neuvola ja oma jälkitarkastus. Jännittää mikä on tuomio alapään suhteen, että onko se liian huonosti palautunut kun virtsanpidätyskykyä ei oo vaikka koitan lantionpohjanlihaksia tehdä. Paino on mukavasti tippunut, enää 1-2 kg lähtöpainoon, riippuu päivällä syödyistä herkuista toi määrä
. Vatsalihasten välissä pieni rako ja sängystä nouseminen suoraan ei vielä onnistu ihan helposti, tosin mulla on selkä tulehtunut ja se lyö kanssa hanttiin aika lailla.mulla onkin tänään jälkitarkistus. mulla on lähtöpainoon vielä jotain 3kg, olisin varmaan hyvin lähellä lähtöpainoa jos olisin pystynyt pitämään näppini erossa pakastimesta... sieltä on tullut haettua ristiäisistä jääneitä leivoksia ja syötyä sitten... vaikka lenkillä/pyöräilemässä kuljen kelien mukaan useamman kerran viikossa, niin silti on tieten tullut syötyä liikaa.
voi kun saisin itseni kuriin ja pääsisin painoon ENNEN LAPSIA, mikä on ollut 10kg vähempi kuin mitä nyt vaaka näyttää...
ennen lapsia painoin siis jotain 62-64kg, en siis mikään laihalaiha ollut, kun pituuttakin mulla on vain 162cm. mutta olin sitä ennen laihduttanut 12kg ja kerennyt vuoden verran olla samassa painossa. viikolla olin syömättä herkkuja, kuljin päivittäin töitten jälkeen juoksemassa koiran kanssa, sauvakävelemässä painojen kanssa, rullaluistelemassa tai hiihtämässä.
kun sitten tulin raskaaksi 3 vuoden yrittämisen jälkeen, niin tuli vähän höllättyä tahtia ja syötyä herkkujakin, kävin kyllä lenkillä edelleen päivittäin, mutta silti viimeisellä neuvolakäynnillä painoin 82kg. ajattelin, että ne kyllä ne kilot siitä sulaa kun vauva on syntynyt ja pääsee taas liikkumaan kunnolla ja juoksemaan kärryjen kanssa. laitokselle jäi 5kg ja sitten paino toppasi 75kg kohdalle. vauva itki yöt ja tuli syötyä ihan mitä sattuu ja ihan milloin sattuu, kärryttelemään ei päässyt kun en pystynyt istumaankaan alapäänleikkelyn takia. peilikuva ei miellyttänyt ollenkaan ja ennen-raskautta-vaatteet oli haaveita vain...
jälkitarkistus oli sen 11-12vk synnytyksestä, enkä olisi aikaisemmin uskaltanut mennäkään lääkärin ronklattavaksi. lääkäri katsoi painoni, joka itse oli hoikka ja siro nainen, ja mun paino oli siis tuon 75kg silloinkin ja hän kysyi:
"kuin paljon sulle on tullut painoa raskausaikana, kun sää painat edelleen noin paljon?! oot ollut normaalipainon ylärajoilla ennen raskautta, 64kg ja sulle on tullut 18kg raskausaikana... on vissiin tullut vähän syötyä?"
ei kyllä yhtään lohduttanut lääkärin sanat, kun muutenkin oli paska olla oman kropan kanssa...
toisen lapsen jälkeen paino oli jälkitarkistuksessa samaa luokkaa, oli eri lääkäri, eikä painoani sen kummemmin kommentoitu. nyt taas kun on jälkitarkistus edessä, niin mieleen muistuu tuo lääkärin kommentti ja hirvittää, kun painan nytkin aikalailla tuon 75kg...
voi kun saisin itseni kuriin ja pääsisin painoon ENNEN LAPSIA, mikä on ollut 10kg vähempi kuin mitä nyt vaaka näyttää...
ennen lapsia painoin siis jotain 62-64kg, en siis mikään laihalaiha ollut, kun pituuttakin mulla on vain 162cm. mutta olin sitä ennen laihduttanut 12kg ja kerennyt vuoden verran olla samassa painossa. viikolla olin syömättä herkkuja, kuljin päivittäin töitten jälkeen juoksemassa koiran kanssa, sauvakävelemässä painojen kanssa, rullaluistelemassa tai hiihtämässä.
kun sitten tulin raskaaksi 3 vuoden yrittämisen jälkeen, niin tuli vähän höllättyä tahtia ja syötyä herkkujakin, kävin kyllä lenkillä edelleen päivittäin, mutta silti viimeisellä neuvolakäynnillä painoin 82kg. ajattelin, että ne kyllä ne kilot siitä sulaa kun vauva on syntynyt ja pääsee taas liikkumaan kunnolla ja juoksemaan kärryjen kanssa. laitokselle jäi 5kg ja sitten paino toppasi 75kg kohdalle. vauva itki yöt ja tuli syötyä ihan mitä sattuu ja ihan milloin sattuu, kärryttelemään ei päässyt kun en pystynyt istumaankaan alapäänleikkelyn takia. peilikuva ei miellyttänyt ollenkaan ja ennen-raskautta-vaatteet oli haaveita vain...
jälkitarkistus oli sen 11-12vk synnytyksestä, enkä olisi aikaisemmin uskaltanut mennäkään lääkärin ronklattavaksi. lääkäri katsoi painoni, joka itse oli hoikka ja siro nainen, ja mun paino oli siis tuon 75kg silloinkin ja hän kysyi:
"kuin paljon sulle on tullut painoa raskausaikana, kun sää painat edelleen noin paljon?! oot ollut normaalipainon ylärajoilla ennen raskautta, 64kg ja sulle on tullut 18kg raskausaikana... on vissiin tullut vähän syötyä?"
ei kyllä yhtään lohduttanut lääkärin sanat, kun muutenkin oli paska olla oman kropan kanssa...
toisen lapsen jälkeen paino oli jälkitarkistuksessa samaa luokkaa, oli eri lääkäri, eikä painoani sen kummemmin kommentoitu. nyt taas kun on jälkitarkistus edessä, niin mieleen muistuu tuo lääkärin kommentti ja hirvittää, kun painan nytkin aikalailla tuon 75kg...
Mulla oli aamulla jälkitsekkaus, ja kaikki kunnossa :) Lääkäri naureskeli oonko mä edes synnyttänyt kun ulkoisesti ei näy mitään jälkiä! Ja siltä musta itestäkin tuntuu, ihankun ei ois mitään tapahtunutkaan. Kohdunkaula oli jo normaali, kohdunsuu vielä ihan hieman auki. Kaikkea liikuntaa saa harrastaa 
Mulla ei edes katottu painoa tuolla, tosin se katottiin viime viikolla kun oli vauvan neuvolakäynti.
Meillä jäi miehen kanssa vähän toi ehkäisykeskustelu kesken, ja vaikka olisin ollu kiinnostunu kierukasta, niin tuli nyt otettua nuo minipillerit. Yhdistelmät mulla oli ennen raskautta 8 vuotta käytössä eikä aiheuttanu mitään, joten pillerit on mulle ok. Mut neuvolassa annettiin 3kk pilleripaketti mukaan, niin kierukan olis saanu ekakertalaisena ilmaseks! Rahallisesti siis toi nyt olis ollu järkevämpi ratkaisu
Mulla ei edes katottu painoa tuolla, tosin se katottiin viime viikolla kun oli vauvan neuvolakäynti.
Meillä jäi miehen kanssa vähän toi ehkäisykeskustelu kesken, ja vaikka olisin ollu kiinnostunu kierukasta, niin tuli nyt otettua nuo minipillerit. Yhdistelmät mulla oli ennen raskautta 8 vuotta käytössä eikä aiheuttanu mitään, joten pillerit on mulle ok. Mut neuvolassa annettiin 3kk pilleripaketti mukaan, niin kierukan olis saanu ekakertalaisena ilmaseks! Rahallisesti siis toi nyt olis ollu järkevämpi ratkaisu
Nii ja oikeesti taas: 1-2kk jokaisella synnytyksestä. Älkääpä hätäilkö, jos paino ei heti lähe.
Mua stressaa, kun paino ei lähde edes tippumaan. Sitä on siis edelleen 10kg liikaa, jotta pääsisi edes ennen raskautta oleviin mittoihin. Siitäkin olisi vielä 2-3kg ihannepainoon. Painoa tuli raskausaikana 21kg. Laitokselle jäi 10kg ja kahdeksassa viikossa on siis lähtenyt YKSI kilo. Enkä ole edes hirveästi herkutellut ja liikkunutkin olen. Aina välillä iskee surkeus. Vaikka yritän kyllä pysyä positiivisena.
Jep, meillä on tosiaan kesällä pulaa henkilökunnasta Neuvolassakin ottaa vastaan kuka milloinkin joten aina saa selittää samat asiat uudelleen alusta, vaikka kai niillä pitäisi koneellakin jotain olla.
No, saapa nähdä mitä tuumaavat lääkärissä painosta, kun se tippuu vaan. ( raskausaikana siitä huomautettiin ) Minkäs teet, kun lapsi alkaa huutaa sillä sekunnilla kun yritän tehdä ruokaa tai syödä sitä. :)
Neuvolassakin ottaa vastaan kuka milloinkin joten aina saa selittää samat asiat uudelleen alusta, vaikka kai niillä pitäisi koneellakin jotain olla. No, saapa nähdä mitä tuumaavat lääkärissä painosta, kun se tippuu vaan. ( raskausaikana siitä huomautettiin ) Minkäs teet, kun lapsi alkaa huutaa sillä sekunnilla kun yritän tehdä ruokaa tai syödä sitä. :)
Mulla oli kans jälkitarkastus tänään. Paino on tismalleen sama kun ekalla neuvolakäynnillä elokuussa :) lantionpohjalihakset löytyy mut on heikot, eli jumpata saan paljon. Lisäks mulle määrättiin estrogeni-puikkoja, kun mulla on kuulemma voimakasta atrofiaa, eli imetyksestä johtue hormonit on aiheuttaneet limakalvojen ohentumista ja paikkojen kuivumista. Tää siis selittää miks on paikat arat ja sektailu tuntuu epämukavalta. Muuten kaikki kunnossa! Ehkäisystä puhuttiin ja kun sanoin että kortsuilla aateltiin mennä toistaseks, ni lääkäri alko kännykästä esitellä kuvia uusista hyvistä superohuista kortsuista mitä saa paikallisesta pornokaupasta "oon vetäny tän täs tohon dildon päälle ni näyttää vähän eriltä ku oikee penis. Mut eiks oo napakan näkönen! En oo viel käytännös päässy kokeilee mut tosi ohuelta ja aidolta tuntuu."
eilen tosiaan oli se jälkitarkistus, kaikki kunnossa, paitsi että alapään lihaksia saisi jumppailla vähän enempi. myönnän kyllä, etten ole paljoa muistanut jumppailla niitä... silloin tällöin. sitten muistaakseni sanoin täälläkin alapään hajusta viikko kaksi sitten ja lääkäri huomasi myös hajun (enää en ole itse hajua huomannut) ja määräsi jotain emätinpuikkoja.
ja samalla otettiin papakoe.
neuvolan täti ja lääkäri molemmat koittivat tyrkyttää mulle kierukkaa ja eivät oikein kommentoineet siihen mitään kun sanoin, että haaveilen ehkä vielä neljännestä lapsesta ja en vielä ota sitä kierukkaa, vaikka kovasti tykkäsinkin siitä. lääkäri antoi sitten minipilleri-paketin, täälläkin kaupunki tarjosi tuon ekan 3kk paketin.
"noh, aloita tällä minipilleri-paketilla ja katsotaan sitten laitetaanko sulle sitä kierukkaa. papakokeen tuloksetkin ovat sitten selvillä."
että tuli sellainen olo, että oon ihan epänormaali kun haluaisin vielä yhden lapsen...
ja samalla otettiin papakoe.
neuvolan täti ja lääkäri molemmat koittivat tyrkyttää mulle kierukkaa ja eivät oikein kommentoineet siihen mitään kun sanoin, että haaveilen ehkä vielä neljännestä lapsesta ja en vielä ota sitä kierukkaa, vaikka kovasti tykkäsinkin siitä. lääkäri antoi sitten minipilleri-paketin, täälläkin kaupunki tarjosi tuon ekan 3kk paketin.
"noh, aloita tällä minipilleri-paketilla ja katsotaan sitten laitetaanko sulle sitä kierukkaa. papakokeen tuloksetkin ovat sitten selvillä."
että tuli sellainen olo, että oon ihan epänormaali kun haluaisin vielä yhden lapsen...
Mullekin kovin tyrkytettiin sitä hormonikierukkaa, kun ilmasekskin sais. mut jos kuitenkin toinen raskaus saa vuoden päästä alkaa jos on alkaakseen, niin kierukan laitto tuntuu jotenkin turhalta. Kuitenkin kun täysimettää niin menkat voi olla pois pitkäänkin, enkä haluais ylimääräsiä hormoneja turhan takia kroppaan laittaa. Vaikka katotaan nyt miten tän meidän haastavan pojan kanssa elo lähtee sujumaan. Sekä neuvolassa että sairaalassa ovat hokeneet sitä samaa että "on olemassa helppoja vauvoja ja vähän haastavampia... teillä tuntuu olevan vaan vähän haastavampi" :)
Hei Sipuli! Mä oon aatellut, et ku on nyt vaikeeta, olis sit helpompi uhma- tai murrosikä. :) Tai sit ne kiukut ei tunnu niin pahalta....Mut ei oo lannistanut tän itkut ns. seuraavan haaveilua. Ja haaveiluksi jääkin ennen vuodenvaihdetta...
Miulla noi itkut teki jo sen et ylipäänsä otin minipillerit käyttöön. Ja hyvä niin kun ne kuukautiset alkoikin niin en ihan vielä haluais olla raskaana. Toisaalta, nyt jo haaveilen taas siitä toisesta itkuista huolimatta. Jos näitä vielä kuukauden pari söis ja sais taivuteltua miehen olemaan ilman. Aktiivista yritystä tuskin kuitenkaan aloitetaan vielä mutta jos sattuisi toinen tulemaan niin olisi tervetullut :)
Eipä MammaMaria oo lannistaneet muakaan :) Joo, toivossa on hyvä elää et ehkä sit ois helpompaa jatkossa. Ite oon kylläki ollu vauvana hankala, uhma-ikäisenä ihan mahdoton, ja murrosikäisenä ihan hirveä teini, joten siihen ei oo luottaminen kuitenkaan 
Tukeudun siihen kun oon lukenut että monesta vauvasta, jotka nukkuu huonosti vauvana, kasvaa todella hyvin nukkuvia lapsia. Saapa nähdä :)
Tukeudun siihen kun oon lukenut että monesta vauvasta, jotka nukkuu huonosti vauvana, kasvaa todella hyvin nukkuvia lapsia. Saapa nähdä :)