Hmm, ehkä pitäisi syödä vähän enemmän? En oo mikään asiantuntija, mut lisäisin ruokavalioon vielä proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa), varsinkin jos liikkuu, niin pitää syödä koko ajan! :) Etkä anna painon ahdistaa, eikös se vuos oo normaaliaika, mikä menee palautumiseen?
Synnytyksen jälkeen
- Ketjun aloittaja Kviini
- Aloituspäivämäärä
KevätKäärö
Satasella mukana keskusteluissa
Joo siis syön kyllä lihaa ja kalaa, mutta entiseen ruokavaliooni verrattuna paljon vähemmän ja enemmän noita kasviksia ( joita ennen tuskin söin edes joka päivä) :)
Aamulla kaurapuuro mehukeitolla ja paaljon kahvia:)
Hedelmä tai ruisleipä
Salaatti/kasviksia jollain lihalla / keitto + vähän riisiä/makaronia jos olen sellaista esikoiselle tehnyt
Hedelmä tai ruisleipä sekä kahvia
Samaa ruokaa kun päivällä
Rahkaa mansikoilla
Esikoinen saa "vähän"(paljon) tästä varioitua ruokaa:)
Huomaan kyllä, että kalorilaskurin mukaan jään päivittäisestä tarpeesta jonkun verran...helposti mulla vaan menee toiseen suuntaan eli syön ylisuuriin hiilari annoksia, että siksi yritän nyt ensin laittaa ruokavaliota kuntoon ja sitten lisätä liikuntaa.
Ennen raskautta liikuin mielestäni tosi paljon ja olin fyysisesti vahvassa kunnossa, mutta painoa oli kuitenkin liikaa eli liikunnalla ei laihtunut vaan minun täytyy muuttaa tuo ruokavalio ja pääkoppa seuraa ehkä perässä. Minullahan oli tuo raskausajan diapeteskin.
Asiasta on varmasti paljon ja erilaisia mielipiteitä. Ruokavalio on varmasti yksi kiistellyimmístä asioista tällä hetkellä esim. mediassa.
Aamulla kaurapuuro mehukeitolla ja paaljon kahvia:)
Hedelmä tai ruisleipä
Salaatti/kasviksia jollain lihalla / keitto + vähän riisiä/makaronia jos olen sellaista esikoiselle tehnyt
Hedelmä tai ruisleipä sekä kahvia
Samaa ruokaa kun päivällä
Rahkaa mansikoilla
Esikoinen saa "vähän"(paljon) tästä varioitua ruokaa:)
Huomaan kyllä, että kalorilaskurin mukaan jään päivittäisestä tarpeesta jonkun verran...helposti mulla vaan menee toiseen suuntaan eli syön ylisuuriin hiilari annoksia, että siksi yritän nyt ensin laittaa ruokavaliota kuntoon ja sitten lisätä liikuntaa.
Ennen raskautta liikuin mielestäni tosi paljon ja olin fyysisesti vahvassa kunnossa, mutta painoa oli kuitenkin liikaa eli liikunnalla ei laihtunut vaan minun täytyy muuttaa tuo ruokavalio ja pääkoppa seuraa ehkä perässä. Minullahan oli tuo raskausajan diapeteskin.
Asiasta on varmasti paljon ja erilaisia mielipiteitä. Ruokavalio on varmasti yksi kiistellyimmístä asioista tällä hetkellä esim. mediassa.
Juuri näin. Ite en tosiaan perusta mistään dieeteistä. Ihminenhän laihtuu, kun kuluttaa enemmän kuin syö. :)
Hei miten pian sektion jälkeen saa ruveta juoksemaan? Musta tuntuu että mulle ei oo synnärillä eikä neuvolassa sanottu mitään muuta kun että ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa mutta siitäkään ei sanottu että kuinka pitkään aikaan! Oon ihan pihalla siitä mitä nyt sais tai ei sais tehä...
Mä sain ohjeen, et rauhallisia kävelylenkkejä, n. 15minsaa vaunuilla voi tehä, that's it.
Mulle tuli painoa 12 kg suunnilleen, josta laitokselle jäi sellainen 5-6 kg. Nyt paino jämähtänyt siten, että nelisen kiloa lähtöpainoon. Ihan tyytyväinen tähän.
^Mun tietääkseni juoksua ei voi ihan vielä harrastaa kun ei saa sitä vauvaa painavampaa nostaa. Ainakin se eka kuukausi kantsii aika rauhakseen ottaa ja lääkäri jälkitarkastuksessa sitten arvioi jos pyytää, että milloin voi esim. niitä vatsalihaksia alkaa tehdä/juosta/tms.. kun jokaisella meillä eri tavalla vatsalihakset parantuvat.
Imetys kuluttaa n. 500 kcal lisää (en muista mistä luin) jotenka jos paino tippuu turhan nopsaan, pitäisi katsoa, että energiaa tulee enemmän kuin normaalisti. Siksi ne synnärin ruuatkin ovat niin valtavia annoksia kun imettävät äidit kuluttavat paljon ja toipuvat synnytyksestä. Et lisää pöperöä vaan hymis :)
Mulla on ongelmana se, etten huomaa juoda tarpeeksi. Ja hikoilen kauheasti!
^Mun tietääkseni juoksua ei voi ihan vielä harrastaa kun ei saa sitä vauvaa painavampaa nostaa. Ainakin se eka kuukausi kantsii aika rauhakseen ottaa ja lääkäri jälkitarkastuksessa sitten arvioi jos pyytää, että milloin voi esim. niitä vatsalihaksia alkaa tehdä/juosta/tms.. kun jokaisella meillä eri tavalla vatsalihakset parantuvat.
Imetys kuluttaa n. 500 kcal lisää (en muista mistä luin) jotenka jos paino tippuu turhan nopsaan, pitäisi katsoa, että energiaa tulee enemmän kuin normaalisti. Siksi ne synnärin ruuatkin ovat niin valtavia annoksia kun imettävät äidit kuluttavat paljon ja toipuvat synnytyksestä. Et lisää pöperöä vaan hymis :)
Mulla on ongelmana se, etten huomaa juoda tarpeeksi. Ja hikoilen kauheasti!
*siis 6 vkoa pitää olla hiljakseen. Ite oon jälkitarkastukseen asti, silloin onkin jo 8 vkoa leikkauksesta. Jos lupa heltiää. :)
Hmm no harmi. Mulla on jälkitarkastus 7 viikkoo synnytyksestä ja tuntuu kyllä kurjalta joutua odottamaan sinne asti kun oma vointi on niin hyvä. Vatsalihaksista huomaan itekin ettei ne oo vielä palautunu mutta muuten on kyllä sellanen olo että kroppa kestäis treeniä. Pitää nyt kuitenkin ottaa iisimmin sit...
Mulla on ollut ihan sama olo jo tokasta viikosta lähtien. Ehkä kun sai mahan pois ja liitoskivut hävis, ni tuli kaikenvoiva olo. :) Maltti on valttia. Kuulin just yhestä sankarista, jolla vuotaa haava vielä vuoden päästä, kun aloitti liian aikaisin kunnon treenit...
KevätKäärö
Satasella mukana keskusteluissa
Heh..me oltiin perheen kanssa urheilukentän laidalla ja muut teki kuperkeikkoja ym. Yritin itsekin, mutta olinkin jäuhosäkki joka rojahti nurtsille (voi apua). Otettiin myös leikki skabaa vauhdittomassa pituushypyssä sekä kinkkauksessa...
Noh kinkkauksessa petti jalat alta, kun paikat on viel jokatavoin (näköjään) löysät ja pituushypyssä hävisin 5-vuotiaalle, koska tuntui vihlontaa alapäässä niin piti lopettaa. Ainut missä pärjäsin muulle poppoolle oli tangot joissa roikutaan ja kuljetaan eteenpäin käsillä (onko joku oikeakin nimi tälle toiminnalle?)
Että tämmöistä..
Pääsin täs yksi päivä pyörälenkille ja nyt uskaltauduin kilpurin kyytiin, mutta kapealta penkiltä noustessa tunti, että synnytys alkaa uudestaan ja sieltä tulikin pyöränsatula
Millähän malttaa vielä, kun jälkeäkään ei näytää olevan?
Noh kinkkauksessa petti jalat alta, kun paikat on viel jokatavoin (näköjään) löysät ja pituushypyssä hävisin 5-vuotiaalle, koska tuntui vihlontaa alapäässä niin piti lopettaa. Ainut missä pärjäsin muulle poppoolle oli tangot joissa roikutaan ja kuljetaan eteenpäin käsillä (onko joku oikeakin nimi tälle toiminnalle?)
Että tämmöistä..
Pääsin täs yksi päivä pyörälenkille ja nyt uskaltauduin kilpurin kyytiin, mutta kapealta penkiltä noustessa tunti, että synnytys alkaa uudestaan ja sieltä tulikin pyöränsatula
Millähän malttaa vielä, kun jälkeäkään ei näytää olevan?
Mulla meni viimeisillä tikeillä melkein kolme viikkoa. Tai siis nyppäisin ne irti ku ei lähteny, tiiä kuin pitkään ois muuten menny. Kaks viikkoa mullekin sanottiin mut jos ne tikit on vähän liian syvällä tai pinnassa ne ei välttämättä liukene niin nopeasti...
nyt on kokeiltu pyöräilyäkin 7,5km. :) eipä alapäässä yhtään tuntunut, että on kaksi viikkoa sitten synnyttänyt. olisi mennyt pitempikin matka, mutta ajattelin että kokeillaan nyt tuon mittainen lenkki aluksi.
tilasin pyöräkärryyn vauvanistuimen ja asensin sen eilen illalla pyöräkärryyn. esikoinen ja vauva olivat kärryn kyydissä ja keskimmäinen poika istui pyöränistuimessa tarakalla. hyvin jaksoi polkea, vaikka olikin 3 lasta kyydissä.
on se vain jännä, kun esikoinen syntyi silloin loka-marraskuun vaihteessa ja alapäätä leikottiin pahasti synnytyksessä, niin seuraavana kesänäkin vaikka synnytyksestä oli jo se 8-10kk, niin tuli alapää kipeäksi leikkaushaavan kohdalta kun ajoi pyörällä vähänkään pitemmästi.
mutta nyt tosiaan ei ollut mitään ongelmaa, tosin eihän mulle nyt tässä synnytyksessä tarvinnutkaan tikkejä edes laittaa.
tilasin pyöräkärryyn vauvanistuimen ja asensin sen eilen illalla pyöräkärryyn. esikoinen ja vauva olivat kärryn kyydissä ja keskimmäinen poika istui pyöränistuimessa tarakalla. hyvin jaksoi polkea, vaikka olikin 3 lasta kyydissä.
on se vain jännä, kun esikoinen syntyi silloin loka-marraskuun vaihteessa ja alapäätä leikottiin pahasti synnytyksessä, niin seuraavana kesänäkin vaikka synnytyksestä oli jo se 8-10kk, niin tuli alapää kipeäksi leikkaushaavan kohdalta kun ajoi pyörällä vähänkään pitemmästi.
mutta nyt tosiaan ei ollut mitään ongelmaa, tosin eihän mulle nyt tässä synnytyksessä tarvinnutkaan tikkejä edes laittaa.
Neida
Vauhtiin päässyt keskustelija
ninetsu kun on noin kova pyöräilemään ja omaa sekä kärryä että istuinta siihen hommaan lapselle, niin kuinka pienen voi laittaa pyörän kyytiin istuimeen? Toki lapsen pitää osata ensin istua ja kannatella päätään, olettaisin. Entä onko kätevämpää yhden lapsen kanssa käyttää sitä istuinta pyörän kyydissä vai kärryä?
Minun tekisi mieli pyöräilemään, mutta ei nyt varmaan vielä hetkiin ainakaan vauvan kanssa.
Minun tekisi mieli pyöräilemään, mutta ei nyt varmaan vielä hetkiin ainakaan vauvan kanssa.
mun mielestä jonkun 8kk ikäisen voi laittaa siihen pyörän istuimeen. meillä ainakin esikoinen oli silloin tuon 8kk kun ollaan aloitettu pyöräily. esikoinen syntyi lokakuun lopulla ja juhannuksena kokeiltiin pyöräilyä ensimmäisen kerran.
kevyempäähän tuo pyöräily on, jos lapsi istuu siinä pyörän istuimessa tarakalla, kun tuo kärry kuitenkin yksinäänkin on jo tuulenvastus.
mutta paljon kätevämpäähän pyöräily on kärryn kanssa. jos on lapset laittanut jo kärryyn ja huomaa, että jotain jäi sisälle, niin voi jättää lapsen/lapset sinne istumaan ja äkkiä käydä sisällä. mutta jos on se pyöränistuin, niin lapsi on pakko ottaa pois istuimesta ja ottaa mukaan ja taas pakata lapsi takaisin istuimeen.
sinne kärryynhän jonkun verran mahtuu tavaraa, että jos käy kaupassa, niin saa jotain ostoksia laitettua sinne kyytiin. ja jos hommaa sellaisen pyöräkärryn, missä on se työntöaisa ja eturatas, niin lapsi voi istua kauppareissun ajan siellä kyydissä. meillä ei sellaista kärryä ole, olisin sellaisen tahtonut, mutta kun sain mieheltä äitienpäivälahjaksi 2v sitten tuollaisen peruspyöräkärryn, niin piti tyytyä siihen.
sitten jos kaadut pyörällä, niin jos lapsi on siellä pyöränistuimessa, niin lapsihan kaatuu myös. jos on pyöräkärry, niin kärry pysyy pystössä, vaikka pyörä kaatuisikin. itse en ole kuitenkaan pyörällä kaatunut lasten kanssa, mutta pyörä monesti keikahtaa, kun asettelen lapsia pyöräkärryyn ja pyöränkorissa sattuu olemaan jotain vähän raskaampaa.
ja tuonne pyöräkärryynhän tosiaan saa tuon vauvanistuimen/kaukalon, joka oli muistaakseni tarkoitettu 0-9kg vauvalle. niin pystyy näin ihan pienenkin vauvan ottamaan pyörään mukaan. joihinkin arvokkaampiin kärryihin taisi olla lisävarusteena vauvalle istuin/pienennin, meillä on ihan semmoinen "joka-kärryn-istuin" kun tuo kärrykään ei mikään erikoinen ole.
onhan tuo pyöränistuin halvempi ostaa, semmoisiahan saa varmaan 50-150€:lla, riippuen tottakai minkälaisen ostaa. pyöräkärryhän on kalliimpi, uudet maksaa 200-1000€. mutta pyöräkärry on pitkä ikäisempi, ei mulla tulis mieleen laittaa tuota meidän noin 4,5v esikoista enää pyöränistuimeen, mutta tuonne pyöräkärryyn kyllä laitan. ja kovasti tykkää vielä siellä istua. vähän sillä pää vastaa jo "kattoon", mutta eipä se ole menoa haitannut. kyllähän poika itsekin polkee pyörällä, mutta eihän se jaksa vielä mitään kovin pitkiä matkoja polkea. ja jos itsekin haluaa ajaa pyörällä, niin lenkki jää aika lyhyeksi ja vauhti ei ole silloin päätä huimaava.
kun sain tuon pyöräkärryn äitienpäivälahjaksi, niin esikoinen oli 2v 6kk ja toinen lapsi 7kk ikäinen. ja otettiin heti pyöräkärry silloin käyttöön. nuorempi vain monesti nukahti kyytiin ja nukkui sitten ihan pää kierossa siellä, niin mulla oli sille semmoinen niskatuki, niin pääkin pysyi paremmassa asennossa vaikka uni yllättikin.
silloin mulla oli semmoinen vaihteeton "mummu-pyörä", niin sillä oli kyllä TOSI raskas vetää molempia poikia, kun täälläkin AINA tuulee! sain seuraavana äitienpäivänä (eli viime vuonna) mieheltä sitten lahjaksi vaihteellisen polkupyörän, niin pyöräily tuntui paljon paljon mukavammalta, kun sai vaihtaa vaihteita! ja pyöräilymatkatkin piteni, kun tosiaan pystyi vaihteita vaihtamaan ja meno oli vähän kevyempää. ei tarvinnut enää naama punaisena kinnata pitkin kylää.
että molemmissa, istuimessa ja kärryssä on hyvät ja huonot puolet. :) mutta ennemmin liputan tuon kärryn puolesta.
eihän se kärry sillaa kovin raskas ole vetää, jos siellä on vain yksi lapsi kyydissä. sitten jo vähän tuntuu, jos siellä on kaksi lasta jotka yhteensä painavat 35kg...
nythän on tosi kätevä kun on tuo kärry ja 3 lasta, niin kun esikoinen istuu vauvan kanssa kärryssä, niin tältä on helppo kysyä nukkuuko vauva, eikä tarvitse itse pysähtyä ja katsoa. ja tämä antaa vauvalle tuttia ja ilmoittaa, jos vauva herääkin. :)
kevyempäähän tuo pyöräily on, jos lapsi istuu siinä pyörän istuimessa tarakalla, kun tuo kärry kuitenkin yksinäänkin on jo tuulenvastus.
mutta paljon kätevämpäähän pyöräily on kärryn kanssa. jos on lapset laittanut jo kärryyn ja huomaa, että jotain jäi sisälle, niin voi jättää lapsen/lapset sinne istumaan ja äkkiä käydä sisällä. mutta jos on se pyöränistuin, niin lapsi on pakko ottaa pois istuimesta ja ottaa mukaan ja taas pakata lapsi takaisin istuimeen.
sinne kärryynhän jonkun verran mahtuu tavaraa, että jos käy kaupassa, niin saa jotain ostoksia laitettua sinne kyytiin. ja jos hommaa sellaisen pyöräkärryn, missä on se työntöaisa ja eturatas, niin lapsi voi istua kauppareissun ajan siellä kyydissä. meillä ei sellaista kärryä ole, olisin sellaisen tahtonut, mutta kun sain mieheltä äitienpäivälahjaksi 2v sitten tuollaisen peruspyöräkärryn, niin piti tyytyä siihen.
sitten jos kaadut pyörällä, niin jos lapsi on siellä pyöränistuimessa, niin lapsihan kaatuu myös. jos on pyöräkärry, niin kärry pysyy pystössä, vaikka pyörä kaatuisikin. itse en ole kuitenkaan pyörällä kaatunut lasten kanssa, mutta pyörä monesti keikahtaa, kun asettelen lapsia pyöräkärryyn ja pyöränkorissa sattuu olemaan jotain vähän raskaampaa.
ja tuonne pyöräkärryynhän tosiaan saa tuon vauvanistuimen/kaukalon, joka oli muistaakseni tarkoitettu 0-9kg vauvalle. niin pystyy näin ihan pienenkin vauvan ottamaan pyörään mukaan. joihinkin arvokkaampiin kärryihin taisi olla lisävarusteena vauvalle istuin/pienennin, meillä on ihan semmoinen "joka-kärryn-istuin" kun tuo kärrykään ei mikään erikoinen ole.
onhan tuo pyöränistuin halvempi ostaa, semmoisiahan saa varmaan 50-150€:lla, riippuen tottakai minkälaisen ostaa. pyöräkärryhän on kalliimpi, uudet maksaa 200-1000€. mutta pyöräkärry on pitkä ikäisempi, ei mulla tulis mieleen laittaa tuota meidän noin 4,5v esikoista enää pyöränistuimeen, mutta tuonne pyöräkärryyn kyllä laitan. ja kovasti tykkää vielä siellä istua. vähän sillä pää vastaa jo "kattoon", mutta eipä se ole menoa haitannut. kyllähän poika itsekin polkee pyörällä, mutta eihän se jaksa vielä mitään kovin pitkiä matkoja polkea. ja jos itsekin haluaa ajaa pyörällä, niin lenkki jää aika lyhyeksi ja vauhti ei ole silloin päätä huimaava.
kun sain tuon pyöräkärryn äitienpäivälahjaksi, niin esikoinen oli 2v 6kk ja toinen lapsi 7kk ikäinen. ja otettiin heti pyöräkärry silloin käyttöön. nuorempi vain monesti nukahti kyytiin ja nukkui sitten ihan pää kierossa siellä, niin mulla oli sille semmoinen niskatuki, niin pääkin pysyi paremmassa asennossa vaikka uni yllättikin.
silloin mulla oli semmoinen vaihteeton "mummu-pyörä", niin sillä oli kyllä TOSI raskas vetää molempia poikia, kun täälläkin AINA tuulee! sain seuraavana äitienpäivänä (eli viime vuonna) mieheltä sitten lahjaksi vaihteellisen polkupyörän, niin pyöräily tuntui paljon paljon mukavammalta, kun sai vaihtaa vaihteita! ja pyöräilymatkatkin piteni, kun tosiaan pystyi vaihteita vaihtamaan ja meno oli vähän kevyempää. ei tarvinnut enää naama punaisena kinnata pitkin kylää.
että molemmissa, istuimessa ja kärryssä on hyvät ja huonot puolet. :) mutta ennemmin liputan tuon kärryn puolesta.
eihän se kärry sillaa kovin raskas ole vetää, jos siellä on vain yksi lapsi kyydissä. sitten jo vähän tuntuu, jos siellä on kaksi lasta jotka yhteensä painavat 35kg...
nythän on tosi kätevä kun on tuo kärry ja 3 lasta, niin kun esikoinen istuu vauvan kanssa kärryssä, niin tältä on helppo kysyä nukkuuko vauva, eikä tarvitse itse pysähtyä ja katsoa. ja tämä antaa vauvalle tuttia ja ilmoittaa, jos vauva herääkin. :)
Onko teillä muilla ollu vauvan syntymän jälkeen ahdistuksen tunteita? Tein neuvolassa mielialatestin, ja oon siinä rajamailla että onko masennusta vai ei. Väsymys varmaan suurelta osin vaikuttaa tilanteeseen, mut ei varmasti kokonaan sillä selity. Vauvan kanssa olosta nautin suunnattomasti, mut mistään muusta en sit juuri nautikaan. Ahdistun hirveen helposti kaikesta, miehen kanssa vaan riidellään ja haluisin vaan sulkeutua neljän seinän sisään perheen kesken. En oikeen pysty muiden ihmisten kans keskustelemaan ees mistään, kun tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin vauvaan. En vaan pysty nauttimaan mistään, vaikka oon hirmu onnellinen ja iloinen vauvasta koko ajan. Meillä on miehen kanssa täysin eri käsitykset siitä, miten paljon yhteistä aikaa pitäis olla. En tiiä, tuntuu et tää äidiks tuleminen on vaan niin iso ja mullistava asia. Tuntuu käsittämättömältä olla jonkun äiti! Se on täysin muuttanu mun käsityksen kaikesta, ja uusia tunteita on tullu iso kasa. Täytyy varmaan sinne neuvolapsykologille mennä selvittämään näitä fiiliksiä. En todellakaan halua mihinkään masennukseen vaipua...
Monenlaisia tunteita, epätoivosta iloon ja onneen. Mä ajattelen sipuli niin, että sitä varten neuvolassa tehdään noi masennusseulat, että saadaan varhaisessa vaiheessa apua alkavaan masennukseen. Neuvolapsykologille meno on järkevää, koska puhuminen tunnetusti auttaa. Suuresti suosittelen tarttumaan apuun silloin jos on tarvetta ja ahdistus sinänsä on todella relevantti tunne, koska äitiys on niin huikean suuri asia. Ei ole häpeä myöntää negatiivisia tunteitaan ja kun tietää omat rajansa, on sen jälkeen taas vahvempi. Voimia jokaiselle uutukaiselle äidille!
Välillä tulee ahdistuksen ja riittämättömyyden tunne, että pitäis olla tosiaa hyvä äiti, mutta myös hyvä vaimo. Mieskin totes yks päivä et oonko unohtanu hänet kokonaan kun oon niin kiinni vauvassa, ja oli ihan kauheeta kun hän noin luuli joten nyt ollaanki panostettu paljon meihin kahteen ja nyt on tullu sitä seksiäkin taas harrastettua ja voin nyt sanoa että yhtä hyvältä tuntuu ku ennenki! yllätyin jopa miten vähän se sattu, itse asias ei yhtään alkua lukuunottamatta, ja kysyin mieheltä tuntuko jotenki eriltä, ni ei kuulemma eikä kyl vaikuttanutkaan siltä että mun paikat olis jotenki turhan löysät tai jotain!
joten nyt ollaanki panostettu paljon meihin kahteen ja nyt on tullu sitä seksiäkin taas harrastettua ja voin nyt sanoa että yhtä hyvältä tuntuu ku ennenki! yllätyin jopa miten vähän se sattu, itse asias ei yhtään alkua lukuunottamatta, ja kysyin mieheltä tuntuko jotenki eriltä, ni ei kuulemma eikä kyl vaikuttanutkaan siltä että mun paikat olis jotenki turhan löysät tai jotain!
Neida
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos ninetsu vastauksesta! Oli tosi hyvä kuulla käyttäjän kokemuksia molemmista, jos tässä sitten alkaisi pohtia että kumpaan kallistuu :)
Minua ehkä vähän ahdistaa (vai onko se vaan harmitusta), kun en saa tehtyä mitään mitä pitäisi. Ihan sen takia vaan kun olen niin kiinni neidissä. Aina jos hetkeksi pääsen omiin askareihini iltapäivällä/illalla kun mies on tullut töistä kotiin, niin ei mene kuin hetki kun mies tulee neidin kanssa luokseni ja toteaa että sillä taitaa olla nälkä. Tuntuu muutenkin, että mies tulkitsee ihan kaikki merkit niin, että neidillä on nälkä. Näin neidin voi antaa minulle ja mies itse pääsee tekemään omia juttujaan (jotka ei toki vahingossakaan ole niitä samoja mitä itselläni mm. mattojen pesu, kodin siivous, pyykkien pesu/kuivumaan laittaminen, pihan siistiminen jne). Jos olen syöttänyt neidin puoli tuntia sitten ja sen jälkeen alkaa itkeä miehen sylissä, niin ei se välttämättä sitä tarkoita että pitäisi saada lisää ruokaa. Tai jos maistelee omia nyrkkejään vasta syötyään, niin tuskin se silloinkaan ruuan perään hamuilee, kunhan vaan on löytänyt nyrkkinsä.
Koko talohan meillä on kuin pommin jäljiltä ja luulen, että se on sitä edelleen kun ristiäiset on 29.6. Ainakin tällä menolla, kun en ehdi tehdä mitään eikä näköjään kukaan muukaan tee..
Minua ehkä vähän ahdistaa (vai onko se vaan harmitusta), kun en saa tehtyä mitään mitä pitäisi. Ihan sen takia vaan kun olen niin kiinni neidissä. Aina jos hetkeksi pääsen omiin askareihini iltapäivällä/illalla kun mies on tullut töistä kotiin, niin ei mene kuin hetki kun mies tulee neidin kanssa luokseni ja toteaa että sillä taitaa olla nälkä. Tuntuu muutenkin, että mies tulkitsee ihan kaikki merkit niin, että neidillä on nälkä. Näin neidin voi antaa minulle ja mies itse pääsee tekemään omia juttujaan (jotka ei toki vahingossakaan ole niitä samoja mitä itselläni mm. mattojen pesu, kodin siivous, pyykkien pesu/kuivumaan laittaminen, pihan siistiminen jne). Jos olen syöttänyt neidin puoli tuntia sitten ja sen jälkeen alkaa itkeä miehen sylissä, niin ei se välttämättä sitä tarkoita että pitäisi saada lisää ruokaa. Tai jos maistelee omia nyrkkejään vasta syötyään, niin tuskin se silloinkaan ruuan perään hamuilee, kunhan vaan on löytänyt nyrkkinsä.
Koko talohan meillä on kuin pommin jäljiltä ja luulen, että se on sitä edelleen kun ristiäiset on 29.6. Ainakin tällä menolla, kun en ehdi tehdä mitään eikä näköjään kukaan muukaan tee..