Synnytyksen jälkeen

[Kviini]

Mitä sinulle kuuluu, äiti? Miten olet toipunut synnytyksestä fyysisesti, entä henkisesti? Minkälaisia oireita on ollut? Miten olet selviytynyt uudesta arjesta? Painaako mieltäsi jokin vai elätkö hurmoksessa? Mitä odotat tulevalta?

Vaihdetaan kuulumiset myös synnytyksen jälkeen :)

 

[///e\\\]

Mut valtasi joku ihmeellinen pakonomainen siivoamisen tarve silloin kun päästiin laitokselta kotiin, varmaan jotain hormooni juttuja Olin ihan kuoleman väsynyt sairaalassa olon jälkeen ja olin aika turhautunutkin kun jouduinkin olemaan päivän pidempään kuin kuvittelin. Sairaalassa ei tullut nukuttua oikein missään vaiheessa hyvin, kun ne sängyt nyt vaan on ehkä epämukavimmat ikinä! Vielä kotimatkalla ajattelin, että nukun hetken kun poikakin nukkui, oikein odotin omaan sänkyyn pääsyä - kunnes astuin kotiovesta sisään.
Mies oli kyllä huolehtinut kämpästä sillä aikaa kun olin pois eli ei ollut hirmuisen sotkuista mutta touhusin myöhään iltaan asti (päästiin siis kotiin n. klo 13). Missään vaiheessa se väsymys ei tullut takaisin vaikka imetin poikaa sängyssä kyljellään Tätä kesti se ensimmäinen viikko ja sitten vasta tais univelat alkaa näkymään, kun nyt tuntuu ettei muuta jaksaisi tehdä kun syödä ja nukkua ja syöttää poikaa Nyt olisi kiva lähteä päivällä pitkälle lenkille pojan kanssa kun epparikin on parantunut täysin ja pääsee kävelemään kunnolla, mutta ei vaan jaksa

Mutta hyvin tämä äitiys mulle sopii - ei mua haittaa yhtään mennä tuon pikkumiehen ehdoilla ja välillä tulee oikein syyllinen olokin jos nyt lähden kauppaan ja jätän pojan isin kanssa kotiin. Mutta sellaiset tunteet varmaan kuuluu asiaan ja pitää vaan opetella ajattelemaan se niin että ei sillä poitsulla mitään hätää ole ilman mua
Jotenkin vaan on tosi vaikee vaihtaa ajattelutapaa, kun yhdeksän kuukautta on ajatukset pyörinyt mahassa kasvavan vauvan ympärillä ja se on ollut niin riippuvainen musta. Tältä se sitten varmaan tuntuu jollain tapaa, kun lapsi "lentää pesästä", on jotenkin sellainen olo että vauva ei tarvitse mua enää niin paljon.. vaikka tiedänkin että tarvitsee,erilailla vaan Tässä sitä taas hormooni höyryssä tulee kirjoiteltua kaikenlaista Mutta muillakin vauvan saaneilla pyörii ehkä samanlaisia juttuja mielessä? Vai olenko ainoa?

Mutta oli muuten aivan tajuton buustaus itsetunnolle toi synnyttäminen, mulle ainakin - tuntuu että pystyy mihin vaan!

 

[Kviini]

Mulla mennyt koko viikko (onnea rakas pieni tyttäreni 1vko ) touhutessa. Milloin mitäkin, siivonnut, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, järjestellyt, touhottanut ja vouhottanut. KUNNES tänään: olin kuoleman väsynyt ---> kävin aamulla suihkussa ja laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään. Sitten nukuin tytön kanssa puoli kolmeen saakka päivällä!!! Oon ollut ulkona, käynyt kaupassa jnejne mutta tyttöä en oo raaskinut jättää mihinkään. Itkukohtauksia milloin mistäkin. Ruokahalu kun hevosella!!! Jälkisupistukset oli aivan kamalia ja vieläkin on alavatsa päivittäin kipee. Hirmu ylpeä olo, kaksi täydellistä lasta ja ihana mies synnytyksen jälkeen kyllä on paljon kaikkea mistä pitäis puhua. Ei vaan tiedä mistä alottaa...

 

[ninetsu]

oliko muuten sulla Kviini ensimmäisestäkin lapsesta noita jälkisupistuksia?

mietein vain kun mulla ei ole koskaan sellaisia ollut, tai en ole ainakaan niitä silloin sillaa rekisteröinyt, että olisi jäänyt mieleen. kun meidän toinen lapsi syntyi, niin sairaalassa samassa huoneessa mun vieressä oli äiti, joka oli myös saanut toisen lapsensa. hällä oli kovat jälkisupistukset ja minäkin heräsin niihin öisin, kun tämä puuskutti ja hengitteli siinä vieressä metrin päässä ja saikin sitten jotain kipulääkettä niihin. kuulin hoitajan hälle sanovan, että ne ovat monesti rajuja uudelleen synnyttäjille ja minä olin vähän ihmeissäni, kun ei mulla sellaisia ollut ja samoin olin toisen lapsen saanut niin kuin hänkin... hänen esikoisensa oli silloin 3,5v ja meidän alle 2v, että mulla kuitenkin oli lyhyempi aika siitä edellisestä synnytyksestä, niin jotenkin olisin ajatellut, että mulla olisi ennemmin voinut olla niitä jälkisupistuksia.

 

[Kviini]

Mulla ei ollut esikoisesta minkäänlaisia jälkisupistuksia. Mullekin sanottu, että useimmiten vain uudelleen synnyttäjälle ne tulee, ei ensisynnyttäjälle. Mulla oli vasta eilen ensimmäinen päivä, kun en ottanut särkylääkettä. Nyt vaan heti aamusta alavatsa kipeä, joten saa nähdä, pystynkö olemaan ilman. Vieläkin tulee jälkivuotoa, tuleekin varmaan jonkin aikaa, mutta onneks ei ole siinä muutoksia/kuumetta tai muita merkkejä tulehduksesta.

 

[///e\\\]

Mulla oli aika järkyttävät jälkisupparit vaikka tää oli esikoinen Saa nähä mitä sitten mahdollisesti toisen kanssa käy... mä onneks selvisin kuitenkin vaan muutaman päivän särkylääkekuurilla:) Ja mulla alkaa nyt vasta oikeesti toi jälkivuoto loppumaan ja synnytyksestä on tänään tasan 4 viikkoa

 

[daimi]

Mullakaan ei oo ollu viä ikinä jälkisupistuksia ja nyt on jo se neljäs tulon päällä. :) Saa nähä miten ny sit menee, josko nekin vielä ehtii kokea.

 

[Kviini]

Toivo vaan tarris, että säästyt nytkin, ne on KAMALAT!!! Sattu niiiiin perhanasti :/

 

[Kaisa]

Mulla oli sairaalassa tosi pahoja jälkisupistuksia. Aina siis sillon kun imetin tai jos vauva itki. Särkylääkettä vetelin ihan huolella :) Nyt kotona ollessa, ei oo enää ollut kuin ihan muutamia.
Jälkivuoto on niukentunut melko paljon, ei tartte enää ihan joka kerta vaihtaa sidettä, kun käy vessassa :)
Peräpukamat sitten sain riesakseni kun ei mitään muuta hankaluutta ole ollut. Mies onneksi kävi hakemassa apteekista lääkettä niin eiköhän ne ala pikkuhiljaa paranemaan.

 

[Kviini]

Mullakin jälkivuoto jo sen verran niukentunut, ettei ihan alvariinsa tartte olla sidettä vaihtamassa. Onneksi! Mulla onneksi pukamat helpotti synnytyksen jälkeen, vauva kai paino peräsuolta niin paljon, että loppuvaiheessa oli tosi ikävä olla niiden vuoksi.

Kyllä on muuten aika pirun liksusta nukkua oman pienen vauvan vieressä

Ja musta on aika ihanaa, että esikoinen on ainakin toistaiseksi ottanut vauvan hyvin vastaan

 

[Kaisa]

Mä oon niin rakastunut tuohon tyttöön, että hankala edes käsittää koko asiaa Niin paljon kuin rakastinkin sitä vauvaa mun mahan sisällä niin tää on aivan eri asia! Äitinä olo on tuntunut näinä ensimmäisinä päivinä ainakin ihan mun jutulta, ihanaa, että se toteutu :)

 

[Kaisa]

Ai joo ja paino on tippunut synnäriltä 7,4 kiloa ja ensimmäisestä kotiaamusta, eli torstaiaamusta 2,9 kiloa :) Paljon on vielä jäljellä mutta kyllä ne lähtee, aion tehdä töitä sen eteen! :)

 

[Galina]

Täällä vähän huonosti toipuminen etenee. Häntäluu on edelleen kipeä kun mikäkin, kohtutulehduksen on syöty antibiottia (tänään loppu), vaikea nukkua, maito tule vaihtelevasti välillä paljon ja välillä ei paljon yhtä, alapää on edelleen herkänä ja emättimen seinä tulee välillä ulos joka on aivan rasittava.

Onneksi maanantaina on lääkäri toivottavasti saan jotain apua.

 

[oon-]

Minulla oli esikoisen synnyttyä järkyttävät jälkisupistukset ja pelkäsin että nyt toisen kanssa tulisi vielä pahempana. Onneksi nyt oli "vain" yhtä kovia.

Muuten on synnytyksestä palautunut ihmeellisen hyvin. Ei ole koskenut muualle, kuin nuihin mitättömiin vatsalihaksiin heti jos yhtään tekee liikaa.

 

[Kviini]

Voin kertoa, väsyttää. Huh! Miten voisikin vaan nukkua. Iha ei vaan tunnit riitä vuorokaudessa, jos meinaa nukkua niin paljon, kun unta riittäis. Mm.mun pakonomainen tarve järjestelyyn ja touhottamiseen vois kärsiä pahemman kerran..

 

[Kaisa]

Mä oon kans aivan poikki nyt... Tänään kaveri oli käymässä kolmen tunnin ajan niin se ilmeisesti väsytti mut totaalisesti. En oo myöskään eilen nukkunut päikkäreitä niin sekin varmaan verottaa. Edellisten vauvan unien aikana kerkesin sänkyyn tunniksi, sitten syötin tytön ja aloin tekemään pullataikinaa, kun on pitänyt sitä tehdä jo monta viikkoa Tietysti fiksumpaa olis jos oisin mennyt nukkumaan mutta en millään viittis tähän aikaan päivästä enää mennä nukkumaan...

 

[Tamiko]

Muruset, nukkukaa jos siihen on mahdollisuus. Univelka kertyy salakavalasti ja ottaa osansa kyllä. Itse esikoisen kanssa päivät suunnittelin 'täystyöllistettynä' häitä kun en malttanut nukkua, öisin poika nukkui max 30 min pätkissä ensimmäisen vuoden. Muistan kuinka hänen ollessaan 7kk istuin meidän eteisen lattialla ja itkin etten muista omaa nimeäni.

Toki, jos saatte voimia ammennettua touhuamisesta, niin onhan sekin tärkeää, itse pitää etsiä se tasapaino. Muistakaa vain, että lentokoneessakin paineen laskettua laitetaan ensin itselle se happinaamari, sitten vasta muille, ja syystä että muuten saattaa jäädä kaikki ilman happea

 

[Nappi88]

Milloinka muuten uskaltauduitte menee ulkosalle pikkuisen kanssa?

 

[Zoe_88]

Pikaiset kuulumiset meiltä. Synnytys meni hyvin ja parin vrk ikäisenä kotiuduttiin. Vauvan isosiskoa kiinnosti alkuun enemmän vauvan saama nalle entä itse veli Nyt on jo vauvakin alkanut kiinnostaa, mutta vähän jotain mustis/huomionhaku juttuja näyttäytyy. Itsellekin hieman hämmentävää, kun pitää yhtäkkiä jakaa huomio kahden kesken et onnistunko siinä. Isi onneksi pitää lomansa nyt heti ja ottaa vähän enemmän vastuuta esikoisesta, kun itse on luonnollisesti vauvassa suht kiinni. Yritetään kyllä kovasti samalla lailla esikoistakin paijata.

Jälkisupistuksia pelkäsin etukäteen et tuleeko kovat, kun esikoiselta jo sattui melkoisesti ja uudelleensynnyttäjillä usein kovemmat, mut mielestäni pääsin kyllä vähemmällä tällä kertaa, erikoista Mutta ei haittaa kyllä yhtään!

Poika on kyllä niin suloinen ja ihana Välillä nukkuu pidempääkin pätkää, sain viime yönä ruhtinaalliset 5 tuntia unta putkeen. Voikun jatkuisi samaan malliin Ensimmäinen neuvolakin on jo varattu torstaille eli silloin ensimmäinen ulkoilu luvassa kun poika on n. viikon ikäinen. Ihan nättiä ilmaakin ois sille päivää luvattu :)

Kaikin puolin mukavasti on mennyt ensimmäiset päivät, mutta pelottaa kyllä ihan hulluna miten mää pärjään noiden kahden pienen kanssa, kun mies menee takaisin töihin! Sempä näkee sitten.

 

[ninetsu]

meillä esikoinen syntyi lokakuun lopulla ja silloinen neuvolan täti sanoi, että vauvan kanssa voi lähteä vaikka heti ulos pätkissä totuttelemaan ja muutaman päivän totuttelujen jälkeen voi jättää jo ulos nukkumaankin. mutta alapään leikkelyn takia multa ei onnistunut tuo käveleminen kunnolla, niin ei kyllä ihan heti lähdetty vauvan kanssa ulkoilemaan.

toinen lapsi syntyi pari vuotta myöhemmin syyskuussa ja neuvolan täti oli tässä välissä vaihtunut, niin tämä uusi (sama täti kuin nykyäänkin) sanoi että vauvaa saa kahden viikon ikäisenä alkaa totuttelemaan ulkoilmaan. tuntui hassulta, että nyt piti odottaa kaksi viikkoa, vaikka ulkona oli silloin syyskuussa vielä tosi lämmin verrattuna siihen kun esikoinen syntyi ja hänen kanssaan olisi saanut mennä heti...

näimmä se riippuu vähän neuvolan tätistä, että milloin sinne ulkoilemaan "saa" lähteä. veikkaan, että tämän kanssa en sitä kahta viikkoa odota, riippuu tietenkin keleistä. mutta jos mittari näyttää reilusti plussaa, aurinko paistaa, eikä tuule, niin veikkaan että en malta viikkoa kauempaa odottaa ulos menoa. jos siis itse on ihan kunnossa. :)

mitä teille muille on sanottu tuosta ulos menemisestä?