Synnytykseen valmistautuminen

Synnytyskivuista: jokainenhan tuntee kivun erilailla, olit sitten ensisynnyttäjä tai sitten viidesti jo synnyttänyt. Toiset kipuherkempiä kuin toiset. Ei kannata edes vertailla miten toiset kestävät kivut. Ekassa synnytyksessä mulle tuikattiin lihakseen kipupiikki (jonka nimeä en muista) jo ennen kuin pääsin synnytyssaliin (enkä edes oikeestaan pyytänyt sitä). Siitä tuli kauhean huono olo. Paraservikaalipuudutuksen sain synnytyssalissa. Se auttoi kipuihin, synnytys kesti 10h. Seuraava kesti 16h30min ja siitä suurimman osan ajasta olin ilman kipulääkkeitä, koska en halunnut sitä piikkiä kankkuuni. Vasta synnytyssaliin päästyäni kokeilin ilokaasua, josta ei kyllä mulle ollut mitään apua. Tuli vaan huippaava olo, mutta ei vienyt kipuja. Sain sitten taas sen paraservikaalipuudutuksen ja se auttoi.

Mä huomasin itse, että liikkeellä olo helpotti kipujen kestämistä..ja lämmin suihku, missä makasin tunti tolkulla. Sit kun synnytyssalissa ei päässyt enää ravaamaan käytäviä, niin kivut selvästi lisääntyi. Ainoa asia mikä todennäköisesti monella on samanlaista, se että kivut unohtuu sillä sekunnilla kun lapsi on maailmassa :Heartred. Mulla kävi molempien kanssa noin, vaikka ekassa synnytyksessä repesin ja tikattiin. Se tunne kun vauva on masun päällä, on jotain niin suurta, että kipuja ei enää muista yhtään..sitä hetkeä mä odotan :) En oikeestaan edes ajattele synnytystä kauheasti, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Aina voi toivoa, että se sujuu kivuttomasti ja nopeasti, mutta usein se ei mene niinkuin toivoo, joten mä katson asiaa jo sen ylitse siihen, kun vauveli on jo turvallisesti maailmassa meitä katsomassa :)
 
Ihan hyvähän se on valmistautua koviin kipuihin ja jos ne onki siedettäviä niin on sitte positiivinen yllätys:wink.
Nuita rentoutumiajuttuja aioin kyllä reenata etukäteen mutta ei oo kyllä tullu reenattua... Jonku verran pitäis saaha miehellekki kerrottua toiveita, et miten toivoo sen toimivan synnytyksessä ja et se osais sitte vaatia jotain mun puolesta jos en ite pysty puhuun.. en esim. todellakaan halua tällä kertaa maata koko aikaa sängyssä. Esikoisen synnytyksessä jouduin makaamaan sångyssä jotta vauvan sydänäänet ois saatu otettua. Ei ne anturit silti toimineet kunnolla ja turhaan jouduin makaamaan. Nyt haluan et mies mies tajuaa kyseenalaistaa tollaser jutut ja kysyä perustelut kaikkeen maholliseen. Pikkusen paineita myös tolle ukolle:wink
Tosta tens-laitteesta oon kyllä kuullu vaan hyvää! Varsinki avautumisvaiheessa kuulemma auttaa!

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Mun ainoassa alatiesynnytyksessä (reilut 30 tuntia) ainut mikä oikeasti auttoi, oli ilokaasu. Sitä pitää vaan osata ottaa oikealla hetkellä, muuten tulee helposti huono olo.
 
Mulle on kerrottu että jos on tulossa iso vauva,vaatii se myös kovemmat supistukset kuin pieni vauva. Kuulostaa mielestäni ihan loogiselta että isompi tarvii enemmän supistus voimaa lähteäkseen liikkeelle. Mun siskon synnytys aiottiin käynnistää niin se ei sitten onnistunutkaan ison vauvan takia, koska "teollisesti"tuotetut supistukset eivät olisi tarpeeksi voimakkaita. Vauva oli 4600g.
Tästä voisi päätellä että pienen vauvan synnyttäjät pääsisivät vähemmällä kivulla,mene ja tiedä, mulla kun niitä isoja tuppaa tulemaan:)
 
Eevis, oon kans miettinit samaa. Kun oikeasti tuo eka oli kuin pieni "pieraisu" että johan oli helppoa. Oon aina miettinyt että voiko tuo touhu olla samaa isomman vauvan kanssa?!? Sitä kun eivoi tietää ellei sana äiti saa synnytettyä yhden pienen ja yhden ison vauvan olettaen että molemmat synnytykset etenisi luonnollisesti ja ilman komplikaatioita.. Tiedä sitten, mutta uskon kyllä kans että pääsin helpommalla juuri tuon pienen vauvan vuoksi
 
"Kun oikeasti tuo eka oli kuin pieni "pieraisu" että johan oli helppoa. Oon aina miettinyt että voiko tuo touhu olla samaa isomman vauvan kanssa?!? Sitä kun eivoi tietää ellei sana äiti saa synnytettyä yhden pienen ja yhden ison vauvan olettaen että molemmat synnytykset etenisi luonnollisesti ja ilman komplikaatioita.."

Eevis4 ja Mimael, mä voin vastata tähän ja ihan rehellisesti kertoa, että ison vauvan synnyttäminen on TODELLA paljon kivuliaampaa ja tietysti viakeampaa myös. Mulla kaksi synnytystä takana, ensimmäinen vauva oli normaalikokoinen, toinen 4800g... Ekasta jäi hyvät muistot, toisella kerralla menin hyvällä mielellä synnyttämään mutta se kipu yllätti todellisesti! En olisi ikinä voinut kuvitella että jotain niin suurta kipua voi olla edes olemassa ja se kipu ei todellakaan unohtunut vielä kuukausiinkaan :sad001

Mulla oli toisessa synnytyksessä supistukset heti voimakkaita ja kipeitä, mutta pärjäsin hyvin niiden kanssa viisi tuntia jonka jälkeen kätilö suositteli epiduraalin ottoa ison vauvan vuoksi... Kätilö tiesti mitä on tulossa, koska se ison vauvan ponnistaminen ei ole mitään herkkua ja varmaan ilman epiä ihan hullua. Mutta mulla käynnistyis toinen synnytys lapsivesien menolla ja olen kuullut että supistukset ovat kivuliaampia, jos lapsivedet on mennyt :) Eli moni muukin asia vaikuttaa synnytyksessä kivun määrään/laatuun.

Mutta se ponnistusvaihe.... Mulla ei kyllä ollut se normaalikulkuinen, koska vauva jäi hartioista jumiin (hartiadystokia) joka tietenkin on kova ahdinko sekä vauvalle että äidille ja kyseessä ei ole enää normaali synnytyskipu vaan komplikaatio. Mutta oli se kipu kyllä lähes tajunnan vievää jo ennen pään syntymistäkin, ei kyllä samanlaista ollut synnyttää normaalikokoinen vauva. Voin vaan kuvitella miten "helppoa" omalla kohdalla olisi synnyttää sitten se pieni vauva näiden jälkeen, kun ekakin oli 4kg :)

Ja tosiaan mulle kätilö suositteli kunnon kivunlievitystä (epiduraali) juuri ison vauvan vuoksi, itse olisin vielä mennyt luomuna koska supistuskivut olisin vielä kestänyt, luojan kiitos tein kätilön suosituksen mukaan ja sain epin voimalla edes levättyä sen tunnin ennen ponnistuvaihetta.
 
Munkin kaikki 3 lasta on ollut nelikiloisia, viimesin oli 4255 g ja 56 cm. Heti kun olin asettunut synnytyssaliin ja kätilö tunnustellut totesi vaan että "on iso vauva tulossa ja saat kovasti tehdä töitä " . Kivut oli ihan hirvittävät ja lapsivesi oli multakin mennyt. Sain melkein heti epiduraalin kun sitä pyysin ja sitten olikin helppoa rentoutua ja odottaa. Kun olin auki sen 10 cm huomasivat että vauva on avotarjonnassa eli kasvot ylöspäin ja että ei ole laskeutunut tarpeeksi alas kanavaan. Siinä sitten pohtivat tekevätkö sektion mutta ajattelivat sit kuitenkin että kun en ole ensikertalainen että saan sen sieltä puskettua ulos. Hetken siinä sitten oltuani pystyasennossa vauva laskeutui tarpeeksi ja ihan ponnistuksen lopuksi käänsi vielä päänsä oikein päin:) koko homma kesti jotain 4 tuntia ja ponnistinkin alle 10min! mutta joo,en usko että olisin selvinnyt ilman puudutusta,sen verran iso sieltä tuli. Ja nyt pelkään vielä isompaa kun on tää raskaus diabeteskin ja joka kerta on ollut edellistä isompi vauva. Toivoisin sellaista keskikokoista vauvaa ja olisi kiva verrata sitten miten erilaista se olisi synnyttää, mutta pelkään pahinta ja saan sen 5 kiloisen joulukinkun:eek:
 
eevis4: mä sain viimeks sen joulukinkun ja uudelleen en samaan enää lähde, se on varma :) Mieluummin sitten se sektio, vaikkka sitäkään en halua... Onneks tällä kertaa on kunnon kokoseuranta ja käynnistetään ajoissa, toivon sydämeni pohjasta että tällä kertaa saan synnyttää helpommin ja ilman mitään komplikaatioita. Mulla ei ole edes raskausdiabetesta eikä mitään selittämässä tätä vauvojen kasvatustahtia, itsekin olen pienikokoinen :/ Mutta varmaan sullakin on hyvä seuranta tällä kertaa ja tai osaat sitä vaatia jollei muuten asiaan kiinnitetä huomiota :)
 
Mie joudun kans ilmeisesti koko seurantaan. Kohtu melko iso ja eka oli 4268g (ja jos joku ei tuolta aiemmin lukenu, ni vaurioitui synnytyksessä, ku jäi jumiin). Sanovat neuvolasta, että ylimääräisiä ultria varmaankin tiedossa. Mut onneks seuraavat tilannetta ja mie kyllä tykkään ultrissa käydä, joten hyvä näin. :)
 
Apua noita teidän lukemia! Näin enskertalaisena sattuu jo ajatuskin, että tuolta pitäisi pusertaa ulos yli 4 kiloinen vauva???? :help auts!
 
jep ei se ol herkkua jos on yli 4kg vauva. mulla oli esikosta arviona vatsan koosta huolimatta ultrassa et alle 4kg mut sielt tuliki sit se 4396g ja 55cm. kokonaa kesti 25h45min josta 2 ja 3 vaihe oli 40min ja 15min mut se avautuminen kesti ja mulla ei vedet menny ennen ku kalvot puhkastii salissa ku olin auki tarpeeks. sairaalas kyl ku kätilö tutki tilanteen ni oli et haluukko nä kipulääkityksen ni olin et kyllä sitä vois ottaa, eka kokeiltii jotai tablettia joka joko auttaa lepäämää tai pahentaa kipui ja mulla toteutu jälkimmäinen, sit lämmin kauratyyny, sit oli ilokaasu mikä ei auttan myöskään, lopulta epiduraali laitettii mikä autto jaksamaa ja sai levättyäki. toivon totisesti että tällä kertaa oikeestiki tulis pienempi ja kaikki menis helpommin ku esikosta. kaikki vaa kattelee että on iso vatsa jo nyt saapi nähä lauantaina miten on paino kehittyn ja neidin koko. ainaki on jo nyt raivotarjonnassa näköjään ja porautun alas tuntemuksista päätellen ja siitä että jalat kenkii ylös kokoajan ja käsillä sit mätkitää rakkoa urakalla.
 
Siis saako (joutuuko) tuon sektion jotenkin "automaattisemmin", jos toinenkin lapsi on isokokoinen vai pitääkö ekan kanssa olla ollut jotain komplikaatiota? Tuntuu et moni on täälläkin kertonut et saattaa siihen joutua.
 
En osaa Hanskimus yleisesti sanoo, mutta itellä oli komplikaatioita, ni siks mietitää tätä synnytystapaa. Pelkkä iso lapsi ei tietääkseni ole syy sektioon. Varsinkin, jos aiemmin on pystyny ison lapsen synnyttämään suht koht hyvin.
Mikäli oma tyttö ois syntyny ilman Erbin pareesia, ni en mie sektioo miettis. Huolimatta siitä, että repesin kunnolla. Alatiesynnytyksessä niin paljon hyviä puolia lapsen kannalta.
 
Muokattu viimeksi:
jep yleensä siihe vaikuttaa vissii aiemmat komplikaatiot, vakavat pelot joista ei vaan pääs eroon jostain syystä vaikka pelkopolilla juttelis asiasta, vauvan koko ja tarjonta, rakenteelliset/terveydelliset syyt kuten liian ahdas lantio, vakava raskausmyrkytys...
 
Mä en kans haluaisi sektioo, vaan toivon että käynnistävät synnytyksen aiemmin jos näyttää että vauvasta tulossa iso.
Ja tosiaan meinaan nyt vaatia että asiaa tarkkaillaan ja että saan lähetteen sinne ylimääräiseen ultraan jossa arvioidaan vauvan koko. Vatsa kasvanut ihan samaa tahtia ku edellisellä kerralla joten luulen että on iso vaavi taas dieetistä huolimatta
 
Kiitos vastauksista! Toivottavasti kaikki saisivat sellaiset synnytykset, mitä toivovat ja muutenkin sujuisi ilman komplikaatioita! :)
 
Ensisynnyttäjällä arvio yli 4,5 kiloisesta vauvasta on jo yksin syy sektioon :) Mulle sanottiin viimeks, että pelastus oli se että olin jo yhden aiemmin synnyttänyt, ei olis 4,8 -kiloinen tullut muuten. Jos on ison vauvan saanut ilman komplikaatioita niin tosiaan sektioon ei todennäköisesti ole edes tarvetta eikä varmaan suositella. Jos on komplikaatioita ollut niin tietty sitten. Ja jos vauva on makrosominen niin en usko että pakotetaan alateitse synnyttämään, tosin käynnistys rv38 on varmaan ensisijainen vaihtoehto.

Mutta alle 4,5-kiloistahan ei luokitella vielä isoksi vauvaksi, vaan normaalikokoiseksi. Yli 4,5 kg vauva on iso ja silloin mietitään näitä vaihtoehtoja. Jos äidin lantiossa on epäilystä ettei pysty synnyttämään niin tietty jo pienemmän vauvan kohdalla puututaan :)
 
Ostettiin Weledan perineum massage oil, eli öljy välilihan hierontaan.
Toivon siis että se lisää hieman välilihan joustavuutta ja ei repeäisi helposti.
Ohjeessa lukee, että tulee käyttää raskausviikosta 34 eteenpäin.
 
jossain jo puhuttiinkin tuosta kakkaamisesta synnyttäessä...
jokaisessa kolmessa synnytyksessä olen ponnistaesssa kakannut ja jossain synnyksessä kätilö huomasi että suoli on aivan täynnä joten työnsi sormet emättimeen ja painoi sitä kautta peräsuolta samalla "kaapien"ison kakkamakkaran ulos:smiley-ashamed005...mutta minkäs teet kun ummetus ja pukamat vaivasi koko odotuksen ajan...

olen miettinyt tuota suolihuuhtelua,minulle ei ole sitä koskaan ehdotettukaan synnyttämään mennessä,olen kuullut vain että se antaa vauvalle lisää tilaa tulla ja voi vauhdittaa synnytystä...

mietinnässä onkin se että tuntuuko se toimenpiteenä kuinka inhottavalta viiva kamalata ja onko helpotus välitön ulostusen jälkeen vai tuleeko vielä tuntienkin päästä yhtä äkkiä tarvetta pöntölle tai "kuraisia pieruja"?onko kukaan kokeillut?vähän nolo aihe mutta kaipa täälä uskaltaa kaikesta keskustella/kysya...ja sori jos tässä taas jotain "uutta kamalaa"ensisynnyttäjille jota eivät halua kuulla/ajatella...
 
Mäkin olen kuullut ton,omaksi onneksi mulla ei ole tullut yllätyskakkoja synnytyksessä :oops: kannattaahan sitä suolihuuhtelua harkita jos niin pahasti ummettaa ettei normi ummetuslääkkeet auta. Mulla onneksi näyttää levolac riittävän .
Kuulostaa kyllä ikävän tuntuiselta toimenpiteeltä :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top