Synnytykseen valmistautuminen

kiitos citrus se lääkäri viel toi pikkusen mun nenän etee sanoen kato tässä sun vauvas on. joten siinä vääns viel veistä haavassa. inshaAllah me kaikki saadaa terve lapsi joulukuussa :)
 
Jestas. Vaikka kuinka puhutaan, että Suomessa terveydenhoito on retuperällä niin on se kuitenkin aika hyvää.
Paljon olet Gatusa joutunut kestämään. :/
 
juu onha sitä joutun kestää yhtä sun toista mut mä oon varmaa vihatuin ja pelätyin potilas siinä sairaalas jos siel on samaa porukkaa joten joulukuusta tulee mielenkiintoinen jos joudun siel synnyttään... mä en sanoja säästele ja mies tulee mukaa tulkiksi inshaAllah :)
 
Rouva Nappula, tuo kirja (Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys) olisi varmaan hyvä, mutta näyttää olevan loppuunmyyty kaikissa nettikaupoissa ainakin. Kattelin googlesta enkä löytäny yhtään paikkaa mistä sitä vielä sais. Varmaan otettu liian pieni painos... Hinnatkin vaihteli 14 eurosta yli 30 euroon...
 
Rautaparran kirjaa voisi yrittää kysellä Manipura-joogastudiolta (manipura.fi). En kyl tiedä myyvätkö sitä muille kuin kurssilaisille.
 
Eniten pelottaa se että siellä on kymmenpäinen lauma opiskelijoita mukana seuraamassa. Kai niille voi sanoa että ei halua ylimääräisiä mukaan? En yhtään tiedä miten paljon on kipua odotettavissa, saati tiedä muutakaan kuin mitä olen ohjelmista nähnyt. Kauhean tuskaisen näköistä se kyllä on. Pelottaa kai pelkkä ajatuskin synnytyksestä, vaikka toisaalta haluan ehdottomasti "normi" synnytyksen :oops: Kipukynnys on kova, mutta taitaa olla tuo kipu sellaista jota ei muuten koe :help
 
Mulla oli jo kauan ennen kuin vauva oli edes ajankohtainen kauhea synnytyspelko. Puolitoista vuotta sitten menin siskon tueksi synnytykseen vaikka siskoni kovasti varoitteli, että sen jälkeen en ainakaan halua koskaan synnyttää. Synnytys oli äärimmäisen helppo ja vaikka tiedän, että kaikki synnytykset ei todellakaan noudata samaa kaavaa, silti pääsin peloistani eroon. Kai se auttoi, kun näki tapahtuman omin silmin ja todellisessa ympäristössä.
 
Mä oon meijän kirjastossa nähny ton kirjan joskus.. läytyskö Sapiisakki teidän kirjastosta? Vaikutti hyvältä kirjalta ku eilen aloin perehtyyn. Just nuita hengitys ja rentoutusjuttuja. Niitä osaa nyt paremmin arvostaa. Esikoiselta toi ei mua kauheena kiinnostanu. Nuita rentoutusjuttujahan pitäs kuitenki reenata päivittäin et kroppa osais niitä sitre hyödyntää synnytyksessä.
Sitä yhtä rentoutus cd:tä on kans paljo kehuttu... tietääkö joku sen nimee? Joku synnytykseen erityisesti suunniteltu

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Musta on hienoa että valmistautuu, ottaa selvää ja "harjoittelee" etukäteen. Se pitää kiireisenä, antaa turvaa ja rauhaa synnytystä odoteltaessa ja varmasti osasta on oikeastikin hyötyä itse puuhassa..
kunhan muistaa tämänkin jälkeen olla avoimin mielin ja varautuu siihen että joko kipu yllättää ja rentoutumisharjoitukset on turhia, tai osalle porukkaa voi kaveri tulla syöksyllä eikä kipulääkkeitä tai rentoutumisia keritä antaan/tekeen, sitä voi joutua vauvan kunnon takia leikkaukseen, ja vaikka touhu olisikin jollain tapaa "normaalia" sitä voi kokea että se mitä se nainen siellä cdllä sanoo, on vihonviimeinen mitä itse haluu tehdä sillähetkellä.. :)
mitä yritän sanoa, on se että kannattaa lähteä todella avoimin mielin ja varautua kaikkeen! Jos on kovat mielikuvat miten luulee ensikertalaisena haluavansa, voi kokea todellisuuden rankempana kun ei se sitten kuitenkaan niin mennyt... rohkeutta, avointa mieltä ja luottamista omaan kehoon!! Naiset on synnyttänyt tuhansia vuosia ja itse voin kyllä omasta luomukokemuksesta kertoa että kyllä siinä keho pistää melkoiset hormonihöyryt liikkeelle, ei se ihan selväpäistä hommaa ole ilman lääkkeitäkään. Vaisto vie ja hyvä niin!
Hyvin se menee naiset!! ;) u:)

(...ensikertalaisille olin tämän kommenttini ajatellut...) :)
 
Vaikka tuon synnytyksen on jo niin monesti kokenut niin aina se samalta teurastukselta tuntuu:rolleyes: ...aina sinne uudelleen vaan mennään..haha..

Avoin mieli ja ajatus siitä kivusta ja tuskasta saatavasta palkinnosta joka kohta syliin nostetaan auttaa ainakin meikäläistä jaksamaan taas sen koitoksen. Senkin kun muistaa että ammattilaisten käsissä ollaan kun sinne saliin astutaan niin antaa oman kehon toimia niinkuin sen kuuluukin ja avun ja "hienosäädön" hoitaa ammattilainen.
En minäkään ole sallinut opiskelijoita enenpää kuin sen yhden joka kätilön apuna on yhtään enenpää silmäpareja ei tarvi saliin tulla kun nuo. Yks kerta riitti kun meinasivat että synnytys salissa seuraa 3 kätilö harjottelijaa ja kolme lääkäri harjottelijaa,siinäku ne tölläs mun alapäätä ja kivut oli mahtavat tuli ne kyllä häädettyä eikä niin kaunihin sanoin,..vaikkakin koittivat oikea kätilö ja lääkäri sitä että naistenklinikka on opetus sairaala jolloin mulla ei ole valinnan varaa.Ukkoki ärähti siinä että tuleepa mukava ensimmäinen synnytyskokemus pelkopoli asiakkaalle!!!

Synnytyksen pärjää hyvin läpi kun ottaa hyvät tripit joiden kanssa kroppa ei jännitä vastaan eli epiduraali oli mulla se joka vei taivaisiin,ei satu mikään mutta silti tuntee kaiken oleellisen..suosittelen vaikka kammoan edelleen sen laittamista,sen laittaminen ja vauvan pään ulostulo on kamalimmat jutut mun mielestä..

ootteko kattonu sitä kakkosen APUA,MEILLE SYNTYY VAUVA!
ohjelmaa....mun mielestä oli aika karua se että lapset oli mukana synnytyksessä..mutta kukin tyylillään..
 
jolianna jep epiduraali autto mullaki paitsi että mulle sen laitto silmäpuolianestesialääkäri suomessa ja jälkikätee tuli vähä komplikaatioi. ennen epiduraalia kokeiltii kaasu ja lääke jne mut ei auttan vaan pahens sen sijaan. mulla ei onneks ollu siellä porukkaa muuta ku kätilö ja äippä. nyt ku mulla on tää tukilääkitys ni epiduraali ei tul vissii ees kyseeseen mahdollisten ongelmien takia ku käytän verenohennuksee miniaspiriinia ja tukoksia ehkäsemään enoxapariinia, sillo mun tietääkseni ei hirveemmin mitää voi käyttää joten toivon todella että sit ku on aika jakautua neiti on yhteistyöhaluisempi ku esikko ja tulis nopeesti se mun 25h45min maratoni ei ollu kivaa ku ei saanu levättyä missää vaiheessa ja lääkkeet pahens kipui ku ne joko auttaa lepäämää tai pahentaa supparien voimaa ni mulla pahens. kaasu aiheutti sen et melkei oksensin. no suomalaisella sisulla mennää sit kunnolla loppuun asti tarvittaessa. kroppa tietää mitä pitää tehä.
 
juu ilokaasua käytin minäkin ennen epiduraalia..ja sitten ponnistusvaiheessa...kyllä sekin auttoi...tai vei "kivun ajattelun"hetkeksi aina pois...mulla tuli sitä aina yli annostus,vajosin sellaseen "tajuttomuus unitilaan"ku veti liikaa..kuulema normia..happi "myrkytys"..mut suosittelen..

Tsemppia Gastusa ja toivottavsti saat jotain edes hieman kipua lieventävää...
 
Mulle kerrottiin jo sillon 6 vuotta sitten, kun esikon sain, että ilokaasu on ns. lumelääke eli sillä ei oikeasti ole mitään vaikutusta ja siksi sitä ei enää käytetä Keski-Suomen keskussairaalassa ollenkaan. Muuten olisin sitä itsekin ollut silloin valmis kokeilemaan, kun olin siitä kuullut hyviä kokemuksia. En tiedä onko se sittemmin tullut sinne takaisin, mutta epäilenpä ettei... Epiduraali se mullakin toimi, mutta siitä jäi sellanen vaiva selkään, että enää ei ole voinut vatsallaan nukkua ollenkaan ja toisinaan se ihan naksuu ja poksuu siltä kohdin. Fysioterapeutti väitti, että imetyksen jälkeen välilevyt palautuu kohdalleen, mutta eiköhän niitten olis jo pitäny palautua pikkuhiljaa. Eli epiduraalista syytän sitä vaivaa.
 
kiitti jolianna... ja näköjää mun pitää ohjeistaa sit salissa hoitajia ku ukko nauro eilen illal ku juteltii ja sanoin että en halua mitää intiaanihuutoja kuunnella ku lapsi syntyy ni totes juu ja ensinnäki siel on kolme hoitajaa salissa yleensä ja ne tekee sen samantien ku lapsi syntyy. eli pitää sanoa että ei mitää meteliä voi sanoa onnea mutta ei mitää kiljumista tai tää mamma suuttuu. mä tartten oikeest tulkin tai no osaan mä sanoa että älkää tehkö jararaita eli sitä huutoa en halua. et kai se tarpeen vaatiessa menee arabiaksiki ku tuskin ne englantia ymmärtää siel taaskaan.

sapiisakki mulla taas meni hetkittäin liikuntakyky kokonaan synnytyksen jälkee epiduraalin takia eli kädet ja jalat ei toiminu ku se silmäpuolilääkäri oli möhlin jotai mut tuttava joka ensihoitaja ties onneks miten sen saa hoidettua kuntoo ni sain normaalin elämän takas taasen.
 
citrus epiduraali on hyvä jos sen saa laitettua kunnolla, se vie tunnon rinnasta alaspäin eli et tiedä millo pitää ponnistaa mut etpä tunne kipuakaan. jotku epiduraalia muistuttavat lääkkeet sallii kävelemisen mut epiduraalin laiton jälkee ei kyllä yleensä enää kävellä ku jalat ei pidä. suosittelen et harjottelee rentoutumista ja hengitystä välillä että supparien aikaan pystyy kestämää paremmin aluks ku on viel kotona riippuen tietenki ohjeista mitä saat neuvolas tai äippäpolilla vikalla kolmanneksella ku ootat kaksosia. ite voi kuitenki vaikuttaa oloon just hengitys ja rentoutumisharjotuksilla. lantionpohjalihakset kannattaa pitää kunnossa kans koska se auttaa synnytykses ku ne on kunnos ja lisäks synnytyksestä palautuminen on yleensä helpompaa ja nopeempaa ku on lihakset kunnossa. hiilareita kannattaa tankata ennen synnytystä koska itellä esikosta kokemusta siitä että vedetää se 25h45min syömättä ja käytännösottaen ilman juomistaki ni siinä on aika nopeest sippi jos ei ol tankannu mitää mistä saa energiaa.
 
Ei kai ilokaasu lumelääke sentään ole? Onhan sillä todistetusti päihdyttävä vaikutus. Kipu ei lievity mut v****taa vähemmän ;)
 
Mulla ilokaasu oli ainut mikä esikoista punnertaessa auttoin. Sen voimalla meni ponnistusvaihe ihan ok, vaikka kestikin 2 tuntia :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja samoin tikkausvaiheessa ilokaasu oli oikeasti hyödyllinen. Yli 30 tikkiä toosassa on PALJON. "Pikkukänni" teki siitäkin tilanteesta siedettävän ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Opetetaanko tuota hengitys taktiikkaa jossain? Ohjaako ne neuvolassa esim. synnytysvalmennukseen tms? Minua alkaa lähinnä naurattaa kun videoilta nähnyt tuota hengittämistä ja itse kokeillut sitä samalla, mutta tuskin itse synnytyksessä naurattaa mikään :laughing002 30 tikkiä toosassa!!???? TERVE! :scared007
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top