Synnytykseen valmistautuminen

Olin itsekin ihan varma, ettei mun toosa anna ikinä anteeksi, mutta kohtalaisen pitkän toipilasajan jälkeen, se on ollut kyllä sittemmin ihan moitteettomassa kunnossa :)



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
"citrus epiduraali on hyvä jos sen saa laitettua kunnolla, se vie tunnon rinnasta alaspäin eli et tiedä millo pitää ponnistaa mut etpä tunne kipuakaan. jotku epiduraalia muistuttavat lääkkeet sallii kävelemisen mut epiduraalin laiton jälkee ei kyllä yleensä enää kävellä ku jalat ei pidä."

Ei mulla kyllä ainakaan puudutettu tunnottomaksi asti. Eli ihan tunto oli tallella ja jalat kantoi, vain kipu hävisi :) Oli todella hyvä lääke, koska vei kivun täysin pois. Minulla se myös auttoi rentoutumaan, jonka ansiosta kohdunsuu aukesi tunnissa viidestä sentistä kymmeneen senttiin. Epiduraalipuudutus voi hidastaa synnytyksen kulkua liian aikaisin annettuna, mutta oikein ajoitettuna (synnytyksen pitää olla hyvin käynnissä) se ei sitä tee vaan päinvastoin voi nopeuttaa. Ponnistustarpeenkin tunsin epiduraalista huolimatta. Toki epiduraaliin liittyy myös riskejä. Kannattaa tutustua puudutuksiin ja lääkkeelliseen/lääkkeettömään kivunlievitykseen etukäteen :) Täältä ainakin löytyy hyvää tietoa:
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00904#s5
 
Hengitystekniikkaa pääsee opettelemaan ainakin raskausjoogassa. Olemme harjoitelleet myös asentoja, jotka voivat olla hyviä avautumisvaiheen aikana.
 
Minkälaisia vaikutuksia näillä eri kivunlievityksillä on tajunnantasoon? Esikoista odotan ja mielessä on ollut paljon viime aikoina synnytys, tuntuu että olen alkanut pelkäämään sitä yhtäkkiä tosi paljon. Mulla on menneisyydessä tosi ikäviä kokemuksia joiden takia kammottaa juurikin vaikka se, että joku kivunlievitysmenetelmä saisi olon sekavaksi. Toisaalta ilmankaan en uskaltaisi olla, koska sillon taas pelottaa kuinka kestän noin muuten. Ja eikö joillain menetelmillä ole lapseenkin negatiivisia vaikutuksia?
 
Mä en ole tainnut kuulla muuta, kuin että ilokaasusta tulee toisille huono ja humalainen olo. Muut (lääkkeelliset) kivunlievitykset on minusta niin paikallisia, että tuskin vaikuttaa tajunnantasoon. Tosin, ainahan on mahdollista että tulee reaktio lääkeaineelle, mikä voi sitten vaikuttaa... Vanha ja tylsä neuvo. mutta juttele neuvolassa, siellä ne osaa paremmin kertoa eri menetelmistä..

Mä haaveilin melko luomusynnytyksestä edellisellä kerralla, mutta luotin itseni kuitenkin kokeneiden kätilöiden käsiin ja kokeilin sekä ilokaasua että sitten jossain vaiheessa suostuin epiduraaliin, eikä näin jälkikäteen harmita yhtään! Synnytys eteni hyvin ja koin että se oli helppoa kaikkinensa - enhän varmaan näin pian olisi toista lasta halunnutkaan jos kokemus olisi ollut kamala!
 
Minä vedin esikoisen aikana turhan paljon ilokaasua kun synnytys kesti 14h 50min ja olin todella kipeä. Muuten se auttoi mutta sitten ponnistusvaiheessa en meinannut pystyä ponnistamaan kun oli turhan niin sanottu humalainen tila.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ensimmäisen raskauden aikana aattelin, että kyllä siellä sairaalalla on osaava henkilökunta ja kaikki menee hyvin. Eipä ollu. Synnytys kesti reilun vuorokauden. Kätilö pyysi jokuseen otteeseen lääkäriltä sektiota, sanoi ettei kaikki ole hyvin. Lääkäri ei puhunu miulle mitään, mutta kätilölle sanoi ettei tee sektiota, kerran vauvan sydänäänet hyvät.

Lopulta vauva syntyi imukupilla vetäen toinen käsi poskella ja jäi harteista jumiin, jolloin toisen olkapään isot hermot repesivät -> Erbin pareesi. (Ja itelleni n. 30 tikkiä alapäähän.) Käsi oli 3 kk käytäännössä täysin halvaantunut. Vain sormet liikkuivat.
Likka nyt 5v. ja edelleen säännölliset fysiot vaikkakin erittäin huonoista ennusteista huolimatta (lääkäreiden ihmeeksi) käsi toimii melko hyvin.

Nyt en luota laisinkaan henk.kunnan ammattitaitoon ja tuntuu, että pitäisi itse tietää kaikki. Mutta silti en osaa ees miettiä mitä tahon kivunlievitykseen. Tulee pahaolo ja puistatus, ku yrittääkin lukea eri vaihtoehdoista. Tai onko alatiesynnytys vai sektio parempi? Miun synnytyspapereissa lukee, että on reilusti tilaa lantiossa jne. Se tutkimus tehty vaan "näppituntumalla" eli en usko oikein tuohon. Nii ja tääl ei oo ees synnytysvalmennusta. OYSin sivuilla huonot "tutustumisvideot".

Lokakuun alussa käyn synnytystapa-arvioinnissa, sitten tiiän enempi lääkärin kannasta asiaan. Toki kummassakin synnytystavassa riskinsä, mutta pelottaa, että tulee toinen Erbin pareesi lapsi, jos tääkin lääkäri siltä mieltä, että mahtuu syntymää alakautta.
 
Pyydä kuvauttamaan lantio. Vai johtuiko ahtaus vauvan asennosta.
Mun eka ja ainut alatiesynnytys vastaavanlainen, paitsi vauva selvisi ilman vaurioita ( mikä on ihme) ja oli normiasennossa.
Mun synnytys kesti yli 30 tuntia ja ei meinannut tulla millään ulos imukupillakaan, vaikka painoi vain 2,5kg.
Itsellä toipuminen synnytyksestä kesti pitkään ja istumista sai kokeilla 4vkon päästä.
Sektioista olen toipunut viikossa, vaikka se ei toimituksena ei ole todellakaan miellyttävä ja pari ekaa päivää sen jälkeen ovat helvettiä!
 
Miullekii laitettii kolmesti se imukuppi ja jossai vaihees oli lääkärin molemmat kädet sisällä vetämässä päätä ulos.
Toivottavasti suostuvat kuvaamaan. En oikein tiiä voiko "Teräsmies -asennossa" syntyminen vaikuttaa niin paljon tuohon jumiutumiseen. Kaiken lisäks sitä synnytystä ei käyty missää vaiheessa läpi kätilön kanssa.
Osastollakin kohtelu oli aikamoista. Kun itketti synnytyksen jälkeisenä päivänä tuo vaurio, ni yks venäläissyntyinen hoitaja vaan tokas, että "Oo onnellinen, ettet synnyttäny Venäjällä." Ja jotkut hoitajat taas eivät oikein tainneet tietää kuinka suhtautua.
Lisäks luvattii, että lääkäri käy kattomassa, mut joka pvä ku kysyin, ni sanovat ettei se nyt käyny. Sit lopulta yks hoitaja katto papereista, että ma käy lastenneurologi eikä normi lastenlääkäri tutki ollenkaan. Tyttö siis synty ke-to yönä ja vasta ma sain enempi tietoo tytön tilasta.
Kotiutuspapereihin oli lääkäri (joka ei ollu meitä nähnykää) kirjottanu, että vauva ja äiti toipuvat hyvin ja rinnat ok + imettää. Ei mitää mainintaa kädestä. Enkä voinu imettää kotiin lähtiessä, ku nännit oli ihan verillä. Lisäks sain antibiootit kohtutulehdukseen tai johonkin vastaavaan.
Että niin hieno oli kokemus Lappeenrannan sairaalasta.
 
On kyllä mimaro hämmentävää lukea sun synnytys kokemuksesta kun itsellä on kyllä niiiiiin päinvastainen kokemus kun olla ja voi. Tää on musta oiva esimerkki ensisynnyttäjille jotka nyt näitä juttuja lukee, kuinka tuo touhu voi olla sen tuhannen erilainen kun mitä luulee! Et ihan oikeasti kannattaa lähteä avoimin mielin eikä luoda itselleen kovia ennakko odotuksia tai luuloja.. Mimaro sulle toivoo kyllä miljoonasti parempaa kokemusta tällä kertaa, tee itse kaikkesi että saat riittävät tutkimukset ja faktat joilla pärjää h-hetkeen! Eikös ne sano että naisella voi olla jokainen raskaus ja synnytys täysin erilaisia keskenään!?! Toivotaan parempaa kokemusta ja onnea matkaan!!
 
Kiitoksia tsemppauksesta. :) Tuun varmaa olemaa liiankin vaativa tän synnytyksen suhteen, en mikää helppo "potilas". Ja täytyy tosiaan vaatia kuvaukset sun muut. Jospa tuolla pelkopolilla sais käytyä läpi myös kivunlievitys vaihtoehdot ettei tartteis yksin/miehen kanssa niitä pohtia (ellei sitten päädytä siihen sektioon).
 
mimaro jaksamista, sulla ollu kyl hurjat kokemukset. ite jännitän miten mulla täällä ulkomailla menee kaikki ku sairaala jossa joutuu synnyttää ei herätä mulla luottamusta omien kokemusten takia ja lisäks siel on jopa terveistä vastasyntyneitä kuollu henkilökunnan käsissä. kieltämättä huolestuttaa ja pelottaa jonki verran oma ja lapsen turvallisuus. esikko synty suomessa aikoinaa joten vertailukohtaa ei oikei ol muuta ku omat keskenmeno kokemukset tässä maassa missä asun ja toiminta sekä kohtelu.
toivottavasti saat kaiken tarvittavan tuen ja tiedon pelkopolilla ja toi suunniteltu sektioki voi olla yks vaihtoehto sun kokemusten perusteella.
 
Neuvolassa viimeksi terkkari taas kyseli, oonko miettinyt synnytystä. Pitänee väsätä joku suurpiirteinen "toivomuslista" ensi kerraksi, että olisi jotain keskusteltavaakin aiheesta.

Missä vaiheessa sinne Kätilöopiston Haikaranpesään pitää kinuta pääsyä, jos sinne haluaa? Mulle se nyt ei ole mikään välttämättömyys mutta työkaveri kovin kehui niin voisihan sitä kysäistä. Vai oonkohan jo myöhässä? :eek:
 
Gatusa: Oon kattonu, et siulla melko rankka historia raskauksien suhteen. Ei varmasti oo ollu helppoa.
Tokihan täällä Suomessa on melkosen turvallista synnyttää, joten sen puoleen hyvä.Toivotaan, että siun ja kaikkien muittenkin synnytykset menis hyvin ja saatais terveitä lapsia maailmaan.
 
Missäs vaiheessa niihin synnytysvalmennuksiin yleensä mennään, jos on mennäkseen? Meille ei olla vielä edes sanallakaan mainittu niistä neuvolassa tai muualla vai pitääkö ne itse selvittää ja hoitaa?
 
Kyseleppä Iituliina omasta neuvolasta. Käytännöt varmaa vaihtelee paikkakunnittain.
 
Meillä ainakin synnytysvalmennukseen mennään siinä 30-34 viikolla. Neuvolassa kertoivat perhevalmennuksesta ja sitten kun siellä oltiin niin ne "mainosti" tota synnytysvalmennusta. :)
 
mimaro juu onha tuota historiaa tuossa, 5 vikaa on täällä ulkomailla tapahtun ja yks oli koitua mulle kohtaloksiki. täällä ei oikei potilaista välitetä ni mietityttää et miten tällä kertaa menee etenki ku mä en todellakaan ole suosikkien listalla sairaalassa. mä niin toivon ettei tartte jäädä sairaalaan vaan pääsis vauvan kans pois vaikka samana päivänä, ainaki jos klinikal on sektio tehty ni mun käly pääs heti herättyään pois vauvan kans, nyt hänen poika on jo 9kk suunnillee eli tulis vuoden ikäero serkuksille.
 
Suomessa sektion jälkeen pääsee aikaisintaan 4. päivänä. Se on kuitenkin ykdi riskialteimmista leikkauksista mitä tehdään, eikä todellakaan mikään pikkujuttu. Virtsakatetrinkin saa pois vasta vuorokauden päästä ja mulla oli morfiinipumppukin ainakin pari päivää ja niin vahva kipulääkitys, ettei mitään toivoa että pysyisi vauvan kanssa kotona tolpillaan ensimmäisinä päivinä sektiosta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top