Synnytykseen valmistautuminen

Eihän sille mitään sääntöä ole että miten vieraita tulisi ottaa vastaan. Mä en viimeksi halunnut ketään sairaalaan kun jo omassa perheessä riittää vierailijoita ihan tarpeeksi! Sit muutenkin kun on ihan turvoksissa ja hormoonimyrskyssä ja maidot valuu pitkin paitoja ja se hikoileminenkin vielä, ota nyt sit vieraita hehkeenä vastaan! Hyvin voi sanoa että ei ekaan viikkoon halua vieraita ja että haluaa toipua ensin. Jaksaa sit seurustellakin eri tavalla kun hormoonit vähän tasoittuu :grin mä muistan kun mun eka lapsi syntyi, sairaalassa lappas porukkaa ja mä olin niin väsy ja heikko etten ilman saattajaa voinut vessassa käydä kun alkoi pyörryttää:confused: kotiin laitettiin 2 vrk jälkeen ja siellä sit itkua väänsin kun en meinannut jaksaa, olisin halunnut vaan nukkua vähän...ja vieraita kävi siinäkin kokoajan :eek: en uskaltanu silloin sanoa et hei, ,katotaan ens viikolla, ei se vauva mihinkään katoa! Nyt onneksi uskallan sanoa just niinkuin musta tuntuu ja viimeksi oli kiva kun vieraat tulivat vasta muutama päivä kotiutumisen jälkeen, enkä usko että kukaan pahoitti mieltään,se suloinen nyytti menee sit kaiken tuollaisen edelle :Heartpink
 
Oysilla ei saa vierailla mut kuin vauvan isä ja sisarukset, mikä miusta ihan järkevä sääntö. Miusta kaikkien pitäis ymmärtää, että kotiuduttua ei välttämättä taho heti vieraita. Ei miusta siitä pitäis kenenkää loukkaantuu (vaik moneen junaanhan meitä on).
Ite kyllä mielelläni näytän vauvaa kaikille het ku mahollista ja varmasti pyydän sukulaisia saman tien kyläilee. Mut ite en menis vastasynnyttäneen luo ennen kutsua.

Gatusa: Toivotaan parasta ettei siun tartteis kotona synnyttää. Ei kuulosta kovin kivalta pyytää anoppia avustamaan.
 
jep mimaro toivotaan niin, ei muakaa houkuta että anoppi ois avustamassa vaikka hänellä kokemusta onkin mut mulla on se et mä haluun et asiat tehää sillai ku mä haluan ei niinku joku muu haluaa. tässä nyt otan iha rauhallisest ja rennost josko pikkunen malttais pysyä sisällä vielä sen kuukauden ainaki että ollaa turvallisilla vesillä. tänää ukko ehdotti et hän ois vieny mut porukoillesa kylään ni katoin et häntä ja totesin et mieluummin oon kotona omissa oloissani, ideana on pitää vauva sisällä viel useampi viikko mä en tartte sitä että pitää istuskella siellä ja kuunnella ja kaikki vatsan kimpussa varmaa ja neuvoja satelis enemmän ku laki sallii. se sais mut vaa ärsyyntyy ja lisäks sit et pitäs istua vespan kyydissä ni mulle riittää iha pakolliset reissut eli loppuviikosta posti ja lauantaina lääkäri, nii joo huomen ukko vie mut mein omaa terkkarii lääkärin luo josko sais 6 päivän injektiot ja kattos tilannetta vaikka sisätutkimuksella et onko tapahtunu edistystä.
 
Yleensä siinä vaiheessa kun on pakko alkaa ponnistaa tunne niin ollaan jo niiiin lähellä sitä etää saa alkaa ponnistaa yleenäs odotetaan vielä muutama minuutti että jokin esim kohdun kaulan reunaa on vielä ihan hitusen jäljellä ja loppuvaiheessa kun supparit on järkyn kovat niin ei mene ku muutama suppari ni se on jo kadonnu ja saa ponnistaa...usein mulla alkaa jo se ponnistuksen tarve ajoissa ja joutuu todella odottelee,mutta siinä tuskissaan aika lentää enkä edes osaa sanoa kuinka kauan olen joutunu odottelee mutta tuskaista hommaa se on!se on kuin refleksin omainen tarve niin se ei ole luonnollista sitä vastaan vääntää ja hemmetin vaikeeta se on...usein kätilö on antanu luvan "ähkäise vähän ja pienesti" niin vauva himan vielä tipahtaa ja ponnistuksen tarve hetkellisesti pienenee..mutta itse tämä tilanne että ei saa ponnistaa ku ponnistuttais on mielestäni erittäin ressaava ja odotan sitä taas kauhulla..minä yleensä vielä siinä vaiheessa herään siihen tunteeseen kun on hetken saanu nukuttua epiduraalin kanssa ja sittenhän se hirvee paniikki iskee,huuto miehelle että paina äkkii sitä kelloo et kätilö tulee!ja koitat siin' pidätellä ponnistuksen tarvetta ja ilman sitä tietoa että saako jo ponnistaa vai onko liian aikaista ettei vaan me ponnistaa väärällä hetkellä ja paikat alkaa turpoomaan niin että synnytys vaikeentuu..

Ja tuosta vierailusta esikoinen kun synty niin porukkaa alkoi vaan lappaamaan sairaalassa kysymättä mitään...olin niin hajalla tuosta synnytyksestä että en edes pystyny istumaan nousemaan kun olin menettänyt niin paljon verta enkä ollu vielä saanu lisä verta,ja toosa täyttä tikkejä ja kauhuissaan itse tilanteestä ku ei pystyny omaa vauvaa etdes syliin nostamaan ja vessaan tarvittiin avustaja..ja voi sitä hetkeä kun silloin vielä käytiin painelemassa mahasta että kohtu supistuisi nopeemmin ja seurattiin sitä että missä kohtaa on menossa ja millaista verta siteeseen pullahtaa--minä sielä toosapaljaana ja toinen kätilö kattoi toosaa ja toinen painoi mahasta niin mun isovanhemmat eli vauvan iso isovanhemmat seisoivat yhtäkkiä kesken tämän toimen piteen siinä sängyn reunassa...niin noloa ja ärsyttävää...ja muut vieraat kaikki halusi halata ja ottaa kuvia äiditä ja vauvasta..siinä sit tukkatakussa hikinen löyhkä ja naamavalkosena oikein mukavaa tekohymyillä.....ei ei..meillä saa tulla vain mies ja lapset ja mun oma äiti kattoo sairaalaan ja muut tulee sit kotiin parin päivän päästä..
 
Muokattu viimeksi:
Joo, mä ajattelin että olenko jotenkin normaalia itsekkäämpi jos pidän tuon toivomuksen ettei vieraita sairaalaan tai kotiin ennenkuin tilanne on rauhoittunut. Tai no parhaan ystäväni haluan sairaalaan ja samoin kotiin jo ekoina päivinä, mutta hän onkin minulle kuin oma sisko enkä osaa jännittää mitään asiaa hänen seurassaan.

Tuota ponnistus juttua mäkin olen miettinyt, miten se onnistuu :laughing002 ja mulla on kans sama tapa ollut, jos on tippa kädessä niin esim. herättyäni revin sen välittömästi pois jos tajuan että sellainen on laitettu, lääkkeet saatan sylkeä lattialle jos en ole ihan tajuissani, oikein enkeli ennenkuin on täysin tajuihin tullut. :angel12
 
Meillä on luojan kiitos sääntönä sairaalassa että vain ja ainoastaan lapsen isä ja lapsen sisarukset saa tulla käymään. Ensin ajattelin että voi ny paska ku olisihan se kiva että mun äiti pääsisi käymään jne. Nytte tarkemmin kun olen asiaa miettinyt niin ehkä ihan kiva että saa rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja keskittyä paranemiseen ilman mitään paineita siitä että tarttis heti olla missin näköisenä siinä kun vieraita tulee. :)
 
Joo, siitä on kyllä misseys kaukana, kun menee ekan kerran kattomaan itseään peilistä synnytyksen jälkeen... Mä menetin kans paljon verta ja hb laski tosi alas, joten nukuin aluksi monta tuntia. Sit menin jollain lailla vessaan, oiskohan ollu jonkun avustamana (en muista), ni naama oli ihan turvoksissa ja täynnä punaisia verenpurkaumia! Niin paljon olin puristanu vauvaa pihalle! En tunnistanu itteeni. Oli kyl vierailijoitten ilmeetkin sen näkösiä, et ehkä olis ollu syytä vähän meikata tai jotain. Enpä tajunnu sillon meikkejä edes ottaa mukaan.
 
Mä ponnistin vaikkei saanut. Reunat ja kalvot oli jäljellä ja niin voimakas ponnistus tarve että pyytelin siellä vain anteeksi että "mä ponnistin mä ponnistin anteeksi" kun ei sille mitään voinut. Käsikopelolla kätilö yritti manipuloida reunoja samaan aikaan. 7minuuttua siinä meni että ei ihme että ponnisti kun niin vauhdilla tuli :)
 
Tekasin tommosen synnytystoivelistan ja aion tulostaa sen useampana kappaleena sairaalakassiin. Voin kyllä joutua vielä muokkaamaan. Mitä mieltä olette? Pohjana lueskelin Regina Veritaksen listaa joko löyty tuolta: Synnytystoivelista. Muokkailin mieleiseksi ja tiivistin niin että mahtuu yhdelle A4.


LUETHAN TÄMÄN ENNEN KUIN ALETAAN HOMMIIN! :)

- Ymmärrän että synnytystä ei voi käsikirjoittaa ja mitä tahansa voi tapahtua. Haluaisin kuitenkin että etenemme näiden toiveiden puitteissa niin paljolti kuin se on mahdollista vaarantamatta lapsen terveyttä.

- Koen oloni todella epämukavaksi vieraiden ihmisten läsnäollessa ja synnytys on minulle todella intiimi tilanne. Haluan että paikalla ovat vain välttämättömimmät henkilöt. En halua opiskelijoita seuraamaan synnytystä.

- Pyrin synnyttämään ilman lääketieteellistä kivunlievitystä, mutta pyydän sitä jos se on tarpeen. Jos päädymme kuitenkin lääkkeitä käyttämään, toivon ensisijaisesti niitä jota mahdollistavat edelleen liikkumisen ja polvillaan/kontallaan ponnistamisen. Vaikka olenkin ensisynnyttäjä toivon että tätä toivetta kunnioitetaan ja minun annetaan kuunnella omaa kehoani.

- Lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä hyödynnän mieluusti ja niistä saa kertoa. Oleskelen todennäköisesti mielelläni suihkussa.

- Haluan olla mieheni kanssa mahdollisimman rauhassa, mielellään hämärässä.

- Mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä ei saa suorittaa kertomatta minulle miksi ne ovat tarpeen.

- Jos olen liian kivulias tai poissaoleva, niin ettei kanssani voi keskustella, voi asioista puhua mieheni kanssa.

- Välilihaani ei leikata ellei se ole aivan välttämätöntä! Ja välttämättömässäkin tilanteessa kiellän leikkaamisen ilman varoitusta! Minulta tulee ehdottomasti kysyä lupa toimenpiteeseen!

- Minulla ei ole kiire, joten synnytystä ei ole tarpeen vauhdittaa ilman hyvin perusteltua lääketieteellistä syytä.

- Haluan pysyä liikkeessä ja poissa sängystä.

- Haluan todennäköisesti ponnistaa kontallaan tai mahdollisimman pystyssä asennossa.

- Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti.

- Jälkeisten syntymistä ei ole tarpeen vauhdittaa, ellei todellakin näytä siltä, että ne eivät omia aikojaan tule. Myöskään oksitosiinia en halua tässä vaiheessa käytettävän ellei se ole välttämätöntä.
 
Onko kukaan teistä ruvennut käyttämään välilihan hierontaan/venytykseen tarkoitettua öljyä?
Mä oon ja tuntuu että oikeesti oon nyt jo viikossa "löystynyt". (Sillain toivotulla hyvällä tavalla)
Plus hirveen hauskaa puuhaa miehen kanssa!!
 
Just eilen naurettiin miehen kans että meijän pitää rueta ottaan kunnon hierontasessiot joka ilta: Mää hieron sen jumiutuvaa oikeaa jalkaa ja se mun välilihaa :D Aattelin viimestään joulukuun alussa alottaa ku sillon on se vähän reilut neljäviikkoa laskettuun aikaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top