Synnytykseen valmistautuminen

Rosita: Pystyitkö/ saitko imettää , ku oli noin kova lääkitys? Jouduitko pumppaamaan maidon pois vai kuinka toimitte?
 
Juu, sain imettää :) viimeisin oppi kyllä imemään vasta usean päivän päästä, mutta siis saa imettää ihan normaalisti. Eihän sitä maitoa ala tulla tippoja enempää, kuin vasta kolmantena päivänä. Kipupumppu puuduttaa haavaa paikallisesti. Kanyyliin saa saa vahvaa kipulääkettä vain parina ekana päivänä. Sen jälkeen burana ja panadol
Vuorotellen 2-3h välein.
Mutta pari ekaa päivää menee aika sumussa, tai sitte mun kroppa vaan reagoi herkemmin. Kolmantena päivänä pääsee jo omin avuin sängystä ylös ja kanttiiniin ja vou käydä suihkussa milloin haluaa :)
 
rosita kyllä huomaa miten käytännt eroaa maittan...tääl klinikalt kotiutetaa tyylii puol tuntia heräämisen jälkeen vauvan kans kuulemani mukaan. ite toivon että pystyy alakautta taasen hoitaa synnytyksen ja kieltämättä haaveilen että pääsis samana päivänä jo kotiin vauvan kans. suomessaki pääsee jos kaikki menee hyvin ja sekä äiti että vauva voi hyvin, tietenki riippuu iha mikä sairaala ku niilläki on omat käytäntönsä näköjää mitä lukenu.
 
Aika hurjaa. Sektion on yksi tiskialtteimmista leikkauksista ja siinä on suuret komplikaatioriskit.
Itse olen henk koht lähtenyt kotiin vasta, kun tikit on poistettu ja imetys sujuu, eli yleensä kuudentena päivänä. Sänkypotilaana musta on miehelle enemmän harmia kuin hyötyä. Leikkauksen jälkeinen uupumus ja kivut vetää kyllä hiljaiseksi.
Meidän tapauksessa mieluummin niin että mies hoitaa kolme lasta, kuin minut ja neljä lasta :)
Viikon kun saa rauhassa lepäillä (mä vielä tykkään olla synnärillä), niin jaksaa hyvin aloittaa arjen, eikä tule takapakkia toipumisessa :)
Onneksi täällä on mahdollista toipua rauhassa :)
 
juu no noin menetellää yksityisel, en tiä julkisesta mut sen tiedän julkisest täs maas et ne tykkää lakkoilla ja kun ne menee lakkoo ni ne antaa vaik potilaiden vuotaa kuoliaaks. pitää toivoo et neiti tulee päivänä jona ne ei ole lakossa. täällä on muutenki vähä karjanhoitomeininki melkei et liukuhihnatyyliin hoidetaa potilaat. vauva ulos, seuraava, ja tuo toistuu taasen...
 
Puol tuntia heräämisen/sektion jälkeen ei oo kyllä anestesia-aineetkaan poistuneet kehosta, saati että potilas pysyy tolpillaan :O Mahtaako olla että sielläkään päin maailmaa ihan noin aikaisin kotiutetaan...? Jos on vaan kuulopuheita? :) Joka tapauksessa sektio on todella iso leikkaus, ei mikään päiväkirurginen toimenpide missään nimessä.
 
pampero kyseessä oli mun käly...sillä oli sen anoppi ja ukko mukana klinikalla. iteki ihmettelin kyllä sitä et puoltuntia ku ite oon ollu nukutettuna ja ei tasan kyllä seisoskella siinä ajassa heräämisen jälkee liiemmin mut en sit tiä miten ne on toiminu sen kohal mut samana päivänä joka tapauksessa oli laitettu kotiin.
 
Gatusa, okei :) En vaan haluis näin sairaanhoitajana uskoa että edes siellä päin olis missään noin huonoa hoitoa :S :) Kuulostaa todella riskialttiilta :/
 
jos mulle tehtii "kaavinta" sellaset 3 kertaa putkee ilman kivunlievitystä lääkärin vastaanottohuoneessa yliopistosairaalassa perus gynen instrumenteilla ni kaikki on jo mahollista tässä maassa. yks likka vuos kuiviin sänkyyn ku kukaa ei käyny kattoos häntä kertaakaa lakon takia. että tällästä menoa täällä sairaalassa.
 
Ompa hurjia tarinoita! Ihan alkaa heikottaa!
Mun kolme ekaa synnytystä on jokainen mennyt kuin oppikirjasta, eka kesti 5,5h, toka n.8 h ja kolmas 4 h. Jokaisen kanssa olen ottanut epiduraalin joka on aina nopeuttanut avautumista ja muistan tästä vikasta että olin kyllä pystyssä juuri ennen ponnistusvaihetta jotta vauva laskeutuisi tarpeeksi alas, eli ei oo puudutettu ihan tunnottomaksi. Ponnistaessa ei ole kovia kipuja tuntunut mutta kuitenkin sen verran että tietää missä mennään. Olen jopa itse saanut kokeilla vauvan päätä kun on ollut puoliksi jo ulkona, se vasta hassua olikin! Mä niin todellakin haluan sen epiduraalin nytkin, siitä ei kahta sanaa!! Se tunne kun kipu häviää ja oikeesti pystyy rentoutumaan täysillä, miksi pitäisi kärsiä? Taisin jopa kahden vikan synnytyksessä nukahtaa hetkeksi, keskellä yötä kun oltiin hommissa :) tästä edellisestä synnytyksestä ainoa mikä jäi vaivaamaan oli juuri ne kätilöopiskelijat,olisko siellä 4 eri kädet käyny räpläämässä mua sen parin tunnin aikana:mad: muistan kieltäytyneeni siihen asti ennenkuin puudutus tehoaa,sit annoin niiden kokeilla kkun ajattelin että pitäähän niiden jotenkin oppia. Mut nyt en kyl halua enää sellaista,olen oman osani lääketieteelle antanut, niih!
Mut jos nyt joku pohtii ottaako puudutusta vai ei niin multa jos kysytään niin suosittelen ehdottomasti! En olisi ikinä pystynyt synnyttämään luomuna kun oksennus lentää ja on ihan tajunnan rajamailla kivusta, puudutuksen kun sai oli kun olisi taivaassa!:rolleyes:
 
Kyllä minäkin olen oikein tyytyväinen, että epiduraaliin päädyttiin esikoisen synnytyksessä, vaikka toivelistallani olikin mahdollisimman lääkkeetön synnytys. Se voi oikeasti jossain kohtaa todella jopa nopeuttaa synnytyksen edistymistä, kun pystyy rentoutumaan eikä "taistele" supistuksia vastaan, niinkuin herkästi tulee tehtyä.
 
Mä en haluaisi luomusynnytystä mutta ajatus epiduraalista on todella epämiellyttävä. En tykkää yhtään, kun selän takana on jotain terävää, saati että se työnnettäisiin rankaan. Ajatuskin oksettaa. Ilokaasusta olen kuullut että siitä tulee vain pössyinen olo, mitä en välttämättä myöskään kaipaa.

Oonkohan jo aiemmin sanonut tämän..? :D
 
Kyllä se epiduraalin laittaminen oli paljon pienempi paha kun ne karmeat kivut,ja tuska loppui melkein heti , ei mennyt ku hetki kun se puudutus alkoi vaikuttaa:) ilokaasua kokeilin ekan lapsen synnytyksessä ja siitä tuli tosi huono olo:confused:
 
Kyllä sitä "luomusynnytystä" varmaan aika moni toivoisi, mutta valitettavasti ne kivut on niin kamalat, ettei sitä aikaisemmin kokematta uskoisi. Parempi varmaan vauvallekin jos kipulääkitys on riittävä, ettei synnytys turhaan pitkity sen takia, kun vaistomaisesti yrittää sinnitellä kipua vastaan ja jännittää, niinku mä tein viime kerralla. Nyt varmaan huudan jo sairaalaan tullessa sitä ihanaa epiduraalia... En osaa sanoa, miten eri rentoutumistekniikat auttaa, kun mulla ei ole niistä omakohtaista kokemusta. Eihän mikään sellaisia kokeilemasta tietenkään estä.
 
Hanskimus; mulla ilokaasu on toiminut hyvin kahdella kerralla. Suosittelen kokeilemaan, oma kokemus oi olla eri mitä toisten kertomat :)
 
Tää ei nyt varsinaisesti liity synnytykseen valmistautumiseen, mutta tarvetta saattaa olla aika pian sen jälkeen. Nimittäin kaalinlehdet! Kannattaa varata jääkaappiin, niillä saa helpotettua erilaisia kipuja rinnoissa sitten maidon noustessa ja mahdollisesti pakkautuessa.
 
Sapiisakki, tuosta kivusta.. Uudelleen synnyttäjille valinta on toki helpompi, lääkkeillä vai ilman että kuinka sitä kipua itse kestää ja jaksaa. Silti, en haluaisi peloitella/yleistää ensisynnyttäjiä etteikö kivun kanssa pärjäisi ilman apuja, niinkun itselleni kävi.
Ei mun tarvinnut huutaa missään vaiheessa, vähän puhallututti siinä lopussa kun oli viimeiset suurimmat supistukset. Sain hyvin rentouduttua kivun kanssa, synnytys eteni verkkaisesti. 7h ensisynnyttäjälle on mielestäni suht nopea, etenkin kun ajan kulun unohti ja kaikki tuntui menevän kovin nopeaan. Itse ilmoitin kätilölle tarpeesta ponnistaa, eikä siinäkään mennyt kuin 8min. Ja oli varsin kivuton ja helpoin vaihe. En tiiä yhtään mitä tällä kertaa on luvassa , toivon samanmoista kokemusta mutta saas nähdä miten kaikki menee..

Pointti on siis ettei kaikki "vaistomaisesti" jännitä kipua ja synnytys pitkity, olen siittä oiva esimerkki! Sitä kun ei ensisynnyttäjänä vain tiedä miltä se tuntuu ja miten siihen reagoi. Mä tein luomu päätöksen synnytyssaliin siirtyessä kun olin 4-5cm auki ja niitä ruvettiin tarjoamaan, koin ettei tässä nyt mikään hurja hätä ole, pärjäsin hyvin supistusten kanssa ja sillä mentiin loppuun asti! Ja hyvä niin, toivottavasti saisin kokea samantapaisen setin uudelleen!! Voi kumpa .. :)
 
Samaa mieltä Mimael! Itse olin kyllä tosi kipeäkn ja synnytys kesti pitkään, mutta avautuminen 3cm ponnistukseen eteni parissa tunnissa ilman lääkkeitä. Kaikilla kroppa toimii omalla tyylillään ja jännitykseenja kipuun reagoi miten millonkin:) Nyt tuntuu että siihen kipuun on jotenkin helpompi suhtautua kun on yksi okemus synnytyksestä ja tietää ehkä vähä verrata missä kohtaa mennään ja kuinka kauan täytyy vielä jaksaa. Minulla oli kaikista rankinta piiiitkä avautumisvaihe. Ja kun 7tunnissa olin avautunut ehkä puoli senttiä lisää, meinasi usko loppua. Jos olisin tiennyt että kahden tunnin päästä on vauva sylissä olisi ollut ehkä helpompi asennoitua kipuun... ehkä. Vertasin synnytykesen etenrmistä maratoniin mutta sillä kertaa viimeiset viisi kilometriä eivät olleetkaan niin pitkiä;)
Kyllä sitä muuten käy paljon läpi edellistä synnytystä valmistautuessaan tähän synnytykseen:)

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Ei mulla ollut tarkoitus ketään pelotella. Voin puhua ainoastaan omasta kokemuksesta, joka oli kivuliaampi kuin olisin voinut kuvitella. 16 tunnin jälkeen sain epiduraalin, jolloin avautuminen alkoi kunnolla ja sitten parissa tunnissa lapsi tuli maailmaan. Epiduraalin vaikutus kerkesi loppua ponnistusvaiheessa, joten sain tuntea nekin kivut, repeytymisen ja kaikki. Lapsi piti vetää imukupilla parin ihmisen voimin ulos. Toivon todellakin helpompaa synnytystä tällä kertaa ja varmaan ajattelisin kivuntorjunnasta eri tavalla jos olisi ollut helpompi synnytys. Ei ole mikään tarkoitus pelotella, mutta kaikkeen ei vaan voi varautua etukäteen. Se menee miten on mennäkseen.
 
Kävin ostamassa TENS-laitteen kivunlievitystä varten, kun se oli tarjouksessa. Saattaahan se olla synnytyksessä yhtä tyhjän kanssa mut käytän sitten muuhun kipuun tai annan sen mun vanhemmille, jos en itse tykkää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top