Synnytykseen liittyvät pelot ja ajatukset

Mulle sanottiin että parempi leikata valmiiks jos siltä näyttää että repeämä tulis kuin että repeää, paranee paremmin ja "jälki on nätimpää". Mulle laitettiin esikoisen synnytyksessä kohdunkaulanpuudute ja spinaali ja sillä yhdistelmällä kivut katosi ja järki palasi ja pysty keskittyyn "suoritukseen"
 
Joo eppari tehdään sen takia että voidaan kontrolloida repeämistä. Se leikataan viistoon jompaa kumpaa reittä kohti niin riski sille että repee suoraan ja peräaukkoon asti pienenee. Ennen epparin tekoa alue puudutetaan paikallispuudutuksella. Mutta oon ymmärtäny että kun kudosvenytys on kovaa, niin siitä seuraava kipu on pahempaa ku epparin leikkaus.
Mä pelkäsin ekassa synnytyksessä että pitäis tehdä eppari (ei tarvinnut) Nyt mä oon asennoitunut niin että mielummin eppari kun että pääsen itestään repeemään. En siis halua riekaleista repeemää persiiseen asti. :/
 
Minua edelleen pelottaa, jos pitää eppari tehdä. Siis samalla tapaa, kuin pelkään myös jos joudun sektioon. Ei siis varsinainen pelko, mutta pettymys olisi valtava molemmissa.

Esikoisesta en saanut mitään puudutteita kuin vasta juuri hetkeä ennen pään syntymistä. Ei siis ehtinyt vaikuttaa, kuin vasta sitten, kun lapsi muuten syntyi.
Tunsin miten minulle tuli pintarepeämiä ja suurin kipu tuli kun repesi ylöspäin, eli virtsa-aukon suuntaan. Yritin silloin kätilölle sanoa, että puuduttaa, mutta jostain syystä ei millään olisi halunnut sitä laittaa (?). Ponnistus ei kuitenkaan edennyt niin nopeasti kivun takia, niin olisi luullut, että puudutus olisi ok..

Vieläkin tuntuu arvet mihin haavaumia tuli, mutta harvoin ne kyllä enää kipeitä on.
Katsotaan miten tällä kertaa mennään...

Onkohan kukaan tietoinen, että voiko viileää vettä käyttää kivunlievityksenä?
Edit. Meinasin kuitenkin kysyä 4vko päästä kokoarviossa/synnytystapa-arviossa, jos sinne asti päästään yhtenä kappaleena :)
 
Viileä ei edistä kudosten venytystä.
Mulla esikoisen synnytyksessä kätilö piti koko ponnistuksen ajan lämmintä geelityynyä välilihan yms alueella. Enkä "revennyt" pientä pintanaarmua isommin... Lämmin helpottaa kudosten venymistä. Mutta en tiedä vaikka viileääkin voisi käyttää?!
 
halimami sanoi:
Viileä ei edistä kudosten venytystä.
Mulla esikoisen synnytyksessä kätilö piti koko ponnistuksen ajan lämmintä geelityynyä välilihan yms alueella. Enkä "revennyt" pientä pintanaarmua isommin... Lämmin helpottaa kudosten venymistä. Mutta en tiedä vaikka viileääkin voisi käyttää?!
Click to expand...

Tuota mietinkin, kun viileähän supistaa, lämmin/kuuma laajentaa..
Se kuuma vesi vain avautumisvaiheessa teki kipeää. Vessassa käydessäni suihkuttelin alapäätä hieman kättä viileämmällä vedellä ja se helpotti oloa. Tosin nekin kestoltaan muutamia minuutteja kerrallaan.
 
Mulle jouduttiin tekeen eppari edikoisen synnytyksessä vaikka kudos joustikin hyvin. Tosin oli poika sen kokoinenkin, että... Mun mielestä oli parempi, että leikattii kuin, että olisi revennyt. Eikä siis mitään isoo viiltoo tehty kun laitettiin vaan viisi tikkiä siihen (yhteensä seitsemän kun oli revennyt pikkuisen sisäpuoleltakin). Eikä kyllä mulla ainakaan tuntunut missään. Oli siis epi. Ennen tikkausta laittoi vielä paikallispuudutteen. Mulla parani tosi hyvin se laikkauskohta. Jälkitarkastuksessa lääkäri kysyi sitten sen tarkastuksen jälkeen, että olikos sulla tikkejä. Olin, että joo oli. Ei ollut huomannut mitään jälkiä niistä. o_O Ja siis pari päivää synnytyksestä niin pystyin ihan jo istumaan normaalisti eikä ollut mitään epämukavuutta. Neuvolan thkin ihmetteli sitä kotikäynnillä kun istuin pyllylläni tavallisella puisella tuolilla. :joyful: Eli itselleni ei ainakaan jäänyt siitä mitään kammoa. En olisi varmaan sitä edes huomannut, jos eivät olisi ilmoittaneet leikkaavansa, että en repeä.
 
Ehottomasti mielummin leikataan, kuin että repeäisi! Silti tollaset leikkelyt yms pelottaa, kun tosiaan saa aika kovasti koskea ennen kuin otan mitään puudutteita. Saa sitten nähdä onnistuuko luomuna, vai ei. :)
 
Kyllä nuo kivunlievitykset oli itelle melko ehdottomia kun supistusten välissä ei enää ehtiny henkeä vetää edes sitä paria kolmea kertaa rauhassa kestivät muutenki pitkään aina yks.. ei pystyny keskittyyn ja hallitteen yhtään hommaa... miten lie ois ponnistuksen kans käyny jos ei ois saanu itteesä kontrollia.. ja varsinki synnytykset joissa kipeät supistukset jatkuu tuntitolkulla niin saa levätä kun kivut hellittää... ittellähän 2h40min ekasta synnytyssupistuksesta tyttö jo synty..
 
Epparin leikkausta yritetään välttää viimeiseen asti. Pienet repeämät paranee paljon paremmin kuin leikattu. Jos (kokenut) kätilö arvioi tilanteen sellaiseksi, että ison repeämän riski on suuri niin silloin leikkaavat. Myös imukuppiavusteiset synnytykset voi onnistua ilman epparia. Usein leikkausvaihees ei tarvi puuduttaa sillä kipu on paljon pahempaa supistusten tiimoilta joten ei sitä eppari leikkaamista juuri huomaa. Puudute välilihaan annetaan kun tikataan haava umpeen.

Kudosten venyvyyteen ei itse juuri voi vaikuttaa. Voi kokeilla muutamii viikkoja ennen synnytystä venytellä ja hieroo välilihaa. Ja sit lämmin esim pyyhe välilihaa tukemaan ponnistusvaiheessa voi myös auttaa. Ja tietty asento missä ponnistaa vaikuttaa myös. Osa asennoista luo enemmän painetta välilihalle kuin toiset.

Itse luotan kätilöön tässäkin asiassa...pakko luottaa ku ei niissä tuskissa pysty järjellisiin ajatuksiin. Hyvin se menee!
 
Mä toivon oikein et ois samanlainen synnytys, mitä omalla äidillä ollut... :) niin nopeita, että ei olisi edes ehditty laittaa puudutteita (ei hänkään kyllä edes halunnut, eli ei olisi muutenkaan ottanut), kun paikat aukes erittäin nopeasti ja kaikkien kohdalla ponnistusvaihe alle 10min. Kipu oli kuulema yhtä h*******ä, mutta kuitenkim siedettävissä. Kaverinikin sai viime kuussa vauvan ja hänellekkään ei ehditty laittaa, vaikka oli ollut valmis ottaa epin. Sanoi, että seuraavat synnytykset ihan ehotttomasti ilman puudutteita, kyllä sen kestää.

Mutta niinhän se on, että jokainen kestää kipua eri tavalla ja jos on valmis ottaa puudutteita, niin miksei sitten ottaisi niitä helpottamaan oloa. :) tietty joissain tapauksissahan on pakkokin laittaa.
 
Mulla oli esikoisen kohdalla, ja onnytkin, sellainen ajatus, että fiilispohjalta mennään. En mitenkään erityisesti liputa kipulääkkeiden puolesta tai niitä vastaan. On ainakin itselle vaan hyvin helpottava tieto, että niitä saa, jos niitä tarvitsee. :)
 
Sektio vähän pelottaa. Varsinkin iltaisin ku laittaa nukkumaan niin ajatukset on välillä vähän ahdistavia...
 
pölleröinen mulla yks sektio takana ja jännitän tätäkin jos tälle vauvalle joutuu tekemään..vaikka käytännössä tietää mihin on menossa eikä jääny mitään kammotuksia mielenpäälle.. kai se on valmistautumista tämäkin <3
 
Täälläkin pelottaa kyllä jos joutuu epiduraalia ottaa, saati muita piikkejä. Mua niin pelottaa mennä tonne selkään sörkkiin (esikoisen aikaan jo mut nyt viel enemän), saan varmaan jonkun paniikki kohtauksen jos joudun sektioonkin.
Muuten ei kyl pelota synnytys ja odotankin jo innolla, mut jos ei kaikki meekkään hyvin niin se pelottaa.
 
BaBy2 en tiedä onko sulla aikasempia synnytyksiin liittyviä selkäänpistoja takana mut onhan se niiiin ihana tunne ku kivut häviää! :) vaikka se kammoksuttaa just muaki toi selkään pistäminen. mt synnytyksen yhteydessä ei oo koskaan tehnyt pahaa :)
 
Itse kans kammoksun selkäpistoksia mutta kun kivussa on ylitetty "sopivs" rajaniin se alkoi olla ihan sama millä olo helpottuu kunhan 100varmasti vain helpottuu. Ja spinaali oli kyllä itselle hyvä vaihtoehto esikoisen kanssa.
 
Oon tästä joskus aijemmin muistaakseni täällä maininnut, mutta siis esikoisen synnytyksessä kun epiduraali laitettiin, niin ensinnäkin joo kyllähän se tunto lähti, mutta lähti niin että en rintojen alta alaspäin tuntenut yhtään mitään, toinen jalka puutui täysin varpaisiin saakka ja toista pystyi koukistaan. Eli olin täysin liikkumaton loppuajan. No ei siinä mitään, en tuntenut yhtään mitään kun vauva synty (mikä siis kai olikin se tarkoitus), mut mulla kävi niin että ne selkäydinnesteet jäi vuotamaan, minkä vuoksi aivan järjetön päänsärky (voin sanoo et oli kyllä niin paljon hirveämpää se kipu kun mitä supistukset sai aikaan) ja tätä särkyä jatku ja jatku, enkä voinut hoitaa itse vauvaa vaan mies teki kaiken paitsi imettämisen, minkä jouduin sängyssä maaten tekemään. kunnes tasan viikko synnytyksestä aloin oleen jo niin huonossa kunnossa, että aloin oksentaa ja lähes pyörryin (siis yhtään liioittelematta) ja sillon vasta mua lääkärit alkoi uskoon et nyt on jokin vialla.. (Ja mut siis päästettiin vauvan kanssa kotiin 3pvän jälkeen ja seuraavan 4pvän sisään mies kärräs mut ensiapuun 2x ja siellä vaan sanottiin että on nestehukka tms) :inpain: Ja no vihdoin kun uskoivat et nyt on kyl jtn muutakin, niin sit mulle tehtiin se ns. veritulppa, missä otettiin siis mun omaa verta kädestä ja se pistettiin siihen samaan paikkaan mihin oli epi laitettu, ja tämä sitten pysäytti tän vuodon ja kaikki säryt loppui.
Ja siis tästä syystä en halua enään mitään piikkejä selkään, ja sen takia pelottaakin eniten nyt se jos vaikka joutuisin hätäsektioon.
Ja ei siis oo tarkoitus ketään pelotella, tuokin on vissiin suht harvinaista et noin käy. Mut se särky mitä koin oli kyl jotain niin järkyttävää ja se kun ei kukaan meinannut uskoa, et oikeesti toivoin monta kertaa että kuolisin niin säryt ja kaikki loppuis..
Tulee ihan kylmät väreet nyt kun tota aikaa mietin, huh.
 
Ymmärrettävästi tuommosen jälkeen toivooki ihan hotain muuta tapaa selviytyä synnytyksestä !
 
ainiin joo BaBy2 sulla oli toi kokemus :( <3 sitten kyllä ymmärrän ihan täysin pelkosi! onkohan tollanen sit laittajasta kiinni vai jotenkin potilaan rakenteista? muistat sitten ilmotella siellä :) mä oon yrittäny miehelle paukuttaa päähän mun tärkeimpiä toiveita synnytykseen et se osaa sit mun puolesta sanoa tai auttaa sanomaan jos en ite jostai syystä kykene :D lähinnä sektioon liittyen et haluaisin sit nähdä vauvan (meillä epäillään sitä lyhytkasvuisuutta ni pelkään että mulle tulee kynnys nähdä vauva liittyen pelkoon että mitä jos se näyttää tosi oudolta :( ) mikäli vauvan vointi sen sallii, ennen kuin häntä lähdetään punnitsemaan tms. esikoista ei näytetty sektion jälkeen eikä koskaan kerrottu miksi. Se jäi hivenen kaivertaa, en vain osannut silloin kysyä syytä asiaan. vauvakin kuitenkin jo salissa parkaisi, muistaakseni.
 
frozenflower sanoi:
Minua edelleen pelottaa, jos pitää eppari tehdä. Siis samalla tapaa, kuin pelkään myös jos joudun sektioon. Ei siis varsinainen pelko, mutta pettymys olisi valtava molemmissa.

Esikoisesta en saanut mitään puudutteita kuin vasta juuri hetkeä ennen pään syntymistä. Ei siis ehtinyt vaikuttaa, kuin vasta sitten, kun lapsi muuten syntyi.
Tunsin miten minulle tuli pintarepeämiä ja suurin kipu tuli kun repesi ylöspäin, eli virtsa-aukon suuntaan. Yritin silloin kätilölle sanoa, että puuduttaa, mutta jostain syystä ei millään olisi halunnut sitä laittaa (?). Ponnistus ei kuitenkaan edennyt niin nopeasti kivun takia, niin olisi luullut, että puudutus olisi ok..

Vieläkin tuntuu arvet mihin haavaumia tuli, mutta harvoin ne kyllä enää kipeitä on.
Katsotaan miten tällä kertaa mennään...

Onkohan kukaan tietoinen, että voiko viileää vettä käyttää kivunlievityksenä?
Edit. Meinasin kuitenkin kysyä 4vko päästä kokoarviossa/synnytystapa-arviossa, jos sinne asti päästään yhtenä kappaleena :)
Click to expand...
Meille perhevalmennuksessa sanottiin, että voi kokeilla kylmää tai lämmintä. Et omien tuntemusten mukaan, mikä vain auttaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top