Meillä on molempien vanhemmat käytettävissä lastenhoitoavuksi lähes koska vaan, tosin eivät asu samalla paikkakunnalla kuin me, vaan 50 ja 100 km:n päässä. Mun äiti tulee meille tarvittaesssa silloin, jos mies on töissä ja mulla ois päiväsaikaan joku nopeampi käynti, esim. hammaslääkäri. Mutta tavallisemmin esikoinen on mennyt isovanhemmille muutamaksi päiväksi, yleensä me olemme vieneet hänet ja isovanhemmat sitten tuoneet kotiin. Vauva ei ole vielä ollut kodin ulkopuolella hoidossa eikä kyllä vähään aikaan menekään. Katsotaan sitten kun olen lopettanut imetyksen ja hän on vähän isompi, osaa kävellä yms. Ja muutenkin vähän mietin, että jaksavatko isovanhemmat välttämättä kahden kanssa vai pitääkö jotenkin vuorotella mummilassa oloja, saa nähdä... Miehen vanhemmat tosin ovat 10 vuotta omiani nuorempia ja vasta jäämässä pois työelämästä. He ovat eronneet, mutta anopin "uusi" mies kohtelee meidän lapsia kuin omia lapsenlapsiaan. Aina on tosi tervetullut olo ja hän odottaa esikoista sinne kylään yhtä innokkaasti kuin anoppikin. Appi puolestaan on vähän kokemattomapi lasten suhteen ja on käynyt sitten anopin luona katsomassa esikoista tämän siellä ollessa tai pariksi tunniksi vienyt puistoon tms, käy enemmän meillä kylässä. Tosin nyt kun esikoinen on jo isompi (4v.), niin on jo halunnut pari kertaa ottaa yöksikin luokseen.Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.
Nykyään, jos esikoinen on mummilassa, niin se tuntuu melkein lomalta, kun huolehdittavana on vain yksi lapsi, tuo vauva. Esikoisen vauva-aikaan ei kyllä tuntunut siltä, kai tähän on jotenkin vaan tottuneempi nyt. Ja menee niin nopeasti vauva-aika, että ei mua haittaa, vaikka oonkin aika sidottu tuohon vauvaan jo imetyksenkin vuoksi, oli kuitenkin niin toivottu tapaus.
Miehellä oli vielä esikoisen vauva-aikana menohaluja (ihan ymmärrettävää, kun oli alle 30 silloin), mutta on iän ja lasten myötä "rauhoittunut". Nykyään käy enää tosi harvoin viihteellä, ehkä pari kertaa vuodessa, minä en senkään vertaa. Vuoron perään käydään kuntosalilla, toinen katsoo sen aikaa lapsia. Olisi siellä lapsiparkkikin, mutta en vauvaa vielä viitsi sinne viedä. Ja miehellä on ollut viimeiset pari vuotta opiskelujakin (toinen tutkinto, yksi jo ennestään ja töissä käynyt koko ajan), joten nekin vieneet aikaa ja olen enemmän joutunut olemaan yksin vastuussa lapsista. Nyt alkaa onneksi olla opinnot loppusuoralla. Kavereita kun tapaan, niin lapset ovat joko mukana tai miehen kanssa kotona.


