Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Sehän on hienoa noin päin, et putoo paino raskausaikana. Saat olla ylpeä itestäs, et pystyit siihen. Älä kutsu itteäs läskiks!Mä taas olen se jolla paino putosi 8 kg raskausaikana.Mutta ei kantsi olla kade. Alkupaino oli niin suuri ja maha niin läskinen että ei se paljon tästä painosta pois ollut ja olen vieläkin läski.
![]()
Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.
Meillä ei ole ketään hoitajaa tytölle eli kahdestaan on täysin pärjättävä. Kaikki isovanhemmat on toistaiseksi elossa mutta siinä kunnossa etteivät voi pientä lasta hoitaa. Sen takia mä en enää tän ikäsenä halunnu lapsia mutta luonto nyt päätti järjestää sen asian toisin. Onkin kieltämättä taas viime päivinä palannu se raskausaikainen vitutus koko tästä hommasta. Mies häipyy taas viikonlopuksi rellestämään eikä tajua pätkääkään miks mua vituttaa. Mut eihän sen elämä pysähtyny kun seinään viime syksynä ja kaikki asiat menny päin persettä. Itellähän tän takia jäi koulu lopputyötä vajaaksi kesken, työpaikka menee alta ja kaikki muutkin asiat joista loppuelämäkseen haaveilin niin niitä ei enää ole. Ja ei kyllä ole enää parisuhdettakaan ollu aikoihin. Me ollaan vaan loppuelämän kaks ihmistä jotka asuu samassa kämpässä ja hoitaa lasta. Vituttaa muutenkin tää pelkkä sohvalla istuminen tällä viikolla. Mies on iltavuorossa niin oon sitten istunu sohvalla viimeset neljä päivää yksinään. Sain mä neulottua takin tytölle ens talveks mutta käsityötkin alkaa kyllästyttämään. Koska toi ipana ei suostu nukkumaan päiväunia niin mä en pääse edes ulos puutarhahommiin. Piha alkaa olla jo ihan järkyttävän näkönen et saa hävetä silmät päästään.Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.
Mulla olis luotettavia hoitajia vaikka teille jakaa Oma äitini paras ja muita sukulaisia ja ystäviä. Nyt ei vaan typy vielä suostu olee kaukana musta.Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.
Mun lempiaihe miks miehet pääsee niin helpolla! Sympatiat ja tsemppiä.Meillä ei ole ketään hoitajaa tytölle eli kahdestaan on täysin pärjättävä. Kaikki isovanhemmat on toistaiseksi elossa mutta siinä kunnossa etteivät voi pientä lasta hoitaa. Sen takia mä en enää tän ikäsenä halunnu lapsia mutta luonto nyt päätti järjestää sen asian toisin. Onkin kieltämättä taas viime päivinä palannu se raskausaikainen vitutus koko tästä hommasta. Mies häipyy taas viikonlopuksi rellestämään eikä tajua pätkääkään miks mua vituttaa. Mut eihän sen elämä pysähtyny kun seinään viime syksynä ja kaikki asiat menny päin persettä. Itellähän tän takia jäi koulu lopputyötä vajaaksi kesken, työpaikka menee alta ja kaikki muutkin asiat joista loppuelämäkseen haaveilin niin niitä ei enää ole. Ja ei kyllä ole enää parisuhdettakaan ollu aikoihin. Me ollaan vaan loppuelämän kaks ihmistä jotka asuu samassa kämpässä ja hoitaa lasta. Vituttaa muutenkin tää pelkkä sohvalla istuminen tällä viikolla. Mies on iltavuorossa niin oon sitten istunu sohvalla viimeset neljä päivää yksinään. Sain mä neulottua takin tytölle ens talveks mutta käsityötkin alkaa kyllästyttämään. Koska toi ipana ei suostu nukkumaan päiväunia niin mä en pääse edes ulos puutarhahommiin. Piha alkaa olla jo ihan järkyttävän näkönen et saa hävetä silmät päästään.
Nyt vasta mullekin tuli mieleen, et munkin täytyy tehdä tollanen ilmoitus? Pojalla on päässä arpi haavasta, joka tuli sektion aikana. sen pää oli niin lähell vatsapeitteitä, et lääkäri veitsi leikkas vauvaakin kun avas mua. Siitä tuli verta, näin et sen päätä oli paikattu kun ottivat vauvan meiltä pois sillo syntymän jälkee. Arpi on nyt punainen n. 1cm pituinen viiva korvan yläpuolella. Onneksi oli pintahaava!Se kummasti unohtuu, kun katsoo tota vauvaa..Se kaikki paska oli sen arvosta..Mutta huoli pois siskot, asia ei ole vielä taputeltu, potilasvahinkoilmoitus pitää vielä tehdä jo pelkästään sen hajonneen hanskan takia ja sit sen vuoksi kun sain sen morkun vaikka ei pitänyt saada..Onneks on vakuutus joka kattaa myös nää synnytys jubinat.
Satru, munki mielestä mulla oli menkat jo viime vkolla. 4,5 vkoo synnytyksestä!Voiko menkat alkaa vaikka ois jälkivuotoa vielä? Tai oikeastaan jälkivuoto on melkein loppunut, mut tänään ollut selviä menkkakipuja tai sitten ovulaatio..mulla on aina menkat tulleet vaikka oon imettänyt..nyt ei kuitenkaan ole kun 2 1/2 viikkoa synnytyksestä. Vuoto ei vielä ole lisääntynyt, mutta kivut kertoo siitä että kohta lisääntyy.![]()
Satru, munki mielestä mulla oli menkat jo viime vkolla. 4,5 vkoo synnytyksestä!
Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.
Nyt vasta mullekin tuli mieleen, et munkin täytyy tehdä tollanen ilmoitus? Pojalla on päässä arpi haavasta, joka tuli sektion aikana. sen pää oli niin lähell vatsapeitteitä, et lääkäri veitsi leikkas vauvaakin kun avas mua. Siitä tuli verta, näin et sen päätä oli paikattu kun ottivat vauvan meiltä pois sillo syntymän jälkee. Arpi on nyt punainen n. 1cm pituinen viiva korvan yläpuolella. Onneksi oli pintahaava!
Miiuli, mitä mieltä sä oot, tehdäänkö tollasesta ilmoitus?
Ipana ei hereillä ollessa vaunuissa 10 min enempää viihdy. Ja suurin ongelma liikkumisem suhteen on mun tulehtunu kantapää joka estää pitemmät lenkit. Sitä ei pääse parantelemaan ennen kuin imetys loppuu ja siihen voi taas mättää voltarenin rasvaa. Tosin toi kantapää on varmaan täs vuodessa jo kroonistunut et saa nähdä saako sitä edes kuntoon enää.

Meillä on myös vähän heikohkot tukiverkot. Jos on pakko, niin järjestyy kyllä. Esim. kun olin synnyttämässä, niin esikoiselle järjestyi hyvin hoitopaikat siksi aikaa, kun mies oli mukanani. Mutta mitään "turhia" menoja varten on vähän haastavampaa. Kaikki, jotka voi hoitaa, on joko iäkkäitä tai sitten sellaisia urakiitureita, että ovat koko ajan ulkomailla työmatkoilla jne.
Mä kävin tällä viikolla yksityisellä lääkärillä, kun halusin vielä tarkistuttaa repeämän paranemisen. Hyvin oli onneksi parantunut! Lääkäri myös ultrasi ja sanoi, että kohdun limakalvot näyttää tosi ohuilta, mutta bongasi myös aluillaan olevia munasoluja :) Niitä siis on vielä :) Sanoi, että voi mennä vielä kyllä pari kk, ennen kuin menkat alkaa. Synnytyksestä nyt siis 3 kk. Sitten lääkäri vielä sanoi, että edellisestä synnytyksestä kannattaa hänen mielestään odottaa noin 9 kk ennen kuin yrittää seuraavaa. Eli jos imettää 6 kk ja sitten kahdet kunnon menkat, niin sitten olis kuulemma limakalvot hyvässä kunnossa ja kroppa hedelmällisimmillään :)
Ja vielä pari hyvää uutista meidän vauvasta: eilen hän kakkasi ekaa kertaa itse rotarokotuksen jälkeen! Voi että, olin iloinen :) sai rokotuksen 1.8., eli 18 päivää sitten panttasi kakkaa sen jälkeen.... Ja toinen uutinen on se, että hän kääntyy nyt sujuvasti selältä mahalleen. Ja näyttää söpön hölmistyneeltä sen jälkeen, vähän, että mitä ihmettä tapahtui?