Synnyttäneet --40+++

[Titti]

Tuli tähtipölyn viestistä mieleen, et onko monella muuten säännöllisesti mahis saada lastenhoitajaa et pääsis silloin tällöin johonkin? Esim.isovanhempia tai joku hyvä ystävä? Miehen isä on jo kuollut ja äiti jo niin iäkäs, että se on ennemmin hän, josta pitää huolehtia.
Mun vanhemmat asuu parin tunnin päässä, et ei ihan jatkuvasti arjessa mut johonkin työjuttuun oon pyytänyt tulemaan ja aina joskus lapset ovat heillä ja olemme miehen kanssa tehneet jotain. Ehkä kerran vuoteen käyty kaveripariskunnan kanssa Tallinnassa ja pari kaupunkilomaa tehty yhteisten 4,5vuoden aikana. Hänen tyttönsä on kyllä äidillaan mut mun pojathan ovat aina meillä,eivät siis ole missään ilman hoitojärjestelyjä. Nyt vauvan kanssa menee varmaan pitkään ennnenkuin mitään yhteistä menoa ilman vauvaa.

Meillä on molempien vanhemmat käytettävissä lastenhoitoavuksi lähes koska vaan, tosin eivät asu samalla paikkakunnalla kuin me, vaan 50 ja 100 km:n päässä. Mun äiti tulee meille tarvittaesssa silloin, jos mies on töissä ja mulla ois päiväsaikaan joku nopeampi käynti, esim. hammaslääkäri. Mutta tavallisemmin esikoinen on mennyt isovanhemmille muutamaksi päiväksi, yleensä me olemme vieneet hänet ja isovanhemmat sitten tuoneet kotiin. Vauva ei ole vielä ollut kodin ulkopuolella hoidossa eikä kyllä vähään aikaan menekään. Katsotaan sitten kun olen lopettanut imetyksen ja hän on vähän isompi, osaa kävellä yms. Ja muutenkin vähän mietin, että jaksavatko isovanhemmat välttämättä kahden kanssa vai pitääkö jotenkin vuorotella mummilassa oloja, saa nähdä... Miehen vanhemmat tosin ovat 10 vuotta omiani nuorempia ja vasta jäämässä pois työelämästä. He ovat eronneet, mutta anopin "uusi" mies kohtelee meidän lapsia kuin omia lapsenlapsiaan. Aina on tosi tervetullut olo ja hän odottaa esikoista sinne kylään yhtä innokkaasti kuin anoppikin. Appi puolestaan on vähän kokemattomapi lasten suhteen ja on käynyt sitten anopin luona katsomassa esikoista tämän siellä ollessa tai pariksi tunniksi vienyt puistoon tms, käy enemmän meillä kylässä. Tosin nyt kun esikoinen on jo isompi (4v.), niin on jo halunnut pari kertaa ottaa yöksikin luokseen.

Nykyään, jos esikoinen on mummilassa, niin se tuntuu melkein lomalta, kun huolehdittavana on vain yksi lapsi, tuo vauva. Esikoisen vauva-aikaan ei kyllä tuntunut siltä, kai tähän on jotenkin vaan tottuneempi nyt. Ja menee niin nopeasti vauva-aika, että ei mua haittaa, vaikka oonkin aika sidottu tuohon vauvaan jo imetyksenkin vuoksi, oli kuitenkin niin toivottu tapaus.

Miehellä oli vielä esikoisen vauva-aikana menohaluja (ihan ymmärrettävää, kun oli alle 30 silloin), mutta on iän ja lasten myötä "rauhoittunut". Nykyään käy enää tosi harvoin viihteellä, ehkä pari kertaa vuodessa, minä en senkään vertaa. Vuoron perään käydään kuntosalilla, toinen katsoo sen aikaa lapsia. Olisi siellä lapsiparkkikin, mutta en vauvaa vielä viitsi sinne viedä. Ja miehellä on ollut viimeiset pari vuotta opiskelujakin (toinen tutkinto, yksi jo ennestään ja töissä käynyt koko ajan), joten nekin vieneet aikaa ja olen enemmän joutunut olemaan yksin vastuussa lapsista. Nyt alkaa onneksi olla opinnot loppusuoralla. Kavereita kun tapaan, niin lapset ovat joko mukana tai miehen kanssa kotona.

 

[Titti]

Yes, ensimmäinen Strong mama -jumppa takana! :) Hyvältä tuntu - siis tavallaan - huomenna on taatusti paitsi lihakset, myös noi lantion liitosalueiden nivelet kipeät. Ja kyl huomas, että syviä vatsalihaksia saa aika kevyillä liikkeillä vielä treenata, että hallinta pysyy. Samalla ku muistas treenaa aina tota lantionpohjaa. Oon kyllä huomannu, että vaatii mulla tokan jälkeen vähän enemmän töitä ku ekan jälkeen...

Meillä on täällä selkeesti oikeestaan yks hoitaja, mun äiti, mutta se kyllä tykkää ja luotan täysin. Nyt 2-vuotias tykkää olla siellä yökylässäkin silloin tällöin. Pari kaveria ja kummiakin vois ehkä hoitaa, mut ei oo vielä kokeiltu.

Hei kiitti vinkistä, oonkin kytännyt millon noi Strong Mama tunnit alkaa. :) Mulla jatkui kuntosalijäsenyys taas nyt elokuussa, mutta oon etsinyt noita tunteja vaan noista meidän lähimmistä keskuksista ja niissä ei näköjään enää ole Strong Mamaa. Mites onko siellä tunnilla vauvat mukana vai minne oot vauvan laittanut siksi aikaa? Kun näyttää olevan aina arkisin aamupäivällä tuo tunti. Ite oon käynyt tähän mennessä kahvakuula- ja bootylicioustunneilla sekä pallojumpassa.

Edit: Kävinkin tuolta lukemassa, että "lapset ovat turvassa ryhmäliikuntasalin keskellä samaan aikaan kun äidit haastavat itsensä harjoituksilla, joiden avulla palautuu nopeasti kuntoon synnytyksen jälkeen." Toimiko mielestäsi Myy tämä hyvin? Minkä ikäisiä vauvoja siellä oli?

 

[Eclipse]

Eclipse :) Oletko kokeillut lämpöhoitoa siihen? Mulla meni viikossa ohi tuollainen ihan vaan sillä

Tähän kantapäähän on kokeiltu jo viime syksynä vaikka mitä. Oon saanu kortisonipiikin, kylmähoitoa, venyttelyohjeet fyssarilta ym. Mutta ei ne auta. Aikasemmin kun tää oli niin sain paranneltua voltarenilla mutta kun raskaus ja imetysaikana sitä ei saa käyttää ja muut tulehduskipulääkkeet taas ei käy mun allergioiden takia eli hankala tapaus. Lisäksi en saanu kenkiin raskauden takia pohjallisia sillä perusteella että eka raskaus muuttaa jalkoja niin paljon ettei kannata. Pohjallisia voin sit käydä ruikuttamassa työterveydestä uudestaan kun palaan töihin. Ne on niin kalliit et en niitä ala itse maksamaan.

 

[Eclipse]

No jotain positiivistakin välillä eli tyttö nukkui just 1,5h päikkärit. Nyt ei auta muuta kun toivoa et tää kausi on ohi ja alkaa taas nukkumaan päikkäreitä. 3kk häämöttää jo viikon päässä joten on ihan mahdollista et alkaa tulla taas erilaisia muutoksia uneen ja muuhunkin toimintaan. Nauraa nykyään paljon kun ilmeilee sille ja vähitellen on alkanu tarttumaan joten kuten esineistä kiinni.

 

[Myy75]

Hei kiitti vinkistä, oonkin kytännyt millon noi Strong Mama tunnit alkaa. :) Mulla jatkui kuntosalijäsenyys taas nyt elokuussa, mutta oon etsinyt noita tunteja vaan noista meidän lähimmistä keskuksista ja niissä ei näköjään enää ole Strong Mamaa. Mites onko siellä tunnilla vauvat mukana vai minne oot vauvan laittanut siksi aikaa? Kun näyttää olevan aina arkisin aamupäivällä tuo tunti. Ite oon käynyt tähän mennessä kahvakuula- ja bootylicioustunneilla sekä pallojumpassa.

Edit: Kävinkin tuolta lukemassa, että "lapset ovat turvassa ryhmäliikuntasalin keskellä samaan aikaan kun äidit haastavat itsensä harjoituksilla, joiden avulla palautuu nopeasti kuntoon synnytyksen jälkeen." Toimiko mielestäsi Myy tämä hyvin? Minkä ikäisiä vauvoja siellä oli?

Mun salilla on kyl yksi pyöriny koko kesän kerran viikossa ja syyskuussa alkaa 2 krt vkossa. Ei siis käydä ainakaan samalla salilla Vauvat on tosiaan mukana ja ne on ikään kuin ringin keskellä patjoillaan. Kyseessähän on tommonen vähän niinku kiertoharjoittelu/ kuntopiiri -tunti eli meillä ainakin kierrettiin liikkeet 3 kertaa läpi ja sit kukin käy rauhoittelemassa, kääntämässä tms. vauvaansa, jos tarvii. Jotkut imettää välillä, jotkut antaa pullosta jne. Meillä ainakin ohjaajakin jelppi välillä ja piti vuoroin eri vauvoja tarvittaessa sylissä. Meillä meni todella hyvin tällä kertaa, mutta pari liikettä tein soveltaen vauva sylissä. Näihin liikkeisiin ei mihinkään ollu suoranaisesti suunniteltu, että vauva ois painona. Meidän 3-kuinen oli varmasti nuorimmasta päästä ja sit sanoisin et oli vähän kaiken ikäisiä melkein 1-vuotiaisiin asti, koska joku käveli. Se oli vähän sellasta härdellii ja välillä itkua, mutta ei ainakaan mua häirinny. Päinvastoin nauratti, kun jollain pisteellä yksi söi ja repi sitä paikkapaperia :)

 

[tähtipölyä]

Mä haluaisin kovasti käydä jumpissa ja salilla mutta vielä en ole päässyt. Tosin tän porukan roudaaminen 5krs monta kertaa päivässä on jo aika jumppa itsessään, niin salia en varsinaisesti kunnon kannalta tarvitse mutta tykkään ryhmäliikunnasta tosi paljon.

 

[tähtipölyä]

Voi vitsi, eclipse jos olisin siellä, voisit tuoda vauvan välillä meille hoitoon!

 

[Sirpa40]

Ipana ei hereillä ollessa vaunuissa 10 min enempää viihdy. Ja suurin ongelma liikkumisem suhteen on mun tulehtunu kantapää joka estää pitemmät lenkit. Sitä ei pääse parantelemaan ennen kuin imetys loppuu ja siihen voi taas mättää voltarenin rasvaa. Tosin toi kantapää on varmaan täs vuodessa jo kroonistunut et saa nähdä saako sitä edes kuntoon enää.

Meillä vauva ei viihdy missään 10min kauempaa! Paitsi sylissä ja tissillä. Mä hommasin eilen sen tiny love kehdon, nyt harjoitellaan siinä olemista. Tänää päivällä nukahti siihen ku laitoin värinän päälle. Heräs 10min jälkeen, sit tissiä ja sitte puolivaloilla vaunuihin pihalle. Nukku yli 2h ja herätin, vaikka nla täti kielsi...

Nyt taas nukahti tissille ja siirsin kehtoon, se on nyt olkkarissa. Nukkui 10min ja heräs ja parkui. Rauhoittelin tutilla, siinä on musat päällä ja se nyt pölisee siinä. Kohta tulee taas parku. Se on imeny kolmesti tissit tässä 1,5 tunnin sisällä. Ei varmaan saa tarpeeksi ravintoa sieltä ku korvikettakin on annettu. En tie.

 

[Sirpa40]

Meillä ei ole ketään hoitajaa tytölle eli kahdestaan on täysin pärjättävä. Kaikki isovanhemmat on toistaiseksi elossa mutta siinä kunnossa etteivät voi pientä lasta hoitaa. Sen takia mä en enää tän ikäsenä halunnu lapsia mutta luonto nyt päätti järjestää sen asian toisin. Onkin kieltämättä taas viime päivinä palannu se raskausaikainen vitutus koko tästä hommasta. Mies häipyy taas viikonlopuksi rellestämään eikä tajua pätkääkään miks mua vituttaa. Mut eihän sen elämä pysähtyny kun seinään viime syksynä ja kaikki asiat menny päin persettä. Itellähän tän takia jäi koulu lopputyötä vajaaksi kesken, työpaikka menee alta ja kaikki muutkin asiat joista loppuelämäkseen haaveilin niin niitä ei enää ole. Ja ei kyllä ole enää parisuhdettakaan ollu aikoihin. Me ollaan vaan loppuelämän kaks ihmistä jotka asuu samassa kämpässä ja hoitaa lasta. Vituttaa muutenkin tää pelkkä sohvalla istuminen tällä viikolla. Mies on iltavuorossa niin oon sitten istunu sohvalla viimeset neljä päivää yksinään. Sain mä neulottua takin tytölle ens talveks mutta käsityötkin alkaa kyllästyttämään. Koska toi ipana ei suostu nukkumaan päiväunia niin mä en pääse edes ulos puutarhahommiin. Piha alkaa olla jo ihan järkyttävän näkönen et saa hävetä silmät päästään.

Voi perse Eclipse! Sullahan menee samaa rataa ku mulla! Ainoo ero, et mä tein raskaan virhearvioinnin vuosi sitten ku aloin perhettä perustaa tän kanssa. Eli tietoisesti menty perse edellä puuhun! Vaikeintahan tässä on ollu mulle myöntää, et vituiksi meni ja oma syy ku tein hätäsiä päätöksiä. En oo ikinä katunu elämässäni mitään, mut viimeiset 7 kuukautta kyllä. Mä tiedän ihan tasan tarkkaan kuinka paljon sua vituttaa! Vittu, ois siistii istua kimpassa, tuhota vähä viiniä ja haistattaa paskat kohtalolle! Meilläkään ei oo lastenhoitajia. Ainakaan vielä. Ehkä vuoden päästä halukkaita ilmoittautuu, jos poika on kiltti.

Meillä kyl äijä ei rellestä, sillä ei oo ketään kavereita. Ois pitäny jo siitä tajuta... Et mä kyl pääsen menemää, mikä on ihan vitun suuri helpotus raskausajasta. Kohta lähden frendille tuhoon mun synnytyslahjan. Se on kuulemma siellä...jotain valkoista, ei punaista.

 

[Satru]

Meillä vauva ei viihdy missään 10min kauempaa! Paitsi sylissä ja tissillä. Mä hommasin eilen sen tiny love kehdon, nyt harjoitellaan siinä olemista. Tänää päivällä nukahti siihen ku laitoin värinän päälle. Heräs 10min jälkeen, sit tissiä ja sitte puolivaloilla vaunuihin pihalle. Nukku yli 2h ja herätin, vaikka nla täti kielsi...

Nyt taas nukahti tissille ja siirsin kehtoon, se on nyt olkkarissa. Nukkui 10min ja heräs ja parkui. Rauhoittelin tutilla, siinä on musat päällä ja se nyt pölisee siinä. Kohta tulee taas parku. Se on imeny kolmesti tissit tässä 1,5 tunnin sisällä. Ei varmaan saa tarpeeksi ravintoa sieltä ku korvikettakin on annettu. En tie.

Samaa tekee meidän poika, syö, syö, syö illat. Mutta se on mun mielestä tankkausta yötä varten. Nukkuu aina pitkät ekat unet, 3-5h ja sen jälkeen 2h putkeen ja taas syö. Meilläkin ei viihtyis muualla kuin sylissä. Köhkää kummallisesti sänkyyn laiton jälkeen, mut jos nostan syliin, nukahtaa heti.

Meillä on molempien vanhemmat samassa kaupungissa 2-3km päässä, mutta mun äitiin en luota hoitamisessa yhtään. Se on nykyään ihan outo ja epäilen että alkaa muisti mennä. Anoppi on taaperoa hoitanut, mutta kun meillä on välillä tosi suuria näkemyseroja kasvatuksesta, niin sekin on jäänyt. En oo jaksanu vääntää rautalangasta kaikkea sen kanssa, tosi usein nähdään, mut ei oo nyt pojan syntymän jälkeen taapero itselleen halunnu. Eikä kyllä hirveesti sitä ennenkään. Oisko helmikuussa ollut viimeksi kun käytiin miehen kanssa kahdestaan syömässä.

 

[Eclipse]

Voi perse Eclipse! Sullahan menee samaa rataa ku mulla! Ainoo ero, et mä tein raskaan virhearvioinnin vuosi sitten ku aloin perhettä perustaa tän kanssa. Eli tietoisesti menty perse edellä puuhun! Vaikeintahan tässä on ollu mulle myöntää, et vituiksi meni ja oma syy ku tein hätäsiä päätöksiä. En oo ikinä katunu elämässäni mitään, mut viimeiset 7 kuukautta kyllä. Mä tiedän ihan tasan tarkkaan kuinka paljon sua vituttaa! Vittu, ois siistii istua kimpassa, tuhota vähä viiniä ja haistattaa paskat kohtalolle! Meilläkään ei oo lastenhoitajia. Ainakaan vielä. Ehkä vuoden päästä halukkaita ilmoittautuu, jos poika on kiltti.

Meillä kyl äijä ei rellestä, sillä ei oo ketään kavereita. Ois pitäny jo siitä tajuta... Et mä kyl pääsen menemää, mikä on ihan vitun suuri helpotus raskausajasta. Kohta lähden frendille tuhoon mun synnytyslahjan. Se on kuulemma siellä...jotain valkoista, ei punaista.

Enitenhän täs vituttaa että mulla oli hyvä parisuhde ennen tätä. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä ja suunniteltiin matkoja, remppaa ja muita kivoja projekteja. Käytiin ulkona syömässä mut bilemestat ei kiinnostanu, Käytiin yleensä ruuan jälkeen esim irkkubaarissa muutamalla. Kerran vuodessa sit ulkomaanreissu jota oli oma hubansa suunnitella. Aina kaupunkikohteita, kumpikin inhoaa turhanpäiväistä kuumassa makaamista. Työviikon jälkeen istuttiin tuntikausia saunassa rentoutumassa ja meilläkin on autotallissa ns. äijänurkkaus mut se on yhteinen tai nyt se on vaan äijän ollu viime syksystä asti.
Viime syksystä asti mä olen sitten lähinnä istunu täs sohvalla ja tuijottanu telkkaa tai tietsikkaa. Eipä oo voinu enää mitään tehdä tai ei oo voinu tai ei myöskään kiinnosta. Mies ei oo muhun koskenu pitkällä tikullakaan raskausaikana kun ei kuulemma pysty ja nyt taas mä en enää anna koska en todellakaan ota sitä riskiä et pamahtaisin paksuks taas. Eikä toi ukko usein rellestä. Sillä on noi vakiomenonsa joka vuos eri äijäporukoiden kanssa, Nyt menee työporukan kanssa joka vuotiselle reissullensa,
Mut toisaaltaan onhan tyttö sulonen ja helppo vauva, Mut sitä vaan kaipais sitä aikuistakin seuraa niin kuin ennen. Mä kyllä raskausaikana pelkäsinkin et tää olotila menee tälläseks mut katotaa mitä täst tulee. Koko ajan ipana kasvaa ja äkkiä se päivä tulee et menee tarhaan ja mä töihin. Tosin mulla tuskin on kauaa sitä työpaikkaa mut se on sit oma tarinansa.
Mulla ei pahemmin oo kavereita ja niilläkin on kaikilla suht pieniä muksuja joten kukaan ei käy missään. Ja koska mun ei pitäny lapsia tehdä niin enpä oo kavereihin pahemmin ollu yhteydessä viime vuosina koska mua ei kiinnostanu niiden lapsijutut. Jostain syystä kun nainen saa lapsia niin niistä katoaa kyky puhua mistään muusta

 

[tähtipölyä]

Enitenhän täs vituttaa että mulla oli hyvä parisuhde ennen tätä. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä ja suunniteltiin matkoja, remppaa ja muita kivoja projekteja. Käytiin ulkona syömässä mut bilemestat ei kiinnostanu, Käytiin yleensä ruuan jälkeen esim irkkubaarissa muutamalla. Kerran vuodessa sit ulkomaanreissu jota oli oma hubansa suunnitella. Aina kaupunkikohteita, kumpikin inhoaa turhanpäiväistä kuumassa makaamista. Työviikon jälkeen istuttiin tuntikausia saunassa rentoutumassa ja meilläkin on autotallissa ns. äijänurkkaus mut se on yhteinen tai nyt se on vaan äijän ollu viime syksystä asti.
Viime syksystä asti mä olen sitten lähinnä istunu täs sohvalla ja tuijottanu telkkaa tai tietsikkaa. Eipä oo voinu enää mitään tehdä tai ei oo voinu tai ei myöskään kiinnosta. Mies ei oo muhun koskenu pitkällä tikullakaan raskausaikana kun ei kuulemma pysty ja nyt taas mä en enää anna koska en todellakaan ota sitä riskiä et pamahtaisin paksuks taas. Eikä toi ukko usein rellestä. Sillä on noi vakiomenonsa joka vuos eri äijäporukoiden kanssa, Nyt menee työporukan kanssa joka vuotiselle reissullensa,
Mut toisaaltaan onhan tyttö sulonen ja helppo vauva, Mut sitä vaan kaipais sitä aikuistakin seuraa niin kuin ennen. Mä kyllä raskausaikana pelkäsinkin et tää olotila menee tälläseks mut katotaa mitä täst tulee. Koko ajan ipana kasvaa ja äkkiä se päivä tulee et menee tarhaan ja mä töihin. Tosin mulla tuskin on kauaa sitä työpaikkaa mut se on sit oma tarinansa.
Mulla ei pahemmin oo kavereita ja niilläkin on kaikilla suht pieniä muksuja joten kukaan ei käy missään. Ja koska mun ei pitäny lapsia tehdä niin enpä oo kavereihin pahemmin ollu yhteydessä viime vuosina koska mua ei kiinnostanu niiden lapsijutut. Jostain syystä kun nainen saa lapsia niin niistä katoaa kyky puhua mistään muusta

Sulla on kuitenkin se hyvä tilanne, että luultavasti olette vain kumpikin hämillänne tästä uudesta tilanteesta, vauva kun on ikäänkuin tunkeutunut teidän arkeen ja sekoittanut sen. Kuten itsekin totesit tyttö kasvaa kokoajan ja jos vain jaksatte sinnitellä hetken, voitte hyvinkin löytää toisenne taas kunhan elämä tasaantuu ja vauva ei vie niin paljoa sun huomiota, ole armollinen itsellesi ja teille.:)

 

[Titti]

Mun salilla on kyl yksi pyöriny koko kesän kerran viikossa ja syyskuussa alkaa 2 krt vkossa. Ei siis käydä ainakaan samalla salilla Vauvat on tosiaan mukana ja ne on ikään kuin ringin keskellä patjoillaan. Kyseessähän on tommonen vähän niinku kiertoharjoittelu/ kuntopiiri -tunti eli meillä ainakin kierrettiin liikkeet 3 kertaa läpi ja sit kukin käy rauhoittelemassa, kääntämässä tms. vauvaansa, jos tarvii. Jotkut imettää välillä, jotkut antaa pullosta jne. Meillä ainakin ohjaajakin jelppi välillä ja piti vuoroin eri vauvoja tarvittaessa sylissä. Meillä meni todella hyvin tällä kertaa, mutta pari liikettä tein soveltaen vauva sylissä. Näihin liikkeisiin ei mihinkään ollu suoranaisesti suunniteltu, että vauva ois painona. Meidän 3-kuinen oli varmasti nuorimmasta päästä ja sit sanoisin et oli vähän kaiken ikäisiä melkein 1-vuotiaisiin asti, koska joku käveli. Se oli vähän sellasta härdellii ja välillä itkua, mutta ei ainakaan mua häirinny. Päinvastoin nauratti, kun jollain pisteellä yksi söi ja repi sitä paikkapaperia :)

No hyvä, kun mietin et onko toi meiän 6 kk jo liian "vanha" sinne. Mut ei siis oo. :) Pitääpä kattoo tulisko syysaikataulujen myötä tänne meidän lähisaleillekin tota jumppaa. Keväällä oli kyllä ohjelmassa, mutta kun oli vielä kortti tauolla sillon.

 

[Lettuhei]

Mä voin niin kuvitella miltä teistä tuntuu Eclipse ja Sirpa. Tää raskaus ja tuleva vauvan hoivaus ei todellakaan oo mun juttu vaikka tietoisesti ja ihan omasta tahdosta tähän lähdinkin. Vauva-aika lähinnä hirvittää mua ja ootan niin aikaa että lapsi on jo vähän vähemmän riippuvainen musta ja sen kanssa voi kommunikoida ja tehdä juttuja. Jos mun mieskin vielä perseilis tai lipeis hommista tai ei vaan tukis mua niin en tiedä mitä tekisin. Repisin pelihousuni nyt ainakin. Mä ryhdyin tähän ainoastaan siks että tän piti olla yhteinen projekti ja sitä se saa myös luvan olla. Onneks toistaiseksi mies on ollut tosi ihana ja sen suhteen oon luottavaisempi kuin oman jaksamisen.

Mulla on kans se, että kaipaan seuraa ja vertaistukea mut sitä on tosi vaikee löytää oikeenlaista. Mun lisääntyneet kaverit on muuttuneet just sellasiks superäideiksi, joita en oikein kestä. Ja lapsettomia ei oo juurikaan jäljellä enää. Meidän perhevalmennuksen ryhmäkeskustelut ja paikalliset faceryhmät on ihan täyttä horroria. En tiedä pitäiskö mennä sit johonkin sellaseen perhekahvilaan tai mammaryhmään, tuskin koska mitkä mahdollisuudet että sieltä löytäis ketään ees etäisesti samanmielistä? Mä vihaan koko mamma-sanaa ja tekee mieli motata kaikkia jotka puhuu mun "mammalomasta".

Muakin huolestuttaa miten tää poissaolo vaikuttaa mun uraan. Oon aika tuulisella alalla tuulisessa yrityksessä eikä mun mahdollisuudet saada yhtä hyvää duunia jostain toisesta firmasta oo kovin hyvät. Nykyisessäkin joutuu myymään itsensä jatkuvasti uudestaan kun johto ja esimiehet ja organisaatio muuttuu koko ajan. Niin kauan kun oon ollut paikalla niin ne muistaa miten pätevä oon mut nyt on aika iso riski että ne kattoo ja vertaa mun hintalappua mun itäeurooppalaisen sijaisen hintalappuun ja se on sen lorun loppu.

 

[Myy75]

No hyvä, kun mietin et onko toi meiän 6 kk jo liian "vanha" sinne. Mut ei siis oo. :) Pitääpä kattoo tulisko syysaikataulujen myötä tänne meidän lähisaleillekin tota jumppaa. Keväällä oli kyllä ohjelmassa, mutta kun oli vielä kortti tauolla sillon.

Ei ole kyllä liian vanha, sinne vaan, jos jumppa löytyy! :) mitä enemmän ne pikkutyypit liikkuu, niin sitä enemmän tietty itellä on vahdittavaa, mutta mun mielestä se on itse asiassa aika hilpeä ja hellyttävä "yhteisö" :)

 

[Myy75]

Mä voin niin kuvitella miltä teistä tuntuu Eclipse ja Sirpa. Tää raskaus ja tuleva vauvan hoivaus ei todellakaan oo mun juttu vaikka tietoisesti ja ihan omasta tahdosta tähän lähdinkin. Vauva-aika lähinnä hirvittää mua ja ootan niin aikaa että lapsi on jo vähän vähemmän riippuvainen musta ja sen kanssa voi kommunikoida ja tehdä juttuja. Jos mun mieskin vielä perseilis tai lipeis hommista tai ei vaan tukis mua niin en tiedä mitä tekisin. Repisin pelihousuni nyt ainakin. Mä ryhdyin tähän ainoastaan siks että tän piti olla yhteinen projekti ja sitä se saa myös luvan olla. Onneks toistaiseksi mies on ollut tosi ihana ja sen suhteen oon luottavaisempi kuin oman jaksamisen.

Mulla on kans se, että kaipaan seuraa ja vertaistukea mut sitä on tosi vaikee löytää oikeenlaista. Mun lisääntyneet kaverit on muuttuneet just sellasiks superäideiksi, joita en oikein kestä. Ja lapsettomia ei oo juurikaan jäljellä enää. Meidän perhevalmennuksen ryhmäkeskustelut ja paikalliset faceryhmät on ihan täyttä horroria. En tiedä pitäiskö mennä sit johonkin sellaseen perhekahvilaan tai mammaryhmään, tuskin koska mitkä mahdollisuudet että sieltä löytäis ketään ees etäisesti samanmielistä? Mä vihaan koko mamma-sanaa ja tekee mieli motata kaikkia jotka puhuu mun "mammalomasta".

Muakin huolestuttaa miten tää poissaolo vaikuttaa mun uraan. Oon aika tuulisella alalla tuulisessa yrityksessä eikä mun mahdollisuudet saada yhtä hyvää duunia jostain toisesta firmasta oo kovin hyvät. Nykyisessäkin joutuu myymään itsensä jatkuvasti uudestaan kun johto ja esimiehet ja organisaatio muuttuu koko ajan. Niin kauan kun oon ollut paikalla niin ne muistaa miten pätevä oon mut nyt on aika iso riski että ne kattoo ja vertaa mun hintalappua mun itäeurooppalaisen sijaisen hintalappuun ja se on sen lorun loppu.

Joo, välillä osin samoja tunteita täälläkin, kun oikein uuvuttaa. Ihanan isän ajattelin löytäneeni ja varmasti onkin, mutta välillä tuntuu, että sillä ei hermo meinaa kestää ja sit vituttaa, ku se puretaan muhun. Siis totta kai itelläkin on välillä pinna kireellä, kun pieni itkee ja isompi uhmaa ja temppuilee, mut välillä miettii, et eikö se jätkä oikeesti miettinyt, mihin lähti. No, omat ongelmamme meillä kaikilla, hänelläkin. Välillä vaan vituttaa, kun kaveri käyttäytyy ku kolmas lapsi, jos on vähän huono fiilis. Tänään olin laittamassa taaperoa nukkumaan ja hän tyynnytteli hermostuneena itkevää vauvaa, niin mä sanoin vaan, että ei kannata ehkä nyt nukuttaa sitä syliin ennen ku vaippa ja yövaatteet on vaihdettu, että sit kuitenkin herää (ihan ku hän ei niinku tietäis, että yöksi vaihdetaan kuiva vaippa...). Niin mä kuulemma sit haistoin riitaa ja valitin taas... Just. Välillä kans tuntuu, että tuleeko tästä vielä parisuhde vai onko vaan väsyneet äiti ja isä. Paskoilla hetkillä yritän keskittyä siihen, että mulla on ihanat ja terveet lapset.

Muuten, mä olin tosi yllättänyt, kun aikanaan perhevalmennusta seuranneissa vauvaperheaamuissa olikin myös tosi hyvää porukkaa. Mä vannoin aiemmin kaikille, etten ikinä - ikinä - liity mihinkään "mamma" (vihaan myös sitä sanaa) Facebook -ryhmään, mutta me sit itse asiassa pidettiin sitä kautta yhteyttä ja vieläkin tavataan. Ehkä yks hyvä merkki oli se, että yks mimmeistä sano ekana, että ei sit please laiteta sen ryhmän nimeen sanaa "mamma" :) :) Et ei sitä koskaan tiedä. Mutta siis suuret vertaistsempit kaikille, joita vituttaa :)

 

[maria75]

Meilläkin on ollut ristiriitamme, kun tämä lapsi meille molemmille ensimmäinen ja molemmat vanhemmat on noviiseja tässä hommassa. Välillä myös väsymys aiheuttaa stressiä. Mä en siltikään kadu mitään, koska olen itse lasta toivonut ja halunnut. Vauvan hoito on todella sitovaa, mikä on todella erilaista vastuuta verrattuna lapsettoman ihmisen elämään. Pitää vaan yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja rakastaa miestä ja vauvaa.Tsemppiä kaikille parisuhteeseen ja elämään vauvan kanssa ! Kannattaa yrittää vauvan kanssa silti yrittää tehdä asioita, joista itse nauttii. Jos mahdollista niin antaa isänkin hoitaa lasta, vaikka isä ei välttämättä aina tajua heti vaihtaa vaippaa.

 

[Myy75]

Meilläkin on ollut ristiriitamme, kun tämä lapsi meille molemmille ensimmäinen ja molemmat vanhemmat on noviiseja tässä hommassa. Välillä myös väsymys aiheuttaa stressiä. Mä en siltikään kadu mitään, koska olen itse lasta toivonut ja halunnut. Vauvahoito on todella sitovaa, mikä on todella erilaista vastuuta verrattuna lapsettoman ihmisen elämään. Pitää vaan yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja rakastaa miestä ja vauvaa.Tsemppiä kaikille parisuhteeseen ja elämään vauvan kanssa ! Kannattaa yrittää vauvan kanssa silti yrittää tehdä asioita, joista itse nauttii. Jos mahdollista niin antaa isänkin hoitaa lasta, vaikka isä ei välttämättä aina tajua heti vaihtaa vaippaa.

Olen ihan samaa mieltä. Enkä ehdottomasti itse kadu mitään - lapset on mun aurinkoja ja tehdään paljon kivoja juttuja <3 Meillä isä kyllä osallistuu lastenhoitoon ja vaihtaa vaippaakin - ja kuten sanoin, on hyvä isä - tuntuu vain kurjalta, kun tekee itse kaikkensa ja silti joskus tulee turhaa kuraa niskaan... :)

 

[Catlin]

Enitenhän täs vituttaa että mulla oli hyvä parisuhde ennen tätä. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä ja suunniteltiin matkoja, remppaa ja muita kivoja projekteja. Käytiin ulkona syömässä mut bilemestat ei kiinnostanu, Käytiin yleensä ruuan jälkeen esim irkkubaarissa muutamalla. Kerran vuodessa sit ulkomaanreissu jota oli oma hubansa suunnitella. Aina kaupunkikohteita, kumpikin inhoaa turhanpäiväistä kuumassa makaamista. Työviikon jälkeen istuttiin tuntikausia saunassa rentoutumassa ja meilläkin on autotallissa ns. äijänurkkaus mut se on yhteinen tai nyt se on vaan äijän ollu viime syksystä asti.
Viime syksystä asti mä olen sitten lähinnä istunu täs sohvalla ja tuijottanu telkkaa tai tietsikkaa. Eipä oo voinu enää mitään tehdä tai ei oo voinu tai ei myöskään kiinnosta. Mies ei oo muhun koskenu pitkällä tikullakaan raskausaikana kun ei kuulemma pysty ja nyt taas mä en enää anna koska en todellakaan ota sitä riskiä et pamahtaisin paksuks taas. Eikä toi ukko usein rellestä. Sillä on noi vakiomenonsa joka vuos eri äijäporukoiden kanssa, Nyt menee työporukan kanssa joka vuotiselle reissullensa,
Mut toisaaltaan onhan tyttö sulonen ja helppo vauva, Mut sitä vaan kaipais sitä aikuistakin seuraa niin kuin ennen. Mä kyllä raskausaikana pelkäsinkin et tää olotila menee tälläseks mut katotaa mitä täst tulee. Koko ajan ipana kasvaa ja äkkiä se päivä tulee et menee tarhaan ja mä töihin. Tosin mulla tuskin on kauaa sitä työpaikkaa mut se on sit oma tarinansa.
Mulla ei pahemmin oo kavereita ja niilläkin on kaikilla suht pieniä muksuja joten kukaan ei käy missään. Ja koska mun ei pitäny lapsia tehdä niin enpä oo kavereihin pahemmin ollu yhteydessä viime vuosina koska mua ei kiinnostanu niiden lapsijutut. Jostain syystä kun nainen saa lapsia niin niistä katoaa kyky puhua mistään muusta

Ekan lapsen saaminen kyllä saattaa olla järkytys. Et enkö mä ehdi enää mitään, pääse enää koskaan yksin ilman lasta mihinkään, suihkussa ja saunassa vauhdilla ennen kuin vauva taas haluaa syödä. Ollaanko me enää muuta kuin vanhempia ym. Ja kun sitä aikuiselämää on tässä iässä jo takana aikas pitkälti. Voi olla vaikeata sopeutua siihen vauvaelämään. Kyllähän elämä muuttuu.
Ärsyttävä vanha klisee kyl vähän pitää paikkansa. Tulee jotain muuta tilalle. Ulkona syömässä voi käydä vauvan /lapsen kanssa ja kaupunkilomat onnistuu etenkin yhden lapsen kanssa todennäköisesti hyvin. Onhan se vähän erilaista kuitenkin ei voi sitä kieltää.
Me ollaan yritetty järkätä edes kerran vuodessa kahdenkeskinen matka miehen kanssa. Se on ollut kyllä ihanaa. Kohteena jotkut kaupungit, joissa on aina halunnu käydä.
Mut siis tarkoitus tsempata, et kaikenlaista voi tehdä nyt myös kolmestaan, joita ennen teitte kahdestaan ja pikkuhiljaa se perhe siitä hitsautuu yhteen ja muovaituu teidän suhdelin paikoilleen. Voimia!

 

[Marituuli]

Käytin tänään poikaa terveyskeskuksessa lääkärissä kun se rinnassa oleva ihottuma ei vain ole parantunut. Neuvolalääkärihän diagnosoi sen sieni-infektioksi ja käski käyttämään siihen Daktarin-voidetta. No melkein kaksi viikkoa sitä laitoin eikä auttanut. Pikemminkin paheni. Tkssa lääkäri sitten sanoi jo heti että aika epätodennäköistä että on sieni. Niin laajalla alueella ja sellaisella alueella että ei ole kosketuksissa kuin paitaan. Ja että tämänikäisten ihottumat on lähes aina atopiaa ja aina lähdetään ensin siitä oletuksesta. Antoi sitten hydrokortisonia ja hyvää perusrasvaa. Hydrokortisonia nyt aamuin illoin viikon ajan ja lisäksi kunnon rasvaukset perusrasvalla. 31.8 meillä on neuvola niin voin siellä sitten näyttää onko auttanut.

Jäin miettimään vielä sitä että kun lääkäri sanoi ettei ole allergista, ei muka voi olla. Mutta joka paikassa lukee silti että nimenomaan jostain allergiasta voi puhjeta. (Tai sitten on vain sukuvika.) Että voisiko poika sitten olla kuitenkin tulla allergiseksi maidolle? Kun meidän korvike on maitopohjaista. Mutta kokeilen nyt ensin tuon rasvauksen ja sitten vaihdan korvikkeeseen joka ei ole maitopohjainen, jos se ei auta. Muuten en tiedä kumpi auttoi jos teen sen yhtä aikaa. Ehkä voisi sitten jo vaatia allergiatestitkin?

Poika on nyt ollut muutenkin levottomampi. Piereskelee, pulppailee ja röyhtäilee. Kakka on kuin aikuisen kakkaa jonka voi pudottas jo vaipasta pökäleenä pönttöön eli liian kovaa? Lisäksi soseet ei nyt sitten enää uppoakaan. Ennen oli halukkaasti aina suu auki kun tiesi lusikan tulevan. Nyt sulkee suunsa viiruksi tiukasti kiinni.. Mahavaivoja? Soseet? Maito? Vai d-vitamiini koska vaihdoin vitaminoituun Rela-dropsiin? Aiemminkin saanut tuota mutta ilman dtä ja dn toisena valmisteena. Nyt d on tuossa seassa. Vai se että lopetin Ditlafylin joku aika sitten? Nyt ostin sitä taas.

On tämä yhtä arvailua ja testaamista näiden vauvojen ongelmien kanssa kun nämä ei itse osaa sanoa mikä vaivaa!

Tässä vielä kuva toissapäivänä pojan ihottumasta.