Synnyttäneet --40+++

[Tähti ★]

Kyllä mulla aika hyvä käsitys on mitä Alzheimeriä sairastava ihminen on, koska tälläkin hetkellä työpaikalla niitä on 11.

Mä kadotin jotenkin sun pointin tuosta viestistä, mutta ei se varmaan haittaa.

On hienoa, että käytte isovanhempia katsomassa sairaudesta huolimatta. On kuitenkin todennäköistä, että anoppisi ei kohta enää poikaanne muista, tai luulee että hän on hänen oma poika pienenä, mutta pojalle tärkeitä kokemuksia. Mun äiti on myös sairas (eri sairaus) ja nämä pienet lapset pelkäävät häntä, koska katsoo tuijottavasti ja puhuu oudosti (kuuluu sairauteen). Ja lastenhoitoapuun en luottaisi muistisairaan kanssa. Toki sylittelyä ym mutta muistisairaalle en jättäisi lasta hoitoon.

Ilmeisesti anoppisi pärjää kuitenkin kotona ilman apuja? Jossain vaiheessa sekin tulee eteen ja silloin on sun miehestä apua (omaisen roolissa) kun pitää taistella byrokratiaa vastaan että anoppisi saa apuja mitä tarvitsee, joka paikassa kun ei valitettavasti sitä saa automaattisesti, ellei ole rahaa.

Satru :) Kiitos ihanasta viestistä Näin se juuri on ja lähiomainen on loppuhetkillä suuressa merkityksessä.

Itsekin kadotin koko asian pointin, koska ei vaan käsitä kaikkea/koko asiaa. Sairaus on kuitenkin hitaasti etenevä (sanooko jotain?). Diagnoosi on tehty jo 10vuotta sitten, mutta hän ei sitä usko ja on käynyt varmaan kaikki mahdolliset lääkärit läpi. Hän on uskotellut kaikille, ettei hänellä ole sitä sairautta, enkä aina tiedä missä mennään....

Surettaahan se, enkä oikein pysty ohjeistamaan häntä, koska ei pysy kärryillä asioista, kun kyläillään.

Itsekin olin siinä uskossa, ettei ole siitä taudista kyse, mutta diagnoosi vaan on totta ja sen kyllä havaitsee. En kehtaa puhua hänelle asiasta, koska en osaa

.

 

[Satru]

Mä opiskelujen ohella kävin joka keskiviikko yhden papan luona, jolla oli todettu muistisairaus. Tää pappa kävi melkein joka päivä vaikka missä eläkeläisten jutuissa ja luki paljon kirjoja, hän oli myös sitä mieltä että hänellä ei ole muistissa vikaa. Ja välillä pystyi sen salaamaankin hyvin. Kesä tuli ja kesä meni. Olin kesälomalla eikä nähty, syksyllä aloitin tapailut taas ja kun menin hänen luokseen hän oli ihan paniikissa kun ei tiennyt mitä pitää tehdä. Kalenterissa luki mitä milloinkin tapahtuu, mutta hän ei ymmärtänyt mitä siinä luki ja silloin kun ymmärsi, niin unohti sen heti. Eli tauti saattaa yhtäkkiä edetä rajustikin, ja useimmilla mukaan astuu kova ahdistus, agressiivisuus, masennus, suru ja oikeastaan koko tunne skaala.

Se on hyvä, ettet ole taudista puhunut. Useimmat sen kieltää ja jos alkaa jankkaamaan, niin ahdistus astuu kuvioihin. Töissä asukkaat puhuu ihan puuta heinää, mutta koskaan en kiellä heidän ajatuksiaan tai tunteitaan. Tänäänkin yksi asukas oli muka kadottanut potilaiden hoitotiedot. Se ahdistus on aito, vaikka tiedän että puhuu "höpöjä". Omaisille on apua ja tukea saatavilla, kannattaa kysellä oman kaupungin vnahuspalveluyksiköstä, jos tunnette että haluatte apua tai jutella.

 

[Yölento]

Meillä kävi niin että mummun muistisairaus ehti olla vuosia huomaamatta, kun mummu peitti sen niin taitavasti. Vielä viimeisen puoli vuotta kotona oli joka vierailulla ensimmäisen puoli tuntia aivan kuin ennenkin, vasta väsyneenä alkoi puhua puutaheinää. Kun laitoskierre alkoi, taudin eteneminen lähti vauhtiin. Kotia siivotessamme löysimme yli kymmenen vuoden takaa kaikkia muistilappuja, joilla oli selvinnyt pitkään kotona ilman mitään apuja.

Tähti, anoppi tekee viisaasti kun ei hoida lasta enää.

 

[Tähti ★]

Tähti, anoppi tekee viisaasti kun ei hoida lasta enää.

Yölento :) Tätä olen ajatellut, mutta kun hoitaa kuitenkin serkkuja...ovat jonkun vuoden vanhempia....

Ajattelin vaan, ettei halua auttaa... ehkä ei osaa?

 

[Tähti ★]

Eli tauti saattaa yhtäkkiä edetä rajustikin, ja useimmilla mukaan astuu kova ahdistus, agressiivisuus, masennus, suru ja oikeastaan koko tunne skaala.

Se on hyvä, ettet ole taudista puhunut. Useimmat sen kieltää ja jos alkaa jankkaamaan, niin ahdistus astuu kuvioihin. Töissä asukkaat puhuu ihan puuta heinää, mutta koskaan en kiellä heidän ajatuksiaan tai tunteitaan. Tänäänkin yksi asukas oli muka kadottanut potilaiden hoitotiedot. Se ahdistus on aito, vaikka tiedän että puhuu "höpöjä". Omaisille on apua ja tukea saatavilla, kannattaa kysellä oman kaupungin vnahuspalveluyksiköstä, jos tunnette että haluatte apua tai jutella.

Satru :) Kaikki nuo tunnetilat hänellä on, etenkin masennus. En ole uskaltanut ottaa kantaa, kun pelkään että sanon jotain "väärin", eikä sitä voi korjata. En halua, että ahdistuu siitä.

Omaiset ovat kai saaneet jotain opastusta, mutta olen vähän ulkona, koska en ole sukulainen. Lapsi on kuitenkin sukua...

 

[Yölento]

Yölento :) Tätä olen ajatellut, mutta kun hoitaa kuitenkin serkkuja...ovat jonkun vuoden vanhempia....

Ajattelin vaan, ettei halua auttaa... ehkä ei osaa?

Vaikea sanoa kun en tunne tapausta.

Meillä oman mummuni lisäksi tyttärien isomummulla oli muistisairaus ja hän olisi riemumielin hoitanut lapsia, mutta ei toki annettu.

Minusta vanhoja isovanhempia ei muutenkaan tulisi käyttää lastenhoitajina kuin korkeintaan lyhyen aikaa. Oma äitini ei ole vielä edes 70-vuotias mutta en pyydä hoitoapua kuin korkeintaan sen verran, että käyn lääkärissä tms. Äitini on ihan hyvässä kunnossa, mutta minusta hänellä on oikeus nauttia isovanhemmuuden iloista ilman mitään velvollisuuksia.

 

[Tähti ★]

Minusta vanhoja isovanhempia ei muutenkaan tulisi käyttää lastenhoitajina kuin korkeintaan lyhyen aikaa. Oma äitini ei ole vielä edes 70-vuotias mutta en pyydä hoitoapua kuin korkeintaan sen verran, että käyn lääkärissä tms. Äitini on ihan hyvässä kunnossa, mutta minusta hänellä on oikeus nauttia isovanhemmuuden iloista ilman mitään velvollisuuksia.

Yölento :) Tällä tarkoitan vain hetkeä, kun ollaan kyläilemässä, että voisi istua rauhassa ruokapöydässä tai katsoa tv:tä....Samoissa tiloissa siis, eikä mitään sen suurempaa lapsenhoitoapua.

Anopilla sairaus on edennyt siihen, että hän ei kykene nostaa lasta, sillä käsien vapina on voimakasta. Se lienee kuuluvan tähän tautiin.. Isompia lapsia ei tarvitse enää nostella, kun eivät kiipeile enää missään.

Vapinan hän sanoo johtuvan muusta, ei sairaudesta.
.

 

[Yölento]

Tähti, pojan toinen mummu on yhä työelämässä, mutta ei silti niin nopea, että pysyisi kaikissa käänteissä vauhdissa, niin kuin en kyllä minäkään. Siksi olenkin opettanut että kuuntelee puhetta. Paljon myös tekee itse, kiipeää, ettei tarvitse nostella. Helpottaa omaakin olemista, kun ei tarvitse juosta perässä.

 

[Tähti ★]

Tähti, pojan toinen mummu on yhä työelämässä, mutta ei silti niin nopea, että pysyisi kaikissa käänteissä vauhdissa, niin kuin en kyllä minäkään. Siksi olenkin opettanut että kuuntelee puhetta. Paljon myös tekee itse, kiipeää, ettei tarvitse nostella. Helpottaa omaakin olemista, kun ei tarvitse juosta perässä.

Yölento :) Meillä toinen mummu (Äitini) on vielä töissä, on 70- vuotias, vaikka onkin virallisesti eläkkeellä. Asuu niin kaukana, ettei usein voida nähdä.

Poika on tottelevainen, mutta kaapit kiinnostaa joka paikassa, joten niitä haluaa tutkia. On ihan pakko nostaa alas.

 

[Yölento]

Tähti, meillä kotona poika saa tutkia kaappeja, mutta ei sotkea. Kyläillessä olen opettanut, että toisten kaapeille ei mennä. Ei ole ollut ongelma. Samoin opetin vanhemmillekin lapsille. En itsekään tykkää jos vieraat käyvät meillä kotona kaappeja tutkimassa.

 

[Yölento]

Älköön kukaan nyt vetäkö hernettä nenään jos teette eri tavalla mm kaappien kanssa. Hyvään lopputulokseen pääsee monella menetelmällä. Toiset hankkivat kaapinsulkijoita ja lukitsevat laatikot ja rajaavat aidoin, ettei lapsi pääse kaapeille ja se on aivan yhtä hyvä menetelmä kuin mikä tahansa muukin. Minä vain olen niin mukavuudenhaluinen että siksi poika toimii puheohjauksella. En edes itse saa niitä turvalukitussysteemeitä auki huonoilla sormillani....

 

[Satru]

Mun anoppi on nyt 68 vuotias ja ottaa ainakin kerran viikossa tuon pian 4v tytön heille päiväksi. Se on ollut tapana jo pari vuotta. Hän on muuten terve, mutta sairasti syövän viime vuonna (silloin ei ollut tyttö "hoidossa"). Omalle äidille en enää antais hoitoon kun ahdistuu, jos mennään sinne ja lapset juoksentelee minne sattuu, harvemmin oon käynyt äidilläni molempien kanssa. Yleensä otan vuorotellen toisen mukaan, ovat silleen rauhallisempia.

Eikös sulla ole ollut Tähti anopin kanssa jotain kränää aikaisemmin? Voit varmasti suurimman osan hänen käytöksestään kuitata muistisairaudella, varsinkin jos tuo tauti on ollut jo 10 vuotta, niin nyt varmasti alkaa näkymään enenmmän ja enemmän sairauteen liittyviä asioita, varsinkin jos kyläilette yli viikonlopun, muistisairaat ei jaksa niin pitkään pitää yllä skrappiutta, kuten Yölentokin tuosaa kertoi.

Ja vapina voi kyllä johtua ihan lihasheikkoudestakin, kun ei ole enää aktiivisesti käyttänyt käsiään ja jalkojaan ja voi myös viitata Parkinsonin tautiin, jos on voimakasta vapinaa. Siinä tapauksessa olisi lääkärissä käynnin paikka, että saa lääkityksen siihen, että voi elää vielä suht "normaalia" elämää ilman vapinoita. Muistisairaudet on kyllä kauheita tauteja ja yleensä peittää sen vanhan ja tutun ihmisen alleen, eikä enää tunnista samaksi ihmiseksi, silti he tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, läheisyyttä ja rakkautta, ihan niinkuin kuka tahansa. Tsemppiä teille asian kanssa painiskeleville, ei oo helppoa omaisena katsoa vierestä, mutta varmasti löytyy vertaistukea..ja kyllähän sä Tähti sukuun kuulut kun olet naimisissa pojan kanssa!

 

[Tähti ★]

Mun anoppi on nyt 68 vuotias ja ottaa ainakin kerran viikossa tuon pian 4v tytön heille päiväksi. Se on ollut tapana jo pari vuotta. Hän on muuten terve, mutta sairasti syövän viime vuonna (silloin ei ollut tyttö "hoidossa"). Omalle äidille en enää antais hoitoon kun ahdistuu, jos mennään sinne ja lapset juoksentelee minne sattuu, harvemmin oon käynyt äidilläni molempien kanssa. Yleensä otan vuorotellen toisen mukaan, ovat silleen rauhallisempia.

Eikös sulla ole ollut Tähti anopin kanssa jotain kränää aikaisemmin? Voit varmasti suurimman osan hänen käytöksestään kuitata muistisairaudella, varsinkin jos tuo tauti on ollut jo 10 vuotta, niin nyt varmasti alkaa näkymään enenmmän ja enemmän sairauteen liittyviä asioita, varsinkin jos kyläilette yli viikonlopun, muistisairaat ei jaksa niin pitkään pitää yllä skrappiutta, kuten Yölentokin tuosaa kertoi.

Ja vapina voi kyllä johtua ihan lihasheikkoudestakin, kun ei ole enää aktiivisesti käyttänyt käsiään ja jalkojaan ja voi myös viitata Parkinsonin tautiin, jos on voimakasta vapinaa. Siinä tapauksessa olisi lääkärissä käynnin paikka, että saa lääkityksen siihen, että voi elää vielä suht "normaalia" elämää ilman vapinoita. Muistisairaudet on kyllä kauheita tauteja ja yleensä peittää sen vanhan ja tutun ihmisen alleen, eikä enää tunnista samaksi ihmiseksi, silti he tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, läheisyyttä ja rakkautta, ihan niinkuin kuka tahansa. Tsemppiä teille asian kanssa painiskeleville, ei oo helppoa omaisena katsoa vierestä, mutta varmasti löytyy vertaistukea..ja kyllähän sä Tähti sukuun kuulut kun olet naimisissa pojan kanssa!

Satru :) Parkinsonin tauti se onkin, mutta on kieltänyt kummatkin ja vuorotellen. Edes oma poika ei tiedä, mikä tauti on tarkalleen.... Parkinsonissa kädet vapisee ja se on ollut nyt vaivana jonkun vuoden. Mutta parkinsonissa ei kai muisti heikkene? Toinen lääkäri diagnosoi Alzhaimeria ja toinen parkinsonia.

Sekavaa....mutta sairas on! Nyt sai kuitenkin lääkityksen Alzhaimeriin ja kävelykin tuli paremmaksi ja on virkeämpi.

Ja joo, "kränä" on tullut sairauden myötä, koska hän käyttäytyy oudosti ja joskus luulen sen olevan tarkoituksellista... välillä mua ärsyttää suunnattomasti, mutta pidän mölyt mahassa.

En voisikaan jättää lasta hänelle, koska hän ei kykene seuraamaan lasta ja jättelee esim. kuumat soppakattilat hellan reunalle tai pöydän reunalle. Hänellä ei ole mitään käsitystä, että poika polttaisi itsensä, ennen kuin hän hidasliikkeisesti ehtii selkäänsä kääntään.

 

[Satru]

Lewyn kappale-taudissa (muistisairaus) on samoja piirteitä kun Parkinsonin tautia sairastavilla. On hitautta, jäykkyyttä ja kävelyhäiriöitä ja muistioongelmat yleensä tulee vasta taudin edetessä. Eli usein jos on Parkinsonin tauti, niin samalla voi olla tuo muistisairaus, mutta sitä ei heti havaita kun oireet on samanlaiset kuin Parkinsonissa kunnes alkaa muisti menemään.

 

[Tähti ★]

Satru :) Voiko noista taudeista olla sekoitus?

En yritä ryhtyä miettimään itse sairautta, vaan sitä, että kaikilla olisi hyvä olla, kun kyläillään.

Miehelle hänen oman Äidin sairastuminen oli kova paikka silloin joku vuosi sitten. Hän nyyhkytti sitä ja meni suksetkin ristiin siitä, ettei oma Äiti ole enää sama ihminen, kuin se, jonka on aina tuntenut.

Yritän säästellä itseäni ja myös lasta kaikelta, sillä elämässä on paljon muuta kestettävää ilmankin.

 

[Satru]

Ilmeisesti anoppisi on kuitenkin kuvattu ja kuvista löytynyt Alzheimeriin viittaavia löydöksiä, muistaakseni Lewyn kappale-taudissa niitä ei näe kuvista ja siksi koko muistisairaus saattaa jäädä huomaamatta kun lähimuisti ei menekkään ensin, eli vaikka anopillasi on Parkinson, niin tuskin Alzheimerin lisäksi Lewyn kappale-tautia. Mutta enhän mä mikään lääkäri ole, joten en tiedä varmaksi. Oma kokemus on se, että Parkinson vie huomion muistisairaudesta joka on saattanut tulla sairauden puhkeamisen myötä, että muistisairautta tutkitaan vasta kun huomataan myöhemmin, että ei oo kaikki kohdallaan.

Siinä vaiheessa kun tauti etenee, pojalle voitte kertoa että mummi on sairas, että siksi käyttäytyy miten käyttäytyy ja myöhemmin hän ymmärtääkin sen. Mutta jos haluat täydellisesti suojata häntä, niin jossain vaiheessa ei parane enää siellä käydä, meinaan tauti hallitsee siinä vaiheessa häntä, eikä hän tautia.

Omaisille se on raskasta ja voi olla, että tulee vaikuttamaan teidän elämään todella paljon, jos esim. ahdistuu kotona ja alkaa karkailemaan, saattaa soitella teille koska on ahdistunut, se on hirveää kun menettää elämästä otteen ja unohtaa osan elämästä! Siksi juuri muistisairaat on niitä, jotka ovat lähellä mun sydäntä, he menettävät sairautensa takia kaiken. He kaipaavat turvallisuuden tunnetta, ymmärrystä ja tukea..kun pohja on viety pois.

 

[Tähti ★]

Ilmeisesti anoppisi on kuitenkin kuvattu ja kuvista löytynyt Alzheimeriin viittaavia löydöksiä, muistaakseni Lewyn kappale-taudissa niitä ei näe kuvista ja siksi koko muistisairaus saattaa jäädä huomaamatta kun lähimuisti ei menekkään ensin, eli vaikka anopillasi on Parkinson, niin tuskin Alzheimerin lisäksi Lewyn kappale-tautia. Mutta enhän mä mikään lääkäri ole, joten en tiedä varmaksi. Oma kokemus on se, että Parkinson vie huomion muistisairaudesta joka on saattanut tulla sairauden puhkeamisen myötä, että muistisairautta tutkitaan vasta kun huomataan myöhemmin, että ei oo kaikki kohdallaan.

Siinä vaiheessa kun tauti etenee, pojalle voitte kertoa että mummi on sairas, että siksi käyttäytyy miten käyttäytyy ja myöhemmin hän ymmärtääkin sen. Mutta jos haluat täydellisesti suojata häntä, niin jossain vaiheessa ei parane enää siellä käydä, meinaan tauti hallitsee siinä vaiheessa häntä, eikä hän tautia.

Omaisille se on raskasta ja voi olla, että tulee vaikuttamaan teidän elämään todella paljon, jos esim. ahdistuu kotona ja alkaa karkailemaan, saattaa soitella teille koska on ahdistunut, se on hirveää kun menettää elämästä otteen ja unohtaa osan elämästä! Siksi juuri muistisairaat on niitä, jotka ovat lähellä mun sydäntä, he menettävät sairautensa takia kaiken. He kaipaavat turvallisuuden tunnetta, ymmärrystä ja tukea..kun pohja on viety pois.

Sartru :) On kuvattu, mutta en ole varma mitä löytyi, koska ehkä mulle ei kerrota kaikkea... miniän osa

Tauti selvästi vaihtelee, joskus makaa vain sängyssä ja on voimaton, kuukausia. Nyt on päässyt jalkeille, mutta pääsee hitaasti liikkuen.

Mä en tiedä mikä on ja jos tarkemmin kyselisin, niin ei olisi hyvä, koska jotenkin luonnostaan olen reagoimatta sairauteen, sillä hän menee aina ihan mykäksi, jos vointi otetaan esille.

Tosin valittaa aina vointiansa, mutta niin teki jo nelikymppisenä, kun hänet ekan kerran näin.

Satru, kiitos tarkasta selvennyksestä...elätään päivä kerrallaan.
.

 

[Katjusha]

Omalla isälläni diagnosoitiin Lewyn kappale -tauti viime vuonna. En enää tiedä, mitä hän ymmärtää, välillä selkeämpää, välillä kauempana todellisuudesta. On kotona vaimonsa kanssa, pari eri viikkoa ollut jossain hoitokodissa "kuntoutuksessa". Saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo...

 

[Tähti ★]

Älköön kukaan nyt vetäkö hernettä nenään jos teette eri tavalla mm kaappien kanssa. Hyvään lopputulokseen pääsee monella menetelmällä. Toiset hankkivat kaapinsulkijoita ja lukitsevat laatikot ja rajaavat aidoin, ettei lapsi pääse kaapeille ja se on aivan yhtä hyvä menetelmä kuin mikä tahansa muukin. Minä vain olen niin mukavuudenhaluinen että siksi poika toimii puheohjauksella. En edes itse saa niitä turvalukitussysteemeitä auki huonoilla sormillani....

Yölento :) Meillä on kotona kaapit sulkijoilla/tmv. kiinni, mutta lapsen kanssa kylässä liikkuessa, emme voi vaatia samaa, muiden kodeissa.

Meillä lapsi nappaa helposti sopivan tuolin, vie sen mukanaan, sekä kiipeää silmänräpäyksessä sen avulla ylös kaappeihin jne... on niin super nopea vielä siinä :)

Tänään oltiin HopLopissa ja on todella kova kiipeilemään ikäisekseen Perässä saa juosta ihan molemmat vanhemmat yhtaikaa... isä pysyy paremmin mukana silloin, kun kiivetään korkealle Äiti viihtyy paremmin pallomeressä.

 

[Tähti ★]

Omalla isälläni diagnosoitiin Lewyn kappale -tauti viime vuonna. En enää tiedä, mitä hän ymmärtää, välillä selkeämpää, välillä kauempana todellisuudesta. On kotona vaimonsa kanssa, pari eri viikkoa ollut jossain hoitokodissa "kuntoutuksessa". Saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo...

Katjusha :) Osanotto...."tavallaan".....toivottavasti kestät

Näitä ei ole mukava puida, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan sun mielipiteen siihen, että voiko "sairaan" kanssa toimia samoin, kuten terveen kanssa? Esim. että haluaisit "näyttää kaapin paikan/toiminta tavan", vierailun aikana lapsen kanssa...

Minusta on selvää, että sairaan ihmisen kanssa ei voi neuvotella samalla tavalla, kuin terveen tai vaikka voi, niin lopputulos on mitä on...ja myös inhimillisyys astuu silloin mukaan kuvaan. Oli se sitten kuka ihminen tahansa

Kukaan ei ole täydellinen terveenäkään.

.