Joo, toi on totta. Vaikka ois pressa kylässä, niin kyllä sen rytmin voi pitää ja muiden kunnioittaa sitä. Minusta se on helpottaa aikuisenkin elämää kun on tietty rytmi aina. Ei tarvi miettiä mitään kun tietää että mitä tapahtuu.
Satru :) Tiedätkö minkälainen on Alzhaimerista kärsivä ihminen?
Itse yritän selviytyä kaiken keskellä ja tarjota lapselle mahdollisuuden tutustua mummoon, ennen kuin hän ei enää käsitä mitään....kukaan ei tiedä/tunne tämän sairauden etenemisprosessia ja ne on yksilöllisiä.
Itse koen, että haluaisin saada edes joskus lapsenhoito apua, kun käydään kylässä. En mene sinne tiskaamaan, olen niin paljon tehnyt heille ilmaista työtä jo nuorena. Koen, että olisi mun vuoro...?!
Meillä kotona on vaan erilaista ja olen erilainen ihminen, mutta en toivo Anopille mitään pahaa.
Pystytään keskustelemaan ja se on tärkeää lapsen kannalta. Pidän myös Anopistani, mutta sairauden myötä välillä tuntuu, etten tunne tätä ihmistä enää
Välillä en tiedä mikä on totta ja mikä ei - sekä hän kieltää oman tilansa. Ei muista mitään ja aloittaa uudestaan.
Muistaa vanhat asiat, mutta ei sitä mitä on sovittu esim. lapsen nukkumaanmenoajasta.
Niin siinä käy....enkä voi syyttää häntä oikeastaan mistään. Vierailut on laitettu minimiin ja juuri siksi, että käynnit on raskaita. Mutta halutaan, että lapsi voi olla oman mummun sylissä ja nähdä joskus. Siinä mummo ja poika hyötyy :)
Me ollaan kaikki inhimillisiä ihmisiä, virheineen....jopa iitse pressa!
.
