Synnyttäneet --40+++

[Eclipse]

Eclipse, ei kai tässä kukaan ole kiloa paskaa niskaan heittänyt? Vai jossain toisessa yhteydessä niin on käynyt? Tarkoitan, ehkä vähän ylireagoitu kommentti jos katsoo vain viimeisiä viestejä...? Tai sitten mä olen hukannut koko keskustelun pointin...

Ennemminkin mun mielestä tässä ovat (erilaiset) äidit puolustaneet vaan omaa oikeuttaan omaan aikaan, joka on toki jokaisen oma subjektiivinen kokemus ja tarve. Joku tarttee sitä enemmän kuin joku muu ns. uhriutumatta...

Juu olisi pitänyt tarkentaa. En tarkoittanut muutamia viime kommentteja vaan yleisesti.

 

[Kimaira]

Mikä muuten on apilaperhe?

 

[Dolcetti]

Mikä muuten on apilaperhe?

Kävin kopsaamassa Sateenkaariperheet ry:n sivuilta, koska siellä selitetty selkeästi ja paremmin kuin itse osaisin:

Apilaperhe – perhe, jossa lapsi tai lapset ovat syntyneet kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Esimerkiksi naisparin ja itsellisen miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voidaan jakaa edelleen kolmen vanhemman kolmiapilaperheisiin, neljän vanhemman neliapilaperheisiin tai kahden vanhemman ystäväperheisiin. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä. Apilaperheessä ainakin kaksi vanhempaa on ryhtynyt jakamaan vanhemmuutta alusta alkaen ilman parisuhdetta.

Tähti: Juu, ikä kyllä riittää tänne palstalle :)

Jatketaan avointa ja ystävällistä keskustelua kaikkien mielipiteitä ja kokemuksia kunnioittaen! :)

 

[Tähti ★]

Kävin kopsaamassa Sateenkaariperheet ry:n sivuilta, koska siellä selitetty selkeästi ja paremmin kuin itse osaisin:

Apilaperhe – perhe, jossa lapsi tai lapset ovat syntyneet kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Esimerkiksi naisparin ja itsellisen miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voidaan jakaa edelleen kolmen vanhemman kolmiapilaperheisiin, neljän vanhemman neliapilaperheisiin tai kahden vanhemman ystäväperheisiin. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä. Apilaperheessä ainakin kaksi vanhempaa on ryhtynyt jakamaan vanhemmuutta alusta alkaen ilman parisuhdetta.
Tähti: Juu, ikä kyllä riittää tänne palstalle :)

Jatketaan avointa ja ystävällistä keskustelua kaikkien mielipiteitä ja kokemuksia kunnioittaen! :)

Dolcetti :) Tervetuloa tänne jutteleen :)

Ainakin kaikki näkemykset ovat omasta puolestani hyviä, koska niitä pitää aina olla :) Eihän me täällä maapallolla yksin eletä. Ainoa rajaus tähän palstaan on kai se, että ikä pitää olla --40++++++ ikä. Muutoin palsta ei pysy kuosissa.

Ketään ei syrjitä.

Maria hyväksyy, koska tämä on hänen palsta.

 

[Yölento]

Mä taas sohaisen ampiaispesää, mutta miksi ei saa enää perheessä kannattaa tai toteuttaa perinteistä perhemallia? Miksi heti joka hiton palstalla saa niskaansa kilon paskaa jos uskaltaa sanoa että perheessä on perinteiset miehen ja naisen roolit? Meillä homma toimii niinkuin Tähdelläkin. Mies hoitaa mielellään tyttöä ja osallistuu kaikkeen, mutta meilläkin ollaan perinteisiä jossa kieltämättä äidin rooli korostuu. Meillä oli itsestään selvää että minä jään hoitovapaalle. Isänsä on muutenkin ilmottanu että saan valita ja tehdä lasta koskevat päätökset kunhan muistan kertoa niistä ja isoimmista keskustellaan etukäteen.
Tietenkin on perheitä joissa ei ole sekä isää että äitiä vaan on lukuisia vaihtoehtoja, mutta ne perheet toimii sitten omalla tavallaan ja ihan yhtä hyvin. Mä vaan ihmettelen sitä että nykyään ei saa enää edes vahingossa sanoa olevansa ns vanhanaikainen normiperhe.

En ole ketään moittimassa siitä, että on perinteinen. Meilläkin minä jään luontevasti kotiin ja mies tekee töitä. Tosin meillä asian ratkaisee se, että pelkästään miehen tuloilla tullaan toimeen, pelkästään minun palkallani ei.

Se, mitä perinteisessä mallissa en kannata, on että äiti tietää kaiken ja isä on vain apuna. Sillä keinolla on kautta aikain saatu marttyyriäitejä ja avuttomia miehiä. Eräskin sukulaismies on nyt aivan pulassa, kun vaimo on aiemmin hoitanut kotihommat ja mies ei. Vaimolla on pitkälle edennyt dementia eikä enää pysty huolehtimaan mistään. Ja jos ei aivan niin pitkälle mieti, niin ihan tässä arjessa, miehen on saatava osallistua perhe-elämään omalla tavallaan, ei niin kuin vaimo käskee. Jos äiti huomauttaa jatkuvasti, miten joku asia tulee tehdä, isä lakkaa pian tekemästä kokonaan. Näin saadaan aikaan uupuneita äitejä.
Kolmas seikka, mikä puoltaa molempien vanhempien osallistumista on juuri se, että äidit kuitenkin ennenpitkää lähtevät töihin. Sekä isälle että lapselle on eduksi, että he jo siinä vaiheessa osaavat toimia kahdestaan. Riittää kun uutena asiana tulee hoitopaikkaan tutustuminen.

 

[Tähti ★]

En ole ketään moittimassa siitä, että on perinteinen. Meilläkin minä jään luontevasti kotiin ja mies tekee töitä. Tosin meillä asian ratkaisee se, että pelkästään miehen tuloilla tullaan toimeen, pelkästään minun palkallani ei.

Se, mitä perinteisessä mallissa en kannata, on että äiti tietää kaiken ja isä on vain apuna. Sillä keinolla on kautta aikain saatu marttyyriäitejä ja avuttomia miehiä. Eräskin sukulaismies on nyt aivan pulassa, kun vaimo on aiemmin hoitanut kotihommat ja mies ei. Vaimolla on pitkälle edennyt dementia eikä enää pysty huolehtimaan mistään. Ja jos ei aivan niin pitkälle mieti, niin ihan tässä arjessa, miehen on saatava osallistua perhe-elämään omalla tavallaan, ei niin kuin vaimo käskee. Jos äiti huomauttaa jatkuvasti, miten joku asia tulee tehdä, isä lakkaa pian tekemästä kokonaan. Näin saadaan aikaan uupuneita äitejä.
Kolmas seikka, mikä puoltaa molempien vanhempien osallistumista on juuri se, että äidit kuitenkin ennenpitkää lähtevät töihin. Sekä isälle että lapselle on eduksi, että he jo siinä vaiheessa osaavat toimia kahdestaan. Riittää kun uutena asiana tulee hoitopaikkaan tutustuminen.

Yölento :) Kuitenkin perinteinen perhemalli suosii Äidin roolia. Ehkä kaikkien Äitien olisi hyvä yrittää ottaa etäisyyttä, ja antaa vapautta isälle. Mä antaisin paljon enemmän vapautta isälle, mutta hän sanoo, ettei voi korvata Äitiä. No siis, siitähän ei vain ole kyse, vaan, mullekin olisi helpompaa, jos vaikka isi antaisi ruokaa 3-4tunnin välein.

Molempia vanhempia lapsi selvästi tarvitsee, etenkin, kun molemmat läsnä :) Työnjakoa menisi helposti puoliksi, mikäli molemmat on kotona. Mies kun on päivät töissä, eikä kotona, niin pitää pärjätä itse. Työnjako ei voi silloin olla 50/50.

 

[Tähti ★]

Kolmas seikka, mikä puoltaa molempien vanhempien osallistumista on juuri se, että äidit kuitenkin ennenpitkää lähtevät töihin. Sekä isälle että lapselle on eduksi, että he jo siinä vaiheessa osaavat toimia kahdestaan. Riittää kun uutena asiana tulee hoitopaikkaan tutustuminen.

Yölento :) Entäs sitten, vaikka molemmat vanhemmat osaavat toimia yhdessä. Täällä poika itkee heti, kun näkee Äidin menevän vessaan, saati sitä kauemmas. Haluaa olla Äidin sylissä, isänkin sylissä on joka päivä, mutta se ei ole hänelle sama asia.

Tämä on jotain alkukantaista...vaiston varaista... Meillä on tosi ihana ja rauhallinen lapsi, mutta kaipaa Äidin syliä ja ehkä tässä onkin se syy, miksi töihin paluu aiheuttaa "tressiä"....:banghead:

 

[Yölento]

Tähti, ainoa mitä isä ei voi tehdä, on imettää. Kaikkeen muuhun pystyy, jos haluaa. Eri asia, jos ei halua.

Minulla on tavoitteena ollut koko ajan, että isä on yhtä tärkeä, isän mielipide on yhtä tärkeä kuin minunkin. Minä en tee kaikkia päätöksiä, en ole aina oikeassa. Äidin pitää antaa tilaa isälle niin paljon ja osoittaa luottamusta isän taitoja kohtaan, että lapsi ei ahdistu, vaikka äiti katoaa näkyvistä. Jotkut isät eivät ota paikkaansa silloinkaan, kun sitä tarjotaan mutta onneksi meillä on ottanut. Vauva kaipaa selvästi myös isäänsä, kun tämä lähtee huoneesta.

 

[Tähti ★]

Tähti, ainoa mitä isä ei voi tehdä, on imettää. Kaikkeen muuhun pystyy, jos haluaa. Eri asia, jos ei halua.

Minulla on tavoitteena ollut koko ajan, että isä on yhtä tärkeä, isän mielipide on yhtä tärkeä kuin minunkin. Minä en tee kaikkia päätöksiä, en ole aina oikeassa. Äidin pitää antaa tilaa isälle niin paljon ja osoittaa luottamusta isän taitoja kohtaan, että lapsi ei ahdistu, vaikka äiti katoaa näkyvistä. Jotkut isät eivät ota paikkaansa silloinkaan, kun sitä tarjotaan mutta onneksi meillä on ottanut. Vauva kaipaa selvästi myös isäänsä, kun tämä lähtee huoneesta.

Yölento :) Täällä kaikki isän tehtävät toteutuvat ja usein isä jopa nukuttaa pojan, koska luottaa isään ja toisekseen en saisi lääkärin mukaan selän takia nostaa yli 5kg painoa. Poika on 10kg. Nostelen silti.

Annan isälle niin paljon vapauksia, kuin mielikuvitus antaa vapauksia :) Harrastavat yhdessä jne.. Poika tykkää olla yhdessä isän kanssa, mutta voiko olla joku "vieroitus" ikä, että Äidin syliin on pakko päästä?? Heti rauhoittuu, kun syliin pääsee, mutta muutoin itkee lujaa. Tiedätkö tästä?

Myös, kun isi lähtee esim. ulos, niin poika lähtee konttaan perään... valittaa asiaa...

Kaipaa siis molempia :)

 

[Yölento]

Tähti, en ota kantaa teidän perhe-elämään. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Olen tässä vierestä läheltä seurannut sukulaisperheen elämää ja siellä äiti on uupunut ja nalkuttava ja molemmat lapset kirjaimellisesti roikkuvat äidissä. Vaikka äiti ehkä teoriassa tahtoo, että joku muukin hoitaa lapsia, kaikki eleet ja teot osoittavat lapsille, että ette pärjää ilman äitiä, maailma on vaarallinen, vain äiti on oikeassa.
En siltikään neuvo enkä kommentoi. Se on hänen valintansa.

 

[Dolcetti]

Tähti, en ota kantaa teidän perhe-elämään. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Olen tässä vierestä läheltä seurannut sukulaisperheen elämää ja siellä äiti on uupunut ja nalkuttava ja molemmat lapset kirjaimellisesti roikkuvat äidissä. Vaikka äiti ehkä teoriassa tahtoo, että joku muukin hoitaa lapsia, kaikki eleet ja teot osoittavat lapsille, että ette pärjää ilman äitiä, maailma on vaarallinen, vain äiti on oikeassa.
En siltikään neuvo enkä kommentoi. Se on hänen valintansa.

Minä seuraan tätä teemaa jo ihan työnkin kautta ja olen lukenut monia asiaan liittyviä tutkimuksia sekä tavannut pariskuntia terapeuttina. Tutkimukset eivät tietenkään päde joka ainoaan perheeseen ja parisuhteeseen, ja jokainen pari päättää itse mikä heille sopii.

Tutkimukset ja oma terapiatyöstä saamani empiirinen kokemus puhuvat kuitenkin vahvasti ja kiistämättömästi tasavertaisen vanhemmuuden ja perhe-elämän puolesta. Tästä hyötyvät molemmat puolisot, sekä lapset. Isän lämmin ja aktiivinen suhde (joka edellyttää mm. aitoa läsnäoloa, aikaa ja isäspesifien rutiineiden muodostumista) vauvaan/lapseen esimerkiksi ennustaa lapsen hyvää älyllistä ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää väkivaltaisuutta. Lapset, jotka ovat kasvaneet perheessä, jossa vastuu jaetaan, ovat tyytyväisempiä, pärjäävät paremmin koulussa ja heillä on enemmän ystäviä.

Väestöliitolla työskentekevä Keijo Markova on sanonut, ettei perhegalaksi pyöri äidin ympärillä, vaan kaikki perheenjäsenet kiertävät samalla radalla.

Vahva isyys suojaa myös kriisi- ja erotilanteissa. Jos ero tulee, on vahvaa isä-lapsisuhdetta helppo ylläpitää, mutta heikkoa vaikea vahvistaa.

 

[Tähti ★]

Olen tässä vierestä läheltä seurannut sukulaisperheen elämää ja siellä äiti on uupunut ja nalkuttava ja molemmat lapset kirjaimellisesti roikkuvat äidissä. Vaikka äiti ehkä teoriassa tahtoo, että joku muukin hoitaa lapsia, kaikki eleet ja teot osoittavat lapsille, että ette pärjää ilman äitiä, maailma on vaarallinen, vain äiti on oikeassa.
En siltikään neuvo enkä kommentoi. Se on hänen valintansa.

Yölento :) Tuossa vaiheessa, jos jompi kumpi vanhempi on uupunut ja nalkuttava, niin silloin ei kyllä olla enää balanssissa asioiden suhteen. Mieskin saattaa vetäytyä, kukaan ei jaksa nalkutusta.

Meille sanottiin 1-v. neuvolassa hienosti, että lapsesta näkee heti, että hänellä on kotona asiat hyvin, koska ei roiku kiinni Äidissä :) Tämä neuvolan täti sanoi, että jotkut lapset eivät uskalla vapaasti liikkua ja leikkiä Neuvolakäynnillä, vaan ovat tiukasti kiinni Äidin jalassa tai ei halua sylistä pois. Meille sanottiin, että heti näkee, että pojalle on kehittynyt hyvä itsetunto, joka on tärkeä asia. Peruspilari :)

Meillä ei siis ole Äidissä kiinni roikkuvaa lasta, vaan itsenäinen, hyvällä itsetunnolla varustettu pieni poika 1v.1kk :) Luottaa molempiin vanhempiinsa tasavertaisesti :)

 

[Tähti ★]

Minä seuraan tätä teemaa jo ihan työnkin kautta ja olen lukenut monia asiaan liittyviä tutkimuksia sekä tavannut pariskuntia terapeuttina. Tutkimukset eivät tietenkään päde joka ainoaan perheeseen ja parisuhteeseen, ja jokainen pari päättää itse mikä heille sopii.

Tutkimukset ja oma terapiatyöstä saamani empiirinen kokemus puhuvat kuitenkin vahvasti ja kiistämättömästi tasavertaisen vanhemmuuden ja perhe-elämän puolesta. Tästä hyötyvät molemmat puolisot, sekä lapset. Isän lämmin ja aktiivinen suhde (joka edellyttää mm. aitoa läsnäoloa, aikaa ja isäspesifien rutiineiden muodostumista) vauvaan/lapseen esimerkiksi ennustaa lapsen hyvää älyllistä ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää väkivaltaisuutta. Lapset, jotka ovat kasvaneet perheessä, jossa vastuu jaetaan, ovat tyytyväisempiä, pärjäävät paremmin koulussa ja heillä on enemmän ystäviä.

Väestöliitolla työskentekevä Keijo Markova on sanonut, ettei perhegalaksi pyöri äidin ympärillä, vaan kaikki perheenjäsenet kiertävät samalla radalla.

Vahva isyys suojaa myös kriisi- ja erotilanteissa. Jos ero tulee, on vahvaa isä-lapsisuhdetta helppo ylläpitää, mutta heikkoa vaikea vahvistaa.

Dolcetti :) Sinulla on paljon, hurjasti tietoa. Oletko ehkä valinnut työsi oman erilaisen perhetaustan myötä?

Mulle ainakin kävi niin, vaikka perhetausta on siis perinteinen, jossa olen kasvanut, mutta silti hieman erilainen, kuin "normi" perhe. Tämän vuoksi halusin aikuisena työn, joka on vähän poikkeava - ainakin naisille.

Tuosta olen täysin samaa mieltä, että isän lämmin ja aktiivinen suhde lapseen ennustaa/parantaa lapsen älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi kirjoitinkin aiemmin, että pojasta tulee viisas
Pojan isä on hirveen fiksu henkilö, joten hänen seurassaan väistämättä kehittyy viisaaksi :)

Koskaan en olisi valinnut väärää/huonoa miestä lapselle isäksi :)

 

[Yölento]

Tähti, en usko, että kukaan tietoisesti valitsee sellaista miestä, joka ei ole isänä erityisen hyvä. Ennakkoon vain on kovin vaikea päätellä, millainen kukin on vanhempana. Hyvänä esimerkkinä tämä sukulaisperhe, jota nyt joudun seuraamaan. Molemmat vanhemmat on fiksuja ja mukavia ja muiden lasten kanssa toimivat varsin mukavasti, mutta tuo oma perhe-elämä on jotain, mitä ei voisi arvata, jos ei näkisi...
Ihmisen älykkyys ei sinänsä ennakoi, onko suhde lapseen hyvä vai ei. Oleellista lapsen kannalta on vuorovaikutus, sen määrä ja laatu.

 

[Katjusha]

Ihmisen älykkyys ei sinänsä ennakoi, onko suhde lapseen hyvä vai ei. Oleellista lapsen kannalta on vuorovaikutus, sen määrä ja laatu.

Hyvin sanottu. Sydämen viisaus taitaa olla ensiarvoisinta ja olennaista toisten ihmisten, myös lastemme kanssa eläessä :)

 

[Tähti ★]

Tähti, en usko, että kukaan tietoisesti valitsee sellaista miestä, joka ei ole isänä erityisen hyvä. Ennakkoon vain on kovin vaikea päätellä, millainen kukin on vanhempana. Hyvänä esimerkkinä tämä sukulaisperhe, jota nyt joudun seuraamaan. Molemmat vanhemmat on fiksuja ja mukavia ja muiden lasten kanssa toimivat varsin mukavasti, mutta tuo oma perhe-elämä on jotain, mitä ei voisi arvata, jos ei näkisi...
Ihmisen älykkyys ei sinänsä ennakoi, onko suhde lapseen hyvä vai ei. Oleellista lapsen kannalta on vuorovaikutus, sen määrä ja laatu.

Yölento :) Tosi hyvin sanottu. Meillä kommunikaatio on just SE avainsana. Kommunikaation ansiosta me rakastuttiin En ole kokenut vastaavaa aiemmin ja sillä on suuri merkitys yhä edelleen :)

Meillä on pitkä suhde, kohta 30vuotta. Kukaan ei usko tätä, kun sanon, että olin 16-vuotias, kun tapasin mieheni, niin ensimmäinen mieleen välähtänyt ajatus oli se, että tästä henkilöstä tulee hyvä isä!! Se ajatus tapahtui, kuin salamasta tuleva valo.... mietin, vastahan me tavattiin viikko sitten!!

Silloin sanoin poika kaverille, että hänestä tulee isä ja lapsi tulee olemaan hänen elämässään todella merkittävä hänelle

Sit ruvettiin seurusteleen ja kihloihin mentiin muutaman vuoden jälkeen, silloin oltiin 20-24v. ikäisiä. Yhteen muutettiin, kun oltiin lähemmäs 25v. Tätä ennen asuttiin välillä vanhempien ja oman asunnon välimaastossa. Erossa ei oltu päivääkään, jos joskus yksi päivä oltiin, niin ei pidetty siitä tilanteesta, koska kumpikin oli niin rakastunut toiseen :)

Sitten ostettiin asunto (iso =140 neliöö), kumpikin käytiin töissä tulevaa perhettä varten. Olin silloin 32-vuotias. Mies ei halunnut lasta, ennen, kun täytti 45v, sillä ei ollut valmis vastuuseen liian nuorena. Itse olisin halunnut aloittaa lapsen hankinnan jo aiemmin, kuin 42-vuotiaana.

Mentiin naimisiin, kun olin 43-vuotias ja silloin meidän eka lapsi syntyi. Poika on maailman ihanin ja isäkin käsittää, että puhuin hänelle tästä lapsesta jo silloin 16-vuotiaana. Mies toivoo toista lasta, tyttöä. Olen silloin 45-46-vuotias, mikäli onnistuu.

Ehkä omaan ennustajan kykyjä, tai ellen omaa, niin kuitenkin kaikki tuleva ilmestyi tietoisuuteeni 16-vuotiaana, silloin, kun tapasin tulevan aviomieheni. Siitä hetkestä saakka kaikki oli päivän selvää, kuin pässin liha...

Meillä on tosi ihanaa edelleen , roolit vähän erit, koska vastuuta tullut lapsen myötä. Se mitä koen, on että valitsin miehen, josta pidän ja kaikkein tärkeintä on myös parisuhteen kehitys...Mies muuttuu ja samoin minä, kenenkään ei kuulu pysähtyä tässä maailmassa...kehitys jatkuu :)

 

[Tähti ★]

Tähti, en usko, että kukaan tietoisesti valitsee sellaista miestä, joka ei ole isänä erityisen hyvä.

Yölento :) Päinvastoin!! Tähän kommentoin, että hyvin monet ei ajattele isyysasioita, kun lähtevät seurustelemaan. Siksikin on yksinhuoltajia paljon...

Sitten jos tullaan raskaaksi, sattumalta tai toivotusti, parisuhde muuttuu niin radikaalisti, että useimmiten mies lähtee... Harvemmin on yksinhuoltaja isiä. Toki niitäkin tässä maailmassa on.

Ajattelematon/suunnittelematon toiminta ainakin aiheuttaa yksinhuoltajuutta. Toki myös sairaudet jne...

 

[Satru]

Tähti, en usko, että kukaan tietoisesti valitsee sellaista miestä, joka ei ole isänä erityisen hyvä. Ennakkoon vain on kovin vaikea päätellä, millainen kukin on vanhempana. Hyvänä esimerkkinä tämä sukulaisperhe, jota nyt joudun seuraamaan. Molemmat vanhemmat on fiksuja ja mukavia ja muiden lasten kanssa toimivat varsin mukavasti, mutta tuo oma perhe-elämä on jotain, mitä ei voisi arvata, jos ei näkisi...
Ihmisen älykkyys ei sinänsä ennakoi, onko suhde lapseen hyvä vai ei. Oleellista lapsen kannalta on vuorovaikutus, sen määrä ja laatu.

Todella hyvin sanottu, meinaan jos tietäis niin kaksi ensimmäistä lasta oli jäänyt tekemättä. Olin siinä uskossa että entinen mieheni olisi tasavertainen vanhempi kanssani. Toki hän kävi töissä ja minä hoidin silloin lapset ja kodin, mutta sitten kun hän ei käynyt töissä niin silti minä hoidin kodin ja lapset..ja pihan..ja koiran jne jne. Eli suunnilleen kaikki. Eikä kyseessä ollut todellakaan tyhmä mies, vaan paljon opiskellut, hänellä ei vaan ollut samanlaista tapaa olla lasten kanssa kuin minulla. Ihan kuin häneltä puuttuisi empatia..semmoinen inhimillisyys ihmisiä kohtaan. Usein törmättiin asioihin jotka hänen mielestään oli järkevä hoitaa niin ja näin ja minä taas tein paljon tunteella asioita. Loppujen lopuksi kyllästyin siihen, että olin kuin yksinhuoltaja avioliitossa ja halusin erota..15 vuoden jälkeen. Ja nyt kun olen uudestaan naimisissa ja lisää lapsia en voisi olla onnellisempi, koska lapsilla on isä joka on mukana jutuissa, tykkää lapsista ja eteenkin NÄYTTÄÄ sen..exä ei sitäkään oikein osannut tehdä. Siksi olen onnellinen että isä osallistuu just yhtäpaljon kaikkeen kuin minäkin, koska olen kokenut sen kurjankin puolen. Mutta kukin taplaa tyylillään. Meillä toimii tämä, toisilla toinen juttu. Kaikille omatyyli suotakoot :)

 

[Tähti ★]

Todella hyvin sanottu, meinaan jos tietäis niin kaksi ensimmäistä lasta oli jäänyt tekemättä. Olin siinä uskossa että entinen mieheni olisi tasavertainen vanhempi kanssani. Toki hän kävi töissä ja minä hoidin silloin lapset ja kodin, mutta sitten kun hän ei käynyt töissä niin silti minä hoidin kodin ja lapset..ja pihan..ja koiran jne jne. Eli suunnilleen kaikki. Eikä kyseessä ollut todellakaan tyhmä mies, vaan paljon opiskellut, hänellä ei vaan ollut samanlaista tapaa olla lasten kanssa kuin minulla. Ihan kuin häneltä puuttuisi empatia..semmoinen inhimillisyys ihmisiä kohtaan. Usein törmättiin asioihin jotka hänen mielestään oli järkevä hoitaa niin ja näin ja minä taas tein paljon tunteella asioita. Loppujen lopuksi kyllästyin siihen, että olin kuin yksinhuoltaja avioliitossa ja halusin erota..15 vuoden jälkeen. Ja nyt kun olen uudestaan naimisissa ja lisää lapsia en voisi olla onnellisempi, koska lapsilla on isä joka on mukana jutuissa, tykkää lapsista ja eteenkin NÄYTTÄÄ sen..exä ei sitäkään oikein osannut tehdä. Siksi olen onnellinen että isä osallistuu just yhtäpaljon kaikkeen kuin minäkin, koska olen kokenut sen kurjankin puolen. Mutta kukin taplaa tyylillään. Meillä toimii tämä, toisilla toinen juttu. Kaikille omatyyli suotakoot :)

Satru :) tämä siis tapahtui, kun olit nuori?

Aiemmalla viestillä tarkoitan sitä, että liian nuorena tehdyt "avioliitot" voi kariutua moneen asiaa, koska ei kunnolla tunneta toista.

Vasta iällä saa paremmin käsitystä koko elämästä :)

 

[Tähti ★]

Todella hyvin sanottu, meinaan jos tietäis niin kaksi ensimmäistä lasta oli jäänyt tekemättä. Olin siinä uskossa että entinen mieheni olisi tasavertainen vanhempi kanssani. Toki hän kävi töissä ja minä hoidin silloin lapset ja kodin, mutta sitten kun hän ei käynyt töissä niin silti minä hoidin kodin ja lapset..ja pihan..ja koiran jne jne. Eli suunnilleen kaikki. Eikä kyseessä ollut todellakaan tyhmä mies, vaan paljon opiskellut, hänellä ei vaan ollut samanlaista tapaa olla lasten kanssa kuin minulla. Ihan kuin häneltä puuttuisi empatia..semmoinen inhimillisyys ihmisiä kohtaan. Usein törmättiin asioihin jotka hänen mielestään oli järkevä hoitaa niin ja näin ja minä taas tein paljon tunteella asioita. Loppujen lopuksi kyllästyin siihen, että olin kuin yksinhuoltaja avioliitossa ja halusin erota..15 vuoden jälkeen. Ja nyt kun olen uudestaan naimisissa ja lisää lapsia en voisi olla onnellisempi, koska lapsilla on isä joka on mukana jutuissa, tykkää lapsista ja eteenkin NÄYTTÄÄ sen..exä ei sitäkään oikein osannut tehdä. Siksi olen onnellinen että isä osallistuu just yhtäpaljon kaikkeen kuin minäkin, koska olen kokenut sen kurjankin puolen. Mutta kukin taplaa tyylillään. Meillä toimii tämä, toisilla toinen juttu. Kaikille omatyyli suotakoot :)

Satru :) Kuullostaa siltä, että te ette olleet ollenkaan samalla aaltopituudella. Olitteko naimisissa asti?

Viisaasti toimittu, nyt kaikki hyvin :)