Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla hajoaisi pää a) jos en pääsisi yksin/ilman huollettavia mihinkään b) poika ei osaisi olla ilman mua. Olen tärkeä ja korvaamaton, mutta muutkin osaavat hoitaa vauvaa.

Napu75 :) Kaikilla ei ole mahdollisuutta jättää hoitoon. Ystävätkään eivät ole riittävän osaavia, että lapsen antaisi hoitoon.

Tuo päänhajoominen on jonkin verran temperamentista kiinni. Esim. ite kun oon aika "yksinäinen susi", ei kaipaa mitään kaveririentoja. Riippuu siitäkin, miten sosiaalinen on. Joidenkin pitää saada seurustella paljon ja toiset eivät välitä niinkään seurustelusta...siitä "small talkista"...

Mun työkaveri on oiva esimerkki vauhtimimmistä. Lapsia on kolme, mutta kotona ei viihdy yhtään. Kaikki humppalavat kierretään ja aina pitää päästä tienpäälle, vähintäänkin seurustelemaan ihmisten kanssa. Puhetta ja juttua riittää tunti tolkulla töissäkin, kun käy käymässä... Niin erilaisia ihmiset ovat :)
 
Heh, mä lähden ens viikolla kavereiden kanssa yöreissuun. Vauva 8 kk ja imetän. Vauva jää hyvään hoitoon isin ja siskojen luokse. Pakastimessa on lypsettyä maitoa ja pumpun otan reissuun mukaan. Aloin käydä ilman vauvaa jossain, vaikka isosiskoille vaatteita ostamassa, kun vauva oli muutaman viikon vanha. Eilen olin päiväretkellä ystävän kanssa, isovanhemmat hoitivat poikaa. Mulla hajoaisi pää a) jos en pääsisi yksin/ilman huollettavia mihinkään b) poika ei osaisi olla ilman mua. Olen tärkeä ja korvaamaton, mutta muutkin osaavat hoitaa vauvaa.

Napu75 :) Sulla on hyvä tilanne, joten pääset menemään, kun siltä tuntuu:joyful:

Isään ja siskoihin voi luottaa:p

Ootko muutoin kova menemään, vaikutat rempseältä henkilöltä:happy090

Itsekin lähtisin joskus, jos olisi saman/ oman henkistä seuraa:) Ei ole synti elää omaa elämää, vaikka on vauva:cat:
 
Napu75 :) Sulla on hyvä tilanne, joten pääset menemään, kun siltä tuntuu:joyful:

Isään ja siskoihin voi luottaa:p

Ootko muutoin kova menemään, vaikutat rempseältä henkilöltä:happy090

Itsekin lähtisin joskus, jos olisi saman/ oman henkistä seuraa:) Ei ole synti elää omaa elämää, vaikka on vauva:cat:
En oo kova menemään. Enkä ole erityisen rempseä. Mutta sosiaalinen olen, mulla on paljon ystäviä ja kavereita. Rakastan perhettäni yli kaiken ja tykkään olla ja touhuta kotona, mutta välillä on hengittävä muualla. Onneks toi isimies ymmärtää. Mun mielestä on hyvä jättää puoliso joskus vastuuseen vauvasta, jotta oppivat paremmin tulkitsemaan toisiaan ja heidän keskinäinen suhde kehittyisi myös äidistä riippumattomaksi. Toisaalta isi ymmärtää vauvan hoidon vaativuuden/sitovuuden/moniulotteisuuden vasta kun joutuu selviytymään arjen hommista itse.
 
En oo kova menemään. Enkä ole erityisen rempseä. Mutta sosiaalinen olen, mulla on paljon ystäviä ja kavereita. Rakastan perhettäni yli kaiken ja tykkään olla ja touhuta kotona, mutta välillä on hengittävä muualla. Onneks toi isimies ymmärtää. Mun mielestä on hyvä jättää puoliso joskus vastuuseen vauvasta, jotta oppivat paremmin tulkitsemaan toisiaan ja heidän keskinäinen suhde kehittyisi myös äidistä riippumattomaksi. Toisaalta isi ymmärtää vauvan hoidon vaativuuden/sitovuuden/moniulotteisuuden vasta kun joutuu selviytymään arjen hommista itse.

Napu75 :) Hyvin sanot, että isä käsittää vasta, kun on ollut riittävän kunnolla kahden vauvan kanssa.

Meillä on tätä asiaa suorastaan pähkitty, koska aina korostetaan Äitiä. Poika viihtyy isin kanssa oivallisesti ja saa erilaisia kokemuksia hänen seurassaan :) Täällä isi on silti sitä mieltä, ettei pysty paikkaamaan Äitiä, kuin jonkun hetken. Hänen mielestään ei kyse ole osaamisesta, vaan luonnon sanelemasta asiasta, lapsi tarvitsee ensisijaisesti aina Äitiä.

Onneksi meillä on hyvä ja läsnäoleva isi, lapsesta kasvaa viisas :)
 
Yksinhuoltajaisän tyttärenä ja Pride-viikolla tuntuu erityisen hassulta lukea, että äiti olisi jotenkin erityislaatuinen tai jotain mitä isä/lapsen toinen vanhempi ei voisi olla. On paljon lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole äitiä/naista elämässä, esimerkkinä nyt vaikkapa Jani Toivola, joka on tyttärensä ensisijainen huoltaja ja lähivanhempi.

Lähipiirissämme on useita pareja, jotka ovat vaihtaneet kotivanhemman osia. Äiti on ollut kotona puoli vuotta ja isä toisen puolen, tai äiti vuoden ja isä toisen vuoden. Kaikilla heistä on vain hyvää sanottavaa siitä, että molemmilla vanhemmilla on ollut mahdollisuus luoda lapseen oma henkilökohtainen ja yksilöllinen suhteensa. Ja mikä rikkaus tämä on myös lapselle! Lähipiirissämme on myös sateenkaari- ja apilaperheitä, ja yksinhuoltajan lapsena en voi kuin kadehtia lapsia, joilla on useampi kuin yksi (tai kaksi) läheinen ja turvallinen kiintymyssuhde.

Asenteet ja stereotypiat istuvat silti tiukassa. Anoppikin kysyy vain minulta vauvaan liittyvistä asioista, eikä tunnu lainkaan ymmärtävän, että hänen poikansa on aivan samalla tavalla mukana vanhemmuudessa, valmisteluissa ja päätöksissä kuin minäkin. Että kyse ei ole siitä, että mies auttaisi, ymmärtäisi, joustaisi tms. vaan, että tottakai hän on aivan yhtä mukana ja vastuussa asioista kuin minäkin. Muunlaisen miehen kanssa en olisi tosin lasta ikinä tehnytkään :Heartbigred
 
Yölento :) Saat sitten aika hyvin apuja :) Mitä tarkoitat herkällä?

Meillä poika on tasainen ja rauhallinen, harkitsevainen luonne, joten ajattelemme hänen pärjäävän vallan hyvin hoidossa :)
Poika pelkää kovia ääniä, nopeita liikkeitä, lähelle tulevia ihmisiä, lämpötilan vaihteluita, suuria tiloja, kaikua, isoja ihmismassoja, radiota, matalia miehen ääniä... Oppii kyllä sietämään niitä, mutta vaatii harjoittelua.
 
Hei vaan! Ei ole taas hetkeen kerennyt kirjoitella! Olen aina välillä selaillut ketjua ja nytkin plarasin läpi viimeisimmät, mutta mahdoton taas kommentoida kaikkeen. Tulee siis aika omanapaista kuulumisten kertomista!

Meillä tyttö täyttää kohta 10kk ja mulla pyörähti tänään viimeinen vapaakuukausi käyntiin. Virallisesti olen vuosilomalla, ja elokuussa palaan töihin. Mies jäi pari viikkoa sitten isyysvapaalle ennallaan.
on siis nyt vielä kuukausi yhteistä vapaata. Ihanaa kun kummallekin jää nyt hyvin aikaa omiin harrastuksiin ja muuhun puuhailuun. Mä olen kyllä muutenkin onnekas siinä, että mies on alusta asti hoitanut tyttöä työaikojen ulkopuolella yhtä paljon kuin minäkin, ja innokkaita lapsenvahteja riittää enemmän kuin osataan käyttää. Olen ollut enimmillään erossa vauvasta ehkä 6h, ja kerran noin 8h siten, että kävin välillä kerran kotona imettämässä. Mutta joogassa ja kuoroharkoissa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tällä viikolla ollaan yövieroitettu tyttöä ja se tuntuu menevän odotettua helpommin. Muutin siis olkkarin sohvalle nukkumaan ja mies hoitaa heräilyt sylittelemällä ja vettä ja tuttia tarjoamalla. Ekana yönä oli hetken aikaa kovaa huutoa, mutta sekin loppui aika nopeasti. Sen jälkeen on ollut vain kitinää ja tyttö ei edes vaikuta mitenkään supernälkäiseltä silloin kuuden aikoihin, kun imetän ensimmäistä kertaa. Huonompi juttu on sen sijaan se, että ainakaan vielä heräilyt eivät ole vähentyneet, vaan pikemminkin päinvastoin, koska herää usein pari kertaa peräkkäin ikään kuin kokeilemaan. Mutta ehkä se tästä, kun tyttö hiljalleen tottuu siihen että herääminen ei kannata. Ja pääasia (ainakin mun kannalta) on, että yöimetykset loppuvat, koska en kyllä jaksaisi töitä jos pitäisi herätä 2-3 kertaa joka yö. Nyt mies saa vuorostaan hoitaa heräilyt jos niitä tulee, kun kerran vapaalla on.

Mua ei juurikaan ahdista töihin paluu muuten kuin että miten jaksaa sitten töiden jälkeen panostaa lapseen etten muutu ihan sekundääriseksi vanhemmaksi. Mies on ihan loistava tytön kanssa ja uskon oikeasti, että hanskaa taaperon uhmailut ja muut tulevat haasteet paremmin kuin minä. Musta tuntuu, etten vaan jaksaisi kökkiä hiekkiksellä kovin kauan.

Töissä on kyllä taas ollut hirveästi muutoksia, mutta niitä on koko ajan ja siihen on tottunut. Positiivinen yllätys oikeastaan, että oma esimies ja tiimi on pysyneet ennallaan. Ihan hyvä oikeastaan päästä vähän pois tästä vauvakuplasta. Oon roikkunut ihan liikaa kaiken maailman imetys- ja sormiruokaryhmissä facessa ja niissä on sellaista kritiikitöntä dogmaattisuutta joka ärsyttää nykyään älyttömästi.

Vauvan kehitys on kyllä ihan hurjaa! Varsinkin siinä 6-7kk ikäisenä, kun oppi konttaamaan, istumaan tuetta ja seisomaan tukea vasten. Tuntui, että ihan yhtäkkiä meidän kääröstä tuli lapsi, itsenäinen toimija jolla on ihan omat agendansa. Nyt on taas ollut pientä suvantovaihetta motorisessa kehityksessä, tukea vasten on kävelty jo kauan, mutta ei tuo ole oikein sen näköinen, että olisi ihan heti lähdössä kävelemään tuetta. Ehkä ihan hyvä niin! Nytkin saa olla koko ajan katsomassa perään, ettei tyttö ehdi tihutöihin.
 
Meillä lähenee 1v viikon päästä ja elokuun lopulla hoitoon. En ole ollut kovinkaan paljon erossa tytöstä tai ainakaan pitkiä aikoja, max 4h. Pärjää kyllä isin ja muiden kanssa ja on tällä hetkellä kovin innoissaan isommista lapsista joten uskon että tykästyy hoitopaikkaan kun muut kolme on vanhempaa.

Olen kyllä liikkunut ja sosiaalistanut lasta kerhoissa yms ja koen sen hyväksi.

Ensi viikolla olis tän perheen eka yhteinen ulkomaan reissu ja tytön eka lento. Lähdetään Wieniin. Ja sitten kotiuduttuamme onkin yks vuotis juhlat!

Täällä noustaan kokoajan seisomaan ja irrottaisi kädet mutta pyllähtää pyllylleen [emoji85]
 
Yksinhuoltajaisän tyttärenä ja Pride-viikolla tuntuu erityisen hassulta lukea, että äiti olisi jotenkin erityislaatuinen tai jotain mitä isä/lapsen toinen vanhempi ei voisi olla. On paljon lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole äitiä/naista elämässä, esimerkkinä nyt vaikkapa Jani Toivola, joka on tyttärensä ensisijainen huoltaja ja lähivanhempi.

Lähipiirissämme on useita pareja, jotka ovat vaihtaneet kotivanhemman osia. Äiti on ollut kotona puoli vuotta ja isä toisen puolen, tai äiti vuoden ja isä toisen vuoden. Kaikilla heistä on vain hyvää sanottavaa siitä, että molemmilla vanhemmilla on ollut mahdollisuus luoda lapseen oma henkilökohtainen ja yksilöllinen suhteensa. Ja mikä rikkaus tämä on myös lapselle! Lähipiirissämme on myös sateenkaari- ja apilaperheitä, ja yksinhuoltajan lapsena en voi kuin kadehtia lapsia, joilla on useampi kuin yksi (tai kaksi) läheinen ja turvallinen kiintymyssuhde.

Asenteet ja stereotypiat istuvat silti tiukassa. Anoppikin kysyy vain minulta vauvaan liittyvistä asioista, eikä tunnu lainkaan ymmärtävän, että hänen poikansa on aivan samalla tavalla mukana vanhemmuudessa, valmisteluissa ja päätöksissä kuin minäkin. Että kyse ei ole siitä, että mies auttaisi, ymmärtäisi, joustaisi tms. vaan, että tottakai hän on aivan yhtä mukana ja vastuussa asioista kuin minäkin. Muunlaisen miehen kanssa en olisi tosin lasta ikinä tehnytkään :Heartbigred


Mä olen samaa mieltä. Välillä kummastuttaa kysymys: uskaltaako lapsen jättää isän hoitoon. Eikö se ole niin, että kun se lapsi yhdessä saatetaan alulle, niin se myös sitten hoidetaan yhdessä, tasapuolisesti? MIes on mukana näissä kotihommissa tasapuolisesti ja hoitaminen sujuu yhtälailla kuin äidiltäkin, ainoa asia mitä ei voi tehdä on imettää. Poika ei juo korvikkeita, niin tissi on oltava läsnä, mutta nyt kun on jo 11kk niin ei sitäkään tarvi enää koko aikaa. Ja joissain asioissa isi hoitaa asiat paremmin. Rauhalliset otteet ja tyyli, niin nukuttaa lapset paremmin kuin minä.

Eli jos Tähti sulla tulee reissuja työn takia, niin ehdottomasti kannattaa ruveta lisäämään sitä isäaikaa. Ihan varmasti pärjäävät ja sunkin helpompi matkustella kun tiedät että kotona on kaikki hyvin.

Mä olen itsekin sellainen kotihiiri, mutta nyt kun on tuo leikki-ikäinen ja sitten tämä taapero, niin kyllä sitä kummasti alkaa muiden seura aina maittamaan :grin Kuntoilu on ihan mun oma juttu. Siihen en ota lapsia mukaan, koska tykkään keskittyä tasan siihen mitä teen. Kavereiden kanssa käyn harvoin kahvilla ym. mutta sitäkin pitäisi lisätä, että nuppi pysyy koossa kaiken hulinan keskellä :excited001
 
Hehheh. Jos haluaa omaa aikaa, niin voi alkaa yksinhuoltajaksi :meh:. Poika oli just taas vuorokauden isällään. Niillä on mennyt hyvin koko ajan. Reilun 7kk ikäisenä vauva alkoi yökyläilee isällään. Muualla ei ole vielä ollut yökylässä, en vielä uskalla antaa, mutta isäänsä olen koko ajan luottanut vauvan hoidossa, jopa enemmän kuin itseeni silloin kun oltiin vielä yhdessä.

Vaan kyllä teki terää vuorokauden vapaa. Eilen illalla jaksoi taas vauvan touhuja. Paskin homma tässä yksihuoltajuudessa on nyt se, kun tullaan hoidosta kotiin, niin poika rääkyy ja parkuu muutaman illan viikosta. On ihan sairaan huonolla tuulella. Siinä meinaa mennä hermo, kun ei voi lykätä sitä toisen vanhemman huomaan ja lähteä ite lenkille. Se on vissiin sitä eroahdistusta, otan syliin ni pitää päästä pois ja lattialta karjuu syliin... Huoh.

Eroamassa oleva (tuleva yksinhuoltaja) kaverini oli yökylässä täällä ja sain antaa vertaistukea, nyt kun oon ite rämpiny kaiken paskan yli. Ja tottahan me baarissa käytiin kattelee tarjontaa :joyful:.

Vauva menee kummeilleen yökylään elokuussa. Silloin on eka kerta niinku vieraalla yökylässä. Ajattelin aloittaa noi yökyläilyt heti 1-vuotiaana, tuun kuitenkin tarviimaan hoitoapua, niin parempi että heti se lähiverkosto lähenee nyt kun beben sosiaaliset taidot karttuu. Se tunnistaa jo kummit ja mummin. Isänsä sylissä sen sijaan alkoi itkee kun tosta olivat lähdössä. Naureskelin partaani ku isänsä vähän hätääntyi, että mitä...? (Että pitäskö sun saatana vähä useammin tapailla....) Sanoin, et joo, se vierastaa nyt helposti, mut äkkiä se loppuu. Autolle päästyään sieltä sylistä kuului jo vää-vää-vää ja muuta pölötystä.
 
Hehheh. Jos haluaa omaa aikaa, niin voi alkaa yksinhuoltajaksi :meh:. Poika oli just taas vuorokauden isällään. Niillä on mennyt hyvin koko ajan. Reilun 7kk ikäisenä vauva alkoi yökyläilee isällään. Muualla ei ole vielä ollut yökylässä, en vielä uskalla antaa, mutta isäänsä olen koko ajan luottanut vauvan hoidossa, jopa enemmän kuin itseeni silloin kun oltiin vielä yhdessä.

Vaan kyllä teki terää vuorokauden vapaa. Eilen illalla jaksoi taas vauvan touhuja. Paskin homma tässä yksihuoltajuudessa on nyt se, kun tullaan hoidosta kotiin, niin poika rääkyy ja parkuu muutaman illan viikosta. On ihan sairaan huonolla tuulella. Siinä meinaa mennä hermo, kun ei voi lykätä sitä toisen vanhemman huomaan ja lähteä ite lenkille. Se on vissiin sitä eroahdistusta, otan syliin ni pitää päästä pois ja lattialta karjuu syliin... Huoh.

Eroamassa oleva (tuleva yksinhuoltaja) kaverini oli yökylässä täällä ja sain antaa vertaistukea, nyt kun oon ite rämpiny kaiken paskan yli. Ja tottahan me baarissa käytiin kattelee tarjontaa :joyful:.

Vauva menee kummeilleen yökylään elokuussa. Silloin on eka kerta niinku vieraalla yökylässä. Ajattelin aloittaa noi yökyläilyt heti 1-vuotiaana, tuun kuitenkin tarviimaan hoitoapua, niin parempi että heti se lähiverkosto lähenee nyt kun beben sosiaaliset taidot karttuu. Se tunnistaa jo kummit ja mummin. Isänsä sylissä sen sijaan alkoi itkee kun tosta olivat lähdössä. Naureskelin partaani ku isänsä vähän hätääntyi, että mitä...? (Että pitäskö sun saatana vähä useammin tapailla....) Sanoin, et joo, se vierastaa nyt helposti, mut äkkiä se loppuu. Autolle päästyään sieltä sylistä kuului jo vää-vää-vää ja muuta pölötystä.

Hieno homma, Sirpa :) Lapsen kannalta tosi hyvä juttu:Heartpink....( ja mistäs tuon tietää, jos teillä alkaa kipinöidä uudestaan ja rakkaus roihahtaa...) Kuullosti ainakin hyvälle:love2:joyful:

Muoks: ainakin tuo, että sinä luotat isään noin hyvin ja hän selvästi jäi kaipaamaan lasta :)







 
Last edited by a moderator:
Eli jos Tähti sulla tulee reissuja työn takia, niin ehdottomasti kannattaa ruveta lisäämään sitä isäaikaa. Ihan varmasti pärjäävät ja sunkin helpompi matkustella kun tiedät että kotona on kaikki hyvin.

Mä olen itsekin sellainen kotihiiri, mutta nyt kun on tuo leikki-ikäinen ja sitten tämä taapero, niin kyllä sitä kummasti alkaa muiden seura aina maittamaan :grin Kuntoilu on ihan mun oma juttu. Siihen en ota lapsia mukaan, koska tykkään keskittyä tasan siihen mitä teen. Kavereiden kanssa käyn harvoin kahvilla ym. mutta sitäkin pitäisi lisätä, että nuppi pysyy koossa kaiken hulinan keskellä :excited001

Satru :) Isä aikaa pyrin lisäämään. Heillä se yhteinen aika on eniten yhdessä harrastamista, musiikkia...kitaran ja rumpujen soittoa! Poika on musikaalinen, kuten isä :) Tuossa menossa vaan sitten unohtuu muu, kuten ruokailu ja vaipan vaihto jne... Mies ei ole luonteeltaan yhtä järjestelmällinen, kuin ite oon. Hän on tehokas kaikessa mihin ryhtyy, mutta myös luova, joten ei huomaa seurata kelloa. Poika syö edelleen ainakin viimeistään 4tunnin välein, mielellään väli olisi 2,5-3tuntia.

Mutta se mistä mun piti kirjoittaa oli, että saan apuja, kun työt alkaa. Äitini on luvannut tulla paikalla, mikäli joudun lähtemään ulkomaille :) Hän on 70-vuotias ja asuu n. 250km päässä. Käy edelleen yötöissä sairaanhoitajana, vaikka onkin jo eläkkeellä. Sanoi, että haluaa tulla ja pystyy järjestellä työvuoronsa tilanteen mukaan.
Oi, MIKÄ HELPOTUS:notworthy
 
Ensi viikolla olis tän perheen eka yhteinen ulkomaan reissu ja tytön eka lento. Lähdetään Wieniin. Ja sitten kotiuduttuamme onkin yks vuotis juhlat!

Täällä noustaan kokoajan seisomaan ja irrottaisi kädet mutta pyllähtää pyllylleen [emoji85]

MS74 :) Oletteko aiemmin käyneet Wienissä? Minnepäin siellä menette?:rolleyes: Lyhyt lento, se menee lapsen kanssa helposti:p

Hyvää matkaa! :)
 
Hallo kaikki väki!:joyful: Sanokaa palstailijat nyt ees jotain..:wideyed:

Tähti kisuttaa teitä.

Sirpa opetti hienon sanan:grin Voin käyttää sitä töissäkin, vaikka puhutaan vaan tekniikasta:3some

Uudetkin saa tänne mielellään tulla mukaan:grin

Ikä pitääis olla 40v. ---+++
Maria päättää, koska tämä on hänen palsta.
 
Last edited by a moderator:
Mitä tulee tohon Tähden huoleen erossaolosta, niin ymmärrän hyvin että (varsinkin tässä iässä esikoisen saaneena?) tuntuu siltä ettei ITSE haluaisi olla lapsesta erossa hetkeäkään.

Aivan saakelin haikeaa oli aikanaan mullakin esikoisen päivähoidon aloittaminen (tai lähinnä päätös siitä, että töihin palataan), mutta toki mua jeesasi paljon se, että isä oli alusta asti hoitanut muksua useita tunteja kerrallaan ja myös yön yli pari kertaa, ja aloitin työt niin että isä hoiti tyttöä ensimmäisen kuukauden kotona (eli päivähoito aloitettiin vasta kun olin itsekin palautellut työarkea kk:n verran). Myös anopilla tyttö oli ollut yön yli hoidossa ennen päivähoidon aloittamista.

Joka tapauksessa voin luvata, että kyllä ne muutkin osaavat muksuasi hoitaa (vaikkei ehkä yhtä järjestelmällisesti ;) ) ja poika pärjää oikein hyvin viimeistään totutteluvaiheen jälkeen. Äitiä ei tietty voi kukaan muu korvata mutta ei sitäkään erityisyyttä mitata vain yhdessä vietetyllä ajalla :)
 
Mä taas sohaisen ampiaispesää, mutta miksi ei saa enää perheessä kannattaa tai toteuttaa perinteistä perhemallia? Miksi heti joka hiton palstalla saa niskaansa kilon paskaa jos uskaltaa sanoa että perheessä on perinteiset miehen ja naisen roolit? Meillä homma toimii niinkuin Tähdelläkin. Mies hoitaa mielellään tyttöä ja osallistuu kaikkeen, mutta meilläkin ollaan perinteisiä jossa kieltämättä äidin rooli korostuu. Meillä oli itsestään selvää että minä jään hoitovapaalle. Isänsä on muutenkin ilmottanu että saan valita ja tehdä lasta koskevat päätökset kunhan muistan kertoa niistä ja isoimmista keskustellaan etukäteen.
Tietenkin on perheitä joissa ei ole sekä isää että äitiä vaan on lukuisia vaihtoehtoja, mutta ne perheet toimii sitten omalla tavallaan ja ihan yhtä hyvin. Mä vaan ihmettelen sitä että nykyään ei saa enää edes vahingossa sanoa olevansa ns vanhanaikainen normiperhe.
 
Mitä tulee tohon Tähden huoleen erossaolosta, niin ymmärrän hyvin että (varsinkin tässä iässä esikoisen saaneena?) tuntuu siltä ettei ITSE haluaisi olla lapsesta erossa hetkeäkään.

Aivan saakelin haikeaa oli aikanaan mullakin esikoisen päivähoidon aloittaminen (tai lähinnä päätös siitä, että töihin palataan), mutta toki mua jeesasi paljon se, että isä oli alusta asti hoitanut muksua useita tunteja kerrallaan ja myös yön yli pari kertaa, ja aloitin työt niin että isä hoiti tyttöä ensimmäisen kuukauden kotona (eli päivähoito aloitettiin vasta kun olin itsekin palautellut työarkea kk:n verran). Myös anopilla tyttö oli ollut yön yli hoidossa ennen päivähoidon aloittamista.

Joka tapauksessa voin luvata, että kyllä ne muutkin osaavat muksuasi hoitaa (vaikkei ehkä yhtä järjestelmällisesti ;) ) ja poika pärjää oikein hyvin viimeistään totutteluvaiheen jälkeen. Äitiä ei tietty voi kukaan muu korvata mutta ei sitäkään erityisyyttä mitata vain yhdessä vietetyllä ajalla :)

Kimaira :)

Se on kyllä jännä, että lapseen on muodostunut vahva henkinen side :) Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, eikä siitä tunteesta ollut tietoakaan ennen, lapsen syntymää.

Ennen lasta kuvitteli, että on nähnyt ja kokenut kaikki tunteet mitä ihminen voi tuntea....Näin ei ollutkaan! Kun lapsi syntyi, elämään tuli uutta näkökulmaa, väriä, uutta rakkautta, monia uusia tuntemuksia, kuten iloa, huolta, vastuuta....

Myös oman lapsen myötä ajattelee suhdetta omaan Äitiin eri näkökulmasta. Aiemmin ei osannut täysin ymmärtää, että, jos hän oli esim. huolissaan jostain, niin tarkoittti vain hyvää, eikä esim. kontrollointia.. Suhde omaan Äitiin on lähentynyt ja tiivistynyt/ muuttunut lapsen syntymän jälkeen :)

Voisin melkein väittää, että kypsällä iällä ENSIMMÄISEN lapsen saaneena, häneen on enemmän sidoksissa, ja hoitoon jättäminenkin on tuskallisempaa.
 
Eclipse, ei kai tässä kukaan ole kiloa paskaa niskaan heittänyt? Vai jossain toisessa yhteydessä niin on käynyt? Tarkoitan, ehkä vähän ylireagoitu kommentti jos katsoo vain viimeisiä viestejä...? Tai sitten mä olen hukannut koko keskustelun pointin...

Ennemminkin mun mielestä tässä ovat (erilaiset) äidit puolustaneet vaan omaa oikeuttaan omaan aikaan, joka on toki jokaisen oma subjektiivinen kokemus ja tarve. Joku tarttee sitä enemmän kuin joku muu ns. uhriutumatta...
 
Mä taas sohaisen ampiaispesää, mutta miksi ei saa enää perheessä kannattaa tai toteuttaa perinteistä perhemallia? Miksi heti joka hiton palstalla saa niskaansa kilon paskaa jos uskaltaa sanoa että perheessä on perinteiset miehen ja naisen roolit? Meillä homma toimii niinkuin Tähdelläkin. Mies hoitaa mielellään tyttöä ja osallistuu kaikkeen, mutta meilläkin ollaan perinteisiä jossa kieltämättä äidin rooli korostuu. Meillä oli itsestään selvää että minä jään hoitovapaalle. Isänsä on muutenkin ilmottanu että saan valita ja tehdä lasta koskevat päätökset kunhan muistan kertoa niistä ja isoimmista keskustellaan etukäteen.
Tietenkin on perheitä joissa ei ole sekä isää että äitiä vaan on lukuisia vaihtoehtoja, mutta ne perheet toimii sitten omalla tavallaan ja ihan yhtä hyvin. Mä vaan ihmettelen sitä että nykyään ei saa enää edes vahingossa sanoa olevansa ns vanhanaikainen normiperhe.

Eclipse :) Hyvä, tästä me ollaan samaa mieltä. Meillä on perinteinen perhemalli ja se oli selvillä jo ennen lasta. Roolit on selvät ja näin halutaan sen meidän perheessä menevän.

Tosin suvaitsevuus on hyvä asia, ja kaikilla ei ole mahdollisuuttaa toteuttaa perinteistä perhemallia. Esim. itse ajattelen, että lapsella tulee olla läsnäolevat vanhemmat, isä ja äiti. En silti väitä, että asiat olisi huonommin/väärin, mikäli lapsella on vain isä, tai vain äiti, tai kaksi isää tai kaksi äitiä. Jokaisen oma tausta vaikuttaa siihen miten asiat näkee. Nykyään on paljon erilaisia perheitä, me taas ollaan miehen kanssa molemmat perinteisestä perheestä ja halutaan jatkaa sitä mallia oman lapsen kohdalla.
.
Eclipse, otit esille keskustelua hyvin herättävän asian :) Oman mielipiteen saa aina sanoa, kuten teit :)
 
Takaisin
Top