pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Juurikin tämä!
Kerran menin yhdelle sukulaiselle (lapseton) avautumaan kun neljännen synnyttyä jouduin muutaman kuukauden ajan suoriutumaan arjen askareista yksin ja kaiken pyörittäminen oli todella raskasta (mies pitkää päivää töissä, kotona vastasyntynyt ja joka päivä oli päiväkodille raahauduttava eskarilaisen kanssa). Tuntui että kaikki kaatuu päälle jos en heti paikalla avaudu jollekin, se oli virhe! Sain niskaani sellaisen syytösten tulvan tältä henkilöltä että mitäs on tehty niin monta lasta kerran on niin rankkaa, kannattaisi ajatella ensin ennenkuin lisääntyy yms. Sen jälkeen hän on ollut viimeinen joka on saanut tietää kun meille on uusi vauva tulossa tai jo tullut taloon.
Ei ison perheen, tai pienemmänkään, pyörittäminen aina mitään herkkua ja ruusuilla tanssimista ole. Tietenkään! Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista mutta asioista pitäisi pystyä puhumaan, myös niistä negatiivisista. Harmittavasti niihin negatiivisiin asioihin sitten takerrutaan (ulkopuoliset varsinkin) ja oletetaan heti että koko elämä on jatkuvasti vaikeaa ja yhtä kamppailua, eihän se niin ole.
Kyllä meillä on jokaisen lapsen kohdalla mietitty tarkasti riittääkö meidän omat voimavarat tähän kaikkeen, ollaan miehen kanssa hitsauduttu niin hyväksi tiimiksi tässä vuosien aikana että saa tulla melkoinen katastrofi joka sekoittaisi meidän pakan. Paljosta on seviydytty ja ajateltiin selviytyä jatkossakin. Aivan kuten pilvikirsikka kirjoitti, asioilla on tapana järjestyä.
Tsemppiä siskot!
Oli lapsia yksi, kolme tai kymmenen, niin muistetaan että on jokaisen perheen oma asia montako heitä on. Jätetään muiden ikävät kommentit huomioimatta ja keskitytään siihen iloon jota lapset elämäämme antavat
Hyvin sanottu!