Suurperheellisten pulinapalsta <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja twisted
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olin lauantaina kummitytön synttäreillä kolmen lapsen kanssa. Kaksivuotias jäi isänsä kanssa kotiin, kun on nuhainen. Ystävän (kummitytön äiti) mummu tuli ihastelemaan vauvaa ja sanoi, ettei tiennyt edes että meille on sellainen tulossa! Tuumasi että ihanaa kun on lapsia. Toinen ystävä ihmetteli moneen kertaan, miten ehditään ja jaksetaan tehdä remonttia kaikkien lasten kanssa. Kyllä ne asiat aina jotenkin loksahtelee paikoilleen ja vanhemmuuteen myös kasvaa itse :smiling-eyes:
 
Onhan se iso perhe harvinainen. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia sellaisen perustamiseen, pitää osua aika monta juttua oikein että sellainen hiljalleen rakentuisi. Ja oppiihan sitä lapsien kanssa liikkumaan. Minäkin joskus ajattelin et on varmasti hirveän vaikeaa pakata 4 lasta autoon. No ei ole ku vähän miettii et missä järjestyksessä edetään ja aloittaa valmistelut hyvissä ajoin, ja jos on outo tilanne ni jättää hyvinkin sen sähläysvartin aikatauluun. Me ollaan yleensä etuajassa tyttöjen kerhossa, kun tytöt suorastaan lentävät vaatteisiin ja autoon paikoilleen kun kuulevat että on kerhopäivä. :tears:

Lapsilukua kun miettii niin uskoisin et kriittisiä päätöksiä on ehkä tuo 3., sillä jos on kovin pienet ikäerot niin auton takapenkille ei mahduta. 4. lasta menee jos ei ota miestä matkaan ja voi käyttää istuinkorokkeita. Sitten varmaan noi 4.-8. on aika sama, kun ei yhteen autoon mahdu kuitenkaan, ja jos on tottunut olemaan kotiäiti niin kaikkihan sujuu jo vasemmalla kädellä silmät ristissä (kun vauva on oikeassa kädessä ja vähän jo/vielä väsyttäis). :rolling: Mut tavallaan vähän tylyä et joutuu miettimään lapsilukua sillä et miten saa auton pakattua. Iso perhe vaatii tilaa, ja usein sen ison autonkin jotta pääsee sujuvasti liikkumaan ja saa ruokaa haettua. Suomen autoverotus ei kyllä yhtään suosi isoja perheitä. :Face Without Mouth:
 
Muokattu viimeksi:
Autoverotus ei todellakaan suosi isoja perheitä autoineen. Isossa perheessä auto/t on yleensä isoja, dieseleitä useimmin. Harvemmin koko porukalla minnekään liikutaan mutta yhden pihassa olevista autoista on pakko olla sellainen johon kaikki laillisesti mahtuvat, koskaan kun ei tiedä jos joutuu pesueen sekä kimpsut ja kampsut pakkaamaan autoon ja evakkoon lähtemään vaikka putkirikon tai muun vastaavan takia. Ja kyllä kerran kesässä on pyritty koko perheen kanssa reissussa käymään. Tulevaisuudessa joutuu varmaan Transporterin tai Viton laittamaan että kaikki sovitaan kyytiin. Tämän hetkinen auto kun on vain 7-paikkainen ja tarve yhdelle lisäpaikalle tulee syksymmällä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Mutta tosiaan, meillä ei lapsiluvulla ja autoon mahtumisella ole ollut mitään tekemistä keskenään. Vaihdettu tilanteen mukaan isompaan kun ei olla enää sopuisasti sen hetkiseen kulkineeseen sovittu. Meidän autokanta vaihtuu muutenkin melko tiuhaan, sattuu samalla olemaan miehen harrastus, en aina tahdo pysyä perässä mikä milloinkin on ajossa :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes:
 
Joo nuo autot on kyllä hankalia ison perheen kanssa! Meillä on 7-paikkainen auto, mutta ahdas sekin on, kun koirakin pitää saada kyytiin välillä :D haaveilen minibussista, mut ovat vaan aika kalliita.

Mun mielestä tämä neljä on mennyt nyt tosi kivasti, kun on jo vähän tullut rytmiä vauvalle! Tottakai tänäänkin oli melkoista sähläystä ja vauhtia, mutta niin sitä on sen yhdenkin kanssa. Autoon meno talvella neljän pienen kanssa oli ihan hirveää :tears: mutta sekin sujuu kyllä nyt paremmin. Tänään rakennettiin kaksivuotiaan ja vauvan (hän osallistui kantoliinassa) kanssa kissatarhaa, kun en uskalla laskea kissaa irti ulos. Ei me paljoa saatu aikaiseksi, mutta kyllä oli niin onnellinen pieni rakennusmies 2v siellä apuna:red-heart:

Mun mies on yllättänyt mut myös, sillä hänestä on kuoriutunut mitä parhain suurperheen isä! Että kyllä ne isätkin oppii!
 
Viimeaikoina olen lasten kanssa liikkuessa ja harrastamassa ollessa heidän kanssa saanut paljon ihailevia mummuja ympärilleni, onko kaikki sinun? Onko tuossa kaksosia? Hienoa että nykyisin löytyy vielä isoja perheitä! Ovat niin kilttejä! Kerro iät jne! Nuo positiiviset kommentit lämmittää mieltä , kun sitten tulee myös kuultua sitä negatiivista.. onneksi enempi ollu tuota positiivista!
Autoilu onkin ison perheen kanssa oma hommansa.. Meillä sopii autoon minä ja lapset, miehellä oma auto.. mutta minähän niitä arkena kuskaan pääsääntöisesti niin näillä mennään..
 
Veli mietti kuinka me mahdutaan asumaan, vastasin että hyvin nytkin mahdutaan kaikki olemaan olohuoneessa. 😅 Tarkoitti kylläkin kun makkareita "vain" kolme ja neljä lasta... huoh, tuntui niin typerältä tässä elämän tilanteessa edes vielä miettiä tulevaa niin pitkälle että kaikki teini ikäisiä. Just selvitty synnytyksestä hengissä ja terveinä ja keskittyminen menee tähän hetkeen. Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, ehkä meillä on muutaman vuoden päästä isompi talo, tai ehkä ollaan pakolaisina jossain... tai ehkä saadaan tässä asua hyvässä sovussa.


Synnytys tosiaan kesti 2h20min, josta 4min oli ponnistus. Sairaalaan tultaessa olin jo valmiiksi 3cm auki joten aloitettiin kalvojen puhkaisulla, mutta siitä ei tullut minkäänlaisia supistuksia, joten laitettiin tipalla oksitosiinia, ja sen määrä piti nostella kolmeen kertaan ennen kuin alkoi supistella. Ensimmäinen synnytys jossa olin jalkeilla ponnistus vaiheeseen saakka. En voinut kuvitellakkaan olevani paikallaan, niin kipeää otti... Oli kyllä hauska kokea tuo käynistyskin, mutta en tiedä, jos joskus tulisi vielä viides niin ehkä en käynnistystä haluaisi... jotenkin nytkin haikea olo, kun voisin olla vielä raskaanakin. Ja se ettei tuossa päässyt ollenkaan synnytyskuplaan, harmittaa vähän, oli kyllä hurja kokemus, mutta selvisin ilokaasulla ja kohdunkaulapuudutteella (josta en kyllä huomannut olevan apua). Olin jo valmis ottamaan spinaalinkin, kun kivut olivat niin kovat ja aloin jo väsymään, mutta olinkin siinä vaiheessa täysin auki.

Vauva on oikein tissitakianen, viihtyy rinnalla usein ja pitkään. Painoakin tullut syntymästä jo reilu 200g, eli 4kg ylitetty. ❤ Hiukan on soveltamista arjen askareiden kanssa, kun vauvalla meinaa olla vatsavaivojakin, toivottavasti ei kummiskaan pahenisi...
En tiedä onko imuotteessa jotain häikkää, kun rinnat niin kipeät, ja toinen nänni vähän rikki ahkerasta rasvauksesta huolimatta... ote näyttää kyllä oikealta, mutta imetys epämukavaa alusta loppuun... vai onko tämä vielä uuden totuttelua, vauvalla ikää vasta 9vuorokautta. Meidän tyttö kun ei viihtynyt yhtä tiuhaan rinnalla, niin rinnat pääsi paljon helpommalla.
 
Veli mietti kuinka me mahdutaan asumaan, vastasin että hyvin nytkin mahdutaan kaikki olemaan olohuoneessa. 😅 Tarkoitti kylläkin kun makkareita "vain" kolme ja neljä lasta... huoh, tuntui niin typerältä tässä elämän tilanteessa edes vielä miettiä tulevaa niin pitkälle että kaikki teini ikäisiä. Just selvitty synnytyksestä hengissä ja terveinä ja keskittyminen menee tähän hetkeen. Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, ehkä meillä on muutaman vuoden päästä isompi talo, tai ehkä ollaan pakolaisina jossain... tai ehkä saadaan tässä asua hyvässä sovussa.


Synnytys tosiaan kesti 2h20min, josta 4min oli ponnistus. Sairaalaan tultaessa olin jo valmiiksi 3cm auki joten aloitettiin kalvojen puhkaisulla, mutta siitä ei tullut minkäänlaisia supistuksia, joten laitettiin tipalla oksitosiinia, ja sen määrä piti nostella kolmeen kertaan ennen kuin alkoi supistella. Ensimmäinen synnytys jossa olin jalkeilla ponnistus vaiheeseen saakka. En voinut kuvitellakkaan olevani paikallaan, niin kipeää otti... Oli kyllä hauska kokea tuo käynistyskin, mutta en tiedä, jos joskus tulisi vielä viides niin ehkä en käynnistystä haluaisi... jotenkin nytkin haikea olo, kun voisin olla vielä raskaanakin. Ja se ettei tuossa päässyt ollenkaan synnytyskuplaan, harmittaa vähän, oli kyllä hurja kokemus, mutta selvisin ilokaasulla ja kohdunkaulapuudutteella (josta en kyllä huomannut olevan apua). Olin jo valmis ottamaan spinaalinkin, kun kivut olivat niin kovat ja aloin jo väsymään, mutta olinkin siinä vaiheessa täysin auki.

Vauva on oikein tissitakianen, viihtyy rinnalla usein ja pitkään. Painoakin tullut syntymästä jo reilu 200g, eli 4kg ylitetty. ❤ Hiukan on soveltamista arjen askareiden kanssa, kun vauvalla meinaa olla vatsavaivojakin, toivottavasti ei kummiskaan pahenisi...
En tiedä onko imuotteessa jotain häikkää, kun rinnat niin kipeät, ja toinen nänni vähän rikki ahkerasta rasvauksesta huolimatta... ote näyttää kyllä oikealta, mutta imetys epämukavaa alusta loppuun... vai onko tämä vielä uuden totuttelua, vauvalla ikää vasta 9vuorokautta. Meidän tyttö kun ei viihtynyt yhtä tiuhaan rinnalla, niin rinnat pääsi paljon helpommalla.
Mulla on kaikista mennyt alussa toisesta rinnasta iho rikki. Isot nännit ja pieni suu ei vaan alkuun sivu yhteen. On sitten kuukaudessa/parissa mennyt ohi. Olen rikkinäisestä rinnasta imettänyt tyynyn avulla niin ettei vauvan leuka ole haavan puolella niin ei satu niin paljoa.
 
Meillä koko perhe kuumeessa, vauvaa lukuun ottamatta. Kertokaa kokemuksia, kuinka vauva säästynyt taudilta, vaikka muu perhe sairastellut 🙏🏼 tai kuinka vauva on selvinnyt sairastelusta. Mua pelottaa että vauvaan tarttuu, raukka pieni vasta 2viikon ikäinen ❤😭 sehän on sitten heti lääkäri reissu jos tulee kipeäksi 😭
Toivottavasti ei vauvaan tartu! Tsemppiä sairasteluun.
Meillä ei ihan noin pienelle ole kuume noussut, mutta samat räkätaudit on saanut kaikki jo ihan pienestä pitäen, vaikka imetyksen kai pitäisi antaa suojaa? 4 viikoista muistan ainakin käyneeni kerran päivystyksessä lastenlääkärillä näyttämässä. Keittosuolatippoja ja nenöimuri ollut pakko olla aina jo ennen synnytystä kotona varalta valmiina kun niille on jokaisen kanssa tullut käyttöä.
 
Meillä koko perhe kuumeessa, vauvaa lukuun ottamatta. Kertokaa kokemuksia, kuinka vauva säästynyt taudilta, vaikka muu perhe sairastellut 🙏🏼 tai kuinka vauva on selvinnyt sairastelusta. Mua pelottaa että vauvaan tarttuu, raukka pieni vasta 2viikon ikäinen ❤😭 sehän on sitten heti lääkäri reissu jos tulee kipeäksi 😭
Meillä ei ihan pienelle ole koskaan kuume noussut mutta nuhan on useampi saanut, pieni nenu rohissut tukossa mutta siihen on auttanut Foreverfever:n mainitsemat keittosuolatipat ja nenäimuri :thumbs-up:
Toivottavasti pikkuinen säästyy kuumeelta :folded::red-heart:
 
Meillähän pyyhälsi korona ohi kun vauva oli n. 6vk vanha. Eipä siinä, kaikki sairastettiin, osa lievemmin ja osa vähän enemmän. Vauvelille se teki nuhaisuutta ja yhdelle illalle särkyisyyttä, jolloin yöllä herättiin itkemään 45min välein. Onneksi äidin tissi ja syli auttoi joka kerta. Särkylääkkeitä en antanut, vaikka näin jälkikäteen mietittynä häntä varmasti särki, sillä minua särki kun sairastin samaan aikaan koronaa. Sitten tuli nuhaisuus ja sitä toki riitti pidempäänkin. Eli suolatipat ja nenäimuri vaan valmiiksi, niillä pärjää.

Kätilö-serkkutyttöni varoitti kyllä et jos tosi pieni menee vähänkin huonon oloiseksi sairastaessa ni äkkiä päivystykseen. Onneksi me selvittiin aika lievillä oireilla, ei edes kuumetta kunnolla.
 
Liputan nenäimurin puolesta! Meillä kakkonen oli 1,5v ikäisenä räkätaudissa isoveljensä kanssa viikon. Vähän nousi lämpökin mutta silloin ei ollu nenäimuria niin keittiksellä vaan huutelin nenää. Tsemppiä. Meillä oli kans korona pari kk sitten ja helpolla päästiin kaikki joilla oli rokote mut 2v oli pahiten kipeä. Aika ahtaalla oli henki ja kuume sahas monta päivää.
 
Tsemppiä koronan keskelle!

Meillä tauti kävi huhtikuussa tosi lievänä. Pienimmällä oli 1 päivän vähän kuumetta, muuten koko perheellä vain lievät flunssa oireet.
 
Eilen alkoi vauvakin olemaan räkäinen... ja meillä vain ainun surkea pikkuniistäjä josta ei oo koskaan ollut kenenkään kohdalla apua... mutta onneksi vauva saa pärskittyä itse nenänsä auki, ettei ihan tukossa ole.. eilen vielä elättelin toivoa että jos se olisi vain maitoa nenässä, mutta kyllä sieltä ihan keltainen räkäklöntti tuli pärskäytyksen mukana 🤧
Isommat lapset jaksoivat jo eilen normaalisti leikkiä ja TAPELLA, vaikka kurkut kipeät vielä ovatkin.. 😅 toivottavasti esikoinen kerkeää vielä eskariin näkemään kavereita ennen kesälomaa...
 
Marsupilami pikaista paranemista teille :red-heart:

Meillä oli myös korona kun vauva oli 2kk. Onneksi oli lievä tauti ja päästiin vähällä.
 
Katsoin itseäni viikonloppuna yhdestä kuvasta ja kylläpä näytin väsyneeltä :No Evil Monkey: Viimeiset pari kuukautta ollut aika rankkoja, kun ensin tämän uuden kodin siivous (vanha talo ja remonttisotkut ym), sitten ihan hullu muuttorypistys miehen ja lasten kanssa yhdessä ja nyt tämä elämä täällä uudessa kodissa vielä vähän haastavaa, kun ei ole juoksevaa vettä ja astiat ja pyykit pestävä vanhalla kodilla. Tarkoitus kyllä saada vesiputket asennettua loppuun kesän aikana. Nytkin väsyttää niin että silmiin jo sattuu:No Evil Monkey: Mulla on ollut hyvä lisäravinnearsenaali aiemmin, mutta melkein kaikki jo loppunut. Täytyis alkaa panostaa taas itseensä niin jaksaisi paremmin. Onneksi vauva on tosi hyvä nukkumaan:red-heart: Kesän vielä jaksaa näin vajailla unilla ja huonolla syömisellä, mutta syksyn pimeydessä se ei enää onnistu. Kaiken lisäksi mies alkoi vielä yrittäjäksi :tears:

Olin tänään lasten kanssa päiväkodin kevätjuhlassa. Kesäloma alkaa pian! Pitää lähteä kiertämään kaikki kaupungin leikkipuistot ja uimarannat lasten kanssa, niin siinähän se aika kuluukin.
 
Mutta kaikesta väsymyksestä huolimatta mun kroppa jaksaa sekä imettää vauvaa että ylläpitää kuukautiskiertoa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Nytkin juilii taas siihen malliin että jokohan siellä joku munasolu taas kypsyy.
 
Takaisin
Top