Suurperheelliset kuumeilijat

Eilen illalla ja tänä aamuna pohdin jo että ehkä on parempi vaan jatkaa elämää tällä kokoonpanolla. Sitten tuun tänne lukemaan pilkivirsikan kirjoituksia joista huokuu niin positiivinen asenne ja sydän taas palaa halusta saada viiides, tai ainakin antaa sille mahdollisuus ❤🙈😂 Sitähän ei tiedä tuleeko sitä enää edes raskaaksi. Oon kyllä aina tullut helposti, yrittämättäkin. Mutta ei voi ikinä tietää...
 
marsupilami sanoi:
Eilen illalla ja tänä aamuna pohdin jo että ehkä on parempi vaan jatkaa elämää tällä kokoonpanolla. Sitten tuun tänne lukemaan pilkivirsikan kirjoituksia joista huokuu niin positiivinen asenne ja sydän taas palaa halusta saada viiides, tai ainakin antaa sille mahdollisuus ❤🙈😂 Sitähän ei tiedä tuleeko sitä enää edes raskaaksi. Oon kyllä aina tullut helposti, yrittämättäkin. Mutta ei voi ikinä tietää...
Click to expand...
Onneksi ei voi tietää... Niistä @pilvikirsikkan kirjoituksista minäkin voimaa saan omaan pienperheenlaajentamisyrittykseeni 😁 eihän lapsia vaan/ kai voi olla liikaa? 😅
 
Ei voi olla liikaa lapsia 😁😍

On tässä itselläkin välillä kädet täynnä kieltämättä, mutta jotenkin ne tilanteet vaan sitten sujuu. Rennolla asenteella pääsee pitkälle 😄 ei ole niin justiinsa aina kaikki!
 
Ikuinen_vauvakuume sanoi:
Hei,

Täälläpä onkin mukava henki. 😊 Minulla on 2lk ja 4lk lapset ja miehelläni jo 17v tytär joka asuu äitinsä kanssa. Mies on koko yhtyeisen vuoden matkamme kuumeillut vauvaa. Hän on jopa suloinen asian kanssa. 😄 Mies on ihana bonus-iskä lapsilleni, asumme yhdessä ja parisuhde tuntuu oikealta, tasapainoiselta ja arki turvalliselta. Vauvakuume on nyt tarttunut minuunkin (vaikka toki vauvakuumekroonikko olenkin 🫣), ehkä hieman yllättäen, sillä yritän miettiä tätä perhe-asiaa järjellä. Onko järkeä tehdä se yksi yhteinen, jos arki sujuu näin?

Tunnistatteko ajatuksen siitä, että kaiken aloittaminen alusta pelottaa? Kuinka jaksan? Kuinka jaksamme? Olen vielä alle 35v mutta mies on yli 10v vanhempi.

Haluaisin vielä kokea kolmannen raskauden ja synnytyksen. Silti muistan pahoinvoinnin, kömpelön olon, univelat, taaperokiukut.. mistä tiedän, mikä on oikea päätös? 🥺 Olisipa ihana kuulla kokemuksia ja ajatuksianne!
Click to expand...

Vastaan nyt, vaikka en täällä muuten kirjoittelekaan, jäi vain tämä pohdinta pyörimään mieleen luettuani sen. Meillä kaksi ensimmäistä olivat kolmannen syntyessä 7 ja 5. Eli eivät nyt niin isoja, mutta kuitenkin yöheräilyt loppuneet ja omatoimisuutta jo paljon. Mietin, että miten tämän tulokkaan kanssa jaksaa aloittaa taas uudelleen (@Nepeta Cataria muistaakseni ilmaisi sen niin, että mikä miina sitä tuli polkaistua).
Kävikin niin, että tämän kolmannen kanssa on aivan ihanaa. Isommat ovat isompia ja osaavat tehdä paljon itse ja ovat apuna. Itse olen rennompi äiti ja osaan nauttia tästä ajasta enemmän. Kuvittelen myös, että osaan uhmat ja muut ottaa rennommin vastaan kun ymmärrän olentoa nimeltä pikkulapsi paremmin.
Jos vauvakuume yhtään nostaa päätään, niin itse ajattelen niin, että kyllä kaikki lutviutuu, eikä sitä valintaa kadu. Se rakkaus (ja hormonit 😄) auttaa jaksamaan ja kuitenkin tuntuu siltä, että näin on tarkoitus.
 
Muokattu viimeksi:
Nyt alkaa taas jännitysten ajat. Ovis on ohi, jo ”pitkästi” Ja lasken jo päiviä milloin uskaltais tehdä jo testin. Vai maltankohan vain odotella ensi viikon lopulle. 🥹🤞🏽
 
Kiitos Värisointu ihanasta viestistä!

Kyselisin tänne samaan, että onko muilla kokemusta siitä ettei isommat lapset haluaisi missään nimessä pikkusisarusta? Lapselleni (tuo 4lk) on ihan karmea ajatus, että saisin vielä vauvan. Sanoo tekevänsä vauvalle kauheita asioita ja varmistelee etten kai aio enää ikinä saada vauvaa. Lapsi ei toki lapsilukua päätä, mutta miten tähän asiaan voisi suhtautua tai siitä puhua?

Jos raskaudun, mietin jo nyt kauhulla hänelle asian kertomista koska se tulee olemaan aivan kauhea järkytys. Taustalla tässä on ainoastaan se, ettei poika yksinkertaisesti pidä vauvoista vaikka herkkä ja ihana poika onkin. Miten asiaa voisi pehmustaa vai voiko? Olisi ihanaa kuulla jos jollain on kokemusta!
 
Ikuinen_vauvakuume sanoi:
Kiitos Värisointu ihanasta viestistä!

Kyselisin tänne samaan, että onko muilla kokemusta siitä ettei isommat lapset haluaisi missään nimessä pikkusisarusta? Lapselleni (tuo 4lk) on ihan karmea ajatus, että saisin vielä vauvan. Sanoo tekevänsä vauvalle kauheita asioita ja varmistelee etten kai aio enää ikinä saada vauvaa. Lapsi ei toki lapsilukua päätä, mutta miten tähän asiaan voisi suhtautua tai siitä puhua?

Jos raskaudun, mietin jo nyt kauhulla hänelle asian kertomista koska se tulee olemaan aivan kauhea järkytys. Taustalla tässä on ainoastaan se, ettei poika yksinkertaisesti pidä vauvoista vaikka herkkä ja ihana poika onkin. Miten asiaa voisi pehmustaa vai voiko? Olisi ihanaa kuulla jos jollain on kokemusta!
Click to expand...
Heissan kuumeilija!
Meillä syntyi kolmas lapsi, kun edelliset lapset olivat kolmannella ja ekalla. Esikoispoikamme oli aivan kauhuissaan ja raivoissaan, koska hänkään ei pidä vauvoista. Lisäksi oli varmasti järkytys saada sisarus niin pitkän ajan jälkeen. Voin lohduttaa sinua, että meillä ainakin vauva-aika sujui lopulta hyvin, ja vauvasta tuli rakas ja tärkeä. Tosin, nyt 2-vuotiaan uhmassa tarina on jo vähän toinen... eli poikamme kyllä usein myös kaipailee aikaa, kun oli vain "ekat kaksi". Meillähän perhe on sittemmin täydentynyt nelosella.

Itse kuumeilen vielä vitosesta ja kutosestakin. Esikoinen sanoo edelleen, että ei vauvoja, nyt riittää. Kuopus (8 kk) on hänelle silti todella tärkeä, sillä esikoinen saikin veljen (lapset siis poika, tyttö, tyttö, poika). Isot ikäerot meillä siis ensimmäisen ja toisen parivaljakon välillä. Osittain hyvä asia, osittain tuo haasteita. Varsinkin nyt tuon lähes kolmevuotiaan ikiliikkujan kanssa, jolle vauvasta ei ihan vielä ole varsinaisesti seuraa, mutta isommat eivät kelpuuta omiin leikkeihin. Silti yhteistäkin puuhaa löytyy.

En tiedä osasinko vastata sinulle, mutta summa summarum kai on, että vaikka on päiviä kun tuntuu, että voisipa tämänki hetken skipata, niin enemmän on niitä upeita hetkiä. Etenkin kun on isoja joiden kanssa jutella yms. isojen puuhia, ja silti saa elää uudelleen ne miljoonat uudet jutut joita pienet kokevat. Nauraa arjen kommelluksille, kun pieni ilmoittaa tomaatin värin olevan pultainen tai toinen katsoo silmiin hampaattomasti hymyillen ja painaa sitten pään rintaa vasten.
 
Mutsi96 sanoi:
Eilen rinnat tulivat aroiksi ja turvonneiksi, joten uskaltauduin heti tänä aamuna tekemään testin. Haalea positiivinen siellä. Teen parin päivän päästä uuden, ja toivottavasti vahvistuu. Jännittävää. ❤️
Click to expand...
Voi miten hienoa! Toivotaan jotta vahvistuu! 🍀🍀🍀🍀🍀
 
Mutsi96 sanoi:
Eilen rinnat tulivat aroiksi ja turvonneiksi, joten uskaltauduin heti tänä aamuna tekemään testin. Haalea positiivinen siellä. Teen parin päivän päästä uuden, ja toivottavasti vahvistuu. Jännittävää. ❤️
Click to expand...

Onpas ihanaa! Toivotaan viivalle vahvistumista 😍

Täälläkin eka ovis synnytyksen jälkeen. En ymmärrä miten kroppa voi palautua näin nopeasti. Meidän vauvalla ei ole vielä edes nimeä 😂
 
Täälläkin pää hieman pyörällä! 💞
Mulla oli viikko oviksesta ihan todella kovia menkkajomotuksia. Koskaan ei oo aiemmin sellaisia ollut. No sitten hoksasin että menkkojen olisi pitänyt alkaa ja tein tänään testin.. kaksi viivaa! 💕

Täytyy katsoa lähteekö tuosta vahvistumaan vai mitä tuleman pitää. 😊
 

Liitteet

  • 20240601_122719.jpg
    20240601_122719.jpg
    1.5 MB · Katsottu: 30
Miitu sanoi:
Täälläkin pää hieman pyörällä! 💞
Mulla oli viikko oviksesta ihan todella kovia menkkajomotuksia. Koskaan ei oo aiemmin sellaisia ollut. No sitten hoksasin että menkkojen olisi pitänyt alkaa ja tein tänään testin.. kaksi viivaa! 💕

Täytyy katsoa lähteekö tuosta vahvistumaan vai mitä tuleman pitää. 😊
Click to expand...
Ihanaa 😍 jännittäviä hetkiä ❤️
 
Mutsi96 sanoi:
Eilen rinnat tulivat aroiksi ja turvonneiksi, joten uskaltauduin heti tänä aamuna tekemään testin. Haalea positiivinen siellä. Teen parin päivän päästä uuden, ja toivottavasti vahvistuu. Jännittävää. ❤️
Click to expand...

Viivalle vahvistumisia myös sinne! ❤️
Päästäisiinköhän me samaan lasketun ajan ryhmään höpisemään. 😁
 
Miitu sanoi:
Täälläkin pää hieman pyörällä! 💞
Mulla oli viikko oviksesta ihan todella kovia menkkajomotuksia. Koskaan ei oo aiemmin sellaisia ollut. No sitten hoksasin että menkkojen olisi pitänyt alkaa ja tein tänään testin.. kaksi viivaa! 💕

Täytyy katsoa lähteekö tuosta vahvistumaan vai mitä tuleman pitää. 😊
Click to expand...

Niin ihanaa! 🥰🥰🥰
 
Mutsi96 sanoi:
View attachment 133955
Kaapissa on cb testi, ajattelin tehdä sen huomenna.. mutta huomasin, että olin ostanut vahingossa viikkodigin tilalle ton herkän testin johon ei tuu viikot. 😂
Click to expand...

Ne muuten on yllättävän saman näköiset paketteineen! Siis voisi hyvin käydä itsellekin. 🤭
 
Ei omaan silmään hirmusti vahvistunut mutta miehen mielestä kyllä. 🧐

Hän lisäsi tänään että jos ei nyt syystä x tärppäisikään niin tehtäisiinkö sitten ihan tarkoituksella. Eli hän tosiaan olisi nyt valmis nro. 4! 😄💕
 

Liitteet

  • 20240602_112749.jpg
    20240602_112749.jpg
    1.4 MB · Katsottu: 27
pilvikirsikka sanoi:
Onpas ihanaa! Toivotaan viivalle vahvistumista 😍

Täälläkin eka ovis synnytyksen jälkeen. En ymmärrä miten kroppa voi palautua näin nopeasti. Meidän vauvalla ei ole vielä edes nimeä 😂
Click to expand...
Voihan ikuinen vauvakuume! Täällä ei vielä ekasta oviksesta ole tietoakaan,... mutta siltikin tuntuu ettei mikään uhraus ole tarpeeksi suuri jos voi saada ihanan vauvan vielä nuuhkuteltavakseen. :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: Saahan sitä aina miettiä et entä jos vain ottaisi vastaan mitä luonto on valmis antamaan, ja olisi iloinen siitä.
 
Takaisin
Top