Suurperheelliset kuumeilijat

[Miitu]

Jotta kunhan pohdin ^

Juuri tänään katselin noita kolmea rymyämässä kimpassa ja mietin että tässä hetkessä kaikki on juuri niinkuin pitää!

 

[pilvikirsikka]

Samaa olen pohtinut Orea, että neljäs olisi kuitenkin kiva myös suht pienellä ikäerolla ja se on ihan hyväksi koettu! (Meille nyt ei kovin pientä ikäeroa edes tulisi kun kuopus täytti juuri 2v)
Ihana että sielläkin on selvästi mies lämmennyt ajatukselle neljännestä.

Mulla olisi töihin paluun koittaessa edessä paljon uuden oppimista + urapolulla etenemistä. Mahdollisesti jopa toimipaikan muutos. Siinäkin mielessä tuntuisi hyvältä ajatukselta että vanhempainvapaat olisi ohitse ja oikeasti vauva- ja taaperovuosien jälkeen alkaisi ns. uusi aikakausi elämässä. Sellainen jossa voisi keskittyä jo ehkä enemmän niihin omiinkin tavoitteisiin.
Tällä hetkellä on myös ollut ihana olla kotona, etenkin kun mieskin käytännössä työskentelee kotoa ja tekee lyhyempää viikkoa.
Saadaan sen ansiosta paljon olla yhdessä ja se on myös iso etu tässä elämäntilanteessa, jossa yksikään käsipari ei ole liikaa.
Kaksi isompaa aloittaa tässä aivan parin vuoden säteellä myös koulut niin senkin puolesta olisi tietty kiva olla kotona!

Aloitin nyt vähän aktiivisemmin liikkumaan, mutta sekin tuntuisi jotenkin tavoitteellisemmalta kun tietäisi ettei keho enää kokisi niin hirmuisia mullistuksia kuin raskausaikana.
Kolmannesta kävin nimittäin äitiysfyssalla ja hän osasi hienosti kertoa miten paljon mun keho on joutunut raskauksien ja hormoonien takia mukautumaan.
Ja että missään välissä ei ole ehtinyt kunnolla palautua kun olen köytännössä viimeiset 7 vuotta ollut raskaana ja/tai imettänyt.
Se oli kyllä aika silmiä avaava käynti monessakin suhteessa. On meidän kehot vaan ihmeellisiä.

Töihin paluu olisi tammikuussa 2024. Perinteisestihän olen ilmoittanut työnantajalle että töihin paluuni sijaan jäänkin äippälomalle. Huvitti kun viimeksi työterveyslääkäri kirjoitti sairaslomaa viimeiselle kuukaudelle ja kutsui mua "veteraaniksi".

Tosi tuttuja pohdintoja! Mulla on haaveena opiskella uusi ammatti ja löytää töitä, samoin olin jo keväällä ihan fiiliksissä, että nyt keskityn itseeni ja kuntoilen ja ostan kunnolliset ulkovaatteet yms, jos kroppa ei enää muutu raskauden takia. Mutta nyt mua on alkanut jo pelottaa se ajatus "uudesta ajanjaksosta" ja haluaisin vielä palata tuttuun ja turvalliseen eli kotiäitinä oloon En tiedä, ehkä se uusi ajanjakso ei ole vielä ajankohtainen itsellä. Ehtiihän sitä myöhemminkin vielä, jos vaikka kypsyisi ajatus siitä mikä olisi se oma ala.

 

[pilvikirsikka]

Täällä salaa haaveillaan kuudennesta lapsesta! Lapset 2/09, 2/10, 3/13, 8/19 ja 4/21
En kyllä kellekkää uskalla kertoo jos raskaudun vaan pidän salassa mahd pitkään!
Ollaan siis oltu steri jonossa jo yli puolvuotta! Koska ei pitäny tulla enää yhtään mut ehkäsy jäi sivuun migreenin takia ja kerran olin jo tässä raskaana mutta oli kohdunulkonen! Eli tulee vauva jos kerkee tulla ennen steriä!

Aika ihanaa, toivottavasti tärppää ennen kuin on liian myöhäistä!

Mäkään en kertoisi kuin parille ihmiselle, jos olisi viides tulossa. Ollut aika haipakkaa oma arki tässä ja osa varmaan kauhistuisi, että miten me pärjätään. Koko ajanhan tämä tässä helpottaa kuitenkin. Ikävää kun iso perhe saa joskus negatiivista kommenttia ja tiedän että sitä tulisi munkin lähipiiristä. Olis varmaan osalle pakko valehdella vahingosta

 

[Nozza90]

Aika ihanaa, toivottavasti tärppää ennen kuin on liian myöhäistä!

Mäkään en kertoisi kuin parille ihmiselle, jos olisi viides tulossa. Ollut aika haipakkaa oma arki tässä ja osa varmaan kauhistuisi, että miten me pärjätään. Koko ajanhan tämä tässä helpottaa kuitenkin. Ikävää kun iso perhe saa joskus negatiivista kommenttia ja tiedän että sitä tulisi munkin lähipiiristä. Olis varmaan osalle pakko valehdella vahingosta

Just samat ajatukset ollu mulla jo neljännen aikaan ei hirveen ilosia onnitteluja oo tullu.. vaik ite ollaan aina lapsemme hoidettu eikä apuja olla huhuiltu, aina yhtä kauhistelua useemmilta!
Inhottava et joutuu miettii aina et valehteleeko et vahinko vai mitäkä ku kyseessä kuitenkin ilo uutinen!

 

[pilvikirsikka]

Just samat ajatukset ollu mulla jo neljännen aikaan ei hirveen ilosia onnitteluja oo tullu.. vaik ite ollaan aina lapsemme hoidettu eikä apuja olla huhuiltu, aina yhtä kauhistelua useemmilta!
Inhottava et joutuu miettii aina et valehteleeko et vahinko vai mitäkä ku kyseessä kuitenkin ilo uutinen!

No niinpä Mutta toiset jotenkin ajattelee, että elämä on yhtä selviytymistä jos on monta lasta. Mulla yksi kaveri oli kesällä nähnyt "painajaista" että olin raskaana ja hän yritti siinä takoa mulle "järkeä" eli varmaan keskeytystä Että ihanaa kun on tällaiset tukijoukot. En ollut edes valittanut mitään, vaan tämä on hänen ihan omaa kuvitelmaa.

Muoks. Niin ja haipakalla tarkoitan tätä kun muutettiin keväällä uuteen kotiin ja tässä ollut kaikkea tekemistä. Nämäkin hommat alkaa tässä helpottaa kuitenkin koko ajan.

 

[Oreo]

Meidän elämä on jo kolmen lapsen kanssa melkoista kaaosta!
Mutta tää on meidän kaaos, ja mä rakastan sitä
Ja tää on hallittu kaaos, vaikka ulkopuolisen silmiin näyttääkin sekavalta.

Hah, huomaan kirjoittavani aina, että "JO kolmen lapsen kanssa", "VAIN kolmen lapsen kanssa" tai vastaavaa en selkeästi pidä tätä meidän kolmen koplaa vielä suurperheen aineksina.

En mäkään uskaltaisi kertoa kellekään, että haaveilen vielä yhdestä. Varsinkin mun pikkusisko, vaikka ihana ja rakas ihminen onkin, mun paras kaveri, on melkoisen tuomitsevaista sorttia
Kyllä se meidänkin läheisille olisi vahinko, oli sitten "vahinko" tai vahinko.

 

[Oreo]

Vahingosta puheenollen...
Eilen sitten päädyttiin puuhailemaan ilman kumia.
Kierto on kyllä siinä vaiheessa, että melkoisen pitkäikäisiä siittiöitä saisi olla.
Eli tietoinen riski, jonka ei oikeastaan pitäisi edes olla riski

 

[Oreo]

Mun täytyy muuten tähän keskusteluun myöntää, että on yksi suurperhe, jolle en enempää lapsia toivoisi. Vaikka jos he ilmoittaisivat perheenlisäyksestä, niin totta kai olisin onnellisen heidän puolestaan ja rakastaisin sitä pientä samalla tavalla, kuin rakastan näitä jo olemassaolevia lapsia.
Eli meille hyvin läheinen ja rakas perhe kyseessä.
Heillä vain ollut tosi paljon vaikeuksia ja haasteita elämässään, ja vihdoin alkoi elämä tasaantua ja helpottua. Ja iski uusi kriisi.
Isommat lapset joutui pitkän aikaa joustamaan tosi paljon, ja jäivät ehkä vähän vaille asioista, kun joutuivat ottamaan vastuuta pienemmistä. Lastensuojelun asiakkaana olivat pitkän aikaa, ihan perheen vanhempien aloitteesta. Tai lähinnä äidin. Mikä oli siis tosi hyvä juttu, kun saivat apua ja tukea, ja isommat lapset saivat tukiperheessä kokemuksia, jotka jäivät kotona vanhempien voimavarojen vähyyden vuoksi kokematta.
Nyt jos kertoisivat, että pieni tulossa, olisi omat fiilikset ristiriitaiset.
Tämä äiti siis kertoo mulle hyvin avoimesti asioista, hyvistä ja huonoista. Ja luulen olevani aika hyvin perillä miten hän voi

Mutta tässä mun mielipiteessä paistaa tosiaan ihan vain huoli perheen jaksamisesta. Enkä koskaan voi tietää miten perhe sen itse kokee, vain sen mitä mulle kerrotaan.
Enkä koskaan, ikinä, milloinkaan, menisi tätä ääneen muille kuin omalle miehelle sanomaan. Ja jos lapsia lisää tulisi, auttaisin parhaani mukaan ja ONNITTELISIN.
Lapsiluku on vain ja ainoastaan perheen oma asia.

 

[Miitu]

Meidän elämä on jo kolmen lapsen kanssa melkoista kaaosta!
Mutta tää on meidän kaaos, ja mä rakastan sitä
Ja tää on hallittu kaaos, vaikka ulkopuolisen silmiin näyttääkin sekavalta.

Puit niin hienosti sanoiksi, ei voisi kyllä paremmin kuvailla, samaistun!

 

[Miitu]

Mun täytyy muuten tähän keskusteluun myöntää, että on yksi suurperhe, jolle en enempää lapsia toivoisi. Vaikka jos he ilmoittaisivat perheenlisäyksestä, niin totta kai olisin onnellisen heidän puolestaan ja rakastaisin sitä pientä samalla tavalla, kuin rakastan näitä jo olemassaolevia lapsia.
Eli meille hyvin läheinen ja rakas perhe kyseessä.
Heillä vain ollut tosi paljon vaikeuksia ja haasteita elämässään, ja vihdoin alkoi elämä tasaantua ja helpottua. Ja iski uusi kriisi.
Isommat lapset joutui pitkän aikaa joustamaan tosi paljon, ja jäivät ehkä vähän vaille asioista, kun joutuivat ottamaan vastuuta pienemmistä. Lastensuojelun asiakkaana olivat pitkän aikaa, ihan perheen vanhempien aloitteesta. Tai lähinnä äidin. Mikä oli siis tosi hyvä juttu, kun saivat apua ja tukea, ja isommat lapset saivat tukiperheessä kokemuksia, jotka jäivät kotona vanhempien voimavarojen vähyyden vuoksi kokematta.
Nyt jos kertoisivat, että pieni tulossa, olisi omat fiilikset ristiriitaiset.
Tämä äiti siis kertoo mulle hyvin avoimesti asioista, hyvistä ja huonoista. Ja luulen olevani aika hyvin perillä miten hän voi

Mutta tässä mun mielipiteessä paistaa tosiaan ihan vain huoli perheen jaksamisesta. Enkä koskaan voi tietää miten perhe sen itse kokee, vain sen mitä mulle kerrotaan.
Enkä koskaan, ikinä, milloinkaan, menisi tätä ääneen muille kuin omalle miehelle sanomaan. Ja jos lapsia lisää tulisi, auttaisin parhaani mukaan ja ONNITTELISIN.
Lapsiluku on vain ja ainoastaan perheen oma asia.

Tämä kyllä hankala asia. Ymmärrettävästi olet aidosti huolissasi ja ehkä välillä jopa asiat näkee paremmin myös ulkopuolisen silmin. Ainenkin itse koen monesti näin. Hieno juttu että ovat kuitenkin olleet avun piirissä ja sitä saaneet.

Juuri tuosta syystä meidänkin neljännen kuumeilu on kirjaimellisesti tällä hetkellä kuumeilua, koska sen verran täytyy olla järkeä myös päässä että osaa arvioida ja katsoa tilannetta vähän silllä silmällä että riittääkö ne omat voimavarat, aika, elämäntilanne jne. Toki eihän elämä aina mene kuten suunnittelee ja joskus on vain pakko pärjätä, tuli mitä tuli. Mutta ettei nyt ehdoin tahdoin hankalassa tilanteessa vielä entisestään hankaloita asioita.
Lasten paras täytyy tulla aina ensin.

 

[Miitu]

Just samat ajatukset ollu mulla jo neljännen aikaan ei hirveen ilosia onnitteluja oo tullu.. vaik ite ollaan aina lapsemme hoidettu eikä apuja olla huhuiltu, aina yhtä kauhistelua useemmilta!
Inhottava et joutuu miettii aina et valehteleeko et vahinko vai mitäkä ku kyseessä kuitenkin ilo uutinen!

Tähän piti kommentoida että mekään ei juurikaan saatu onnitteluja kolmannesta.

Ja ehkä omalla kohdalla pahinta ollut se että ihmiset on jotenkin ajatelleet että me "yritettäisiin tyttöä". Nyt jo kuollut mummini tokaisi että "tottahan meinaat tytönkin vielä tehdä.. noh, onhan ne pojatkin ihan kivoja". Ei hän pahalla, todellakaan. Mutta HUOH. Ja en edes uskalla ajatella millaisia spekulaatioita neljäs voisi saada aikaan. Ollaan aivan 100% varmoja että hänkin olisi poika ja pojalle olisi nimikin jo valmiina!

Me ollaan myös käytännössä täysin tukiverkottomia, mikä on ollut yksi kynnyskysymys. Asutaan kaukana sukulaisista.
Alunperinkin ollaan asennoiduttu kyllä siihen että ei ole koskaan oletettu keneltäkään apuja.
On myös löydetty keinot nipistää arjesta omaa aikaa, kuin parisuhdeaikaa. Deitit tapahtuu pääosin omalla sohvalla, mutta eihän se aina näin ole. Lapsetkin kasvaa ja elämä muuttuu siltäkin osin. Onneksi ollaan melkoisia kotihiiriä!
Torstaisin meillä on kyllä nykyään deittipäivä kun miehellä vapaapäivä ja isommat hoidossa. Se on ollut kiva lisä tähän arkeen!

Miten teillä muilla tukiverkoston laita?

 

[Nozza90]

.

 

[Pingviiniemo]

Mun täytyy muuten tähän keskusteluun myöntää, että on yksi suurperhe, jolle en enempää lapsia toivoisi. Vaikka jos he ilmoittaisivat perheenlisäyksestä, niin totta kai olisin onnellisen heidän puolestaan ja rakastaisin sitä pientä samalla tavalla, kuin rakastan näitä jo olemassaolevia lapsia.
Eli meille hyvin läheinen ja rakas perhe kyseessä.
Heillä vain ollut tosi paljon vaikeuksia ja haasteita elämässään, ja vihdoin alkoi elämä tasaantua ja helpottua. Ja iski uusi kriisi.
Isommat lapset joutui pitkän aikaa joustamaan tosi paljon, ja jäivät ehkä vähän vaille asioista, kun joutuivat ottamaan vastuuta pienemmistä. Lastensuojelun asiakkaana olivat pitkän aikaa, ihan perheen vanhempien aloitteesta. Tai lähinnä äidin. Mikä oli siis tosi hyvä juttu, kun saivat apua ja tukea, ja isommat lapset saivat tukiperheessä kokemuksia, jotka jäivät kotona vanhempien voimavarojen vähyyden vuoksi kokematta.
Nyt jos kertoisivat, että pieni tulossa, olisi omat fiilikset ristiriitaiset.
Tämä äiti siis kertoo mulle hyvin avoimesti asioista, hyvistä ja huonoista. Ja luulen olevani aika hyvin perillä miten hän voi

Mutta tässä mun mielipiteessä paistaa tosiaan ihan vain huoli perheen jaksamisesta. Enkä koskaan voi tietää miten perhe sen itse kokee, vain sen mitä mulle kerrotaan.
Enkä koskaan, ikinä, milloinkaan, menisi tätä ääneen muille kuin omalle miehelle sanomaan. Ja jos lapsia lisää tulisi, auttaisin parhaani mukaan ja ONNITTELISIN.
Lapsiluku on vain ja ainoastaan perheen oma asia.

Tää on hyvä aihe. Kiitos jaosta.
On tosiaan niin, että jos jollain perheellä on jo vaikeuksia pitää huolta ensimmäisistä lapsista, (pestä hampaat, huolehtia hygieniasta ja ylipäätään ruokkia hyvin ja antaa aikaa riittävästi. Lastensuojelu ilmoituksia. niin onhan se hankala yhtälö ymmärtää uusi lapsi.

Mulla samoja ajatuksia omalla kohdalla siinä mielessä, että haluisin kolmannen pienen ja kaksi ensimmäistä ihanuutta on hyvin huolehdittuja. Aikaa annetaan molemmille ja huolehditaan tarpeet yms...

Mut sit se pelko on kun muut tuomitsee. Kun teillä menee nyt noin hyvin, niin miksi kolmas? Miksi riskeeraatte tän hyvän elämän mikä lapsilla on?

Mä aina murehdin, että entä jos en sit jaksakkaan ja sorrun? Meillä lapset just pienellä ikäerolla. En jaksaisi vauvavuotta enää käydä läpi, mutta mä rakastan näiden isompien lasten kanssa touhuamista. Ne on mun koko elämä ja oon niin täynnä rakkautta.

Onko muita jotka ei jaksaisi pikkuvauva-arkea, mutta nauttii reilu yksivuotiaasta ihan eri tavalla?

 

[dimou]

Samaistun suuresti teihin neljättä pohtiviin. Meillä on 9/16, 2/21 ja 9/22 lapset. Kolmannen syntymän aikoihin ajattelin että kyllä nää on tässä meidän lapset ja näin on hyvä, mutta eihän siinä sitten tosiaan montaa kuukautta mennyt, kun aloin kuumeilla seuraavaa Toisaalta meillä on tässä todellakin kädet täynnä työtä ja kaikkea muuta (olemattomat tukiverkot, esikoisen ja mahdollisesti vauvan nepsyys, mulla ei ole työpaikkaa...) jotka puoltaisivat sitä, että kolme on todellakin hyvä luku. Mutta sitten on aina se selittämätön kaipuu.

Kolmas tuli hankittua ihan täysin "koska halutaan" -pohjalta, mutta mahdollista neljättä pitää kyllä sitten tosiaan pohtia jo ajatuksen kanssa. Mun mielestä pitempi ikäero on muutenkin parempi, joten tässä olisi nyt sitten muutama vuosi aikaa listata plussia ja miinuksia. Ennen kaikkea pitää huolella miettiä omia voimavaroja. Esikoisella alkaa syksyllä koulu ja odotan kyllä kauhulla minkälaisia mahdollisia haasteita se tuo. Vauvalla on hyvin samankaltaisia piirteitä kuin esikoisella aikanaan, joten saa nähdä tuleeko hänellekin jotain diagnoosia myöhemmin. Nyt jo on hirveitä tunnontuskia siitä, etten ehdi antamaan kaikille lapsille tarpeeksi aikaa ja huomiota.

Työelämää ja taloutta pitää kans miettiä tarkemmin. Mulla on jo kaksi tutkintoa, joten ihan heti en haluaisi kouluttautua uudelleen. En myöskään ole ihminen, joka haluaa olla vuosikausia kotona. Haluan myös sen ns. oman elämän ja mulla on aika paljon motivaatiota palata työelämään, huolettaa vaan löydänkö sopivaa työpaikkaa. Haluaisin myös että rahaa olisi sen verran, että kaikille lapsille olisi oma huone ja voivat kaikki harrastaa vapaasti mitä haluavat.

Pingviiniemo, mä olen ainakin sellainen, etten oikein välitä vauvavuodesta, mutta isommat lapset ovat ihania

 

[Oreo]

Meillä ollaan kyllä nyt ihan siinä vaiheessa, että mulla on huomenna ehkäisyneuvola ja katsotaan ehkäisy kuntoon
Ja on ihan levolliset fiilikset asian suhteen.
Keskityn nauttimaan kotiäitiyden lopusta, kun syksyllä alkaa pienimmälläkin päiväkotitaival, ja harrastamaan isompien kanssa.
Ehkäpä saisin itseänikin niskasta kiinni ja tän ylipainon pois
Tälle vuodelle lupasin itselleni etsiä taas itseni, että kukas mä muuten olenkaan äitiyden lisäksi

Ja koiravauvaa meille kovasti kuumeillaan

 

[Miitu]

Dimou, Tuo selittämätön kaipuu on juuri se mikä täälläkin vaivaa? Ja pelkään että joskus sitten myöhemmin miettisin mitä jos olisi sittenkin.. Ja ylipäätään ollaan molemmat miehen kanssa tosi vahvasti intuitiolla eläviä. Se on vienyt meitä elämässä eteenpäin ja usein se on kyllä ollut oikeassa. Siksi myös mietin että miksei tässäkin asiassa?

Juuri yksi yö näin unta taas että olin raskaana ja piti miettiä synnytystä. Sitten jotenkin meidän kakkosen synnytystraumat nousivatkin pintaan ja aloin panikoida! Kolmas oli niin ihana ja eheyttävä kokemus etten kyllä tiedä olisinko senkään puolesta valmis enää neljänteen. Jos kaikki menisikin aivan toisin.

Jonkinlaista päätöksen tekoa siis varmasti täälläkin tuloillaan, suuntaan tai toiseen. Niin kovasti mieli nyt ravaa näitä asioita.
Meillä ehkä hankaloittaa asioita se että oikein mitkään ehkäisykeinot eivät sovi ja mun todella täytyisi se steri joskus hankkia. Ajattelin että neljännen kanssa se olisi sitten ollut ohitse sekin.

Oreo, Ihana että siellä on nyt jonkinlaiset tulevaisuuden suunnitelmat esillä ja tsemppiä myös tulevaan syksyyn!

 

[pilvikirsikka]

Meillä syntyi neljäs suunnitellusti kotona ja se oli kyllä mulle ihan täydellinen juttu Seuraavankaan kanssa en ajatellut sairaalaan mennä vasta kuin painavasta syystä

Mä olen pitkälti intuition pohjalta tehnyt omia valintoja elämässä. Se on johdattanut kyllä oikein hyvin, että jos ei mitään sen suurempia esteitä ole, niin sanoisin että go with the flow

 

[dimou]

Aika tunteella täälläkin eletään, valitettavasti ei tule liikaa järjellä aina ajateltua asioita toki ei meillekään, ainakaan toistaiseksi, ole siitä suurempaa haittaa ollut. On annettu elämän kuljettaa ja kantaa.

Hetkellisesti elän taas kolme on hyvä -vaihetta ja pistin pienimmät vauvan vaatteet kiertoon.

 

[dimou]

Hah, pakko jatkaa kun möin myös äitiysvaatteita tässä samalla. Pakkailin niitä postitettavaksi ja mies samalla puuhaili vauvan kanssa. Jutteli vauvalle, että äiti on nyt näköjään päättänyt, että sinä jäät viimeiseksi vauvaksi. Tai sitten ensi kerralla äiti haluaa taas uudet vaatteet. Ehkä ajatus neljännestä on siis vähän alkanut kypsyä hänenkin päässään

 

[Oreo]

Meilläkään ei ole neljäs ehdoton ei, mutta toistaiseksi saa kolme riittää
Mä en jaksa olla enää kahta mammavapaata peräkkäin kotona
Siis sen lisäksi, että talo alkaa antaa merkkejä että remppaa ois tehtävä aikaisemmin kuin suunniteltiin, niin pitää mennä töihin että saadaan lisää lainaa