Pilvikirsikka, Aivan samaa mieltä tuosta että ura ja työt kyllä odottaa. Lapset on lahja ja rikkaus jota ei voisi koskaan rahassa punnita. 
Meillä on kyllä ollut monella tapaa haastavin vuosi tämä vuosi. Ja ei ole ihme että mies ei ole näyttänyt vihreää valoa neljännelle. Sain häneltä vienon hymyn eilen kun muistutin että hän ensin meinasi että esikoinen on meidän ainoa, sitten kakkonen jäisi tasan viimeiseksi, ja pian itse oikein toivoi kolmosta..
Tiedän että kumpikin meistä on kovin leikkisästi puhunut ja ajatuksissa jo unelmoinut neljännestä. Mutta koska arki on ollut yhtä hullunmyllyä, se tuntuu nyt todella kaukaiselta ajatukselta.
Meidän esikoisen ja kakkosen välit myös on aika tulehtuneet tällä hetkellä. Ovat kuin yö ja päivä ja ehkä osin sen vuoksi ottavat kovastikin yhteen. Se on myös raskasta. Ja välillä sitä miettii että onko sitä jotenkin vanhempana epäonnistunut? Kun ajatuksissa oli että sisaruksista on seuraa toisilleen, ja ovat tärkeitä. Ehkä tämäkin on vain vaihe. 7v on sitä mieltä että 5v on vauva ja meidän 5v vaikuttaa toisinaan vielä super pieneltä. En voi kuvitella että hän menisi ensi vuonna jo eskariin
5v ja tämän nuorimman pian 2v välit taas on todella suloiset. Halailevat toisiaan jatkuvasti ja yhteiset leikit myös löytyy
Noh, tulipahan jonnekin purettua ajatuksia. Tämä foorumi on toiminut jo vuosia kuin "päiväkirjana" minulle, niin jäävät nämäkin pohdinnat ja hetket elämään.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan!
Meillä on kyllä ollut monella tapaa haastavin vuosi tämä vuosi. Ja ei ole ihme että mies ei ole näyttänyt vihreää valoa neljännelle. Sain häneltä vienon hymyn eilen kun muistutin että hän ensin meinasi että esikoinen on meidän ainoa, sitten kakkonen jäisi tasan viimeiseksi, ja pian itse oikein toivoi kolmosta..
Tiedän että kumpikin meistä on kovin leikkisästi puhunut ja ajatuksissa jo unelmoinut neljännestä. Mutta koska arki on ollut yhtä hullunmyllyä, se tuntuu nyt todella kaukaiselta ajatukselta.
Meidän esikoisen ja kakkosen välit myös on aika tulehtuneet tällä hetkellä. Ovat kuin yö ja päivä ja ehkä osin sen vuoksi ottavat kovastikin yhteen. Se on myös raskasta. Ja välillä sitä miettii että onko sitä jotenkin vanhempana epäonnistunut? Kun ajatuksissa oli että sisaruksista on seuraa toisilleen, ja ovat tärkeitä. Ehkä tämäkin on vain vaihe. 7v on sitä mieltä että 5v on vauva ja meidän 5v vaikuttaa toisinaan vielä super pieneltä. En voi kuvitella että hän menisi ensi vuonna jo eskariin
5v ja tämän nuorimman pian 2v välit taas on todella suloiset. Halailevat toisiaan jatkuvasti ja yhteiset leikit myös löytyy Noh, tulipahan jonnekin purettua ajatuksia. Tämä foorumi on toiminut jo vuosia kuin "päiväkirjana" minulle, niin jäävät nämäkin pohdinnat ja hetket elämään.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan!
Täällä kanssa on ollut paljonkin tappelua näillä. Nuorin on kanssa alkanut pitää puoliaan ja joskus puolustaa jos joku kiusaa jotakin. Mutta osaa hänkin ärsyttää muita. Meillä esikoinen käy toista vuotta eskaria ja menee ensi syksynä ykköselle ja keskimmäinen aloittaa eskarin, nuorin jatkaa pk:ssa. Ajattelin että ensi syksynä pääsen sitten kävellen vaunuilla viemään lapset koululle ja hakemaan sieltä, tulee samalla itelle lenkki heitettyä. Sitä en tiedä minkälaiset koulujen alkamisen kellonajat on vs. Eskari, että tuleeko mulla enemmän lenkkiä vai laitanko molemmat AP ja IP ryhmiin.
En tiedä vielä tuon 5v kohdalla, että olisiko sama edessä, jotta aloittaisi vaikka vuoden myöhemmin eskarin.. vai voisiko hän tosiaan olla valmis ensi syksyyn. Onhan tässä toki vielä aikaa ja näinä vuosina lapset kyllä kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia! 
Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Isommat on 7v ja 5v ja tulevat ihan hyvin nyt juttuun, mutta 5v ja ens kuussa 3v on pahimmat tappelupukarit. Ovat molemmat vielä niin vahvatahtoisia, että jos toinen ärsyttää niin sitten vaan jatkavat sitä. Autossa istuvat eri riveillä, eivät voi istua vierekkäin tällä hetkellä 
Mäkin joskus mietin olenko tehnyt jotain väärin, mutta ihan normaalia se on. Välillä vaan raskasta olla heti aamusta erotuomarina.
Esikoinen oli vauvan syntyessä jo tosi reipas ja omatoiminen, joten kaikki sujui tosi helposti.
Ei sen takia että sitä kenellekään toivoisi mutta vertaistuki paras tuki! 
Ei olla virallista yritystä aloitettu mutta meillä myös tärpännyt melkeinpä kerta laakista. Joten samat pohdinnat kuin Marialla, että voisiko neljäskin raskaus mennä yhtä hyvin ja saadakin vielä sen neljännen terveenä syliin 
Lapset 2/09, 2/10, 3/13, 8/19 ja 4/21
