Suurperheelliset kuumeilijat

[pilvikirsikka]

Hyviä pohdintoja Miitu! Kyllä noita varmasti itse kukin käy läpi. Mä olen itse sellainen että menen enemmän tunteella kuin järjellä. Eihän monen lapsen hankkiminen oikeasti kovin _järkevää_ ole, mutta onko se huono asia? Tottakai lapset teettää työtä, mutta tuovat myös paljon iloa ja rakkautta koko perheelle ei se neljäs enää sen kolmannen jälkeen niin iso muutos ole, ainut ettei mahdu enää tavalliseen henkilöautoon (jos edes kolmenkaan kanssa on mahtunut)

 

[pilvikirsikka]

Niin ja sitten olen miettinyt, että ajattelenko sitten vanhana että hitsi kun tuli tehtyä näin monta lasta vai harmittelenko ennemmin, ettei annettu mahdollisuutta useammalle

 

[Oreo]

Me

 

[Oreo]

Jaaha, kirjoitin pitkän pätkän, ja sit se lähetti vaan yhden sanan

 

[Miitu]

Mekin hyvin paljon eletty intuitiolla ja järjellä ei aina ole siinä sijaa. Ei ole siis mun mielestä huono asia lainkaan, ei ehkä tässäkään asiassa.

Ja sitäpä minäkin miehelle sanoin, että kyllä itse pohtisin myöhemmin varmasti että mitä jos.. Sen tiedän että neljäs olisi meille kyllä se viimeinen. Sen jälkeen voisin sen sterinkin hankkia ilman jossittelua.
Muistan että ennen kolmosta näitä mun pitkiä pohdintoja sai lukea pitkin tätä foorumiakin ja kappas, kun se plussa pärähti niin ne kaikki murheet lensikin "romukoppaan".

Pilvikirsikka, Mitkä siellä olotilat tällä hetkellä?

Entäpäs miltä Beanen testit näyttää?

 

[Miitu]

Jaaha, kirjoitin pitkän pätkän, ja sit se lähetti vaan yhden sanan

Äh! Toi on niin ärsyttävää

 

[pilvikirsikka]

Mekin hyvin paljon eletty intuitiolla ja järjellä ei aina ole siinä sijaa. Ei ole siis mun mielestä huono asia lainkaan, ei ehkä tässäkään asiassa.

Ja sitäpä minäkin miehelle sanoin, että kyllä itse pohtisin myöhemmin varmasti että mitä jos.. Sen tiedän että neljäs olisi meille kyllä se viimeinen. Sen jälkeen voisin sen sterinkin hankkia ilman jossittelua.
Muistan että ennen kolmosta näitä mun pitkiä pohdintoja sai lukea pitkin tätä foorumiakin ja kappas, kun se plussa pärähti niin ne kaikki murheet lensikin "romukoppaan".

Pilvikirsikka, Mitkä siellä olotilat tällä hetkellä?

Entäpäs miltä Beanen testit näyttää?

Älä nyt vielä sano, että neljäs on viimeinen ei vaan, ei se ole helppoa päättää! Mutta teillä on jo kolme, ette enää ole "standardiperhe", niin ei se neljäs siinä enää isosti tunnu

Täällä olo ihmeen hyvä, välillä kyllä yököttää melkein koko päivän varhaisultraa just mietin että joko sinne kannattaa mennä 6+4 tai 6+5 vai odottaako lauantaihin, jolloin on 7+0

 

[Miitu]

Toivotaan ettei yökötys tuosta kunnon pahoinvoinniksi ylly.
Kai tuolloin 6+4 tai 6+5 jo sykkeet pitäisi näkyä. Varmaan 7+0 varmin mutta asia erikseen malttaako sitä odotella!

 

[Oreo]

Lyhyesti sen eilisen kirjoituksen sisältö:
Mekin eletään aika paljon tunteella, isot päätökset tehdään aina niin.
Muutot, lapset, työt...
Mä luotan siihen, että elämä kantaa ja uskon, että katuisin ennemmin yrittämättömyyttä kuin yritystä.

Meillä jos neljäs tulisi, niin yritys olisi aloitettava kuitenki vasta syksyllä. Pakko mennä töihin, kun kaikki säästöt on käytetty ja asuntolainan lyhennysvapaa loppuu.
Mutta hyvinhän siinäkin ehtisi sen alle 3v ikäeron saamaan
Jospa mieskin asialle lämpenee, kun pieninkin aloittaa päiväkodin.

 

[Emir]

Mua mietityttää eniten oma jaksaminen. 1 ja 2 ikäero on 2,5v ja se kakkosen vauvavuosi oli jotain mitä en halua enää kokea.
Mutta jos tässä aiotaan vielä vauvaa yrittää niin se on aloitettava tän vuoden lopulla mun iän vuoksi (täytän ens vuonna 40v). Sektion takia pitää se vuosi odottaa eli joulukuuhun, mut aattelin kyl jo vähän aiemmin kysellä et millon päästäis siirtoon (kuopus on IVF alkuinen). Pakkaseen jäi vielä 2 alkiota, joten niitä sitten siirrellään jos siihen päädytään. Mikäli onnistuttais niin kuin kuopuksen kohdalla eli ekasta pakastealkion siirrosta, niin ikäero olis alle 2v. Tätä mietin että jaksanko taas vauva-2v komboa.
Auto meillä on jo 7-paikkainen eli sitä ei tarvi vaihtaa ja taloonkin mahdutaan.

Muok. Ja meillä mies ajattelee järjellä ja itse enemmänkin tunteella. Tämä aiheuttaa välillä ristiriitoja muissakin asioissa. Kun itse haluais luottaa omaan fiilikseen vaikka tietääkin ettei se ehkä järjellä ajatellen ole se paras vaihtoehto.

 

[Emir]

Tää on nyt hyvä kun kaks vanhinta on jo sen verran isompia et osaavat toimia pääsääntöisesti itse ja leikkivätkin keskenään. Kolmas on mitä helpoin vauva niin senkin vuoksi jännittäis et millanen tapaus se neljäs olis.

 

[huomio]

Minun on pakko tulla tälleen sivusta huutelemaan! Teidän juttuja lueskelen aina silloin tällöin tälleen kolmen lapsen äitinä, jonka on yllättänyt se, että tämän piti olla minun maksimilapsilukumäärä ja yks kaks olen huomannut, että olisinkin voinut haluta sittenkin enemmän.

Meille ei enempää lapsia enää tule, koska kolme oli jo mieheltä kompromissi kun hänellä on ikää minua kymmenen vuotta enemmän ja kolmannen jälkeen hänelle tehtiin vasektomia meidän yhteisellä päätöksellä.

Nyt pienimmän täyttäessä vuoden on kuitenkin iskenyt aivan hirmuinen vauvakuume ja aluksi ajattelin että se on nimenomaan VAUVAkuume, enkä haluaisi enää lisää lapsia. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen että kyllä olisin lapsiakin ehkä sittenkin vielä halunnut lisää tiedostan kuitenkin täysin ne realiteetit miksi tämä kolme on se meidän lapsiluku ja olen onnellinen että olen saanut heidät ja mies suostui omasta lapsiluvustaan joustamalla yhden ylöspäin. Kolmosen jälkeen ollaan toki puhuttu että jos mies olisi nuorempi, olisi tilanne voinut olla toinen ja lapsia vaikka enemmänkin, mutta tällä nyt mennään tavallaan olisi ollut ihana kun olisi voinut jättää sellaisen pienen varan vaikka vahingolle, mutta minulle ei mikään hormonaalinen ehkäisy sovi ja kondomien kanssa ei kumpikaan nautita värkätä (vahingon riski oli enemmän kuin todellinen)

Tällä jorinallani haluan sanoa kaikille, joilla on yhteistä halua vielä siihen neljänteen (tai vaikka viidenteen tai kuudenteen) että jos molempien sydän niin sanoo niin antakaa mennä! Kuten tuolla aiemmin jo joko sanoi, niin harvemmin sitä kiikkustuolissa miettii että kun tuli näitä lapsia näin monta saatua, vaan enemmin sitä jos kaipuu vielä yhteen on ja se jää syystä tai toisesta täyttymättä. Liian järjellä ei kannata ajatella (vaikka omat ja perheen voimavarat toki tiedostaa), elämässä voi tapahtua tai olla tapahtumatta mitä vaan, mutta sitä me ei voida ennakolta tietää. Ihan hyvin kaikki voi myös vielä kerran mennä aivan hyvin

 

[Miitu]

Tää on nyt hyvä kun kaks vanhinta on jo sen verran isompia et osaavat toimia pääsääntöisesti itse ja leikkivätkin keskenään. Kolmas on mitä helpoin vauva niin senkin vuoksi jännittäis et millanen tapaus se neljäs olis.

Meillä taas kaksi isompaa vaihteeksi nahistelee ja tappelee aivan kaikesta! Niin rasittavaa. Kolmonen on aivan mahdottoman menevä ja hyväntuulinen taapero, mutta niin omapäinen että huh huh.. Sillä mietin että mitenköhän neljäs ja se oma jaksaminen

 

[Miitu]

Minun on pakko tulla tälleen sivusta huutelemaan! Teidän juttuja lueskelen aina silloin tällöin tälleen kolmen lapsen äitinä, jonka on yllättänyt se, että tämän piti olla minun maksimilapsilukumäärä ja yks kaks olen huomannut, että olisinkin voinut haluta sittenkin enemmän.

Meille ei enempää lapsia enää tule, koska kolme oli jo mieheltä kompromissi kun hänellä on ikää minua kymmenen vuotta enemmän ja kolmannen jälkeen hänelle tehtiin vasektomia meidän yhteisellä päätöksellä.

Nyt pienimmän täyttäessä vuoden on kuitenkin iskenyt aivan hirmuinen vauvakuume ja aluksi ajattelin että se on nimenomaan VAUVAkuume, enkä haluaisi enää lisää lapsia. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen että kyllä olisin lapsiakin ehkä sittenkin vielä halunnut lisää tiedostan kuitenkin täysin ne realiteetit miksi tämä kolme on se meidän lapsiluku ja olen onnellinen että olen saanut heidät ja mies suostui omasta lapsiluvustaan joustamalla yhden ylöspäin. Kolmosen jälkeen ollaan toki puhuttu että jos mies olisi nuorempi, olisi tilanne voinut olla toinen ja lapsia vaikka enemmänkin, mutta tällä nyt mennään tavallaan olisi ollut ihana kun olisi voinut jättää sellaisen pienen varan vaikka vahingolle, mutta minulle ei mikään hormonaalinen ehkäisy sovi ja kondomien kanssa ei kumpikaan nautita värkätä (vahingon riski oli enemmän kuin todellinen)

Tällä jorinallani haluan sanoa kaikille, joilla on yhteistä halua vielä siihen neljänteen (tai vaikka viidenteen tai kuudenteen) että jos molempien sydän niin sanoo niin antakaa mennä! Kuten tuolla aiemmin jo joko sanoi, niin harvemmin sitä kiikkustuolissa miettii että kun tuli näitä lapsia näin monta saatua, vaan enemmin sitä jos kaipuu vielä yhteen on ja se jää syystä tai toisesta täyttymättä. Liian järjellä ei kannata ajatella (vaikka omat ja perheen voimavarat toki tiedostaa), elämässä voi tapahtua tai olla tapahtumatta mitä vaan, mutta sitä me ei voida ennakolta tietää. Ihan hyvin kaikki voi myös vielä kerran mennä aivan hyvin

Ihanasti kirjoitettu!

Ja ymmärrän hyvin nuo tuntemukset.
Itsekin sanoin miehelle että olen myös valmis tarvittaessa sen luopumisen ja "surutyön" tekemään neljännen suhteen jos siihen päädytään.
Kolme lasta on jo kolme täydellistä ihmettä

Meillä sama hankala tilanne ettei mitkään ehkäisyt oikein sovi ja hormonaalisia ei edes suositella. Sen takia tulisi sitten vähän järeämmät keinot käyttöön kun lapsiluku täynnä.
Tämänkin vuoksi tää asia on ollut paljon tapetilla, että pitäisi tehdä päätös suuntaan tai toiseen ja sitten pysyä siinä.

 

[dimou]

Mäkin olen kyllä ehdottomasti enemmän tunne-ihminen ja tietyssä mielessä allekirjoitan myös tuon, että elämä kantaa. Kolmatta meillä lähdettiin yrittämään ihan täysin tunnepohjalta, vaikka elämäntilanne oli silloin kaikkea muuta kuin otollinen. Tää mahdollinen neljäs on kyllä sitten sellainen, että vähän pitää järkeäkin ottaa päätöksentekoon mukaan Pilvikirsikka tuolla puhui "standardiperheestä", ja oma kokemus on että kolme lasta on vielä suht normaali, mutta sitten se neljäs tuo jo aika paljon ekstraa. Ollaan muuttamassa isompaan taloon, ja jos se onnistuu niin siellä olisi kyllä sitten tilaa, mutta auto täytyy vaihtaa. Muutenkin vähän enemmän arjen pyöritystä (omasta mielestäni) tarvii neljän kuin kolmen kanssa. Ja meillä täytyy tää nepsy-korttikin pitää pohdinnoissa mukana. Siksi tässä nyt pidetään pientä taukoa ennen lopullisen päätöksen tekoa. Pieni ikäero tässä elämäntilanteessa olisi ehdoton ei.

@Emir, olen ymmärtänyt ettei alkionsiirtoja suostuta tekemään ennen kuin edellisestä synnytyksestä on vuosi. Voi tosin olla, että hieman joustavat jos ikä on tulossa vastaan, sitä en tiedä. Imetys täytyy ainakin olla loppu.

 

[Pingviiniemo]

Tää ketju ei mulle kuulu, mutta teidän mietteet lapsiluvusta kolahtaa mun sydämmeen. Kiitos silmiä avartavista kommenteista.

 

[Miitu]

Meillä myös nuo nepsy epäilyt ja tutkimukset kesken, minua myöten Että siinä mielessä ymmärrän dimou mitä meinaat tuolla että neljännen suhteen täytyy jo vähän erilailla myös järkeillä toki. Ei välttämättä ole kevyemmästä päästä edes arki haasteineen.

Me asutaan tällä hetkellä 87,5 neliössä ja tän täytyisi meidän kokoonpanolle riittää tulevaisuudessakin. Alue jossa tällä hetkellä asutaan on lapsiystävällinen, koulu ja päiväkoti meidän kotia vastapäätä, kaikki löytyy läheltä, merta myöten. Oma koti olisi oma koti mutta tällä hetkellä kaikki on täällä joten me ei kyllä hetkeen vaihdeta seutua tai pohdita talon/oman kodin hankintaa.

OT, Nyt me saatiin oireettomatkin lähetteet streptotestiin ja homma etenee! Pyysin myös kaikki muut mahdolliset labrat samaan syssyyn sitä mahdollista yritystäkin silmällä pitäen. Jotenkin kutkuttaa mahan pohjasta asti ajatus, että jos me vielä se yksi lapsi saataisiinkin

 

[Emir]

Meillä taas kaksi isompaa vaihteeksi nahistelee ja tappelee aivan kaikesta! Niin rasittavaa. Kolmonen on aivan mahdottoman menevä ja hyväntuulinen taapero, mutta niin omapäinen että huh huh.. Sillä mietin että mitenköhän neljäs ja se oma jaksaminen

Juu kyllä meilläkin tapellaan, ihan joka päivä ja se kyllä rasittaa. Hyvä haaveilla 4. kun aiemmatkin pitää jo sen verran meteliä että hermot menee.

Dimou niin mä vähän aattelinkin et eivät varmaan suostu siirtämään ennen vuotta, mut taidan kysästä kuitenkin.

 

[Miitu]

Juu kyllä meilläkin tapellaan, ihan joka päivä ja se kyllä rasittaa. Hyvä haaveilla 4. kun aiemmatkin pitää jo sen verran meteliä että hermot menee.

No siis tämä!

 

[Beanen]

Moikka. No niin eli ne lataamani kuvat mitä luulin haamuiksi oli vain viivanpaikan ja värikertymää. Seuraavana päivänä tuli negat. Mutta tänään nyt pikaisesti tein töissä ja tuli digiin "raskaana" . Samalla vessareissulla kaiveskelemalla paperiin hentoa persikan sävyistä tiputtelua eli onko taas kemiallinen sitten tulossa vai voisko olla jotain harmitonta, ei kai enää kiinnittymisestä? Huomenna olis juhlat joissa Alkoa ja voi hitsi kun ei tiedä mitä tää nyt on eli nyt dpo11 kp27/29-30