Pakko tulla tänne seurailemaan "kanssasisarien" jännäilyjä.. omat plussajännäilyt loppui jo keväällä ja alkuvuoden vauvaa odotellaan. Meille kuudes lapsi jos syliin asti pääsee.
Otti silmään tuo Mamaminionin tuskailu miehen lisääntymis-innottomuudessa
, on meinaa ollut tuttua täälläkin!
Meillä alkoi koko taival sillä etten uskonut omia lapsia koskaan saavani, oli vaan sellainen tunne-ja heitettiin aina aiheesta puhuttaessa kuinka meille tulee varmaan se kuusi mustaa poikaa. Mutta ei ole tarvinnut adoptiotielle lähteä, onhan se huomattavasti helpompaa jos niitä saa ihan omasta takaa. No yksi kerrallaan niitä kuitenkin tullut ja jokaisen kohdalla oon saanut kuumeilla ainakin vuoden, mies on ollut hitaasti lämpiävää sorttia tässä. Mutta on kuitenkin aina lopulta nähnyt sen lapsenkaipuutuskan vaimossa, ja suopunut vielä yhteen.. viitonen oli meillä täysi yllätys, mutta selkeesti valjasti tietä tälle kuudennellekin, koska jossain vaiheessahan se ei enää ole niin nuukaa vaikka vielä yksi olisikin lisää
?
Luulen kuitenkin että jää viimeiseksi, ikää itsellä jo 38 ja vaikka olo onkin mitä mainioin niin kyllähän kehon kestäminen, ikäerot sun muut jo mietityttää. Alkaa olla jo niin paljon vartija, että omaa terveyttä ei oikeen meinais enää uskaltaa riskeerata uuden raskauden takia. Mutta samalla tässä jo kuulee omat ajatuksensa, ja tietää kuinka uhkakuvat hälvenee kun se moodi iskee taas joskus päälle.
Jos mies olis innokkaampi vauvaihminen(voiko noin sanoa
?) vois noita varmasti olla se kymmenen jo. Mutta ehkä joskus on hyvä että toinenpuoli rajoittaa??
Täytyy sanoa ettei nämä viisi olemassa olevaa tunnu mitenkään paljolta, toki ikäskaalaakin on-vanhin on jo 12, eikä todellakaan enää pyöri mamman helmoissa..
Mukavaa odotuksen odottamista mammoille tasapuolisesti! Onneksi se yrittäminenkin on varsin mukavaa puuhaa..