tos naureskelinkin kun oksennuksia siivosin niin miehelle että "hyvää hääpäivää vaan" 
En ehtiny testaamaan, menkat alkoi jo dpo12. Nyt kp2. Parisuhteen osalta solmut lähteneet aukeamaan. Kohta viikko levätty rakkaudessa ja läheisyydessä, molemmista tuntuu niinku oltais herätty pitkästä painajaisunesta. Tänään käytiin parisuhdeterapeutilla, mikä oli positiivinen kokemus molemmille. Ajan olin varannut jo kuukausi sitten, mut välillä meni tilanne niin vaikeaksi, etten reilu viikko sit tiennyt joudunko käymään siellä yksin. Yhdessä käytiin, ja ehkä nyt sit saadaan jotain apua. Näin toivon.Voi ei Rosaliinakierron alku on kyllä niin persiistä :/ teet juuri niinkuin parhaaksi näet.
Hento haave, mikä tilanne siellä on? Oletko enää testannut?
Mun psyyke ei kestä enää letroja, ja tuntuu että ehkä niistä ei ole hyötyäkään, jos on munasolut vaan kertakaikkisesti loppu. Toisaalta, kierto hyvin säännöllinen ja kuukautiset & ovulaatio (ajankohta) kuin oppikirjasta. Mut elokuun jälkeen ei oo tuntunu ovisoireita, sen takia epäilen että tuskin on mitään edes kypsynyt saati irronnut Ehkä meidän pitää tyytyä toisiimme, ja luopua toiveesta yhteiseen lapseen. Tää rakkaus on meillä kuitenkin niin valtava, koen että se yksistään on jo enemmän kuin mitä olen uskaltanut elämältä toivoa... että kohtaan tällaisen rakkauden. Ehkä se riittää meille.
jaksamista!
mä oon ollut semmosen 2 viikkoa jo kipeenä... hiukan alkaa jo korpeemaan
jospa joskus vielä sulle vauva suotais... Kaipa siitä edellisestä kerrasta alkaa olla jo kk... hitsin pihtari toi ukko! Muutenkin tuntuu tää parisuhde enemmän taakalta kuin hyvältä... ei ole läheisyyttä, puhe yhteyttä... ei ole mitään... uutena vuotena tulee 11 vuotta yhdessä täyteen...
Kiitti! Eilen illalla mun mies taas kerran mietti, että jos oltais tavattu nuorena, vähän yli parikymppisinä, niin meillä olisi varmasti jo seitsemän lasta... olin ihmeissäni, että olisko hän oikeesti halunnut niin monta lasta... no, ehkä vähän laski leikkiä kuitenkin. Mutta miehellä ei siis ole omia lapsia. Ja nää mun omatkaan ei ole enää ihan pieniä, kun nuorin on jo 12v. Mutta ei me ehkäisyä käyttöön aiota ottaa. En vaan oikein usko, että enää tärppäisi vahingossa, kun ei ole tärpännyt yrittämällä ja oikealla ajoituksellakaanHentohaave, ihanaa että saitte asiat miehen kanssa selvitettyä, mutta todella kurja tilanne vauvahaaveiden osalta
Ja edelleen meillä on se 120km välimatkaa, niin ei välttämättä osu ajoitus kohilleen, jos ei edes yritetä. Jos asuttais samassa osoitteessa, ei olis ongelmaa, koska seksiä meillä on lähes joka päivä. Ei kovin usein jää välipäiviä. Mutta missä ne mun munasolut on???
Mun on pakko kysyä kun en ymmärrä: ru? Siis mihin te ootte menossa?Ahdistaa, pojilla perjantaista asti kuumetta 37, ja nyt esikoisella ihan ääni käheä. Itsellä kans tänään kurkku kipeä. Keskiviikkona olisi ru.. päästäänköhän vaan sinne, ei varmaan ainakaan kahdestaan miehen kans jos ei pojat nyt parane, kun ainut paikka johon voidaan pojat viedä siksi aikaa, siellä on myös lapsia, niin tuskin haluavat ottaa tartunta riskiä
Ja tämäkin oma vika kun otin viimme viikon keskiviikkona meille vieraita joilla oli ollut jo pitkään nuhaa, ajattelin että vaikka meidän poikiin tarttuis niin kerkeävät jo viikonlopun aikana parantumaan
niin pitkä sana että helpompi lyhentää ja mies tietysti haluaa kovasti mukaan.
kyllähän nyt vastustaa! Ei nyt sinne sitten varmaan viedä noiden matojen takia.
ja onko se enää mahdollistakaan kun aika pitää peruuttaa 48h aiemmin tai tulee "sakkoja"
eskarissa niitä oli jonkin aikaa taaksepäin ja koulussa oli täitä... vältyttiin molemmilta (kopkop puuta) 
Jotenkin on itsellä vieläkin epäuskoinen olo. Kun mie oon ollut niin varma että ei ole mitään tai ei ainakaan mitään elävää. Nyt sitten vaan ruvetaan odottamaan seuraavaa ultras joka on 2-3 viikon päästä. 