No niin löysin lapun.
Eli kävin tiistai aamupäivällä lääkärin vastaanotolla yliaikaisuuden takia, jossa se lääkäri kiepsautti ja sanoi, että varmaan tänä yönä synnytät, kun oli 3cm auki ja nyt ärsytettiin.
Koko päivän supisteli ja illalla tiheni ja nukkumaan ei sitten voinut mennäkään kipujen takia eli keskellä yötä soitin ja sanoin, että olisin tulossa.
Puhelimen päässä oli hoonosoomi-kätilö ja niin ankean kuulonen, ku olla ja voi. Hän rupesi selittelemään, että ei kannata tulla, kun on tullut niin vähän aikaa supistuksia. Sanoin, että komas lapsi on tulossa, pitkä matka ja selitin lääkärin sanat ym. ja lopulta päätimme lähteä eli annoin kätilön sanojen olla omassa arvossaan.
Sitten kun sairaalaan päästiin kamalien kipujen kanssa, niin toivoin ja toivoin, ettei se sama puhelin-kätilö ole siellä ja tottakai hän otti meidät vastaan ja oli ihan yhtä "väsynyt" ku puhelimessa.
Menin sitten käyrille, mutta ennen sitä kätilö aloitti samat sairaalabakteeri kyselyt, ku aiemmin aamulla ja sanoin, että multa kysyttiin noi jo aamulla ja täti vastas "ne kysytään aina" sitten ku näytettä piti ottaa sanoin, että ne otettiin aamulla, niin kätilö sanoi "No ei niitä sitten tarvitse.." Teki mieli sanoa, että eikö ne kysymykset, jotka aina esitetään päädy testiin..
No käyrillä oltiin ja kohdun tilanne olikin tämän tädin mielestä 2cm ja tiedon päälle hän sanoi "Toivo nyt kipua, jotta tapahtuisi jotain". Eipä minun tarvinnut toivoa, mutta menin kuitenkin suihkuun, jotta sain sairaalakaavun päälleni ja sielläkin meinasi oksennus tulla, kun en kestä kuumaa eli oli huono ajatus..
Myös odotustilassa jouduin jokaisen supistuksen kohdalla käymään oksentamassa ja se tuntui kamalalta, koska ei aiemmissa ikinä ole tullut oksenneltua myös aloin itkemään, kun en saanut lämpötyynyjä, kukaan ei kysellyt vointiani eli menin sitten etsimään kätilön ja hän tuli sanomaan: "No mikä nyt on?" Sanoin, että sattuu niin paljon, että oksennan mitä en yleensä tee.
"Eli siis voit pahoin?"
JOO
"Oksensit?"
JOO
"Minne? Pönttöön vai?"
JOO!
Sitten "Auttaisiko jos menet nukkumaan?". No ei auta, kun supistusten kohdalla sattuu niin järjettömästi, ettei voi nukkua. "Siinä on pimeä huone kokeile mennä maate". Voitte uskoa miten kamalaa on vastata kamalissa kivuissa noin typeriin kysymyksiin ja neuvoihin.
Sitten Kätilö kysyi "Oliko sinulle käynnistys aika nyt aamulle?" Sanoin Ei vaan torstaille. "No mitä sinä täällä teet?" Sain vastata "No kun lääkäri sanoi, että saa tulla jos synnytys lähtee yöllä käyntiin omia aikojaan"
Vastaukseksi sain "No niin tietenkin saa"
Lopulta täti suostui katsomaan tilanteeni ja se oli 4cm eli sain mennä ilokaasulle.
Istuin odottamaan kätilöä ja samalla iski taas supistus eli nojasin pöydän reunaan. Samalla tättähäärä tulee pyörätuolin kanssa taakseni ja sanoo, että "Istu NYT tähän" sanoin, että odota kun on supistus ja pyysin, että saisin kävellä, kun supistusten välissä pystyin vaikka tanssimaan ja nauramaan eli en todellakaan terveenä ihmisenä olisi halunnut tuoliin, jota en ennenkään ole tarvinnut.
Supistus oli vielä meneillään ja jopa mies mainitsi, että kätilö oli aika tylyn kuuloinen sanoessaan "Nyt istut tähän tai synnytät siihen".
Supistus sitten loppui ja oli se niin hienoa istua pakolla tuolissa, jolla mut rullattiin yläkertaan. Siellä yläkerrassa sitten kätilö sanoi "odottakaa tässä" ja hävisi nurkan taaksa. Totesin masentuneena miehelleni "Katso nyt mihin se jätti mut.. Ihan varmaan tahallaan." Edessäni oli koko vartalopeili.. Kärsinyt ilme, sotkuiset hiukset, sairaala kaapu ja koko komeus pyörätuolissa.
Onneksi salissa mulla oli sitten ihan eri kätilö, jonka eka lause oli "Missä helevetissä kaikki tavarat ovat. Aina joutuu etsimään kaiken toisten jäljiltä." Eli kyllä oli mukava ja rempseä ja arvatkaa valitinko ilokaasuissa alakerran kätilöstä
Kamala tarina, mutta ei mulla oikeasti ole ollut tuollaista henkilöä vastassa, jonka kanssa kemiat ei ollenkaan kohtaa.
Ja sitten, kun minua synnyttäjää pidetään niin typeränä tai sellaisen olon sain, vaikka tiedossa on, että takana on yksi keskenmeno sairaalassa ja kaksi synnytystä.