Pakko Jonnulilta ja IceCreamilta kysyy viel et oliko teidän aikaan synnytyssalissa sellai vanhempi kätilö, silmälasipäinen, vaaleet hiukset? Ai että mulla meinas revetä kyllä hermo, kun menin torstaipäivänä sinne säännöllisten supistusten takia, ja ottivat sit yöks tarkkailuun (aamulla sit leikkasivat). Tämä vanhempi kätikö kun kävi mua kattomassa, jos mulla supisti samalla niin luonnollisesti irvistän kun sattuu (en oo siis tavannu ketään kenen ilme ei muutu hiventäkään kun supistaa). Niin tämä alko hokee JOKA KERTA, et "hei, hei, eihän sinuu nyt naaman koske hei, hengitä, eihän sinuu nyt naamaan koske". Siis ihan oikeesti teki mieli sanoo sille et nyt jumalauta jos ei lopu tuo hokeminen niin kohta sattuu sulla naamaan. Ymmärrän siinä sen pointin et ok, hyvä olis rentoutua ja hengitellä ok, mut jos hemmetti naama vääntyy kivusta niin se vääntyy!! "Eihän sinuu nyt naaman koske hei". Soi kyllä varmaan loppuikäni päässä tuo lause. Onneks ko. kätilö oli vaan iltavuorossa, ja oli kadonnut aamuun mennessä.
Meni vähän ohi aiheen mut ARGH et sylettää vieläkin, vaikka muuten kaikki meni hyvin.
Ja itse aiheesta - me on miehen kanssa "lemmitty" nyt kolmesti tytön syntymän jälkeen. Ekalla kerralla teki vähän kipeetä, mut seuraavalla kerralla ei enää. Et ainakaan mulla näin leikkauksen jälkeen enää ei huomaa eroa aiempaan - paikat on hivenen kuivemmat kyllä, mutta kumin kanssa kun joutuu leikkimään vielä toistaiseks muutenkin, niin sen kanssa tulee kuitenkin käytettyä liukkaria vähän apuna.
Mitenhän tosta ehkäsystä, kun mietin sitä kuparikierukkaa - mulla oli ennen tosi kivuliaat ja runsasvuotoiset menkat, mut nyt synnytyksen jälkeen tosi niukat eikä kovin kivuliaat edes. Uskaltaakohan sitä kuparikierukkaa ottaa, jos se heittää sit pahemmaks tilanteen vielä kuin ennen raskautta, vai voinko olettaa et on runsaammat ja kivuliaat kuin mitä raskauden jälkeen on tottunu..? Sekavaa tekstiä, mut sekavat on mietteetkin noitten kanssa.. :)