Sairasloman paikka

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Muruska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aretha sanoi:
Mutta miksi ihmeessä? Uuden vuosilomalain mukaan työntekijällä on oikeus siirtää vuosilomaansa heti ensimmäisestä päivästä lähtien sairasloman takia. Ei kenenkään tarvitse lomaansa käyttää sairastamiseen eikä siitä tule kukaan kukkapuskan kera kiittelemään.
Click to expand...

Ei tule kukkapuskan kanssa kukaan kiittelemään, kyllä mie sen ymmärrän. Mieluummin vaan otan lomaa ja vietän sen kuin itse haluan. Enkä sairaslomalla miettien, voinko tehdä tuota ja tätä. Niin vain on, niin miuhun on aina iskostettu. Ja tekee se lomakin ihan hyvää, viime lomasta liian kauan aikaa ja huhtikuussa äippäloman startatessa rupeaa olemaan varmaan jo niin iso, ettei kykene mitään "lomaa" viettämään.
 
Mä pidin ite ennen edelliselle äitiyslomalle jäämistä 2vkoa kesälomaa. Oon töissä aika pienessä yksikössä, joten oli kivempi sopia asia ennakolta ja saada sijaiset yms. Epäilin kans tota omaa jaksamistani, mutta loppujen lopuks olisin jaksanu ihan hyvin. Lisäks meillä oli siinä esikoisen eskarin alotukset yms. ni oli helpompaa olla sovitusti lomalla silloin. Saikkua en olis varmaan ees saanu, jos rehellinen oisin ollu... :rolleyes:
 
Mie oon koko tammikuun taistellu oman jaksamisen kanssa ja nyt tuli ilmeisesti seinä vastaan. Monta viikkoa ollut nuhainen olo, kurkku kipeenä ja päätä särkeny. Mutta kun ei kuume nouse vaikka kuinka olisi kuumeinen olo ni oon sinnitellyt töissä särkylääkkeiden voimin. Tammikuussa päästiin vihdoin omaan uuteen kotiin ja muuttokiireet yms. veivät paljon aikaa ja voimia. Sen lisäksi töissä koko tammikuu oli hirveää kiirettä ja pahimmillaan päivän ainoa tauko jäi 5-10 minuutin mittaiseksi pikaruokatauoksi. Teen asiakaspalvelu hommia ja joudun päivän aikana puhumaan paljon ja välillä saattoi ääni lähteä kesken lauseen kun kurkku niin karheena. Tähän päälle vielä jo tovin jatkuneet uniongelmat ni alkoi olemaan ainekset kohdillaan romahdukseen.

Toissa yönä en nukkunut ollenkaan ja oli pakko ilmoittaa töihin, että olen kipeänä ja poissa ainakin maanantain ja tiistain. Viime yönä ei sitten taaskaan nukuttu klo 2.00 jälkeen kun koira piti vikinällään valveilla. Aamulla oli neuvola-aika varattuna ja purskahdin itkuun jo autossa matkalla sinne. Mies sitten kannusti, että nyt vaan sitten kerrot kaiken mikä mieltä painaa. Hoitsun vastaanotolle päästyäni oli hanat taas auki ja itkeä tihrustin suurimman osan ajasta. Neuvolatäti kyseli sitten, että koska aion mennä takaisin töihin ja sanoin, että huomennahan se olisi tarkoitus mennä. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että minun pitäisi levätä useampi päivä ja kannusti hakemaan lisää sairaslomaa työterveyshuollon kautta. Sanoin harkitsevani asiaa vaikka olin kyllä sitä mieltä, että töihin menen. Kotona mieskin sitten sanoi, että kannattaisko sun nyt oikeasti ottaa se pari päivää lisää lepoaikaa eikä ajaa itteäs ihan loppuun. Nyt sitten ilmoitin töihin etten oon ainakaan huomenna tulossa töihin ja varaan ajan työterveyslääkärille huomiseksi ni katsoo vielä mitä hän on mieltä.

Jotenkin ihan hirveän vaikea myöntää itelleen ettei vaan enää jaksa. Vielä vaikeampi sitä on myöntää muille. Sitten sitä potee hirveää syyllisyyttä jos joutuu olemaan saikulla kun ei vaan jaksa olla töissä henkisen ja fyysisen väsymyksen takia. Olen töissä pienessä yrityksessä jossa on kahden pomoni ja minun lisäksi vain yksi muu työntekijä ja roolini toiminnassa on aika oleellinen. Eli jos minä olen poissa joutuu toinen pomoni tekemään hirveästi yli töitä tai sitten tilalleni joudutaan hankkimaan tuuraaja joka tuo paljon lisäkustannuksia firmalle jonka talous on tiukalla muutenkin. Ihan älytöntä, että kannan hirveästi huolta siitä, että nyt tulee takiani lisäkustannuksia kun eihän se tavallaan minua mitenkään kosketa. Kuitenkin harmittaa olla pois töistä kun tietää, että sitten muut joutuu ponnistelemaan vielä enemmän. Mutta kai tässä pitäisi kerrankin ajatella ensisijaisesti omaa ja etenkin vauvan hyvinvointia eikä murehtia asioita jotka eivät minulle murehdittavaksi edes kuulu.
 
sarava bebe ensin, kaikki muu kyllä järjestyy! Kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa. Itsellä vähän samanlainen tilanne, ja tunnen itteni vuorotellen joko vaan laiskaks ja sit raihnaseksi mummoksi. Mies ja muutkin läheiset onneks jaksaa muistutella et mikä oikeesti on tärkeintä ja et tää on kuitenkin jokseenkin "poikkeustilanne".
voimia sinne, kohta se toukokuu tulee! (ei tarpeeksi nopeasti kyllä)
 
Sarava, mäki olin viime viikolla pari päivää saikulla unettomuuden takii. Lääkärille ehdotin et jospa vain yks päivä, mut hän halus laittaa kaks päivää et sain 4 päivän henkireiän duunin tekoon. Kaikki oli ymmärtäväisiä, niin työkaverit, lääkäri ku pomoki(kai). Pakko ajatella itseään ja vauvaa mahassa. Ei huonoa omaa tuntoa meille :)
 
Täällä sairasloma jatkuu, töissä koitin muutaman pvän käydä josko olis helpottanut selän kipu, mutta ei. Töissä joutuu vauhtia hidastaan täysin kun alkaa pistään nivusiin ja vihloon alavatsaa, jonka seurauksena supistelee.. Ja sitten kun päivän päätteeksi kotia pääsee, ei pysty yhtään liikkuun kun jaloista katoaa tunto ja alaselkä kipeä. Siihen en ala, että täyden päivän sinnittelee töissä ja loppupäivän makaa rampana kotona, kun en voi tehdä mitään.. Joten lääkärissä kävin juuri uuden reissun ja sairaslomalla helmikuun loppuun. Katsotaan lähemmin sairasloman loppua, onko tilanne muuttunut vai jatkuuko sairasloma äippäloman alkuun saakka :)
Voin sanoa että ei ole mukavia nämä selkäkivut, kotona ei kivusta tietoakaan kun saa omaan tahtiin liikkua ja välissä levätä, nuo supistelutkin liikkeessä hieman huolettaa mutta ensi viikolla seuraava neuvolalääkäriaika jossa selviääpi onko muutoksia missään tapahtunut :) Muuten hyvin jaksetaan, maha kovasti kasvaa ja tyllerö pitää jumppatuokioita massussa!
 
Ens viikolla haen saikkua kyl koulutuksen kolmelle vikalle päivälle. Eile läksin kaks tuntia aiemni ko istumine alko käyä sietämättömäks.. Perseki kuulemma miul iha vereslihalla ja mikä hien haju ain ko tuskissas istut siel ja yrität "vaihtaa" asentoo.. Eile pääs iha itku ko. asiasta.. Ens viikol siis soitto tippatätille..
 
Jos kurkkukipu ei tästä parane niin se on TAAS saikun paikka. Miten mie käyn kaikki pään sairaudet läpi! Täytyy mennä nappaamaan särkylääke kun olo on kuin traktorin alle jääneenä. Onneksi tän päivän saa vielä levätä. Täytyy päästä huonon oman tunnon yli jotenkin ja ajatella vaan Tonttua. Mulla on kurkkukipu varmaan joka kevät...
 
Selkä kosahti. Taitaa olla se mun tulehdus-sakroiliitti päällä. Ja just kun alkoi kolmas kolmannes ja ei saa syödä enää mulle määrättyä tulehduskipulääkettä ja tulehdukseen kun ei parasetamolit auta. Onneksi ti on äitiyspkl-käynti ja siellä varmaan sit mietitään kortisonipiikkiä SI-niveleen.. Mä vielä ajattelin, et oisin loppuun saakka töissä kun on enää 6 viikkoa äitiysloman alkamiseen. Näinkö tää nyt sit meni??? Joudunkohan sairauslomalle :confused005 Paruttaa ja ärsyttää, tänään piti mennä ystävän kanssa lenkillekin, muttei voi kun klenkkaa kuin vanha mummo. Panadolia nyt tiukimpaan kipuun ja lepoa vaan. Mulla ois miljoona asiaa vielä työpaikalla hoidettavana.
 
Voi ei, voimia! Nyt, kun oon saanut esimakua SI-kivuista, tiedän miten ajatus monen kuukauden mummokävelystä syö naista.
 
Mulla alkaa häpyliitos olla niin kipee että jos en olis jo valmiiks saikulla niin menisin varmaan sitä pyytämään. Mikään asento ei oikeen auta enää. Sain kyllä jumppapallon niin ehkä sen päällä istuskelu vois olla ainakin sohvalla istumista mukavampaa.
 
Koko viikko sairaslomaa määrittelemättömän akuutin ylähengitystieinfektion vuoksi. Ennen lääkärin aikaa koitin mennä lepäämään puoleksi tunniksi ja pian sen jälkeen tuli hirveä ahdistus niin kuin ei ois henkeä saanu ollenkaan. Yskä on kova ja ne on tosi kipeitä, kurkku on raastavan kipeä ja nen tukossa. Kävin hakemassa nyt sen paljon kehutun nenäkannun. Täytyy katsoa tänään miten se toimii.

Oon onnellinen tosin siitä, että kun mulla joka vuosi on kurkku keväisin kipeä niin nyt yskä ei ala mahanpohjasta asti niin kuin viime vuonna, jolloin mahakin meni sekasin. Toivottavasti tonttu ei häiriinny tästä yskimisestä kovasti. Voi mikä huoli! Nyt kuntoon ja vähän äkkiä kiitos! Kyllästyttää ja raivostuttaa!!!!!
 
ootteko ollut kuumeen/lämmön takia sairaslomalla raskausaikana? mulla aina silloin tällöin tulee tosi kuumeinen olo ja lämpöä just jtn 37... normaalisti ruumiinlämpö jossain lähempänä 36. muita oireita ei oo (vähä oon räkänen vaa ollu, mut ei pahasti).
miettiny just et kuin ahkeraan muut käy töissä jos on lämpöö, vai jäättekö kotiin lepäilee? ...jollain asteellahan toi lämmön nousu taitaapi kuulua asiaan kuitenkin...
 
Mulla tuskin koskaan kuumetta, kaikkea muuta kyllä. Se on kuitenkin sellanen selkeä oire. Kyllä antaisi ainakin omatunto myöten jos selkeästi ylittää 37 astetta. Vaikka onhan sekin yksilökohtaista kuinka se kuume tuntuu. Joillakin herkemmin yms.
 
Mulle lääkäri ehdotti sairaslomaa koko loppuajaksi kipeiden suonikohjujen takia. En vaan voi niin pitkäksi aikaa jäädä, koska tipahdan kuukauden jälkeen kelan sairapäivärahalle. Ja sitä ei talous kestäisi. Eli jos vielä 5 viikkoa sinnittelen ja käyn sitten uudemman kerran lääkärin puheilla.
 
Hei,

täällä raskausviikko 27 alkamassa ja tänään menin työterveyteen selän takia. Teen toimistotyötä, jossa voi vaihtaa asentoa istunnasta seisomatyöhin, on jumppapallo työpisteellä ja kaikki mahdolliset herkut. Työ ei ole fyysisesti millään tavalla raskasta. Selkä siltikin kipenee istuessa yläselästä ja kävelylenkkien jälkeen menee alaselkä, että saattaa jalka lähteä alta. Viime viikolla minulle annettiin jo jollekkin huippu fysiatrille aika ja kävin sielläkin. Selkä ei ollut mitenkään erityisen kipeä tms. kun vastaanotolle menin. Aikaisemminkin on ollut ongelmia alaselän kanssa, mutta aina olen saanut ne hoidettua.

Fysiatri teki minulle testin onko lihakset oikeasti jumissa. Käski istumaan ilman paitaa hoitopöydälle ja otti alaselästä ihoa etusormen ja peukalon väliin. Änähdin heti, koska luulin että fysiatri nipisti minua täysillä. Myöhemmin lääkäri näytti käteen miten hän teki. Kyseessä oli siis hento ote, jossa otetaan ihoa sormien väliin ja hieman puristetaan. Se teki sen pari kertaa molemmilta puolilta ja yläselästä myös. Fysiatrin mukaan selkälihakset on niin maksimaalisen jumissa alhaalta ylös asti, että siihen ei auta muu kuin fysioterapia, jos sekään saa lihaksia rentoutettua. Välilevyn pullistumaa ei vielä lääkärin mukaan ollut, mutta siitä oli jo merkit olemassa. Fysioterapia pitää itse maksaa ja en tiedä nyt sitten miten töihin palaaminen onnistuu. Olen siis 25-vuotias, liikunnallinen nainen, joten ihmeissäni miten tällainen on päässyt käymään.

Lihaskunnostani sen verran, että olen fyysisesti todella hyvässä kunnossa; taustalla monen vuoden salibandy "ura", paljon treenejä viikossa ja alkuraskaudesta olen teettänyt selkää ajatellen ihan saliohjelmankin personal trainerilla ja sillä olen treenannut, kun ei voi enää pelata mahan kanssa. Outoa oli, että fysiatrin mukaan minulla on vatsalihakset lakannut tekemästä töitä ja selkä tekee kaiken työn. Hän opasti miten voin tehdä suoria vatsalihaksia, mutta mielestäni niitä ei saa enää edes treenata tässä vaiheessa raskautta? Niitä ei ole saliohjelmassanikaan vaan treenaan pelkkiä sivuvatsalihaksia. Hmm.. Salilla käyntiä saan kuulema jatkaa normaalisti. Oikeutan itseni ainakin tälle viikon sairaslomalle, mutta en tiedä miten kestän, jos tätä joutuu jatkamaan. Paha tilanteesta tekee henkisesti sen, että "lomalla" selkä ei ole huonossa kunnossa, mutta istuessa/ töissä selän kivut pahenee ja jännitystä pitäisi saada lievennettyä. :(
 
Täällä saikku loppuu tällä viikolla, töihin en puolikuntoisena enää mene joten onko jatkoa haettava. Lääkärin mukaan saan saikkua loppuun asti, mutta ei pysty kirjoittamaan kuin kuukauden kerrallaan.
Mutta suurin osa vaivoista kun ei näy millään tavoin ulospän, niin poden hirrrrrveää syyllisyydentunnetta kun kaikki tutut kyselee miksen ole töissä. :(
Niin paljon olen töissä saanut "paskaa" niskaani että vajaatehoisena työssäolo ei vaan houkuta.
Nää asiat on mielessä päivin ja öin, alkaa jo ahdistamaan. :(
 
Tähdenlento mulla oli alkuun ihan samoja ongelmia kun jäin saikulle niin ymmärrän hyvin. Maha ei edes ollu kasvanu ja silti jäin pois töistä supistusten takia. Sitä oli monen vaikee ymmärtää ja itekin oli välillä vaikee hyväksyä ettei pysty enää olemaan töissä. Koita nyt kuitenkin ajatella omaa ja masun parasta! Sehän on tärkeintä, tsemppiä!
 
Niinhän se on, minä olen se kuka parhaiten tietää miltä itsestä tuntuu.
Mutta ne inhottavat ajatukset "mitä muut ajattelee" hiipii väkisinkin mieleen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top