Mä oon hoitoalalla, kotihoidossa vanhuspuolella. Viimeks jaksoin tosi hyvin töissä ja olin äippäloman alkuun asti. Työ sisältää kauppakassien kantamista, polttopuiden kantamista, kyykkimistä ja kumartelua vanhusten ahtaissa vessoissa, hikoilua saunotuksissa, autolla ajoa huonoilla teillä, haavahoitoja alkeellisissa kodeissa lattianrajassa jne melko monipuolista ja fyysistäkin.
Tällä hetkellä tilanne on, että mun työtehtäviä on jo helpotettu sen minkä pystyy, eli en mene raskaisiin kylvetyksiin ja noihin puunkantopaikkoihin tms. Mulla on alkanut alaselkä vihoitella oikealta puolelta, välillä hermo vetää jalkaan niin, että tuntuu et jalka pettää alta ja siellä on selkärangan vieressä kohta, mikä naksuu aina kävellessä. Tuntuu ikävälle, mutta mikään järkyttävän kipeä se ei ole. Ilmeisesti lyhyt aika edellisestä raskaudesta on löystyttänyt entisestään jotain paikkoja. Aiemmissa raskauksissa moista vaivaa ei ole ollut.
Nyt oon vuosilomapäivillä ja oon ajatellut käydä kokeilemassa pari päivää olla töissä ja pyytää sitten saikkua, jos selkä äityy. Koen olevani jo taakaksi työkavereille, kun mulle valkataan niitä helpompia ja kevyempiä töitä.
Itselleni on kynnys todella korkealla alkaa saikkulomailulle ja oon sitkeesti kestänyt pahoinvoinnit, oksentelut ja köpötellyt hitaasti paikasta toiseen, kun on tuntunut supistelua ja liitoskipuja ja ollut kekseliäs eri asentoihin, että pystyn mukavasti änkeytymään pienenpieniin vessoihin pukemaan mummoja. Kestin ne loppuun asti ihan hiljattain edellisessä raskaudessa, mutta nyt tuntuu, et mä en kertakaikkiaan jaksa olla niin sitkeä samalla tavalla.
Olon kuuluukin olla työläs ja vaikea raskaanaollessa ja oon hyväksynyt sen ja tehnyt sitä tahtia mitä pystyy, mut nyt on jotenkin kuppi alkanut olla ihan täynnä tätä, että voisin sille saikulle tästä pikkuhiljaa hiipiä..