Särkyjä ja vaivoja

Kiitos kysymästä beijaflor. Eilinen päivä oli jo todella hyvä ja jaksoin tehdä paljon kaikkea ilman kipuja. Mutta tänään taas ulkoilu aiheuttaa nipistelyjä ja painetta kohdunsuulle. Ja aina vain paikallaan seistessä. Muuten olenkin aikalailla vain istunut. Silittäminenkin sujui kätevästi tuolilla istuen :grin Mutta, kun ei meinaa jaksaa seistä, mutta pakko on kyllä alkaa nyt vähän stemppaamaan itseään, ettei nyt ihan laiskistu.

Väsymys on vain aivan mieletön! Harmi, ettei esikoinen enää nuku päiväunia, että pääsis itsekin vähän nukkumaan. Onneksi en yöllä heräile tai joudu vessassa ramppaamaan!
 
Mukava että voit paremmin Mymmeli! Mulla uutena vaivana on outo tunne makuulle käydessä, ihan kuin veri humahtais suurella paineella päähän. Välillä mukana on sydämen tykytystä mutta useimmiten ei. Ihan outo tunne, menee kyllä suht nopeasti ohi mutta voi tulla sängyssä/sohvalla makuulla ollessani uudestaan vähän ajan päästä. Ei kenelläkään satu olemaan ajatusta mitä voisi olla? Ensi viikon alussa neuvolalääkäri ja ihmettely/valituslista senkun kasvaa:oops:
 
mula vaan tämä sormien puutuneisuus yltyy... ihana, kun painaa noin ja kerryttää nestettä niin ettei verikään kierrä :cool: Viime yökin meni suoraan sanottuna ihan harakoille. Nukuin ehkä tunnin, parhaillaan puolentoista tunnin pätkissä ja hereillä olin kyllä puolet yöstä. Sänkyyn menin 22.30 vessan kautta ja klo1.00 mennessä kävin jo kolmatta erillistä kertaa vessassa!! mulla alkaa huumori loppua päivää myöten ja jos tämä jatkuu tämmösenä vielä vähintään sen kolmekkin viikkoa niin mää saan synnyttää hullujen huoneella...
 
Mulla on alkanut tuleen noita sukkapuikko-mitälie-tuntemuksia kohdunsuulle myös, aika ikäviä täytyy sanoa. Samoin sisäreidet jotenkin ei nyt krampaa mutta viiltää niitäkin. Nivusiinkin tullut ihan uudenlaisia kipuvihlaisuja niihikin. Vasen lonkka ollut melkein koko raskauden ajan kipeä ja oli pahimmillaan tuossa toissa viikolla ennen kuin jouduin osastolle lepuuttamaan supistusten vuoksi. Nyt lonkka jopa kohtalaisen hyvänä! Mutta tästä istumisesta ja makaamisesta seurauksena tuntuu että jaloista on lähtenyt kaikki voimat. Varovasti pitää aina nousta ylös, vähän tunnustella josko jalat kantaa vai ei. Ja sitten vielä lisäksi hammasta särkee aina välillä niin että muuta ei pystykään ajattelemaan. Pitäis varmaan mennä hammaslääkäriin, mutta kun ei jaksais alkaa varaamaan aikaa jne. Niin ja onhan noita kipeempiä supistuksiakin tullut, mutta ei mitenkään säännöllisenä. Pikkusen riekkaaminenkin tuolla masussa sattuu aina välillä ihan kunnolla ja hermo menee ku ei oikein oo mitään tekemistä. Oon tässä viikon aikana kutonu vauvelille jo villahousut, lapaset, villasukat ja pipon. Ja esikoiselta villavaatteita jo kauhee kasa ennestään. Nyt tässä sormia pyörittelen ja mietin mitäs sitten kutois. Ärsyttää kun esikoisen kanssa ei voi touhuilla juuri mitään, kun ei pysty kun sattuu niin kovaa tai alkaa supistelemaan. Flunssa nyt sentään alkanut helpottaa vihdoin ja viimein, tosin tuo huuliherpes tuossa aktivoitui monen vuoden jälkeen uudelleen. Ärsyttävää sekin. Ja kauhee väsy kokoajan. Nyt on jotenkin tosi huono päivä, ärsyttää kaikki. Olis kiva päästä täältä kotoa johonkin, mutta ei oikein uskalla lähtee kun pelkään että alkaa supistelemaan taas ja joudun takasin sairaalaan. Pitää vissiin vaikka koittaa mennä nukkumaan jospa vaikka huomenna olis kivempi päivä.
 
Lievimmästä päästä lienee se että mulla tulee kumman usein aftoja kieleen. Tiedän että tupakoinnin lopetus aiheuttaa niitä, mutta siitä on kyllä jo ikuisuus kun lopetin tupakoinnin, ei kai ne enää voi siitä johtua! No, ei iso vaiva mutta vähän ärsyttävä kun kieli on sitten kipeä.

Vaikeampaa on tää sama mikä teillä muillakin näkyy olevan ongelmana, eli nivuset/lonkat/oikeestaan koko hiton lantio. Onhan se ollu jo pitkään jäykähkö tuo seutu eikä kummoiset haara-asennot oo sujuneet, mutta nyt pienikin sivuttaisliike lonkassa aiheuttaa tunteen että koko lantio räjähtää. Sain aikaiseksi hirveät kivut ihan sillä kun autossa siirsin jalan polkimelta toiselle, eli ei tod. pitkä matka! Sitten tässä eilen lonkasta kuului ihan hirveä rysähdys, kraksahdus, vai miksi sitä sanois. Mies kysyi että mikä toi oli. Se ei ollut kylläkään kivulias tapahtuma, mutta se ääni oli jotain karmivaa, kuulosti enemmänkin avomurtumalta kun ihan tavalliselta "osaset etsivät paikkaansa lonkassani" -ääneltä.

Koomista kun sängystä pitää nousta ylös siten että ensin kierähtää (hitaasti, voivotellen, vaivalloisesti) reunalle, nousee (hitaasti) kontalleen, ja peruuttaa etanavauhdilla lattiantasolle. Toi tuntuu ihan oikeesti siltä kun vetäis rankkaakin treeniä läpi :D
 
Pippuri Mulla aftoja tulee, jos syön paljon jotain mille olen vähän allerginen, kuten appelsiini tai tomaatti. Mulla kyllä aina aftat tulleet posken sisäpintaan allergeenin aiheuttamaan haavaan. Kannattaa kokeilla vaihtaa hammastahnaa. Vaahtoutuvat hammastahnat eivät ole niin hyviä, jos on aftaherkkä. Apteekista olen itse paljon ostanut Yotuel-hammastahnaa, jota nimenomaan suositellaan aftaherkille. Kannattaa kokeilla. on kyllä hintansa väärtti! :)
 
pippuri tuo sängystä ylös nousu on todellakin koomista. Ite oon kans itelleni nauranu, ku pitää asetella itteään ja oikein miettiä mitenkäs täältä tänään noustaan:grin ja välillä napsuu ja paukkuu selkäkin siinä ylös ährätessä.
 
Pitäneekin ottaa yotuel käyttöön taasen, kiitti vinkistä Mymmeli. Oon sitä joskus valkaisuun käyttänyt, en tullut ajatelleeksi aftanäkökulmasta silloin. Kyllä se ainakin vaalennustuloksen kannalta on hintansa väärti se perusyotuel.

Winksu, joo, ja kun koira tulkitsee ihmisen ilmeitä, eleitä ja äännähtelyä ensisijasesti niin musta on alkanu tuntuu että toi meidän karvaturvelo pitää mua jotenkin avuttomana, välillä se käy "sanomassa" miehelle että hei tuolla makkarissa on tilanne päällä kun mä vaan nousen sängystä tai käännän kylkeä. No, oonhan mä avuton mut ihan sama ihminen oon kun ennenkin.

Jossain ketjussa avauduin näistä mun käsistä. Yöllä peitto oli päässy karkaamaan ja yritin ottaa sen takas päälleni, ni enpä sitten saanu otetta siitä kun sormet ei toimi, hädin tuskin taipuu eikä puhettakaan puristusotteesta. Eiku sitten vinkkaamaan miehelle että hei ojennatko ton peiton tosta mun vierestä...
 
Voi hitto kun mulla on ollu koko illan heikko olo. Päätä särkee ja verenpaineet on noussut. Mitään turvotuksen lisääntymistä en oo huomannut, mut pitää huomenna kattoa että jos tää olo jatkuu niin otan yhteyttä synnytysosastolle. Voisiko kofeiini aiheuttaa päänsärkyä ja verenpaineen nousua? En siis ikinä käytä kofeiinia mutta tänään join lasin kokista ja vielä hieman energiajuomaakin...ehkä siis aiheutin itselleni tän olon. Hyvä minä.
 
Kyllä voi! Ja juurikin niillä, ketkä eivät ole kofeiiniin tottuneet! Itselläni tulee liiasta kofeiinistä vielä noiden lisäksi maha kipeäksi. Toivottavasti Nannai1 vointisi kohenee levolla!
 
No näin minäkin ajattelin, ehdin jo ajatella tosissani raskausmyrkytystä mutta sitten tajusin noi tän päivän juomiseni. Nyt pitää vaan välttää noita mielihaluja, en ymmärrä miksi joku energiajuoma on nyt raskaana ollessani maistunut niin hyvältä...
 
Viime yö oli ehdottomasti vaikein tähän mennessä. Heräilyä parin tunnin välein, hengenahdistusta, mulle aiemmin täysin tuntematonta närästystä, särkyjä päässä ja kyljessä, mahassa hyvin ikävää tunnetta (vaikea selittääkään, se vaan painaa niin hirveesti), joka paikkaa kutitti (johtui varmaan vaan rauhattomudesta ja venyvästä ihosta), kylmää hikeä, alhaisesta verenpaineesta johtuvaa sydämentykytystä ja huippausta kuten viimeiset 4 kk joka päivä (vielä kun hitto vie kuulen yhdeltäkin terveydenhuoltoalan ammattilaiselta, että "tuohan on hyvä että olet niin terve kun sulla on verenpaine vaan 93/47" niin saa kulla kunniansa!!)... Pari supistuksentapaistakin tuli, tosin ne aika laimeita. Piti tukea itseni miehen avustamana puoli-istuvaan asentoon että sain vähän nukuttua. Ja sit just kun laitan silmät kiinni niin pikkuneiti päättää heräillä ja alkaa jumpata, mikä tuntuu lähinnä siltä, että hän on kaivautumassa ihan itsekseen sieltä ulos vaan työntämällä päätään alaspäin... en tiiä oikein, mitä ne sukkapuikkotuntemukset on, mutta jotain sen tapaista liittyi tähän tilanteeseen.

Mulle on ihan ok, että kroppa valmistautuu lapsen saapumisen siten, että alan jo nyt nukkua pätkissä, mutta eihän nuo vaivat kivoja olleet. Toivon niin kovasti, että ei mene yliaikaiseksi tämä, valvoisin paljon mieluummin vauva vatsan ulkopuolella!
 
Muokattu viimeksi:
Olen Kittis samoilla linjoilla, kivempi kaveri kaunalossa valvoa kuin nyt yksin (varaan mahdollisuuden muuttaa mieltäni kun pikku tyyppi on ulkona ja valvomiseen menee taas hermo:grin).

En tajua miten nivuset ja häpyluu voi olla näin kipeät, että aina kun liikahtaa tai yrittää vaihtaa kylkeä niin järkyttävä operaatio edessä. Yritä siinä nyt sitten nukkua. Toisaalta harvemmin nykyään nukuttaakaan. Vuorokausiannos tuntuu tällä hetkellä olevan viitisen-kuutisen tuntia yhteensä. Viime yönä nukahin illalla kivasti mutta parin tunnin päästä taas neljän tunnin hereilläolosessiot joko pikkutyypin venyttelyn, kipeiden nivusten/häpyluun, painavan mahan, toisen käden sormien, verenhumahtamisen päähän/sydämentykytysten takia. Tai sitten ei vaan nukuta. On tää jännääo_O
 
Täällä myös valvomiset ja unettomat yöt jatkuu. Oli pieni hetki tuossa, kun nukuin lähes täyspitkiä öitä (heräilin kyllä välillä), mutta nyt taas mennyt ihan mahdottomaksi. Saan unta usein vasta kolmen-neljän aikaan ja herätys on aina viimeistään kasilta. En vain saa unta ja kun ei saa unta, niin miettii kaiken maailman asioita (kova stressaamaan kun on). Vauva on myös aktiivisimmillaan siinä 00 jälkeen. Päiväunille sippaan kyllä sitten tuon esikoisen kanssa ihan heti, silloin tulee parisen tuntia nukuttua. Mutta aina ei ehdi päikkäreitä ottaa.

Touhukkaiden päivien jälkeen iskias- tai mikälie vaiva on aivan järkkyä. Tuntuu, että aivojen ja jalkojen välinen käskytys ei vaan toimi. En meinaa saada jalkoja millään liikkeelle ja kun saan, niin sattuu niin per.. paljon!

Muutamia kipeitä supistuksia on tuntunut, mutta siihen se oikeestas on jäänyt. Sellasta jännää tuntemusta tuolla kohdunsuulla myös. Tänään ois se 37 täynnä, joten jee! :)
 
Unettomuus on syvältä!! Tsemppiä teille muillekin samasta kärsiville!

Tänään käytiin vähän ulkona ja tommonen parinsadan metrin kävely ja muutaman portaan nousu sai jo ottamaan lukua huippauksen ja jalkojen puutumisen ja yleisen voimattomuuden tunteen takia. Mitäköhän siitäkin tulee kun tällaisessa kunnossa lähtee synnyttämään? Kuitenkin ollut ihan ok kunto aiemmin ja jaksoin pitää sitä jotenkin yllä vielä joulun tienoille asti ja senkin jälkeen melko pitkään kuitenkin verrattain reippaana jaksanut pysyä, verenpaineongelmasta yms huolimatta (joo tiedän, mitään ongelmaa ei ole ja niin pois päin, heh heh, mitä nyt pyörryttää joka välissä). Toisaalta järki sanoo, että ei se kunto voi olla laskenut tuossa ajassa heti ihan nollaan, ja että joudun myös kanniskelemaan paljon isompaa painoa kuin normaalisti, mutta en ole alan asiantuntija joten mene ja tiedä.

Onko tämä heikko olo muiden mielestä viimeisen kk:n aikana ihan normaalia? Toiset kuitenkin vetää reippaita 5km lenkkejä päivittäin synnytykseen asti vai lienevätkö ne tapaukset sitten kuitenkin vähän harvinaisempia..? Jännittää myös, mikä on olo synnytyksen jälkeen. Olen kuullut mm. omalta äidiltäni, että oli aika heikossa kunnossa kotiin päästyään, vaikka kaikki meni ihan hyvin...
 
Täällä mennään vielä eilisillä silmillä. Ihan helvetinmoinen tuuli koko yön mikä rämisytti koko tonttia,Kädet puuduksissa IHAN KOKO AJAN, tottahan nyt vessassa piti rampata vähänväliä ja poikakaan ei tuulen äänien takia kolmen jälkeen suostunu omassa sängyssä nukkumaan... päikkäreistä ei tietoakaan tänään kun on pojan hoitoonvienti just ennen neuvolaa (neuvola klo 13). Nyt on olo, että mää en oikeesti jaksa, en sitten yhtään mitään. Kaikki vaan tympäsee ja seki tunne pitää koittaa pitää tolta lapselta piilossa... Kaiken kukkuraksi mies ei ollu käyttäny koiraa ees kusella ennenku lähti töihin. Ei vissiin sillä ollu mikään kiire ulos... No, eikai sillä nyt V***u ole, jos se on tässä viikossa jo tottunu oottamaan,että mää käytän sen aamulla! Ottaa siis ihan kaikki asiat pattiin tänään. Teki mieli avautua jo ihan kunnolla, mutta olimpahan hiljaa ja lähin vaan samasta ovesta koiran kanssa pikapissalle kun se läks töihin.
 
Voi harmi teitä unettomia! Minä pystyn vielä nukkumaan lähes täysiä öitä eli noin 8h kerran wc:ssä käyden. Sen lisäksi saatan nukkua 1-2h:n päiväunet. Jostain kuulin, että poikaa odottavat nukkuvat paremmin ja ovat väsyneempiä kuin tyttöä odottavat. Mun kohdalla taitaa ainakin pitää paikkansa. Eli mulle tulee sitten karu paluu unettomiin öihin, kun vauva syntyy... Ellei unet ala tässä loppuvaiheessa lyhenemään.
 
Tiittana, mäkin nukuin vielä ihan normaalit yöunet ja yks vessareissu riitti tossa parisen viikkoa sitten. Neuvolassa se surkutteli että kun tossa vaiheessa ei enää saa nukuttua, mä sanoin että nukun ku tukki. No, en nuku enää. Viikon verran jälellä ja nyt on kaikki yöt yhtä loikkimista. Vessaan tai juomaan 10 minsan välein (tyhmää ehkä juoda kun sitten kusettaa mutta pakko jos ei haluu valvoa janon takia), kyljenkääntäminen vaatii hirveen ähellyksen ja välillä jeesiä mieheltä, ja jos välillä nukahdan, nään pelkkiä painajaisia. Todellakin toivon ettei kauheesti menis yli lasketun, johan mä oon ihan kukkuu siinä vaiheessa kun vauva syntyy sit :D Jotkut nukkuu synnytykseen asti hyvin, mä en näköjään ollu niin onnekas. Mutta en mä kyllä hirveen pitkiä aikoja tästä raskaudesta näköjään joutunu unettomuuden kans kamppailemaan, kolmen viikon päästä se viimeistään synnytetään jos ei ota syntyäkseen.
 
Kittis Mua ei silleen heikota, mutta väsyttää kyllä. Tosin en ole edes kokeillut kovin aktiivista liikuntaa tai menoa varmaan 20 rv:n jälkeen, jos sitä ennenkään. Mulla on siis aivan surkea kunto tällä hetkellä, koska en ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa kesän 2011 jälkeen. Jippii.. Toki olen käynyt vaunulenkillä silloin esikoisen kanssa ja touhunnut muutenkin, lenkkeillyt koiran kanssa jne. Esikoisen odotusta ennen harrastin aktiivisesti tanssia, joka jäi siihen esikoisen odotukseen. Eli saas nähdä kuinka "hapoilla" sitä synnytyksessä on.. Kovasti olen nyt itselleni luvannut, että kun pystyn hieman irroittautumaan vauvasta, niin lähden salille ja vaikka tanssitreeneihin. Esikoinen oli mussa kiinni tosi tosi pitkään, koska en opettanut pulloon lainkaan ja hää tykkäsi tankata tosi usein (milloin maitoa, milloin äitiä muuten vaan :) ) En usko, että lähtökohtaisesti opetan tätä tulevaakaan pulloon, mutta sen näkee vasta sitten miten kaikki lähtee sujumaan.
 
Haaveilen myös raskaudenjälkeisestä liikunnasta! On ihanaa kun pääsee (vaunu)lenkkeilemään ja kaikkea muuta mukavaa. Aion myös viihdyttää vauvaa sekä itseäni kotibileillä eli musat vaan päälle ja tanssimaan ympäri kämppää :dance008 Onneksi se aika koittaa pian, vaikka alkuun pitääkin ottaa vielä vähän rauhallisemmin. Pitää varmaan luottaa siihen, että kroppa löytää sitä voimaa vielä synnytykseen ja siitä toipumiseen.

Nyt kun olen tässä valittamaan päässyt niin pakko vielä kertoa sitä, kun mulle on ilmestynyt pieniä, kutisevia näppyjä joka puolelle, etenkin mahaan ja rintakehään, mutta myös muualle. Huomasin kutinan hiljattain, mutta näpyt kunnolla vasta vissiin eilen. Ne ilmestyvät ja häviävät miten sattuu ja ovat siis pienempiä kuin hyttysenpistot tms. Ärsyttäviä kyllä. Googlettelin tässä jo raskaushepatoosia, mutta kai se voi olla jotain paljon vaarattomampaakin. Pitää näyttää niitä neuvolassa. Tämäkin vielä, höh!
 
Takaisin
Top