Ann, otan osaa! Tuo on aika klassinen esimerkki kateudesta. Mulla on ollut suoraan sanottuna helvettiä koko raskausaika, joka vaiheessa jossain muodossa, mutta miksi se olisi multa pois jos jollain ei oireita ole. Sehän on vaan hyvä juttu. Sulla ei ole mitään anteeksipyydettävää tossa, vaan sillä tuttavallasi.
Kiukkuisen olon jaan kyllä minäkin. Mutta ei ole oikeastaan ollut riitaa muiden ihmisten kanssa siltikään. Kiukkuan seinille (jäkätän ja jupisen jotain kadonnutta tavaraa etsiessäni, mutten kohdista sanomisiani kellekään). Eilen kävin kävelemässä kun otti päähän, myös musiikin kuuntelu auttaa. Ja yksinolo. Kun pahimmat höyryt laantuu, sen jälkeen pystyy taas olemaan toisten seurassa korrekti. Alkuraskaudesta olin varsinainen mielensäpahoittaja, vedin herneet kaikesta mahdollisesta. En silti viitsinyt alkaa riidellä avoimesti, laitoin vain erään kerran puhelimen kuukaudeksi pois päältä :D Toisaalta siihen oli kyllä syy josta olisin tavallisestikin loukkaantunut ja josta kuka tahansa olisi loukkaantunut. Mutta kun olin rauhoittunut, en viitsinyt ottaa asiaa edes puheeksi, kun tiedän että eräät ihmiset eivät vaan koskaan muutu. Mitä se sanominen auttais.