Särkyjä ja vaivoja

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2014' aloitti Nmarie, 20 loka 2013.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. piia84 Ihastunut foorumiin

    Kittis, mulla oli esikoisen kohdalla raskausihottuma. Tosin en oikeataan huomannut näppyjä mutta iho kutisi erityiseti mahan ja reisien alueelta aina polviin saakka. Heti seuraavana aamuna lapsen syntymästä mulle ilmaantuikin sitten ensin mahan alueelle vesikelloja ja siitä sitten levisivät. Ja voi jösses sitä kutinaa! siis ihan uskomatonta miten unissaankin ihminen pystyi raapimaan itsensä aivan asfaltti-ihottumalle!! Otettiin tuolloin nuo hepatoosikokeet, muttei niissä tosiaan mitään ollut...
  2. Lillilli Peruskäyttäjä

    Jo toista päivää käsittämätön jysäri. Eilen iltapäivällä tuumasin että johtuu varmaan liian vähäisestä kahvinjuonnista ja join kahvia, mutta eipä se sillä korjaantunut. Illalla päätin että kyllä tätä vielä kestää, tänään aamusta oli otettava parasetamolia, saa nähdä auttaako se.

    Raskausmyrkytysoireita ei mielestäni ole eli varmaan kärsii odotella seuraavaa neuvolaa. Mutta vähän inhottavaahan tää on. Jos varais vaikka hierojalle ajan... Voihan päänsärkyä aiheuttaa hartioiden jumitkin.
  3. Winksu Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2014

    Täällä kans ootellaan innoissaan että pääsee taas liikkumaan. Harrastin koirien kanssa aktiivisesti, mutta jäi aika pian raskauden alettua noitten lonkkakipujen vuoksi. Koirat on jääny raukat niin vähälle liikunnalle (verrattuna entiseen) ja en ollu hokannu ruokaa vähentää niin meillä on nyt kaksi porsasta...

    Nyt ei oo enää supistellut säännöllisesti, mutta kipeesti kylläkin. Heräillyt koko yön jatkuvasti, kun tullut kipeitä supistuksia. Ja tuntuu että lantion osaset alkaa oleen hyvin erillään toisistaan... Liikkuminen vielä hankalampaa kuin aikaisemmin. Ruoka ei edelleenkään oikein maistu ja järkky väsy kun nukkuu niin vähän ja huonosti. Ja kauheita painajaisia näkee sitten kun nukkuu. Alkaa tuntuu siltä ettei todellakaan jaksa synnyttää, jos tässä kauan vielä menee tällä tavalla.
  4. +Mymmeli+ Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2014

    Kittis raskaushepatoosissa terveen näköinen iho kutisee. Tämän aiheuttaa korkeat sappihapot. Ja usein kutisevat paikat ovat kämmenet, jalkapohjat, vatsa... Kyllä sun näppysi ovat jotain ihan muuta :) Minulla kokemus raskaushepatoosista, mitä aktiivisesti myös tässä raskaudessa seurattu.

    Mulla oli lähes vuosi taukoa esikoisen syntymän jälkeen ennen, kuin palasin KUNNOLLA harrastusteni pariin. Joskus satunaisesti pääsin/lähdin tiettyyn aikaan johonkin jumppaan, mutta mulle imettäminen lapsentahtisesti oli paljon tärkeämpää. Kun imetys loppui pääsin taas liikuntaharrastuksiini ilman huonoa omaatuntoa. Aion tehdä samoin myös tämän vauvan kanssa, koska imetyksen tuoma läheisyys oli minulle ihan yhtä tärkeää, kuin vauvalle. Vauva-aika on kuitenkin niiiiiin lyhyt, että annan sille kyllä kaikkeni. Kyllä miehen puolesta pääsisin koska vain lähtemään ja kovat puheet ennen esikoisen syntymää olikin, että pääsen ja lähden, mutta eipä siinä vain niin käynyt. Oma mieli muuttuu kummasti vanhemmaksi tullessa. :grin
  5. Lillilli Peruskäyttäjä

    Meillä on tavotteena että ruokkimisen pystyy hoitamaan kumpi tahansa, minä tai lapsen isä. Pumppailen sitten sitä rintamaitoa pullotettavaksi jos mun tarvii johonkin lähteä käymään. Yhtä lailla sen isän pitää saada muodostettua läheinen suhde lapseen kun minunkin, ja ruokkiminen on siihen oiva keino. Sitten jos mulle kävis jotain tai sairastusin pahasti tai ois joku ihan pakollinen meno, niin siinä vaiheessa ois aika hankalaa jos lapsi suostuu nauttimaan sen maidon ainoastaan rinnasta ja vierastaa isäänsä... Siinä mä sitten huseeraisin jossain seminaarissa vauva nännissä roikkuen.

    Voi olla että mullakin iskee joku vauvariippuvuus, niin sitä on käyny monille muillekin, jotkut on jättäneet lapsen isänsä kanssa keskenään ensimmäisiä kertoja siinä vaiheessa kun lapsi on jo yli vuoden ikänen. Mun mielestä se on silti outoa, koska kumpikin vanhempi on lapselle ihan yhtä hyvä hoitaja vaikka miehet onkin tissittömiä. Kai meillä äideillä on tapana kuvitella olevamme absoluuttisen korvaamattomia... Tietysti lapsella on vaan yksi äiti mutta kuitenkin kaksi tasavertaista vanhempaa.
    • Tykkää Tykkää x 2
  6. piia84 Ihastunut foorumiin

    hmm... vaikka esim. itse en tule imettämään, niin en kyllä kokenut esikoisenkaan kohdalla, että olisi jäänyt ihokontaktit ja läheisyys puuttumaan. Kyllä sitä lastaan sylittelee minkä kerkeää ja pitää niin lähellä kuin vaan voi, vaikkei se tissi suussa olekkaan :) Jokainen tekee niinkuin hyvätä itsestä tuntuu ja parhaakseen näkee :Heartred
  7. +Mymmeli+ Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2014

    pippuri olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä. Ja meillä molemmat vanhemmat ovatkin meillä aina olleet tasavertaisia. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa jättää vauvaa ja miestä keskenään, miksi olisi? Enkä muutenkaan koe olevani vauvariippuvainen. Ehkäpä enemmänkin päinvastoin :grin. Ainut mikä oli ns,"ongelma" oli juurikin tuo imetys ja "koskaan" en voinut/halunnut olla 3h kauempaa pois, koska yksinkertaisesti mulla ei vain kunnolla pumppuun maito herunut. Määrällisesti varmasti ihan hyvin, mutta ei riittävän hyvin. Jos pumppasin oli rinnat taas täynnä-kipeät ja räjähtämispisteessä tunnin päästä, kun imetyksen jälkeen tältä olotilalta välttyi kokonaan ja ruokintaväli voi hyvin olla 4h. Eli kyllä enemmänkin johtui omasta voinnistani, että annoin mielummin rintamaidon suoraan rinnasta, kun pullosta. Eikä vauvan nyt koko ajan tarvitse rinnalla olla! Kyllä imetyksen välissä on mainiosti aikaa tehdä mitä haluaa ja jättää vauva isänsä kanssa pariksi tuntia ja lähteä omille asioilleen. Näitä asioita ei vain voi tietää etukäteen miten menee ja jokaisen lapsenkin kohdalla on erilaista. Mutta esikoisen kohdalla tämä ratkaisu toimi hyvin ja vaivattomasti, eikä rinnasta vieroittamisessa ollut ongelmia niin miksipä ei toivoisi/toimisi kakkosen kohdalla samoin :)
  8. Lillilli Peruskäyttäjä

    Mymmeli, en mä tolla vauvariippuvuudella mitään negatiivista tarkottanu, tai kehenkään tiettyyn sillä erityisesti viitannut. Luin vaan jostain että äidit tulee riippuvaiseksi vauvan tuoksusta, ja alkavat kokea vieroitusoireita muistuttavia oireita ollessaan erossa vauvasta. Levottomuutta, stressitason nousua ja sen sellaista. Varmaan joku hormonaalinen juttu siinä vauvan ekojen elinkuukausien aikana, mutta eihän se tietysti tarkota etteikö kaipais omaa aikaa tai etteikö pystyis olemaan erossa vauvasta. Sitä tosiaan mäkin olen ihmetellyt että miksi joillain on vaikea jättää vauva isänsä kanssa. Ne on yleensä niitä samoja jotka sitten haukkuu miehensä pystyyn kun se ei tiedä eikä osaa mitään eikä sillä ole hajuakaan missä mikäkin lastenhoitotarvike sijaitsee koska äiti on tehnyt kaiken itse kuukausikaupalla. Sitten kun tulee se eka eron hetki niin isän pitäisi osata kaikki ja tietää kaikki ihan kylmiltään...

    Joo, eihän sitä tiedä miten mikäkin tulee menemään näin etukäteen. Kovasti ainakin toivon että pumppaaminen onnistuis, ei pysyväisratkaisuna mutta spesiaalitilanteita varten

    Nyt on muuten kestona niin epämukava olo etten oikeestaan tiedä onko mulla supistuksia vai närästystä vai ilmavaivoja vai kaikkia noita sekasin :confused:
  9. +Mymmeli+ Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2014

    pippuri en ottanut kommenttiasia negatiivisenä, enkä kohdistanut toteamustasi itseeni :)

    Musta se on hirveää, miten jotkut äidit latistavat isää ja samalla hänen isyyttä. Eikö se ole ihan normaalia ettei voi heti kaikkea osata, jos ei ennen ole tehnyt. Minä silloin päätin ja sanoin miehellekin, etten edes tule katsomaan hänen vaipan vaihtoja yms. ellei hän itse halua tai pyydä apua. Itselläni kuitenkin vielä ammatillinen koulutus aiheeseen joten voisi nostaa miehelle suorituspaineita ja myös siksi, etten vahingossakaan avaisi suutani kommentoimaan. Niin monet kerrat työssäni tuskastunut näihin äiteihin, jotka miehensä selän takana on arvostelemassa suoritusta kun tuore isä ensimmäistä kertaa vaihtaa vaipan tai kylvettää lapsensa. Kaiken lisäksi vielä usein olen todennut isän olevan jopa äitiä etevämpi :wink.

    Usein puhutaan siitä, kuinka rankkaa ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on parisuhteelle. Noh, voi se joillain olla, mutta aika pitkälle pääsee, kun jättää juuri tuollaiset nipotukset pois. Meillä ei ainakaan lapsi ole riidan riitaa tai välien kiristymistä aiheuttanut. Päin vastoin, olemme mielestämme entisestään lähentyneet ja yhdessä kokeneet ja asiat purkaneet. Vanhemmat on tiimi ja kyllä siinä kumpikin osapuoli on ihan yhtä tärkeä.
  10. Kittis Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2014

    Mulla saattaa hyvinkin olla tuota raskausihottumaa, hepatoosiin ei tosiaan viittaa tämä. Olkoot, selviän kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvin ilman mitään hoitoa jos vaan ei kovasti pahene. Neuvolantäti sanoi, että tämmöistä on usein loppuraskaudessa.

    Samat jutut pyörii mielessä sikäli, että saa nähdä, minkälainen symbioosi meidän kolmen välille muodostuu. Odotetaan ihan yhtä kovasti vauvaa molemmat ja tietty olen alussa enemmän vauvassa fyysisesti kiinni imetyksen takia (toivon mukaan sitä maitoa vaan tulee..!). Rintapumppua ei vielä ole, mutta varmaan sellainen hankitaan... täytyy ensin vaan katsoa, miten homma alkaa sujua ja sitten päättää, että minkälainen tulisi.

    Mielellään ottaisin hoitaakseni esim. meidän lähikauppareissuja miehen ollessa vauvan kanssa kotona, niin tulee käytyä ulkonakin. Minä olen kuitenki se meidän perheen shoppailija :D Aion myös "itsekkäästi" suht alusta asti yrittää järjestää itselleni joskus 6-7 tuntia unta putkeen. Krooninen unen puute on mulle pahin henk. koht. pelko koko vauva-arjessa. Isä saa kyllä siis varmasti olla lapsen kanssa ja luoda omaa suhdettaan häneen alusta asti. Ainakin meillä siis pyritään sihen, että meitä on kaksi juuri tämän oman vauvamme hoidon eksperttiä :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  11. Bumble84 Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2014 Tammikuunmammat 2016

    Mä olen myös supernukkuja ja unet mulle todella tärkeät, siis ainakin aikaisemmin oli. Enäähän en nuku neljää tuntia enempää yössä ja sekin pätkittäin:grin Yllättävän hyvin olen tilanteeseen sopeutunut, eikä ole mitään ekstra kärttyisyyttä (ennen alle kaheksan tuunin unilla hirviö), ihme aineitaa nää hormonit. Mutta katsoos kuinka vauvan kaa sujuu, ollaan nimittäin miehen kanssa etukäteen puhuttu että ottais hoitovastuuta ja minä unta palloon:) Imetys kyllä myös jänskättää, sillä sitä ei voi yhtään etukäteen tietää onnistuuko..

    Mutta jestas että sormien niveliin sattuu ja että vielää ranteisiinkin. Pitääkö niiden "lantionlöysytyshorminien" kiusata sormiakin.. En oo aikasemmin tämmöstä kokenu ja tunnen todella suurta sympatiaa kaikkia kohtaan, joilla tämä kuuluu normaali elämään (mulla varmaan edes paha). Mutta kivasti alkaa tässä loppu puolella kertaantuun kaikki kivut ja jomotukset.
  12. Lillilli Peruskäyttäjä

    Paujoh, samaa täällä meneillään. Eilen neuloin ja ajatuksena oli jatkaa tänään, mutta yön aikana kädet ja sormien nivelet etenki meni siihen kuntoon etten aamulla saanu vessanpöntön kantta nostettua käsin. Se siitä neulomisesta sitte. Ehkä tää on normaalia kun muillakin tätä, mut tuntuu kyllä siltä kun kuvittelisin reuman tuntuvan.

    No, koska en voi leipoa enkä neuloa vaikka nää päivää kohden vetreytyykin nää räpylät taas, ni paukasin sitten juosten 5 km. :happy093 En oo juossu puolivälin jälkeen ku sillon alko tuntua ikävältä rakossa ja liitoskipuja oli melkosesti. Sit siinä viikon 31 kohilla tää varotteli syntyvänsä niin oon ottanu rauhallisesti senkin puoleen. Nyt viikko 40 eikä tosta juoksusta tullu supistuksen supistusta. Katotaanko ni tää menee käynnistykseen varmaan. Tää ilmiö puuttuu Alanis Morissetten Ironic-biisistä ihan kokonaan.
    • Hauska Hauska x 1
  13. Ann Aloittelija

    Pippuri huhhuh, jätti-iso hatunnosto reippaudesta! :hello2 Täällä ei pääsis hölkkäämällä enää. Jotenkin kamala ikävä sitä juoksun tuottamaa fiilistä, minkä kesällä sai kun kävi revittämässä kympinkin! Mutta jospas sitä jo kesällä taas. :)
  14. Lillilli Peruskäyttäjä

    Ann, ikävä on mullakin ollu juoksua. Vauhti on hidastunut, mutta kyllä sen saman fiiliksen saa tän valtavan mahanki kanssa ja etenkin näin pitkän tauon jälkeen viitosen matkallaki. Unelmoin salaa syksyisestä maratonista jollen synnytyksessä hajoa ihan palasiks. Puolikkaat onnistu viimekesänä ihan ok, mutta syksyllä oksensin jo sitä tahtia että kokonainen jäi kokeilematta. Synnytyksen jälkeen pitää himmailla varmaan pari kuukautta mut sitte kesä, kärpäset ja vaunulenkit :wink

    Nyt ku oon tässä istuskellu ton äkillisen juoksurykäyksen jälkeen ni alkaa paikat jäykistyä. Miten sitä muka taipuu tällasen ruhon kans venyttelemäänkään. Odotettavissa iltaan asti että sit en pääse enää sohvaltakaa ylös :D Mutta kyllä se oli sen arvosta.
    • Tykkää Tykkää x 2
  15. Ann Aloittelija

    Mä olin menossa syksyllä puolikkaalle ja aivan fiiliksissä asian suhteen, ni eiköhän tullut keuhkoputkentulehdus paria päivää ennen! Kyllä sapetti niin kamalasti, että itku pääs. Mutta aikaahan on. :)
  16. Bumble84 Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2014 Tammikuunmammat 2016

    Ah, juokseminen. Sitä minäkin kaipaan! Nyt ei pysty edes kunnolla vaappumaan. Eilen illalla käytiin miehen kanssa kävelyllä ja naurettavaan kahteen kilsaan meni melkein tunti, Tästä voi niin vaan päästä ylöpäin:)
    • Tykkää Tykkää x 1
  17. Tiittana Aloittelija

    Mulla ei kyllä tämän mahan kanssa juoksemisesta tulisi yhtään mitään. Muutaman juoksuaskeleen jos joutuu ottamaan metroon tai bussin, niin on pideltävä mahasta kiinni, ettei tipahda matkalle... Mutta sitten kun pääsee ensimmäisen kerran kunnon lenkille, niin siitä varmaan nauttii! Tosin ei ehkä voi kuvitella juoksevansa niitä matkoja, mitä viime kesänä kirmaili :)
  18. Lillilli Peruskäyttäjä

    Tiittana, kyllä ne samat matkat varmaan onnistuu enskesänä mitkä viimekesänä, kunhan et niillä alota. Pikkuhiljalleen pidennellen.

    Nyt tosiaan tuntuu lantio siltä kun se ois jyrän alle jääny. Ja kämmenet edelleen ku mankelin läpi pyöräytetyt. Valitin miehelle että voi kun käynnistäisvät tän piakkoin, en jaksa kauaa olla tällanen rampa. Se vaan tuumas että jaa Rambo?

    Palautuukohan nää kädet normaaliks heti synnyttäessä? Mitä jos se vauva ei pysy hyppysissä öisin? Kun tosiaan yöllä nää on pahimmillaan, niin ettei peiton reunasta saa otetta.
  19. piia84 Ihastunut foorumiin

    Pippuri, siskolla meni melkein kuukausi ennenkuin kädet palautu ennalleen :eek: Ja just eilen sanoin miehelle kun en saanu ees kastiketta hämmennettyä käsillä kun otetta ei vaan saanu pidettyä tarpeeksi tiukasti, että miten ihmeessä lasta sitten hoitaa kun kädet on tämmöset?!? yleensä tosiaan yöllä olleet pahimmillaan ja aamulla tietenki, mutta että eilenkin koko hemmetin päivä meni niin että varsinki vasen käsi meni helposti tosi puutuneeksi/sormen päitä vaan tikutteli, eikä saanu käsiä nyrkkiin puristettua....
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  20. beijaflor Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2014

    Kuulostaa kyllä aika hurjalta nuo teidän käsien puutumiset ja kipuilut. Toivottavasti ne menevät nopeasti ohi vauvan syntymän jälkeen!
    Mulla kävi esikoisen kohdalla taas niin, että sain todella pahan rasitusvamman vasempaan ranteeseen (eli siihen käteen, jolla aina kannattelin vauvaa). Peukalo oli lähes toimimaton. Se meni ohi sitten, kun poitsu alkoi enemmän itse kävellä ja liikkua eikä kakkavaippoja tarvinnut enää vaihdella niin useasti. Nyt pitää varmaan hankkia jo hyvissä ajoin tuki ranteeseen.

    Kipeitä supistuksia on nyt alkanut tulla, erityisesti yöaikaan täysin levossa. Terkkari meinasi, että ne todennäköisesti jo kypsyttävät hyvin tilannetta. Ja mielestäni jo tunnenkin, että siellä jotain tapahtuu, kun rentoutan samaan aikaan alakerran. Jänskää :)

Jaa tämä sivu