Saa täällä valittaa ja ihan vapaasti! :)
Ja nyt on pakko jo munkin vähän avautua kun tuntuu että hulluksi tulee...
Mää kyllä alan kans saamaan ihan tarpeekseni tästä kotona oleilusta
mutta ei viiti minnekkää lähtäkkää eli itteesä sais kai syyttää... mies on aina arkena töissä 8-17 eli pois kotoa 7.30- 17.20 välisen ajan, yhteinen aika jää lyhyeksi ja jotenki sitä kaipais ihan hirveesti! tai vaikka ihan sitä omaa aikaa! mutta läheppä sitte tuonne pimeeseen kuuden jälkeen jotain touhuamaan itekseen.... tympäsee vaan....
Yöt menee täälläkin ihan perseelleen. Nukuttais muka jo ennen kymmentä, mutta itte nukkumisesta sitten tulekkaan mitään. Hereillä vähän väliä ja ihan koiran unta koko ajan. Aamulla sitten kyllä nukuttas koko ajan mutta nukuppa siinä kun on poika kotona... Tänään oli hoidossa 7.30-12.30 välisen ajan ja käytin kyllä sen hyväkseni ja menin nukkumaan 8 ja heräsin kellon soittoon 10.30. Ois voinu nukkuakkin enemmän mutta pakko oli nousta keittämään puolukkapuuro, jotta sai vispattua heti pojan haun jälkeen ja lapsi näin ollen syödäkseen. Kuin myös tämä ihanaakin ihanampi pissalla ramppaaminen, prkl että siitäkin tunteesta on saanu tarpeekseen...
Muä ärsyttää se, että olen oikeastaan minä, taas jossain kolmannessa persoonassa. Kaikki muut menee mun edelle kaikessa ja itsestäkin tuntuu, että antaa sen kaiken tapahtua niin. Lapsi ja lapsen tarpeet(tottakai), mies ja miehen tarpeet ja menot ja sitten vasta minä ja mun tarpeet ja menot. Kaipaisin että muakin joskus huomioitaisiin jollain muulla tapaa, kuin tuon masukin kautta. Minäkin olen sentään vielä ihminen...Sen verran olenkin pitänyt omista menoistani edes kiinni että viiden viikon välein käyn kampaajalla, ja sokeroinnissa tarpeen vaatiessa... mutta siinpä ne mun menot sitten on... Mä oon melkein suoraan sanonu, että mieskin vois ostaa mulle vaikka lahjakortin kasvohoitoon, että ois vaikka lauantaina sen aikaa pojan kans, jotta pääsis ihan kaikessa rauhassa... mutta eii... ei vaan tajua, eikä jaksa rautalangasta vääntää.. (no nyt pari päivää taaksepäin, lauantaina?, menivät pojan kanssa melkein pariksi tuntia ulos luistelemaan ja mie sain kerranki hetken levähtää)
Kävin kavereita kattomassa itäsuomessa viikko takaperin (vielä kun siinä ja siinä oli, että pystyin tuollaisen autoreissun tekemään... tiukkaa kyllä teki) ja kyllähän niitä ikävä jäi. Jotenkin täällä ei noita kavereita hirveästi ole.. ja kai mä sitten oon mustasukkanen miehelle siitä että sillä niitä täällä on (ja paljon, onhan tää sen lapsuudenpaikka). Kaipaan kahvi ja kyläilypaikkoja! mutta en jaksa ehkä olla niin sosiaalinen että hankkis uusia ystäviäkään :D hirvee homma, ja pieni paikkakunta, pelottaa että omat yksityisasiat vielä tietää koko kylä....(omaa aikaansaamattomuutta siis tämäkin)
Saanhan mää aikani kulumaan kun lähtee kylille ja kaupungille, mutta rahaakin kuluu sitten, ja sitäkin pitäs koittaa vähän kattoa, että sais olla mammaloman jälkeen kotona muutaman kuukauden. Mies kyllä on sanonu että haluaa olla mukana ostelemassa noita kaikkia vauvajuttuja, mutta kun muuta tekemistä itellä oo ku katella niitä ja mies on aina töissä niin mie ne olen ostellut, eikä siinä itessään mitään. mutta sekin ärsyttää että mies on jäänyt tavallaan mun toimesta siitä asiasta paitseloon.
Taitaa olla semmonen yleinen kaikki ketuttaa- päivä tänään (perusmaanantai)