Särkyjä ja vaivoja

Heräilyjä en ole harrastanut, mutta välillä hankala nukahtaa. Nyt on alannut turvotusta tulemaan jalkoihin. Tänään vasta tajusin tsekata ja oli ihme pullat. Töissä jalat tulee kyllä tosi kipeeks ku joutuu seisomaan yli 7h. Käytössä tukisukat muttei nekään ihmeitä tee. Välillä kans närästää ikävästi ja suonta vetää silloin tällöin öisin.
 
Mulla on ihan uusi vaiva: sattuu mahaan näköjään nyt jo postilaatikolle kävelykin. Ja kaikki kumartelu yms. Ei jotenkin tunnu supistelulta vaan pelkästään siltä, että painoa on mahassa entistä enemmän. Onkohan toi paha juttu, pitäisköhän mennä oikeesti lääkäriin jos tää ei pitkänä viikonloppuna helpota...? Sit se yhdistettynä selkävaivoihin ja huimaukseen niin ei oo kyllä enää ihan niin mukavaa tuo kotiovesta ulos lähteminen.

Turvotusta ei jaloissa tai käsissä vielä ainakaan ole, mutta tuossa mahan kohdalla sitäkin enemmän (heh heh!).

Nii ja öisin sitä kyllä heräilee aika helposti ja jos onkin välillä sikeässä unessa ja säpsähtää hereille, niin uudelleen nukahtaminen on aika työlästä. Kuuntelen kaikkia rentoutusnauhoja ja kyllä vaan tuntuu painavalta koko kroppa, mutta miten sen sais vaipumaan uneen?!
 
Mulla on mennyt nukkuminen nyt tosi huonoksi. En meinaa saada mitenkään unta, vaikka väsyttäiskin. Tai sit saatan herätä klo4 aamuyöstä valvomaan. Aikaisemmin olen nukkunut siis ihan missä vaan, miten vaan vaikka ei väsyttäiskään! Sit yöllä alkaa särkemään kylkiasennossa "alempaa" lonkkaa ja selällään ollen alka sattumaan alasekään. Mitenkään en meinaa saada hyvää ja kivutonta nukkuma-asentoa. Päivällä kovasti väsyttää (ja kiukuttaa), kun yöt menevät pyöriessä.
Oliskos jollakin vinkkiä hyvään asentoon? Mulla on jo tyyny haarojen välissä, joka on aikaisemmin auttanut. Mut nyt en oikein keksi enää hyvää asentoa :sad001
 
Mullakin nyt muutamana yönä ollut vaikea saada unenpäästä kiinni :/ Sitten kanssa jumittaa television eteen, mikä pitäis kyllä varmaan kans lopettaa... Sehän se vain siirtää sitä nukkumaanpääsemistä.

Mulla ei onneks sarkyjä ole, mutta seistessä tulee välillä kohdunsuulle sellaisia sykähdyksiä/pistoja. Onko muilla tällaista? En kyllä esikoisen odotusaikana muista tällaista kokeneeni.... sikiö on ollut pitemmän aikaa pääalaspäin ja neuvolassa epäiltiinkin, olisiko jo kiinnittynytkin. Ei ollut vielä silloin, mutta asennossa on pysynyt. Joten eipä ainakaan johdu potkuista.

Piti tästä jo neuvolassa viimeksi mainita, mutta tietysti unohdin... :D
 
Minulla on jo ennen joulua alkanut sitkeä flunssa johon viimein määrättiin kefexin-antibioottikuuri. Epäilynä poskiontelontulehdus. Vähän väliä olen joutunut olemaan töistä poissa kun vointi menee heti niin huonoksi. Ääni pihisee jos pihisee, sieraimet on itkettävän kipeät ja tihkuvat sivuilta verta kun on niistänyt niin paljon ja pitkään, yskä on inhottava, mutta kuumetta ei vain nouse. Ei millään. Lisäksi öisin herään ihan tappaviin suonenvetoihin joihin ei tunnu auttavan mikään muu kuin ponkaista heti ylös kävelemään. No joka tapauksessa herään useita kertoja niistämään, joten kun jompikumpi ajaa punkasta ylös hoitelen molemmat.

Sarvikuono auttaa viideksi minuutiksi kerrallaan, höyryhengitys suht saman aikaa. Nyt olen lipsunut ottamaan iltaisin nasonex-nenäsuihketta vaikkei raskauden aikana saisi, jotta pystyn nukkumaan edes ensimmäiset tunnit heräämättä. Poden huonoa omatuntoa kyllä. :/

Ensi keskiviikkona neuvola ja tää mamitsu varmaan kyselee tosi huolissaan onkohan tuosta nasonexista nyt aiheutunut aivovaurio tai jotain vauvalle. :sad001 Yritän kyllä nukahtaa ilman sitä, mutta lopulta itkua vääntäen sorrun käyttämään kuitenkin.

Lonkat ja muut kipeytyvät minullakin. Lisäksi herään usein aamuyöllä just niistämään tms ja sitten ei uni tule tuurilla moneen tuntiin. Tänä aamuna heräsin viiden pintaan, nukahdin uudestaan joskus puoli kahdeksalta ja olisin varmaan nukkunut iltapäivään ellei mies olisi lempeästi patistellut ylös tuossa yhdentoista jälkeen.
 
mulla päällä nyt keuhee kylki kipu! sivuttain kaikista paras olla sis kylellään,siispä täs lattialla makoilen tietokoneen kans :wink yx päivä oli ihan hirvee kipu kans tost kyljen alta ei pystyny oleen mitenkään päin,koko aika sattu varsinkin syvään hengittäminen ,sitä kesti n 2h... mut nyt tää kipu menny yli 2hen,välil tuntuu helpottavan mut het kun nousee ylös ni alkaa taas. ja vaan makoilla ei kauheen pitkään kykene tällä rakolla kun pitää jo juosta vessaan.


mut tyyppi tuolla kuitenkin vaikuttaa pirteältä :)
 
Viikonloppuna tuli töissä rehkittyä vähän liikaa joten selkä ja vatsa veti älyttömän kipeäksi. Missään asennossa ei ollut hyvä ja muutaman tunnin pötköttelin sängyssä jonka jälkeen kipu alkoi pikku hiljaa hellittää. La-su yönä heräsin samanlaiseen kipuun mitä päivällä oli ollut ja vajaa tunti meni ennen kuin se hellitti ja kykeni taas mennä nukkumaan.

Hmmm... pitäisköhän huolestua, kun mulla on jo puolesta välistä asti tullut esimaitoa, välillä kirkasta välillä valkoista, mutta nyt toisesta rinnasta tulee hieman oranssihtavaa... mistäköhän se johtuu ja kannattaako huolestua
 
riinkeli: ei tarvitse huolestua! Ensimaito eli kolostrum on erittain rasvaista, ravintorikasta ja väriltään juuri oranssihtavaa! Tämä on vain erittäin hyvä merkki ajatellen vauvaasi ja maidonnousua!
Älä kuitenkaan yritä heruttaa maitoa, koska se voi vain aiheuttaa turhia supisteluja! :)

Louhi: Ikävää, kun olet ollut kipeänä :sad001 Toivottavasti paranet pian ja pääset terveenä synnyttämään ja hoitamaan vauvaa :) Oma äitini minua odottaessa oli todella kovassa kuumeessa ja flunssassa ja tällä oli minuun seuraamuksia... Ei onneksi sen pahempaa, kuin maitohampaisiin tuli herkästi reikiä. Sitä hammaslääkärissä äitini ihmetteli miksi mulla aina on reikiä niin paljon (vain maitohampaissa), vaikka en makeaa syönyt ja hampaat pesin aina ja kunnolla. Silloinen hammaslääkäri kysyi oliko äitini sairastanut odotusaikana ja näin sitten selvisi syy. Mutta tosiaan rautahampaissa ei reikiä ole ollut, kuin yksi ja sekin päälle 20v.
 
Muokattu viimeksi:
Multakin on tullut jo viikosta 20 alkaen ensimaitoa, mulla se on vielä ollut suht kirkasta. Enemmän sitä näyttää tulevan öisin ja silloin kun tulee harjoitussupistuksia.

Tänään on ollut ihan helvetillinen päivä, niskat on ihan jumissa. Kärsin jännityspäänsärystä, joka ei ole näin pahasti oireiliut pitkään aikaan. Otsaa ja poskiakin särkee ja tuntuu just siltä että kohta on varmaan taas poskiontelontulehduskin tulossa. Sekin mulla on kroonisena. Lisäksi iskias vaivaa taas ja kipu säteilee pohkeisiin. Oon vaan niin romuna. Kävelylenkit tekisi hyvää, mutta tuolla kovassa pakkasessa ei vaan pysty tekemään mitään pitkää lenkkiä. Yritän ajatella positiivisesti, enää hieman yli 7 viikkoa laskettuun aikaan ja sitten kivut toivottavasti helpottaa. Ja ainakin voin hakeutua fysioterapiaan. Nyt pitää vaan turvautua särkylääkkeisiin vaikka en tykkäkkään niitä syödä etenkään nyt raskaana ollessani.
 
Mua vaivaa myös aika ikävät univaikeudet. Olen koko ajan ihan hirveen väsynyt (myös hb matala), mutta silti illan tullen en saa unta ja kukun kolmeen neljään asti. Ja herään 7-8 välillä. Nukun esikoisen kanssa yleensä päikkärit päivällä, kun en yksnikertaisesti jaksa olla hereilläkään. Eilen menin illalla jo kasin jälkeen poitsun kanssa nukkumaan, mutta heräsin klo 00 ja yritin noin tunnin saada unta, kunnes nousin ylös. Katselin telkkua neljään asti.. Hohhoi. Mua on myös alkanut se nukahtaminen vähän ahdistaa, niin en halua edes yrittää mennä sinne sänkyyn pyörimään. Esikoisesta ei ollut ihan tällaista vaivaa, vaikkakin univaikeuksia silloinkin. Tätä menoa ei oikein voisi jatkuakaan, kun vielä tietää ettei se valvominen lopu raskausaikaan..

Poden myös alaselän kipuja, jotka pahenevat esim. kauppareissun jälkeen. Kun menen pitkäkseni illalla, en tahdo päästä enää ylös. Nyt alkaa tuo masukin olemaan tosi paljon tiellä. Tällaista en muista esikoisen kohdalla olleen kuin ehkä ihan viimeisinä päivinä. Onneksi nämä selkävaivat helpottaa synnytyksen jälkeen aika pian, tosin tilalle tulee jossain vaiheessa ranteeseen rasitusvamma, mikäli samoin käy kuin viimeksi :)

Varmasti kurjaa olla flunssassa raskausaikana. Mulle on käynyt tosi hyvä tuuri, etten ole vielä tässä raskaudessa saanut mitään pöpöä ja viime raskaudessakaan en ollut kertaakaan.

+Mymmeli+ En tiedä ihan tarkkaan mitä tarkoitat noilla sykäyksillä, mutta mullakin tuntuu kohdunsuulla sellaisia muljaisuja. Mutta mä veikkaan, että ne tulee mulle potkuista. Tämä väkkyrä kun on joka kerta eripäin neuvolatädin mukaan ja tunnen sen kyllä itsekin. Harjoitussuppareita mulla on ollut jo 16 viikosta lähtien. Nyt tuntuu, että ne alkavat olla vähän voimakkaampia, sellasta paineen tunnetta vähän tuntuu tuolla kohdunsuulla. Ne ovat kuitenkin määrällisesti vähentyneet.
 
Täällä tuskaa tuottaa korkea syke. Etenkin öisin kun pitäs yrittää nukkua ja tunnen oman sykkeen, jota jään kuuntelemaan enkä saa unta. Todella häiritsevää. Nukun tosi huonosti nykyään. Toisinaan syke on melko tiheä, mikä aiheuttaa tympeän tunteen, toisinaan taas jotenkin niin kovat lyönnit, etten pääse niitä "karkuun" asentoa vaihtamalla. Yöt meneeki siihen, että yritän löytää asentoa, missä en sykettä tuntisi tai kuulisi. Se ei kyllä ole helppoa ja monesti unen saldoksi yössä jääki pätkissä 2-3 tuntia.
 
beijaflor: Nämä sykäykset tulevat yleensä vain, kun seison. Ja harvemminhan sitä taaperon äitinä istua ehtiikää eli yhtäjaksoista seisomista on paljon. Nyt muistan kyllä esikoisenkin odotusaikana näitä tunteneeni, eikä ne tainneet mihinkään sen koommin johtaa... "sukkapuikkosupistus"-taitanee olla se käytetty nimitys näille ja tuntemus on juurikin sellainen, kuin sukkapuikko pistettäisiin kohdunsuusta. Googlettamalla löysin aiheesta keskustelua ja joku kuvaili omia kohdunsuulle kohdistuvia vihlaisuja paremminkin puukoniskuiksi, mutta omani eivät kyllä ole sitä luokkaa. Enemmänkin ikävä nipistin.

Tämä kaveri on pysynyt jo pääalaspäin muutamia viikkoja, eikä ole ympäri pyörähtänyt. Joten olen ajatellut, että johtuisi siitä, että sikiö liikuttaa päätä kohdunsuun lähellä tai muuten pään aiheuttamasta paineesta. Enpä vielä näillä viikoilla uskoisi, että mitään kypsyttävää vaikutusta näin pienellä tuntemuksella kohdunsuulle olisi... Varsinkaan, kun muuten olen niin loisto kunnossa, ettei juuri edes harjoitussupistele. Ja silloin, kun supistelee tapahtuu se aina, kun istun aloillani ja rentoudun. Muuten voin juosta pojan perässä, pitää sylissä/kantaa/nostella huoletta, eikä mitään vaikutusta. Siksi aika paljonkin päässä pyörii, mahtaako tämä mennä kuinka paljon yli LA:n :D
 
+Mymmeli+: Voi että, olenkohan mä nyt sairastamisellani pilannut lapsen hampaat. :sad001 Täytyykin kysyä illalla äidiltäni, hän kun on ammatissa. Toivon kovasti, että kyseessä olisi vain vanha uskomus eikä tosipohjaan perustuva tieto. Meillä kun aiotaan olla supervarovaisia sen kariesbakteerin siirtymisen suhteen, enkä ole koskaan kuullutkaan, että hammasmätä voisi olla myös jonkinlainen kehityshäiriö. :sad001

Antibiootit onneksi purevat ja alan olla jo paremmassa kunnossa. Mitä nyt luonnollisesti tuo peevelin kuuri aiheutti hiivatulehduksen ja kärvistelen vielä pari jäljellä olevaa päivää antibiootteja ennen kuin hoidan vaivan pois muutenkin kuin oireita helpottamalla. Yleensä hiiva uusii välittömästi jos antibiootteja on jäljellä, joten ellei olo mene tosi tukalaksi en viitsi paria päivää aikaisemmin aloittaa hoitoa.

Toivottavasti tässä olisi nyt sairastelut, johan täss onkohta ehditty kuukausi olla tappolenssussa.
 
Mulla vielä LAn mukaan viikkoja inan alle 9 jäljellä mut kaveri ollu pää alaspäin jo kuukauden. Ei enää edes käännä kylkeä. Rupeaa potkut kuormittaa samaa kohtaa kyljestä kivasti:) Häpyluu on nykyään mukavan kolottava, kun kaveri tuntuu runnovan päätä jalkoväliin ja aiheuttaa myös kohdunsuulla epämääräisiä tuntemuksia. Kävely myös muuttunut jäykäksi. Muita vaivoja ei onneksi oikeastaan ole, selkäsäryiltäkin olen tähän asti välttynyt kokonaan (nukkuminen erittäin vähäistä öisin, epämiellyttäviä harkkasuppareita on ihan koko ajan kun liikun ja kipeitä suppareita silloin tällöin, joiden vuoksi urheilukielto päällä, mutta muuten ei siis vaivoja:wink). Nimen omaan nuo kohdunsuulla tuntuvat epämääräiset tuntemukset mietityttävät, kun ensikertalaisena ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta ehkä nuokin tuosta lutviutuvat.
 
Louhi: Hammasalkiot, kun kehittyvät sikiöaikana ei sille faktalle voi mitään. Ja itse olen elävä todiste siitä, että äidin odotusaikana potema flunssa aiheutti maitohampaisiin reikiä ja tämä on pätevän hammaslääkärin kertomaa tietoa. :) En missään välissä sanonut, että nyt sinun lapsesi tulee saamaan helposti maitohampaisiin reikiä, mutta kerroin oman kokemukseni siksi, että ajattelin sinulle olevan siitä myöhemmin EHKÄ hyötyä..Itse olen tiedonjanoinenihminen ja olisin vain mielissäni kuullessani kirjatiedonkin lisäksi eläviä kokemuksia aiheista. Hyvä, että sinullakin on kariestiedot hallussa. Onneksi oli jo minunkin lapsuudessani, eikä vanhempani sitä minulle tartuttanut. Ehkä sitten vasta teininä tai varhaisaikuisuudessa sen sain (kuten kaikki aikuiset). Vieläkään kun kariesta ei ole kuin yhdestä hampaasta löytynyt :) Tämä on minun henkilökohtainen kokemukseni, eikä sinun lapsesi kohdalla toivottavasti näin käy.
 
Muokattu viimeksi:
Ei nyt tuommosesta (näin ulkopuolisen silmin luettuna) kannata alkaa inttelemään tai riitelemään, kumpikin mun silmissäni vain hakee tahoiltaan tietoa, ei sen kummempaa :) eikä kummassakaan mun ajattelemallani tavalla kyllä lähdetty hyökkäämään, ei suuntaan tai toiseen. Toinen kertoi omia tietojaan ja toinen oli vauvansa voinnista vaan oman sairastamisen takia huolissaan...:hug013

Omakohtainen kokemus löytyy vauva-ajalta: Äiti on kertonut että mulla on vastasyntyneenä ollut todella paha virtsatieinfektio (paha sen takia, että syytä mun kuumeiluun ja velttoiluun etsittiin kuulema monta päivää, niin tulehdus kerkis pahentua) ja jouduin siis kovaan antibioottihoitoon tämän takia. Lääkityksen takia mulle ei kasvanut kunnollisia maitohampaita ylhäälle eteen, vaan semmoset mustat nököt. Tästä "ihanana" muistona isän(mitä luultavammin äitipuoleni) ostama medaljonki erääksi synttärilahjaksi, jonka sisällä siis kuva, missä irvistän ("hymyilen") näyttäen näitä iki-ihania "maitohampaitani". Ne jouduttiin sitten hammaslääkärissä poistamaan kun rautahampaat alkoivat puskea päälle, ja sen lekurikäynnin opa itsekin muistan... :confused2
 
piia84 Olet ihan oikessa. Sarkastiseen sävyyn luettuna (oma vikani, opettelen itsekin lukemaan tekstit pariin otteeseen ennen kommentoimista :D ) sai aika piikittelevän kuvan. Enkä mielestäni ole niin vanha, että kokemustani voisi vanhaksi uskomukseksi sanoa, eikä minulla ollut hammasmätää :D Lääkkeet tosiaan tekee hampaille nopeasti hallaa :/ Kaverilla pysyvät hampaat taas sitten kasvoivat ihan tumman ruskeina, koska oli lapsuudesta asti joutunut astmalääkkeitä käyttämään. Myös kummityttöni maitohampaat olivat ihan ruskeat, kun kasvoivat. Keliaki voisi tämän aiheuttaa, mutta tytöllä ei sitä ollut. Olikohan tähän syy äidin odotusaikana käyttämät astmalääkkeet.... (?)
 
Multa meni ohi jos +Mymmeli+ vastaili häijyyn sävyyn.
Mä olen faktafriikki. Kaikesta pitää olla mustaa valkoisella, lähdetiedot ja tutkimustulokset, ellei sitten jo maalaisjärkikin muuta sanele. Jos olisin ollut matemaattisesti lahjakas, olisin luonnontieteellisellä alalla kuten veljeni ilman pienintäkään epäilystä.

Tietty tiedän, että hampaiden aihiot kehittyvät kohdussa, mutta mainitusta flunssaseuraamuksesta en ollut tietoinen. Lääkkeiden sivuvaikutuksista kyllä. peeveli noita antibioottejakin. Olisi ihan kiva, jos lääkärit vielä erikseen mainitsisivat näistä.

Meillä taas on suvussa jo valmiiksi rasitteena ohuehko hammaskiille minkä vuoksi itselleni tulee hyvästä hammashygieniasta huolimatta helposti reikiä. Broidilla taas on dimanginkova kiille kiille eikä edes teinivuosien non-stop kokiksen lipityksestä aiheutunut minkään sortin vahinkoa. Suurinta osaa omista reiänaluista seurataan normaalisti useita vuosia ennen kuin tulee paikkaamistarvetta, -tämäkin on jonkin sortin kehityshäiriö. Onkohan mun vauvalla tällä menolla yhtään hammasta jäljellä?
 
:) ei varmaan oo :p:grin no ei vaiskaan, eiköhän sille ihan samanlaiset nököttimet pukkaa ku kaikille muillekkin :happy119:happy119
 
Ahoi! Hampaista takaisin kohdunsuulle :D
Tänään uskaltauduin hieman heilumaan tuolla pakkasessa lapion kans harkkareista huolimatta (pienesti vain) ja ei tuntunu pahalta eikä mitään. Nyt sitten vähänajanpäästä tuolla kohdunsuulla tykyttelee ja tuntuu kovasti painetta... Ihanko vauva oikein hierois päätään kohdunsuuta vasten... Joku toinenkin tästä mainitsi muistaakseni aijemmissa keskusteluissa.
Niin oliko muut huomannut tätä ja menikö ohi ilman mitään seuraamuksia? Ajattelin vaan että ei voi olla tosi että ei oikeasti mitään saata tehdä! Ja tässä on aikaakin vaikka kuinka vielä :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top