Särkyjä ja vaivoja

Louhi: tutulta kuulostaa! Nyt välillä äityivät kivut niin koviksi että pakko vain maata sohvalla kippurassa tyyny mahan alla. Ja jos töissä mielii olla/käydä kävelylenkillä niin tuo vyö on ehdoton tuki! Auttaa ihanasti kun maha on tuettuna alhaalta :)

Nmarie: En saanut neuvolasta tähän apuja vaan äidiltäni kun mainitsin että venymiskipuja on. Äiti oli juuri vasta ollut fysikaalisessa työharjoittelussa ja kertoi tällaisesta mahdollisuudesta. Marssin sinne viimeviikolla, pyysin vyötä tueksi, sovittelin sopivan ja lähdin onnellisena kotiin. Tämä mikä minulla nyt on käytössä on periaatteessa ristiselän tukemiseen tarkoitettu leveä vyö joka kiinnitetään eteen mahan "alle" tarralla. Istuu ihanasti ja kyllä pelastanut minun liikkumismahdollisuudet!
 
Auuu! Taas alaselässä ongelmaa: vasemmalla puolella sellanen kohta, että asentoa vaihtaessa vihlaisee ihan tajuttoman kovaa ja säteilee polvitaipeeseen asti. Mitenköhän sitä jaksaa istua töissä... hommaan pian jumppapallon (tai toivon lahjaksi), ehkä se auttaa tähänkin.
 
Muokattu viimeksi:
Huh, menimme sitten koko perhe saamaan kauhean syysflunssan. Enpäs muista koska näin kova tauti olisi ollutkaan! Itse kun en yleensä vältyn kaikilta flunssilta mitä muu perhe sairastaa. Mutta tällä kertaa en välttynyt ja kohta viikko kulunut ja olo aika voimaton edelleen. Sairaslomahan ei koske kotiäitiä, joten lepäämään ei ehdi/pysty. Enpäs tiedä onkos nyt sit tämä flunssan voimattomuus nyt aiheuttanut tämän, että koko viikonlopun on supistellut. On ollut todella tukala olo vaikka onneksi ei kipuja. Maha ihan kivikova ja muutenkin jotenkin erikoinen olo, epämukava...ihan kuin olisi kuumia aaltoja. Tätä nyt jatkunut jo tosiaan pari päivää... Alkaa tulla jo mieleen, että pitäisikö alkaa neuvolaan soittelemaan voiko se aiheuttaa supistelu herkkyyttä, kun on flunssa...
 
Voisi uskoa, että hyvinkin voi vaikuttaa flunssa supisteluihin. Fyysisistä suorituksistahan niitä usein tulee herkemmin ja flunssaisena kun on voimat vähissä niin pienemmätkin asiat tuntuu ponnistelulta.
 
Näin mäkin sen ajattelin. Alkaa vaan tuntua niin kurjalta tämä olo, kun ei ota oikein rauhoittuakseen :sad001 Toivottavasti yön lepo auttaisi, koska huomenna taas luvassa menoa vielä enemmän, kun ollaan päivä poitsun kanssa kaksin, eikä istumaan ehdi senkään vertaa. Viime yönä kyllä tuli nukuttuakin todella vähän, että sekin lisää rasitusta... Tuntuu vaan jännältä, kun muuten olen pystynyt jumppaamaankin ilman mitään tuntemuksia ja nyt yks kaks...

Vaikka olen jo puolisentuntia istunut paikallaan, niin olo on hirmu hengästynyt ja rasittunut. Tuntuu samalta, kuin lenkillä juostessa meinaa voimat jo hiipua, mutta väkisin vaan täytyy juosta...
 
Mulle tähän mennessä pahin paikka on miehen auto. Pelkääjän paikka on niin alhaalla, että joka kerta noustessa autosta vihlaisee häpyluusta! Nyt ei maha ole vielä tiellä, mutta en varmasti pääse siitä autosta pois loppuraskaudesta!
Rappusia kulkiessa puuskuttaa, mut nyt rautalisän avulla pääsen töissä kulkemaan vielä 7krseen. Mutta ymmärrän tuon teidän puuskutustuskan! Olo on välillä kuin ikivanhan höyryveturin:thefinger
 
Heh joo sama täällä puuskutuksen kanssa! jotkut ne vaan käy jumpissa loppuun asti mut itselle käy aerobisesta ihan perus kävelylenkki nykyään. Nyt tosin en ehkä mene ihan heti, koska meinasin pyörtyä tänään töissä aamulla. Menin käymään neuvolassa ja se on kuulemma tässä vaiheessa aika tavallista kun verenpaine laskee. Nyt siis lepäilyä saikulla kolme päivää (tai no, kotityöskentelyä myös..) Hemoglobiini oli myös tippunut joten lisärautaakin hain. Nää kuuluu odotukseen ja kyllä palkitaan :)
 
Muokattu viimeksi:
Liitoskivut sen kun pahenee! Ylös nouseminen sattuu, sukkien laittaminen sattuu. Nyt on alkanut vihlaisut myös häpyluussa, ei tunnu ainakaan mukavammalta kuin nuo nivuskivut. =)

Millä te pärjäätte kipujen kanssa?

Mulla auttaa venyttely sillä tavalla, etten aamulla ole niin kipeänä jos illalla venyttelen.
Istuessa ei tietty satu, mutta jos on kauan paikoillaan, kostautuu se sitten liikkeelle lähdettäessä.

Nyt on myös nukkuessa alkanut särkeä lonkkiä, muutaman kerran aina herää yössä kipuun ja täytyy vaihtaa kylkeä. Ihanaa, näitä lisää :D
 
Nmarie ei kuulosta kivoilta nuo sinunkaan kivut, tsemppiä! mulla oli samanlaisia paria viikkoa sitten. Nyt tulee vaan todella kipeitä supistuksia. Kävely ja varsinkin kumartelu aiheuttaa niitä ja on niitä tullut ihan sohvalla makoillessakkin. Pitää siis ottaa rauhallisesti ja levätä paljon. Onneksi tänään oli jo parempi päivä.
 
Minulla nivuset (varsinkin vasen puoli) ja häpyluu olleet todella kipeet viikolta 20 lähtien, mutta nyt alkaneet helpottaa (vk 26). Pientä juilimista on ja kävely yhä hitusen jäykkää, mutta ei todellakaan niin pahaa kipua kuin aikaisemmin oli. Elättelen toivoa, että pahimmat nivuskivut ois nyt sitten lusittu ja nyt saa keskittyä selviämään rauhassa kipeistä kyljistä ja satunnaisista tuskaisista suppareista:) Normi harjoitus suppareita tulee jatkuvalla syötöllä ja aina tuntuu olevan kivikova maha tiellä, kun kumartuu tekemään ihan mitä tahansa sukkien laitosta tavaroiden nostamiseen.
 
Mun alaselkäkivut on pysyneet nyt jo viikon poissa! :) Tilalle on tosin tullut yläselän väsymiskipuilua, mutta se ei rajoita elämää samalla lailla.

Ihana yöllinen vaiva eli pohjekrampit on alkaneet lisääntyä. Suurin osa on onneksi ihan kevyitä kramppeja, jotka loppuu kun vaan ojentaa jalan suoraksi, mutta välillä on kovempia. Viime yönä jouduin herättämään miehen, kun kramppi vaan kesti ja kesti ja oli tosi kipeä. Kun alkoi tuntua, että nyt se loppuu, niin iskikin uudestaan :sad001 mies pääsi taas treenaamaan hengittämisestä muistuttamista

Sängystä nouseminen alkaa olla hankalaa. Nukun vielä seinän vieressä niin en saa jalkoja käännettyä heti lattialle vaan pitää kömpiä ylös muuten. Tarvii vaihtaa miehen kanssa paikkoja tai sängyn paikkaa. Se on meillä muutenkin edessä makuuhuoneen uudelleen sisustamisen yhteydessä jos ei muuteta ennen maaliskuuta.
 
Zallieh syötkö mitään magnesium-ravintolisää? Jos et niin suosittelen sitä ehdottomasti :) Mulla krampit loppu sen jälkeen kun olen joka päivä muistanut ottaa magnesiumpillerin.
 
Mulla kans loppui yölliset tuskalliset krampit, kun aloitin syömän täydellä annoksella magnesiumsitraattia. Vinkkinä vielä sain, että kannattaa ollaa illalla tai iltaa vasten, niin parhaiten vaikuttaa. Mulla helpottaa myös krampit, kun muistan juoda riittävästi päivän aikana. Veden juonti näin kylmään vuoden aikaan tuntuu ihan mahdottoman vaikealta!
 
Joo, pitänee käydä apteekissa hakemassa magnesiumia. Mä oon syönyt vaan noita raskausmulteja, joissa on näköjään 180 mg magnesiumia.
 
Muistattehan, että liika magnessium ottaa maksan päälle. Eli jos on taipumusta maksasairauksiin kannattanee varmistaa vielä omalta th:ta voiko lisäravinteen lisäsi ottaa extraa. Mankka myös löysentää ulostetta, mikä ummetuksesta kärsiville on vain plussaa.Suonenvetoihin kyllä toimiva oli sitten raskaana ja varsinkin silloin, kun ei ole :)
 
uhhuh... mä kyllä huomista autoreissua vähän kauhulla odotan kun eilekin poljin kaasua vaan rapiat 50km ja ylös noustessa oli "pikkasen" vaikiaa. Tuo oikea lonkka heittää kipeäksi ja tarttee jonku aikaa verrytellä että pystyy taas kunnolla kävelemään... nuo ihanat tuntemukset myös tuolla emättimen ja peräaukon välillä on jotain aivan sietämätöntä välillä... oikein semmosia kunnon pistoja tuntuu... ja ei ois ajettavaa ku rapiat 400km huomenna.... huhhuh...jeps, ja viikonloppuna vaan uudelleen, eri suuntaan toki mutta ihanku se nyt tähän olotilaan jotenki auttas :D
 
Harrastaako kukaan muuten yövalvomisia? Minä nykyään herään 3-4 yönä viikossa noin puoli 3:n aikaan ja onnistun nukahtamaan uudestaan vasta puoli 6:n aikaan aamusella jos onnistun. Eli Herätyskello töihin soi kello kuusi ja olo on siinä vaiheessa nelisen tuntia nukuttuani hitusen kurja. Päiväunia en päivisin onnistu yleensä saamaan, että vois tasata silloin. Onneksi edes parina yönä viikossa saan koko yön unet, varmaan jostuu siinä vaiheessa puhtaasti jo väsymyksestäkin:)
 
Mäkin harrastin tota yövalvomista kolmisen viikkoa. Heräsin aina kolmelta yöllä enkä saanut enää unta. Sitten katselin jonkun leffan netflixistä ja sen jälkeen nukahdin aina. Mun ei onneksi tarvinnut herätä aamulla töihin, voin vaan kuvitella kuinka kauheeta olisi yrittää jaksaa muutaman tunnin yöunilla.
Nyt onneksi nukun todella hyvin öisin kunhan vaan ensiksi saan unta. Mahassa potkitaan öisin niin paljon että on vaikea nukahtaa. En edes joka yö herää vessaan, mikä on kyllä ihan luksusta.
 
28+2 ja kipeät supistelut alkavat olla melkein päivittäisiä jos mitään raskaampaa tekee. Eilen illalla tuli ihan muuten vaan tosi kipeästi vaikken tehnyt mitään erikoista. Mitä nyt toipuilen kovasta flunssasta. Harjoitussupistuksetkin on vähän epämukavia, mutta ne ei sentään satu samalla tavoin. Vähän kuin tuhatkertaiset menkkakivut ja pahimmillaan tuntuu poltteluna alaselässä.

Onneksi on enää 5-6 viikkoa töitä jäljellä! :)
 
Takaisin
Top