Ruokavalio

Tuota samaista vitamiinia olen itsekin syönyt, tosin vain kaksi kapselia päivässä. Ajattelin kyllä, jos seuraavaksi olisi kokeillut the synergy companyn vastaavia vitskuja mutta pitänee joka tapauksessa iherbistä tilailla.

Tsekkasin nuo Synergy companyn mammavitskut ja ne näyttää hinta-laatu -suhteeltaan aika heikoilta. Pitäis ottaa neljä tabua päivässä ja silloinkin pitoisuudet jää joissain vitskuissa mataliksi. Ja esim K-vitskussa on enemmän K1:stä ja K2 jää ihan minimaaliseksi (20mcg). K2:han on se tärkeämpi. Se auttaa kuljettamaan kalsiumin oikeaan paikkaan eli luustoon. D-vitskua hieman enemmän syödessä K2 on todella tärkeä, varsinkin MK-7 muoto (natossa esiintyvä luonnollinen muoto), jonka puoliintumisaika on kolmisen vuorokautta. Saahan sitä tietysti mm. tietyistä juustoista ja lihasta, mutta mun mielestä ei tarpeeksi kuitenkaan. Sitten taas, jos ottaa vain pari tabua päivässä niin esim. jodin, sinkin ja seleenin saanti jää aika niukaksi. Sinkkihän on aika huonosti imeytyvää tyyppiä (vaikka ottais pikolinaattina) ja kunnon varaston kerryttämiseen voi mennä kuukausia.
 
Mua on lähipiiristä nyt peloteltu, että neuvolassa tullaan tosi tarkkaan puuttumaan mun 15kg ylipainoon. Ymmärrän kyllä että äidin hyvinvointi on tärkeää jotta lapsesta tulee terve, mutta mä tosiaan tiedän tasan tarkkaan kuinka mun pitäis syödä ja liikkua, enkä haluis että raskaus on pelkkää painon seurantaa. ruokavalion oon muuttanut jo raskausdiabetes ruokavalioksi ja kävelyä lisännyt, mut mun ongelma taitaa olla liian suuret annoskoot... mulla on syömishäiriö ja käyn asian tiimoilta keskustelemassa kolmen viikon välein, ahdistaa jos siitä aletaan neuvolassakin jankkaamaan vaikka hyvää vaan tarkottavat. Onko muilla samanlaisia ajatuksia tai kokemusta raskaudesta ylipainoisena ja miten neuvolassa suhtauduttu?

Voi mä olisin onnellinen, jos olis ylipainoa vain 15kg. Siis säähän oot hoikka! Mitään hätää ei sulla ole painon kanssa, pelko pois! :) Ehdin käydä pari kertaa neuvolassa ennen kuin sain kkm:n. Silloin mun bmi oli 40. Terkka ei sanonut yhtään mitään. Nyt painoa on vieläkin enemmän ja oon aika välinpitämätön siinä suhteessa, että kuinka kukakin asiaa haluaa kommentoida. Fakta kun on se, että mä olen tämän painoinen. Ja tämän painoisena tulen myös olemaan. Siihen ei vaikuta se, kuinka asiasta jankataan tai muuten höpötetään. Ja jos kuulen asiattomuuksia niin teen valituksen ja vaihdan terkkaa. Mä kuitenkin liikun (kävely, punttis, vesijuoksu) monta kertaa viikossa ja oon ihan hyvässä kunnossa. Mulla on syömishäiriö ja koitan sitä pitää kurissa. Eli joudun kieltäytyyn täysin kaikista herkuista ettei jää putki päälle.

Mä sanoisin sinuna sun lähipiirille, että pitää mielipiteensä ominaan. Jos ei ole positiivista sanottavaa niin suut suppuun. Heillä se ongelma on, ei sulla! Tsemppiä! :Heartred
 
Ei nyt ehkä ruokavalio asia mutta kysynpä täällä nyt kuitenkin...
Että mitäs rajoituksia särkylääkkeiden syönnissä on raskaana ollessa? Oliko tosiaan niin että buranaa ei saa syödä?
 
Lainasin tänään kirjan*, jossa on aika hyviä vinkkejä ("superfoodeja") ensimmäisten viikkojen ruokavalioon liittyen:
-avocado
-parsakaali (höyrytettynä)
-banaani
-lohi
-juusto (pastöroidut, kovat)
-bataatti
-liha
-kananmuna
-täysjyvätuotteet (erityisesti esim kaura, ruis, kvinoa)
-marjat

Samaisessa kirjassa luki, että raskausaikana tarvitaan 30ml lisää vettä kuin normaalisti (eli 2,5l saakka). Olen lukenut jostain, että runsas vedenjuonti vauhdittaa aineenvaihduntaa 30%:lla.

Ja tässä vielä lista elintarvikkeiden kofeiinipitoisuuksista:

Colatölkki 35mg
kuppi teetä 75mg
vihreä tee 30mg
suodatinkahvi 140mg
kofeiiniton kahvi 10mg (!)
pikakahvi 100mg
espresso 50-300mg
latte 40-75mg
suklaa 50mg/50g (!)
maitosuklaa 25mg/50g (!)

Suklaalevyssä ei siis pelkästään ole paljon rasvaa ja sokeria, mutta myös kofeiinia.


*)The Pregnancy and Baby Book, 2013
 
Toi suklaa kuullostaa aika paljolta kun ite oon törmänny tietoon että suklaassa kofeiinia on häviävän pieni määrä kahviin verrattuna.
 
Hemsku, en tiedä mitä suklaamerkkiä tossa on käytetty. Oisko jotain (super) tummaa suklaata? Kirja on muuten UK:ssa tehty.
 
Voi mä olisin onnellinen, jos olis ylipainoa vain 15kg. Siis säähän oot hoikka! Mitään hätää ei sulla ole painon kanssa, pelko pois! :) Ehdin käydä pari kertaa neuvolassa ennen kuin sain kkm:n. Silloin mun bmi oli 40. Terkka ei sanonut yhtään mitään. Nyt painoa on vieläkin enemmän ja oon aika välinpitämätön siinä suhteessa, että kuinka kukakin asiaa haluaa kommentoida. Fakta kun on se, että mä olen tämän painoinen. Ja tämän painoisena tulen myös olemaan. Siihen ei vaikuta se, kuinka asiasta jankataan tai muuten höpötetään. Ja jos kuulen asiattomuuksia niin teen valituksen ja vaihdan terkkaa. Mä kuitenkin liikun (kävely, punttis, vesijuoksu) monta kertaa viikossa ja oon ihan hyvässä kunnossa. Mulla on syömishäiriö ja koitan sitä pitää kurissa. Eli joudun kieltäytyyn täysin kaikista herkuista ettei jää putki päälle.

Mä sanoisin sinuna sun lähipiirille, että pitää mielipiteensä ominaan. Jos ei ole positiivista sanottavaa niin suut suppuun. Heillä se ongelma on, ei sulla! Tsemppiä! :Heartred

Mulle tämä ylipaino tuntuu suurelta, koska oon fyysisesti niin rapakunnossa, siis käytännössä oon pelkkää läskiä ja nestettä. Nyt alkanut toki tosissaan tekemään asialle jotakin kun on vastuussa toisenkin ihmisen hyvinvoinnista. Motivaatio noussut kummasti kun ei ole kyseessä enää vaan oma terveys... [emoji57] mä joudun kans pidättäytymään kaikista herkuista koska mulla riistäytyy muuten ihan käsistä. Kiitos viestistäsi, helpotti kummasti vaikka aina onkin tosi epävarma olo kun joutuu kilojen kanssa jonnekin "arvioitavaksi". Mut se on tää mun pää ;)
 
Mä oon joutunu tihentää ruokailuvälejä aika paljon ja lisäämään välipaloja. Saanu olon pysymään kurissa vähän paremmin. Ihme mielitekoja on kyllä, tulee mieleen joku ruoka ja sitä on pakko saada. Pullasta en oo ikinä välittäny ja nyt voisin syödä sitä joka päivä. Hedelmiä vois syödä kans koko ajan.
 
Mulla ei vielä oo tullut mitään himoja mihinkään tiettyyn ruokaan. Esikoisen kanssa teki mieli erityisesti alussa kaikkia hiilarihöttöä, leipää tuli syötyä paljon. Lihaa oli vaikea saada alas. Nyt onneksi vielä onnistuu, tosin pahoinvointia ei vielä oo ollu. Saa nähdä miten se vaikuttaa jos ja kun astuu kuvioihin.

Ekassa raskaudessa annoin itselleni luvan herkutella ja herkuttelinkin aika lailla. Nyt yritän pitää ruokavalion mahdollisimman terveellisenä ja monipuolisena. Pelkään, että mopo lähtee käsistä jos taas lähden siihen herkutteluun
 
hme, Mu
Mua on lähipiiristä nyt peloteltu, että neuvolassa tullaan tosi tarkkaan puuttumaan mun 15kg ylipainoon. Ymmärrän kyllä että äidin hyvinvointi on tärkeää jotta lapsesta tulee terve, mutta mä tosiaan tiedän tasan tarkkaan kuinka mun pitäis syödä ja liikkua, enkä haluis että raskaus on pelkkää painon seurantaa. ruokavalion oon muuttanut jo raskausdiabetes ruokavalioksi ja kävelyä lisännyt, mut mun ongelma taitaa olla liian suuret annoskoot... mulla on syömishäiriö ja käyn asian tiimoilta keskustelemassa kolmen viikon välein, ahdistaa jos siitä aletaan neuvolassakin jankkaamaan vaikka hyvää vaan tarkottavat. Onko muilla samanlaisia ajatuksia tai kokemusta raskaudesta ylipainoisena ja miten neuvolassa suhtauduttu?

Mulla on kyllä ihan täsmälleen samanlaisia ajatuksia! Itse kanssa olen jo vuosia kärsinyt syömishäiriöstä, ahmin muilta salassa heti kun on liikaa stressiä tai joskus muutoinkin. Mua kanssa pelottaa, tullaanko neuvolassa painosta saarnaamaan, koska suurin osa mun muista aiemmista lääkärikokemuksista on just sellasia. Ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että neuvolassa mitataan painoa ja mittaillaan sitä vatsaa. Totta kai tiedän, että se kuuluu siihen raskauden seurantaan ja halutaan varmistaa, että kaikki on ok. Mutta silti, ajatus siitä että tämä tapahtuu vielä avomieheni edessä on ihan kammottava. Mies kyllä tietää mitä mieltä olen ja olen nyt yrittänyt sille puhua näistä mun peloista, mutta on se silti vaikeaa. Aluksi ajattelin, että menisin sinne ekaan neuvolakäyntiin yksin ihan siksi, että voisin ensin kahdestaan neuvolatädin kanssa puhua tästä. Mutta toisaalta ajattelin, että se on epäreilua mun miehelle, joka haluaa olla mukana alusta asti, ja totta kai mäkin sitä haluan.

Äiti yritti lohduttaa mua, että en ole ainoa ylipainoinen raskaana oleva, ja ei ne siihen siellä neuvolassa keskity. Ei sille kuitenkaan enää tässä vaiheessa voi mitään muuta kuin yrittää nyt olla mahdollisimman terveellisesti. Itsellä hirveintä oli se, että uutisia kertoessani isälleni hän koki asiaksensa huomauttaa "sun olisi kyllä pitänyt laihtua ennen tätä." Aloin itkeä ihan hirveästi, en ymmärtänyt, miksi siltä tuli tällästä kommenttia. Eipä se meinaan tässä vaiheessa enää mitään auta, päinvastoin vain sattui.

Mutta joo, ihan mukavaa huomata, että on muitakin, jotka pohtii samoja juttuja :)
 
Hehhunen, voisitko pyytää sun miehen käytävään siks aikaa kun puhutaan painosta? Mun mies muuten kyllästyi ekalla kerralla, kun ei siä ollut sille mitään kiinnostavaa. :D Tällä kertaa en ees aio ottaa häntä mukaan.
 
Täällä tekee hirveesti mieli kaikkea rasvaista ja hiilarihöttöä, voisin syödä vaikka päivittäin hampurilaisia ja pitsaa. Olen yrittänyt kovasti pitää itseni kurissa viikolla ja antanut itselleni luvan herkutella viikonloppuisin kun mieskin on kotona :angel7
 
Aza, mulla on sama! Tuntuu että sokerinen oksettaa ja kevyet ruoat ei vie pahoinvointia pois.
 
Mulle on alkanut lämmin ruoka maistumaan vähän paremmin. Ei kyllä edelleenkään tee mieli syödä vaikka ois nälkä. Hedelmät ja kaikki raikas esim. smoothiet ja salaatit maistuu :D
 
Sluga, hmm niin en tiiä, varmaan voisin pyytää oottelemaan käytävässä, mutta en tiiä sitten miltä sekään siitä tuntuis :S Kai mä nyt yritän vaan rohkaistua ja puhua sen edessä siitä. Kaipa siihen tottuu, ajatus varmaan pelottaa enemmän kuin sitten oikeasti.

Mulla ei oo ollu vielä mitään ihme ruokahimoja, mikä toisaalta on tosi hyvä koska yleensä himoitsen makeita. Nyt on pystynyt syödä kaikkea, paitsi aurinkokuivatut tomaatit alkoi ällöttää, kun ne on niin vahvan makuisia ja hajuisia :sour:
 
Saako meetvurstia syödä? Ihan ku oisin lukenu, että se on kiellettyjen listalla! Jos saa niin tämäpä vasta iloinen asia!!! Ihan itku kurkussa luovuin siitä :D

Ei mittään tietoa. Mut pitää varmaa jättää syömättä jos on isoki vaara siitä. Mut mie vähän oon semmonen, et syön sitä mitä tekee mieli. Syön esimerkiksi maksamakkaraakin raskaana ollessa jos sattuu haluttamaan.
 
Hehhunen, joo kyllä siihen varmaan tottuu, mutta älä pakota ittees mihinkään mikä tuntuu pahalta tai ahdistaa. Vaikka odotatkin miehesi kanssa yhdessä niin sulla on kuitenkin oikeus yksityisyyteen! :)
 
Takaisin
Top