Mulla on alusta asti ollut hyvin lieviä kaikki oireet, kun verrataan niihin joilla on infernaalinen väsymys vuorokauden ympäri ja oksettaa monta viikkoa putkeen. Rintojen aristus oli alussa voimakasta ja aaltoilevaa, nyt se on muuttunut jatkuvaksi pieneksi aristukseksi joka ei oikeastaan haittaa olemista mitenkään. Ällötystä oli suuremmassa määrin jokusen viikon joskus tuossa noin rv 9-12, nyt se on muisto vain. Alun suunnaton vastenmielisyys kaikkea makeaa kohtaan on myös hiipunut, mutta mitään varsinaista makeanhimoa ei onneksi ole tullut kuitenkaan tilalle. Saan juhlissa täytekakkupalan alas ilman ongelmia ja muutama pala suklaata per ilta menee helposti, mutta sitten kroppa sanoo että "kiitos, riittää." Ekan kolmanneksen mua vaivasi huimaus ja hengästyminen pienessäkin rasituksessa, nyt sekin on helpottanut ja pystyy taas lenkkeilemään ja tekemään salitreeniä. Finnejä ei pukkaa enää niinkuin alkuun.
Tilalle on tullut reistaava vatsa ja siitä johtuen tukala ja turvonnut olo. Liikunta tuntuu auttavan siihen aika hyvin. Töissä on tuskallista istua koko päivä, työmatkoilla istun bussissa puolisentoista tuntia päivässä siihen päälle, ja nyt on vielä tenttisuma tulossa tuolla avoimen yliopiston hommissa joten lukea pitäisi kaikki illat... oon istunut ihan liikaa, ja sen tuntee sitten nahoissaan. Pakko vaan ottaa jostain se aika että pääsee päivittäin tekemään edes muutaman kilometrin lenkin.
Myös kohdun kasvuun liittyvät kivut ja tuntemukset on piinanneet melko kokoaikaisesti pari viime viikkoa. Sen oon jo näköinenkin...
Ja yks jännä juttu on se, miten mun yleinen mieliala on muuttunut. Normaalisti oon jokseenkin temperamenttinen ja otan helposti ns. kierroksia pikkuasioista - vaan en enää. Oon lauhkea kui lammas ja tyyni kuin viilipytty. Missä ne mielialan ailahtelut luuraa? Tää seestyminen tuli heti alussa eikä osoita mitään poistumisen merkkejä. Luulenpa että tätä muutosta ei kovin moni lähipiirissä ainakaan pahakseen pistä...
Tilalle on tullut reistaava vatsa ja siitä johtuen tukala ja turvonnut olo. Liikunta tuntuu auttavan siihen aika hyvin. Töissä on tuskallista istua koko päivä, työmatkoilla istun bussissa puolisentoista tuntia päivässä siihen päälle, ja nyt on vielä tenttisuma tulossa tuolla avoimen yliopiston hommissa joten lukea pitäisi kaikki illat... oon istunut ihan liikaa, ja sen tuntee sitten nahoissaan. Pakko vaan ottaa jostain se aika että pääsee päivittäin tekemään edes muutaman kilometrin lenkin.
Myös kohdun kasvuun liittyvät kivut ja tuntemukset on piinanneet melko kokoaikaisesti pari viime viikkoa. Sen oon jo näköinenkin...

Ja yks jännä juttu on se, miten mun yleinen mieliala on muuttunut. Normaalisti oon jokseenkin temperamenttinen ja otan helposti ns. kierroksia pikkuasioista - vaan en enää. Oon lauhkea kui lammas ja tyyni kuin viilipytty. Missä ne mielialan ailahtelut luuraa? Tää seestyminen tuli heti alussa eikä osoita mitään poistumisen merkkejä. Luulenpa että tätä muutosta ei kovin moni lähipiirissä ainakaan pahakseen pistä...
