Unettomuudesta: meillä se on vähän sukuvika, mun äiti on ihan krooninen tapaus ja on kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet. Mulla oli muutama vuosi sitten niin pahana tilanne, että kävin työterveyslääkärillä valittamassa, sain lähetteen psykiatrille (?!?? En mennyt...) ja mirtatsapiinia (oikeasti mielialalääke, pienellä annoksella käytetään unettomuuden hoitoon) ja käytin sitä puolisen vuotta. Kyllähän se toimi mutta sivuvaikutuksena tuli lihominen jolle ei millään liikkumisilla ja ruokavalioilla mahtanut mitään.
Mulla unettomuutta pahensi oma työstressi ja miehen silloinen vuorotyö - oli baarimestari ja aina töissä illat ja aamuyöt. Kotimatka kulki parinkin levottoman alueen läpi ja aina oli mulla pieni stressi siitä käykö joku känniääliö tai piripää junassa tai asemalla sen kimppuun. Ylireagointia, kyllä, mutta stressialtis kun olen niin ajatus pyöri aina mielessä. Heräilin monta kertaa yössä johonkin rapsahdukseen ennenkuin mies kotiutui ja sitten viimeistään kun se tuli kotiin ja kolisteli eteisessä ja keittiössä. Sitten kun olin valmiiksi koko ajan väsynyt niin oma työ stressasi kahta kauheemmin ja hieno kierre olikin sitten valmis.
Mies vaihtoi päivätöihin silloin kolme vuotta sitten ja samassa saumassa lopetin ne lääkkeet. Päätin että pehmeämpiä konsteja on vaan pakko löytää ja saada toimimaan. Liikunta, säännöllinen elämänrytmi, tietoinen rentoutumisen opettelu ja AIKA auttoivat mun kohdalla, pariin vuoteen en oo kärsiny unettomuudesta kuin satunnaisesti jos on ollut jotain ihan erityistä jännitettävää. Nyt sitten alkuraskaus meni myös hieman unettomissa merkeissä, mutta jostain syystä se ei tuntunut yhtä pahalta ja stressaavalta kuin aikaisemmin. Musta on tullut ihan käsittämättömän rento näiden hormonien (?!?) takia! Voiskohan tää vaikka jatkua? :)
Mielialaan en huomannut mitään vaikutusta.