Raskausoireita.
- Ketjun aloittaja MamaDoodles
- Aloituspäivämäärä
Minulta alkoi eilen valumaan verta ja se loppui muutaman tunnin päästä. Vuoto oli niukkaa, mutta nyt on kova huoli onko kaikki hyvin masussa. Edellisessä raskaudessani ei ollut minkään näköistä verenvuotoa koko raskauden aikana. Huomenna ajattelin soitella neuvolaan ja kysellä jos pääsisin ultraan varmistamaan tilanteen. Olin tosiaan neuvolalääkärissä tiistaina ja silloin ultrattiin ja kaikki oli hyvin, yksi pieni sieltä löytyi silloin hyvin voivana. Toivottavasti kaikki olisi vieläkin hyvin..
Minä eilen kuulin ekan kerran sydänäänet kotidopplerilla. Muutaman sykähdyksen siis ja sitten meidän kiukkunen vauva varmaan taas kääntyi niin, ettei sydänäänet kuuluneet enää... Ultrassa oli vähän samaa vikaa, kääntyili niin paljon, ettei saatu kunnolla mitattua sitä :D Taitaa tulla äitiinsä!
Oireet on helpottaneet aivan älyttömästi, pissillä tulee kyllä ravattua n. neljä kertaa yössä ja välillä mahaan sattuu, naama kukkii ja väsyttää. Syömättä voin olla jo tosi pitkiä aikoja ilman, että tulee huono olo ja rinnat ei oo enää niin kipeät, etteikö yöllä voisi kääntää kylkeä ilman hirvittävää kipua, samoten illalla rintsikoita poisottaessa ei enää tunnu siltä, että rinnat repeää irti :D
Oireet on helpottaneet aivan älyttömästi, pissillä tulee kyllä ravattua n. neljä kertaa yössä ja välillä mahaan sattuu, naama kukkii ja väsyttää. Syömättä voin olla jo tosi pitkiä aikoja ilman, että tulee huono olo ja rinnat ei oo enää niin kipeät, etteikö yöllä voisi kääntää kylkeä ilman hirvittävää kipua, samoten illalla rintsikoita poisottaessa ei enää tunnu siltä, että rinnat repeää irti :D
Niiskûneiti
Satasella mukana keskusteluissa
Täälläkin alkaa jo pahoinvointi hiukan taittuam 11+5 jo viikkoja, mut voihan valkovuoto! On meinaan niin runsasta et välillä saa käyttää pikkuhousunsuojaa.. sama oli silti esikoisestakin, että sikäli tuttu juttu.
Täytyy kyllä sanoa että onneks melkein kaikki oireet on lähes kadonneet, ei kyllä jaksais sen kuvotuksen ja väsymyksen kanssa touhuta vilkkaan yks veen kanssa. Nyt voi alkaa täysillä nauttii hiljalleen kasvavasta vatsasta. Ei meinaan mee enää nappi kiinni farkuista.... Housu ostoksille siis!!
Heinähipsu
Satasella mukana keskusteluissa
elmiina ja muutkin: Mä täällä aattelin hieman kirjottaa (nuiden neuvola kuulumisien lisäks), et täällä taustalla ollaan kyllä, mut mua ei pahemmin oo kirjottelemassa näkyny, ku olo on ollu edelleen aivan kaamee. Mukava lukea, että osalla jo helpottaa olot, mut mä en toistaseks kuulu siihen sakkiin tai no voi ehkä sanoo et se kuvotus/yökötys ei oo enää 24/7 vaan painottuu nykyään iltapäivään ja iltaan, joten aamun/aamupäivän olo on jo suht siedettävä.
Oon monesti joutunu miettimään et tulisko parempi olo jos vaan kävis oksentamassa, sillä oksentamiseen asti tää pahaolo ei oo vielä menny, mut ei todellakaan ole kaukana minään päivänä. Sit väsymys on edelleen ihan omaa luokkaansa, eikä ainakaan helpota, että täällä kotona on kolme "pientä" lasta ennestään pitämässä minut kiireisenä :)
Tietysti pitää muistaa et ite ollaan tämä neljäs haluttu ja olot on vaan kestettävä ja jaksettava, mut kyllä sais jo mun puolesta helpottaa... Vessaan herään kerran/kaksi yössä, naama näyttää siltä, että ois toinen murrosikä käynnissä :)
Rinnat tuntuu painavilta ja kipeiltä. Repäisykipuja esiintyy ja kohtu kasvaa ihan älytöntä vauhtia (liekkö siks ku on jo useempi raskaus takana?) kohtu on nyt jo korkeemmalla ku kummassakaan aiemmassa raskaudessa tässä vaiheessa ja viimeks oli kuitenkin kaks siellä kasvamassa (nyt ei pitäis olla ku yks).
Mä niin ootan et pääsen nauttimaan tästä raskaudesta, no ei olis enää kauaa et ois se 12 viikkoo täynnä ja sit TOIVOTTAVASTI olotkin alkaa helpottamaan. Mä liityn sit tuon np-ultran jälkeen tonne facebookki ryhmään, et jos sitä kautta sit yrittäis enempi aktivoitua, mut tuohon ultraan asti kirjottelen vaan täällä, minkä näiltä oloiltani kykenen/jaksan.
Tsemppiä myös muille jotka vielä kamppailee olojen kanssa, kyllä niiden on pakko helpottaa... Pakko :)
Oon monesti joutunu miettimään et tulisko parempi olo jos vaan kävis oksentamassa, sillä oksentamiseen asti tää pahaolo ei oo vielä menny, mut ei todellakaan ole kaukana minään päivänä. Sit väsymys on edelleen ihan omaa luokkaansa, eikä ainakaan helpota, että täällä kotona on kolme "pientä" lasta ennestään pitämässä minut kiireisenä :)
Tietysti pitää muistaa et ite ollaan tämä neljäs haluttu ja olot on vaan kestettävä ja jaksettava, mut kyllä sais jo mun puolesta helpottaa... Vessaan herään kerran/kaksi yössä, naama näyttää siltä, että ois toinen murrosikä käynnissä :)
Rinnat tuntuu painavilta ja kipeiltä. Repäisykipuja esiintyy ja kohtu kasvaa ihan älytöntä vauhtia (liekkö siks ku on jo useempi raskaus takana?) kohtu on nyt jo korkeemmalla ku kummassakaan aiemmassa raskaudessa tässä vaiheessa ja viimeks oli kuitenkin kaks siellä kasvamassa (nyt ei pitäis olla ku yks).Mä niin ootan et pääsen nauttimaan tästä raskaudesta, no ei olis enää kauaa et ois se 12 viikkoo täynnä ja sit TOIVOTTAVASTI olotkin alkaa helpottamaan. Mä liityn sit tuon np-ultran jälkeen tonne facebookki ryhmään, et jos sitä kautta sit yrittäis enempi aktivoitua, mut tuohon ultraan asti kirjottelen vaan täällä, minkä näiltä oloiltani kykenen/jaksan.
Tsemppiä myös muille jotka vielä kamppailee olojen kanssa, kyllä niiden on pakko helpottaa... Pakko :)
Mää vähän nostelen tätä oireketjua.. Mulla on kyllä niin ihmeellisiä, aaltoilevia oireita. Ainoa mikä on ollu kokoajan on väsymys. Pahoinvointiki on semmosta että välillä on pitkiä aikoja ilman pahaa oloa, toisena päivänä saatan yhtäkkiä oksentaa ja jonain päivänä on vaan ällö olo. Nälän kanssa sama homma... Ja vihlaisujen.
No mut se mistä oikeestaan tulin kirjottaan, on se ku mulla alko pari viikkoa sitte semmonen ihmeellinen pistävä kipu ristiselässä.. ei mikään lamaannuttava kipu mut vi%"#%umainen kuitenki. Sit se ikään ku hävis ja nyt on vajaan viikon ajan ollu vasemman pakaran yläosassa (tai selän iiihan alaosa) samaa pistävää kipua. Nyt tänään ku oltiin lenkillä niin yhtäkkiä vasen pohje meni ihan puutuneeksi.. Säikähin että mua pisti käärme tai jotain. No, mitään ei näkyny ja puutuneisuus helpottiki jonku ajan päästä. Mut tohon pohkeeseen jäi tommonen puristava tunne, ikään ku ois pohkeen alaosassa kireitä kuminauhoja jalan ympärillä. Olin ihan varma että nyt mulla on sitte laskimotukos (jota pelkään ihan sikana) mutta ku googlettelin niin oireet viittas iskiakseen..
Onko kellään kokemusta? Ja jo tässä vaiheessa raskautta (10+4).. Vinkkejä ja neuvoja..?
No mut se mistä oikeestaan tulin kirjottaan, on se ku mulla alko pari viikkoa sitte semmonen ihmeellinen pistävä kipu ristiselässä.. ei mikään lamaannuttava kipu mut vi%"#%umainen kuitenki. Sit se ikään ku hävis ja nyt on vajaan viikon ajan ollu vasemman pakaran yläosassa (tai selän iiihan alaosa) samaa pistävää kipua. Nyt tänään ku oltiin lenkillä niin yhtäkkiä vasen pohje meni ihan puutuneeksi.. Säikähin että mua pisti käärme tai jotain. No, mitään ei näkyny ja puutuneisuus helpottiki jonku ajan päästä. Mut tohon pohkeeseen jäi tommonen puristava tunne, ikään ku ois pohkeen alaosassa kireitä kuminauhoja jalan ympärillä. Olin ihan varma että nyt mulla on sitte laskimotukos (jota pelkään ihan sikana) mutta ku googlettelin niin oireet viittas iskiakseen..
Onko kellään kokemusta? Ja jo tässä vaiheessa raskautta (10+4).. Vinkkejä ja neuvoja..?
Samoja oireita on ollu miulla aika alusta asti. Pari viikkoa sitten oli jo niin paha, et alaselkä löi yläselänkin jumiin, ja päätä särki monta päivää. Ite oon venytelly ahkerasti ja tehny vahvistavaa jumppaa alaselälle, selkäliitolla muistaakseni on ladattava PDF "odottajan selkä" jossa hyviä vinkkejä.
Tietty jos on jo selkärangan nivelsiteet niin löysät että nikamat painaa hermoa ei juurikaan auta mut jos on yhtään lihasperäistä (kuten miulla se pakarakipu säteilee) ni auttaa tosi hyvin. Lisäks lämmintä kauratyynyä selälle ja meillä mies on myös hieronut kun pyysin.
Tietty jos on jo selkärangan nivelsiteet niin löysät että nikamat painaa hermoa ei juurikaan auta mut jos on yhtään lihasperäistä (kuten miulla se pakarakipu säteilee) ni auttaa tosi hyvin. Lisäks lämmintä kauratyynyä selälle ja meillä mies on myös hieronut kun pyysin.
Dulu ja muut!
Puhuit tuosta laskimotukoksesta. Mulla on ollut kaksi kertaa veritulppa (juuri tuo laskimon trombi) oikeassa pohkeessa + sisäreidessä, olin tosin silloin 13-14 vuotias (tausta: 9. vuosi menossa colitis ulcerosan kanssa). Jos tukos on kunnollinen niin sitä ei voi olla huomaamatta, särky oli niin kova etten pystynyt edes astumaan koko jalalla, tän lisäksi mulle tuli punanen ja kädellä koskettaessa kuuman tuntuinen viiva siihen kohtaan missä tulppa oli/levisi.
Kerron miten se minulla alkoi/meni:
Olin onneksi silloin sairaalahoidossa muutenkin niin oli sentään apu lähellä (vaikka hoitajat eivät meinanneet uskoa pikkutyttöä jalkakivun vakavuudesta..
).
Kipu alkoi perjantai iltana sillä lailla, että kun olin kävellyt osastolla noin 10 min rupesi tuntumaan turvotusta nilkassa, menin sänkyyn lepäämään ja nilkka tuntui (huom tulppa oli vasta nilkan sisäsyrjässä) hyvin kuumalta, punaiselta, kosketushellältä ja turvonneelta. Soitin hoitajan kelloa että tulisivat tarkastamaan. Turvotusta ja muuta kipua kesti n. 20 min. Jonka jälkeen hoitaja tuli ja katsoi nilkkaa että normaaliltahan tämä näyttää..?
No, siinä vaiheessa mietin itsekin että ei se sitten kai mitään ja lauantaina kävelin taas osastolla edestakasin. Sama homma uusiksi, ja päästyäni huoneeseeni soitin taas hoitajalle ja hoitaja tuli taas noin 20 min päästä katsomaan ja yllätys yllätys jalka näytti taas normaalilta. Mietin ettei tämä voi olla mitään sattumaa, ei tää nyt niin normaalilta kivulta tunnu.
Sitten sunnuntaina otin hoitajan mukaan kävelylle ja näytin miten jalkaa rupesi turvottaa. Kahen päivän aikana tulppa oli levinnyt jo puoleen väliin pohjetta (oireet levisivät siihen asti) ja hoitaja näytti pelästyneeltä. Oli sitten soittanut omalle hoitavalle lääkärilleni illasta kotiin sunnuntaina, että ei toi nyt normaalilta näytä ja lääkärini oli yön miettinyt että mikä mulla olis ja keksi sitten, että olisko tulppa (mut piti kotiuttaa maanantaina). Laittoi sitten pikalähetteen ma aamuna ultraan ja siellä selvisi, että tulppa oli levinnyt jo polvitaipeeseen asti (no kipukin oli sen mukainen jo).
Toka veritulppa lähti samalla tavalla etenemään (puolen vuoden päästä ensimmäisestä), mutta silloin hoitava lääkärini oli astetta hankalampi eikä uskonut sanaakaan mitä sanoin. Tulppa ehti levitä sen VIIKON aikana mitä väittelin lääkärini kanssa aina nivusiin asti, plussana sain sitten vielä samaan jalkaan pakaraan lihastulehduksen (tämän lääkäri usko) joten olo oli mitä tukalin kun KOKO jalka oli kosketusarka. Hoitona tähän sain sitten viikon liikkumiskiellon (makasin sängyssä) + lääkkeet.
Hoitojen aloitettua tulppa lähti sulamaan, mutta turvotus ja kipu kiusasivat vielä monta monta kuukautta tulpan toteamisen jälkeenkin. Ja yhä nykyäänkin säikähdän jos jalassa tuntuu puoliksikaan samanlaista tunnetta/kipua/pistävää kipua/tunnottomuutta ja turvotusta (tunne on hieman eri ainakin mun kohalla kuin normi jalkojen turvotus, sattuu ehkä enemmän kuin normisti eikä lepo auta heti), että taasko se alkaa. Nyt kun olen jo päälle 20v niin lääkärit onnekseni jopa uskovat huoleni ja kipuni, mutta kyllä niille sai vastaan väittää ettei kuollut koko tulppaan.
Huuhhhuh, tulipa pitkä sepustus mutta toivottavasti jollekin on apua mun kokemuksista! :)
Puhuit tuosta laskimotukoksesta. Mulla on ollut kaksi kertaa veritulppa (juuri tuo laskimon trombi) oikeassa pohkeessa + sisäreidessä, olin tosin silloin 13-14 vuotias (tausta: 9. vuosi menossa colitis ulcerosan kanssa). Jos tukos on kunnollinen niin sitä ei voi olla huomaamatta, särky oli niin kova etten pystynyt edes astumaan koko jalalla, tän lisäksi mulle tuli punanen ja kädellä koskettaessa kuuman tuntuinen viiva siihen kohtaan missä tulppa oli/levisi.
Kerron miten se minulla alkoi/meni:
Olin onneksi silloin sairaalahoidossa muutenkin niin oli sentään apu lähellä (vaikka hoitajat eivät meinanneet uskoa pikkutyttöä jalkakivun vakavuudesta..
).Kipu alkoi perjantai iltana sillä lailla, että kun olin kävellyt osastolla noin 10 min rupesi tuntumaan turvotusta nilkassa, menin sänkyyn lepäämään ja nilkka tuntui (huom tulppa oli vasta nilkan sisäsyrjässä) hyvin kuumalta, punaiselta, kosketushellältä ja turvonneelta. Soitin hoitajan kelloa että tulisivat tarkastamaan. Turvotusta ja muuta kipua kesti n. 20 min. Jonka jälkeen hoitaja tuli ja katsoi nilkkaa että normaaliltahan tämä näyttää..?
No, siinä vaiheessa mietin itsekin että ei se sitten kai mitään ja lauantaina kävelin taas osastolla edestakasin. Sama homma uusiksi, ja päästyäni huoneeseeni soitin taas hoitajalle ja hoitaja tuli taas noin 20 min päästä katsomaan ja yllätys yllätys jalka näytti taas normaalilta. Mietin ettei tämä voi olla mitään sattumaa, ei tää nyt niin normaalilta kivulta tunnu.
Sitten sunnuntaina otin hoitajan mukaan kävelylle ja näytin miten jalkaa rupesi turvottaa. Kahen päivän aikana tulppa oli levinnyt jo puoleen väliin pohjetta (oireet levisivät siihen asti) ja hoitaja näytti pelästyneeltä. Oli sitten soittanut omalle hoitavalle lääkärilleni illasta kotiin sunnuntaina, että ei toi nyt normaalilta näytä ja lääkärini oli yön miettinyt että mikä mulla olis ja keksi sitten, että olisko tulppa (mut piti kotiuttaa maanantaina). Laittoi sitten pikalähetteen ma aamuna ultraan ja siellä selvisi, että tulppa oli levinnyt jo polvitaipeeseen asti (no kipukin oli sen mukainen jo).
Toka veritulppa lähti samalla tavalla etenemään (puolen vuoden päästä ensimmäisestä), mutta silloin hoitava lääkärini oli astetta hankalampi eikä uskonut sanaakaan mitä sanoin. Tulppa ehti levitä sen VIIKON aikana mitä väittelin lääkärini kanssa aina nivusiin asti, plussana sain sitten vielä samaan jalkaan pakaraan lihastulehduksen (tämän lääkäri usko) joten olo oli mitä tukalin kun KOKO jalka oli kosketusarka. Hoitona tähän sain sitten viikon liikkumiskiellon (makasin sängyssä) + lääkkeet.
Hoitojen aloitettua tulppa lähti sulamaan, mutta turvotus ja kipu kiusasivat vielä monta monta kuukautta tulpan toteamisen jälkeenkin. Ja yhä nykyäänkin säikähdän jos jalassa tuntuu puoliksikaan samanlaista tunnetta/kipua/pistävää kipua/tunnottomuutta ja turvotusta (tunne on hieman eri ainakin mun kohalla kuin normi jalkojen turvotus, sattuu ehkä enemmän kuin normisti eikä lepo auta heti), että taasko se alkaa. Nyt kun olen jo päälle 20v niin lääkärit onnekseni jopa uskovat huoleni ja kipuni, mutta kyllä niille sai vastaan väittää ettei kuollut koko tulppaan.
Huuhhhuh, tulipa pitkä sepustus mutta toivottavasti jollekin on apua mun kokemuksista! :)
Ja sitä piti vielä sanoa, että dulu ja muut jos pistävä kipu jatkuu pidempään kun vuorokauden (yhtäjatkoisesti tai rasituksen jälkeen varsinkin) ota yhteyttä lääkäriin tai edes neuvolaan.
Tätä mä ite noudatan (mulla on usein outoja ja pistäviä pistoja ja kipuja mutta onneksi ykskään kerta ei oo jatkunut vuorokautta pidempään), tietysti tässäkin saa käyttää maalaisjärkeä.
Jos kipu on keskivartalossa (varsinki ylävartasossa, keuhkot jne) pistäisin vauhtia töppösiini, koska siinä vaara on isompi kuin jalassa olevassa laskimotukoksessa.
Tietysti oon kuullu/lukenu myös tapauksista jossa politas ehtii peräti kuolla nopeasti levinneen veritulpan takia, mutta harmittavasti lääkärit eivät yleensä usko ellei paikkaa ole särkenyt vähintään yön yli( tämä siis oma kokemukseni/näkemykseni ja toivon ettei kukaan nyt ota tätä niin kirjaimellisesti, että
a) säikähtää jokaista pikku pistoa b) jos on oikeasti kipua niin odota liian pitkään.
Eli jos teillä ilmenee pistävää kipua ja/tai alue on kuuma niin mun neuvo on että maalaisjärki käteen ja töppöstä toisen eteen jos siltä tuntuu, veritulpan kipu on paljon kipeämpi kuin esimerkiksi lihastulehdus/niveltulehdus.
Tätä mä ite noudatan (mulla on usein outoja ja pistäviä pistoja ja kipuja mutta onneksi ykskään kerta ei oo jatkunut vuorokautta pidempään), tietysti tässäkin saa käyttää maalaisjärkeä.
Jos kipu on keskivartalossa (varsinki ylävartasossa, keuhkot jne) pistäisin vauhtia töppösiini, koska siinä vaara on isompi kuin jalassa olevassa laskimotukoksessa.
Tietysti oon kuullu/lukenu myös tapauksista jossa politas ehtii peräti kuolla nopeasti levinneen veritulpan takia, mutta harmittavasti lääkärit eivät yleensä usko ellei paikkaa ole särkenyt vähintään yön yli
( tämä siis oma kokemukseni/näkemykseni ja toivon ettei kukaan nyt ota tätä niin kirjaimellisesti, että a) säikähtää jokaista pikku pistoa b) jos on oikeasti kipua niin odota liian pitkään.
Eli jos teillä ilmenee pistävää kipua ja/tai alue on kuuma niin mun neuvo on että maalaisjärki käteen ja töppöstä toisen eteen jos siltä tuntuu, veritulpan kipu on paljon kipeämpi kuin esimerkiksi lihastulehdus/niveltulehdus.
Onko muilla ollu vatsalihakset kipeät suunnilleen näillä viikoilla (14.)? Oon ihmetelly ku on nyt vajaan viikon ajan ollu vatsalihakset kipiänä, niinku ois reenannu vatsoja hulluna edellisenä päivänä. Mietin että littyyköhän jotenkin vatsalihasten venymiseen ja erkaantumiseen.. vaikka maha ei toisaalta ookkaan vielä juurikaan kasvanut.
Mulla on ollut alkuraskaudesta, viikosta 6 lähtien kovaa pahoinvointia ja oksentelua 3-12 x päivässä. Nyt olen viikolla 13+3 ja edelleen huono olo vaivaa, oksentelut tosin vähentyneet tällä viikolla. Enää 0-3 x päivässä tulee ylös. Kävin akupunktiossa 3x vaivani takia ja toivon, että se auttoi. Sea band-rannekkeet eivät mielestäni auttaneet, ehkä psyykkasin niillä pitämään itseni töissä.
Nyt ovat alkaneet kovat päänsäryt ja alaselkä (sakroiliitti, selän tulehdus) on mua vaivannut varmaan viikosta 8 lähtien, johon olen joutunut parasetamolia ottamaan usein. Muilla kuulostaa olevan jo olo helpompi ja muut vaivat ehkä enempi mielessä kun mä tahkoan näiden kolmen vaivani kanssa. Yleislääkäri pisti mut viikon sairauslomalle eikä päästänyt mua töihin halustani huolimatta, hyvä näin, koska oon nyt kuutisen viikkoa valvonut joka yö selkäni takia ja aamusta alkanut oksentamaan.
_mirelynillä_ oli aikamoiset olot vielä, sympatiat sulle ja kaikille meille kärsiville. Mulla pahoinvointi ajoittuu etenkin aamuun ja iltaan, usein illalla voi olla niin paha olo, etten saa syötyä mitään. Ja sitten herään yöllä selkäkipuun ja on nälkä.
Aikamoista oloa, sanoisin. Ensi viikolla taas töihin yrittämään. Mietin kyllä, et miten mä siellä pärjäsin sen ajan kun oksensin 10 kertaakin päivässä 
Nyt ovat alkaneet kovat päänsäryt ja alaselkä (sakroiliitti, selän tulehdus) on mua vaivannut varmaan viikosta 8 lähtien, johon olen joutunut parasetamolia ottamaan usein. Muilla kuulostaa olevan jo olo helpompi ja muut vaivat ehkä enempi mielessä kun mä tahkoan näiden kolmen vaivani kanssa. Yleislääkäri pisti mut viikon sairauslomalle eikä päästänyt mua töihin halustani huolimatta, hyvä näin, koska oon nyt kuutisen viikkoa valvonut joka yö selkäni takia ja aamusta alkanut oksentamaan.
_mirelynillä_ oli aikamoiset olot vielä, sympatiat sulle ja kaikille meille kärsiville. Mulla pahoinvointi ajoittuu etenkin aamuun ja iltaan, usein illalla voi olla niin paha olo, etten saa syötyä mitään. Ja sitten herään yöllä selkäkipuun ja on nälkä.
Aikamoista oloa, sanoisin. Ensi viikolla taas töihin yrittämään. Mietin kyllä, et miten mä siellä pärjäsin sen ajan kun oksensin 10 kertaakin päivässä 
Mua on vähän ihmetyttäny tässä viimeaikoina kun ei oo enää yhtään mitään oireita. Toisaalta oon onnellinen että voin hyvin, pystyn tekeen ja meneen ihan normaalisti ja tuntuu että pääsen tosi helpolla kun sit taas toisaalta oon ollu monet kerrat huolissani ja miettiny että mitä jos kaikki ei ookaan hyvin kun ei oo enää mitään selkeesti havaittavia merkkejä siitä että oon raskaana. Mahaakaan ei oo kyllä vielä yhtään.
Kai tästä pitäis vaan osata iloita mutta oon vaan niin helposti huolestuvaa sorttia...
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Kai tästä pitäis vaan osata iloita mutta oon vaan niin helposti huolestuvaa sorttia...
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sama juttu mulla, hymykuoppa! Oireet on helpottaneet nyt todella. Väsymys on välillä kyllä vielä kova ja unettomuus sekä nukahtamisongelmat on tehneet ei-niin-odotetun paluun... Toisaalta ihan normaalia minulle. Välillä kyllä kiukuttaa kovasti ja pinna on todella lyhyt ajoittain. Liikkeitäkään kun en oikein vielä tunne tai tunnista niin sitä miettii että onko siellä enää ketään... *huokaus* Neuvolasta sanottiin että jos yhtään tuntuu epävarmalta niin voi soittaa, sydänäänet saa tarkistettua nopsaan aina jossain välissä, mutten kehtaa koko ajan soitella.
Välillä kyllä kiukuttaa kovasti ja pinna on todella lyhyt ajoittain. Liikkeitäkään kun en oikein vielä tunne tai tunnista niin sitä miettii että onko siellä enää ketään... *huokaus* Neuvolasta sanottiin että jos yhtään tuntuu epävarmalta niin voi soittaa, sydänäänet saa tarkistettua nopsaan aina jossain välissä, mutten kehtaa koko ajan soitella.
Miulla ei oo onneks kadonnut oireet, ne on vaan vaihdellut. Sellaiset kuvotukset on kadonnut oikeastaan kokonaan, on ihan muutama haju/maku, mitä en voi sietää (tupakan tai erityisesti sikarin haju, menthol-purukumi).
Hengästyneisyys ja ylikuumeneminen ovat vihdoin poissa! Tosin olin 1,5 viikkoa kipeänä, ensin maha sekaisin, sitten flunssassa. Että voihan se olla et osa hengästyneisyydestä aiemminkin johtui siitä tuloillaan olevasta flunssasta, joka oireili kyllä silloin tällöin, mutta tuli sitten kunnolla vasta syyslomaviikolle. Tai sit vaan se helpotti ekan kolmanneksen jälkeen. Tilalle on tullut kaunis puna poskille. Finnitkin on kadonnut ja iho hehkuu ja tukka voi hyvin, taitaa olla poika tulossa...
Kyljen alla on alkanut tuntua painetta. Sitä on tuntunut alusta asti, mutta alkuun vain huonossa asennossa istuessa. Nyt lähinnä kävely tai selällään makaaminen ovat ainoita, missä varmasti ei paina oikean kyljen alle. Istuessa, seistessä, kyljellään tai vatsallaan maatessa tuntuu. Ei se pistä tai satu, mutta tuntuu epämiellyttävältä. Ihan kuin joku läskimakkara kaivautuisi kylkeen, vaikkei sillä kohdalla makkaraa tunnu.
Lonkat on alkanut tuntua löysältä, ei sentään vielä kivuliaalta. Tuntuu, että ne liikkuu nyt nivelkuopissaan vähän normaalia enemmän ja lihakset ympärillä tuntuu rasittuneemmalta. Reisi- (eteenkin etu- ja sisä-) sekä vatsalihakset tuntuu hieman aralta, vähän kuin ois ylitreenannut niitä. Voima on myös kadonnut.
Maha on kasvanut. Tosin mittanauhalle se näyttää hieman jopa pienentyneen, mutta silmälle suurentunut. Kohtu on lähtenyt nousemaan ja on nyt viitisen senttiä navan alapuolella, joten alamahaan on alkanut ilmestyä pieni kumpu. Vieläkin kyllä menee maha ihan litteäksi kun vaan vetää sisään.
Jos alkuraskaudesta pissatti koko ajan pienestäkin määrästä niin nyt ei tartte ravata enää vessassa niin usein ja pissaakin tulee ihan normaali määrä muutaman ruokalusikallisen tikistelyn sijaan. Ilmeisesti johtuu siitä kohdun nousemisesta, ei paina enää virtsarakkoa (kai sit loppuraskaudesta painaa uudestaan). Toisaalta miinuksena kakkoshädällä käyminen aiheuttaa nykyään kohdun takana pistävää kipua, eli ilmeisesti se kohtu painaa nyt sitten suolistoa. Sentään se pahin ummetuskin alkaa helpottaa ja vatsa toimii aika normaalisti.
Liikkeitä on alkanut tuntua ihan toden teolla tällä viikolla. Ei vaan muutama muksahdus silloin tällöin, vaan nyt tuntuu ihan säännöllisesti monta kertaa päivässä mahassa mönkimistä. Välillä tuntuu vain pieniä tönimisiä, muksahduksia tai potkuja. Välillä tuntuu selvästi vaikkapa että nyt se toukka kääntää kylkeä.
Pokassa oli pitelemistä kun se toukka villiintyi tönimään takas makuuhuonejumpan aikana. En viittiny miehelle sanoa et joko toi matokin nauttii hieronnasta tai sit sitä ärsyttää ku tökitään
Itseäni kyllä hymyilytti ja ihme kyllä se ei pilannut omalta osalta tunnelmaa mitenkään, melkein päin vastoin. Sydän täyttyi onnea ja hyvää oloa.
Jos tän oireeks voi laskea ni miulle on iskeny hirvee leipomisvimma ja käyttäisin mielelläni kaiken vapaa-ajan joko ihan sohvalla maaten ja mahaa tunnustellen tai sitten hellan ääressä. Ruokahimotukset on muuttunut terveellisempään suuntaan, vihdoin se alun järjetön pikaruokahimo on täysin poissa. Ite oon laitellut kyllä täysjyväpohjalla pizzaa jne. välillä. Ja karkkia tekee mieli mut onneks sitäkään ei uppoo mitään tajuttomia määriä. Suklaalevy kestää miulla ja miehellä kaks päivää jos sen ostaa eli mitä sitä sit menee max. 50g päivässä eikä joka päivä tietenkään. Muuten tekee kyllä hiilaria esim. täysjyvämuroja ja mysliä sekä leipää mieli, miulle normaalit pihvi- ja pekonihimot on täysin tiessään.
Hengästyneisyys ja ylikuumeneminen ovat vihdoin poissa! Tosin olin 1,5 viikkoa kipeänä, ensin maha sekaisin, sitten flunssassa. Että voihan se olla et osa hengästyneisyydestä aiemminkin johtui siitä tuloillaan olevasta flunssasta, joka oireili kyllä silloin tällöin, mutta tuli sitten kunnolla vasta syyslomaviikolle. Tai sit vaan se helpotti ekan kolmanneksen jälkeen. Tilalle on tullut kaunis puna poskille. Finnitkin on kadonnut ja iho hehkuu ja tukka voi hyvin, taitaa olla poika tulossa...
Kyljen alla on alkanut tuntua painetta. Sitä on tuntunut alusta asti, mutta alkuun vain huonossa asennossa istuessa. Nyt lähinnä kävely tai selällään makaaminen ovat ainoita, missä varmasti ei paina oikean kyljen alle. Istuessa, seistessä, kyljellään tai vatsallaan maatessa tuntuu. Ei se pistä tai satu, mutta tuntuu epämiellyttävältä. Ihan kuin joku läskimakkara kaivautuisi kylkeen, vaikkei sillä kohdalla makkaraa tunnu.
Lonkat on alkanut tuntua löysältä, ei sentään vielä kivuliaalta. Tuntuu, että ne liikkuu nyt nivelkuopissaan vähän normaalia enemmän ja lihakset ympärillä tuntuu rasittuneemmalta. Reisi- (eteenkin etu- ja sisä-) sekä vatsalihakset tuntuu hieman aralta, vähän kuin ois ylitreenannut niitä. Voima on myös kadonnut.
Maha on kasvanut. Tosin mittanauhalle se näyttää hieman jopa pienentyneen, mutta silmälle suurentunut. Kohtu on lähtenyt nousemaan ja on nyt viitisen senttiä navan alapuolella, joten alamahaan on alkanut ilmestyä pieni kumpu. Vieläkin kyllä menee maha ihan litteäksi kun vaan vetää sisään.
Jos alkuraskaudesta pissatti koko ajan pienestäkin määrästä niin nyt ei tartte ravata enää vessassa niin usein ja pissaakin tulee ihan normaali määrä muutaman ruokalusikallisen tikistelyn sijaan. Ilmeisesti johtuu siitä kohdun nousemisesta, ei paina enää virtsarakkoa (kai sit loppuraskaudesta painaa uudestaan). Toisaalta miinuksena kakkoshädällä käyminen aiheuttaa nykyään kohdun takana pistävää kipua, eli ilmeisesti se kohtu painaa nyt sitten suolistoa. Sentään se pahin ummetuskin alkaa helpottaa ja vatsa toimii aika normaalisti.
Liikkeitä on alkanut tuntua ihan toden teolla tällä viikolla. Ei vaan muutama muksahdus silloin tällöin, vaan nyt tuntuu ihan säännöllisesti monta kertaa päivässä mahassa mönkimistä. Välillä tuntuu vain pieniä tönimisiä, muksahduksia tai potkuja. Välillä tuntuu selvästi vaikkapa että nyt se toukka kääntää kylkeä.
Pokassa oli pitelemistä kun se toukka villiintyi tönimään takas makuuhuonejumpan aikana. En viittiny miehelle sanoa et joko toi matokin nauttii hieronnasta tai sit sitä ärsyttää ku tökitään
Itseäni kyllä hymyilytti ja ihme kyllä se ei pilannut omalta osalta tunnelmaa mitenkään, melkein päin vastoin. Sydän täyttyi onnea ja hyvää oloa.Jos tän oireeks voi laskea ni miulle on iskeny hirvee leipomisvimma ja käyttäisin mielelläni kaiken vapaa-ajan joko ihan sohvalla maaten ja mahaa tunnustellen tai sitten hellan ääressä. Ruokahimotukset on muuttunut terveellisempään suuntaan, vihdoin se alun järjetön pikaruokahimo on täysin poissa. Ite oon laitellut kyllä täysjyväpohjalla pizzaa jne. välillä. Ja karkkia tekee mieli mut onneks sitäkään ei uppoo mitään tajuttomia määriä. Suklaalevy kestää miulla ja miehellä kaks päivää jos sen ostaa eli mitä sitä sit menee max. 50g päivässä eikä joka päivä tietenkään. Muuten tekee kyllä hiilaria esim. täysjyvämuroja ja mysliä sekä leipää mieli, miulle normaalit pihvi- ja pekonihimot on täysin tiessään.
Mulla taasen on oireet lisääntyneet tai ainaki tihentyneet muutamana viime viikkona. Viikoilla 6-10 oli aivan satunnaista pahoinvointia ja nyt oon ruvennu oksentelemaan tiheämmin. Nyt tosin kaks pv ilman yrjöä 
! Joskus pari viikkoa sitte alko jumalaton päänsärky joka on melkein jokapäiväistä.. ei kamalan voimakasta mutta v!¤"!¤maista kuitenki ! Sitte tossa 11-12 viikolla vaivas iskias, mutta helpotti ku kohtu vähän nousi ylöspäin lantiosta.. Kysyin torstaina uä:ssä ja sanoi että voimakkaasti taaksepäin kallellaan oleva kohtu painanut iskiashermoa. Huimaus on kans uutuutena ollut jo ainaki viikon.. aina ylösnoustessa. Ja tietenki kamala pissalla ravaaminen.
Kamala valivali
. Toisaalta oon edelleen "hyvillään" näistä oireista, panikoisin jos niitä ei ois.
Elmiina, mulla kans karkkihimo palannut
. Jostain syystä erityisesti salmiakkia tekee mieli, oon ostellu pieniä salmiakkikarkkiaskeja tai bonbonin salmaritikkareita. Kahvi ei edelleenkää maistu, en oo juonu viikkokausiin. Taidan vieroittaa itseni siitä nyt sitten kokonaan.
Kertokaa muutki nykyisiä oireitanne tai oireettomuudestanne :). Kiva tietää miten muilla muuttunut tai häipyillyt tähän päivään mennessä.
! Joskus pari viikkoa sitte alko jumalaton päänsärky joka on melkein jokapäiväistä.. ei kamalan voimakasta mutta v!¤"!¤maista kuitenki ! Sitte tossa 11-12 viikolla vaivas iskias, mutta helpotti ku kohtu vähän nousi ylöspäin lantiosta.. Kysyin torstaina uä:ssä ja sanoi että voimakkaasti taaksepäin kallellaan oleva kohtu painanut iskiashermoa. Huimaus on kans uutuutena ollut jo ainaki viikon.. aina ylösnoustessa. Ja tietenki kamala pissalla ravaaminen.Kamala valivali
. Toisaalta oon edelleen "hyvillään" näistä oireista, panikoisin jos niitä ei ois.Elmiina, mulla kans karkkihimo palannut
. Jostain syystä erityisesti salmiakkia tekee mieli, oon ostellu pieniä salmiakkikarkkiaskeja tai bonbonin salmaritikkareita. Kahvi ei edelleenkää maistu, en oo juonu viikkokausiin. Taidan vieroittaa itseni siitä nyt sitten kokonaan.Kertokaa muutki nykyisiä oireitanne tai oireettomuudestanne :). Kiva tietää miten muilla muuttunut tai häipyillyt tähän päivään mennessä.
Hyvä toi Elmiinan "makuuhuonejumppa" kohta 
! Mulla taasen samaisen aktiviteetin jälkeen tuli selkä kipeeksi, just niinku ennen menkkoja. En tiiä mitä pitäs aatella. En tahtos miehelle kertoa mistään tommosesta ikävästä ku ei varmaan uskaltais sen jälkeen harrastella mitään. Nytki sitä jo oudoksuttaa ajatus että toiminnan keskipiste on niin lähellä pikkukaveria (vauvaa).. Sanoi että epämiellyttävä ajatus se että se tökkii muksua vehkeellä päähän loppuraskaudessa 
! Mulla taasen samaisen aktiviteetin jälkeen tuli selkä kipeeksi, just niinku ennen menkkoja. En tiiä mitä pitäs aatella. En tahtos miehelle kertoa mistään tommosesta ikävästä ku ei varmaan uskaltais sen jälkeen harrastella mitään. Nytki sitä jo oudoksuttaa ajatus että toiminnan keskipiste on niin lähellä pikkukaveria (vauvaa).. Sanoi että epämiellyttävä ajatus se että se tökkii muksua vehkeellä päähän loppuraskaudessa
Joo onhan siinä kohdun seinämä välissä mut kyllä ku katoin jo miten se ultran sondi tökki sitä seinämää niin saati sitten makkarin puolella... Meillä onneks kun mies ei oo ekaa kertaa kyydissä niin osaa jo sanoa että häntä ei haittaa raskaus pätkääkään. Mitä nyt sitten että naiselta usein loppuraskaudesta loppuu into kun alkaa asennot loppua kesken ja maha on tiellä ni ei kauhean eroottinen olo.
Ite en alkuun juonut kahvia ollenkaan, nyt on satunnaisesti tehnyt mieli. Tälläkin hetkellä on pikakahvi menossa, pirkan kaakao-capuccino. Oon välillä viikonloppuisin keittänyt sen 2 kuppia kahvia aamulla mutta tuntuu kyllä et kun ei alkuun juonut kahvia ollenkaan on kofeiinille nyt todella herkkä, iltapäivän puolella ei uskalla enää juoda ollenkaan kun haittaa nukkumista.
dulu makaatko selälläsi? Voi kuulemma aiheuttaa huonoa oloa kun kohtu painaa isoja verisuonia ja veri ei kierrä päähän asti. Kokeile olla kyljelläsi hetki ennen kuin nouset ylös että auttaako yhtään. Jos selällään maatessa tulee huono olo ni sitä selällään makaamista pitäis välttää kun voi haitata verenkiertoa myös kohtuun. Mut voihan sitä huimausta tulla muutenkin raskauden aikana, itellä ainakin jossain vaiheessa huimas vaikka nous vaan istumasta seisomaan.
Meillä onneks kun mies ei oo ekaa kertaa kyydissä niin osaa jo sanoa että häntä ei haittaa raskaus pätkääkään. Mitä nyt sitten että naiselta usein loppuraskaudesta loppuu into kun alkaa asennot loppua kesken ja maha on tiellä ni ei kauhean eroottinen olo. Ite en alkuun juonut kahvia ollenkaan, nyt on satunnaisesti tehnyt mieli. Tälläkin hetkellä on pikakahvi menossa, pirkan kaakao-capuccino. Oon välillä viikonloppuisin keittänyt sen 2 kuppia kahvia aamulla mutta tuntuu kyllä et kun ei alkuun juonut kahvia ollenkaan on kofeiinille nyt todella herkkä, iltapäivän puolella ei uskalla enää juoda ollenkaan kun haittaa nukkumista.
dulu makaatko selälläsi? Voi kuulemma aiheuttaa huonoa oloa kun kohtu painaa isoja verisuonia ja veri ei kierrä päähän asti. Kokeile olla kyljelläsi hetki ennen kuin nouset ylös että auttaako yhtään. Jos selällään maatessa tulee huono olo ni sitä selällään makaamista pitäis välttää kun voi haitata verenkiertoa myös kohtuun. Mut voihan sitä huimausta tulla muutenkin raskauden aikana, itellä ainakin jossain vaiheessa huimas vaikka nous vaan istumasta seisomaan.