Mulla oli esikoisen raskaudesta ihan sama fiilis,kun itselläni välillä nyt ja teillä..totesin raskauden koitestillä ja terveyskeskuksessa,en silti uskonut kun ei ollu oireita,pientä pahoinvointia alkoi 8+ ja ensimmäiseen ultraan odotin rv11+2,olin silloin jotenkin rauhallisemmin mielin vaikka olikin eka raskaus..sanoin kätilölle,että "no en nyt tiiä onko siellä mitään,kun ei tunnu yhtää siltä kun olisi raskaana" sitten se kysyi,että no onko mulla ollu oireita ja sanoin,että pientä pahaa oloa. Kun se tuikkas sen vaginaalisen ultravehkeen katsoakseen niin ensin ruudulla näkyi pelkkä musta pallo (kohtu) ja sitten sieltä pöllähti sellainen pieni pirpana,joka vastasi viikkojaan. Voin kertoa,että se tunneskaala minkä koin siinä,itkin ja nauroin että ei oo totta,siellä todellakin on kokoajan ollut joku. Ja nyt sanoin tämän siksi,että kun tekin epäilette ja minäkin aina välillä nyt ja epäilin silloin niin se tunne minkä koette siellä,jos siellä onkin jokin pieni. Luulen,että reaktioni olisi ollut vähän vähemmän hysteerinen kun silloin kun epäilin koko asiaa :D nyt kun mietin,että miten jaksoin odottaa sinne asti...ja nyt varailin varhaisultraa..outoo,eiks tän pitäis mennä toisin päin että ekassa ollaan enempi huolissaan? Noh,miten vaan..kuhan meillä kaikilla sieltä pussukoista löytyy se toivottu pieni pampula ja raskaudet sujuu hyvin ! :)