Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Helmikuisilla on oma ryhmä, jotka on samoilla viikoilla kun sinä. Ajattelin, että heillä on varmaan samanlaisia oireita kun sinulla nyt.
Täällä suurinosa on jo esim pahoinvoinnin ohittanut kun ensimmäiset on käyny jo rakenneultrassa. :) Saat toki jäädä tännekkin, mut ajattelin vain jos et ole huomannut että helmikuisilla on oma ryhmä, niin kerron siitä sulle :) Tervetuloa kuitenkin joukkoon :)
 
Mpop ajattelin ihan samaa kun wildis, että siellä helmikuun mamma ryhmässä ois taatusti sulle paljonki vertaistukea kun meneevät samoilla viikoilla sun kans :)
Mutta jos viihdyt paremmin täällä niin tervetuloa vaan :)
 
Juu nii, oon mie siellä helmikuisissa myös, oon surffaillu vähän näissä eri ketjuissa. :) Eihän tää tainnu ollu minkään tietyn la:n ketju?
 
Tää ketju löytyy sen ryhmän alta jossa on laskettuaika joulukuussa 2015 :)
Ja jos teillä ei vielä oo siellä helmikuisissa tämmöstä ketjua ni suosittelen semmosen tekemään , koska itte oon saanu tosi hyvin vertaistukea kun samassa vaiheessa raskautta olevien kanssa oon keskustellu oireista :)
 
Aijaa voi sentään, mie aattelin et tää on joku yleinen, mie varmaan jostain tosta "etusivulta" löysin tän eikä siinä lukenu et minkä alle kuuluu! (kännykällä siis selaan sovelluksen kautta) joo, miepä siirryn tonne helmikuisiin ennemmin kun ootte sen verran pitemmällä, pahoittelut! :D
 
Mäki oon puhelimella ja mulla tossa ainaki lukee et laskettuaika joulukuussa 2015 :D
 
Joo, mulla näköjään lukee raskausoireet, ja sit ku painaa siitä nuolen alas, nii tulee se laskettu aika joulukuussa. No hyvä että selvis tämäkin :D
 
Onko kettään vaivannu raskausmasennus? Mulla on laskettu aika 7.12 ja ku viikkoja on nyt kertyny niin on alkanu kamala masennus vaivaamaan. En tiiä ees että mistä se johtuu mutta kamala pään sisänen kolkutus koko ajan, haluaa olla yksin ja ei kaipaa enää läheisyyttä niin kauheesti ja tuskat on kovat mielialan vaihteluitten kans. Neuvolasta suosittelivat käymään terapiassa nyt loppuraskauden ajan että jos auttais. Mulla ei muuten oo mitään masennusta mutta nyt on alkanu vaivaan. Aattelin tänne laittaa ku raskausoire ja kellään kaverilla ei oo ollu tämmöstä ku ovat oottaneet.

Ja mulla on näin kesäkeleillääki ollu kamala vilu koko ajan, saanu pitkähihasta pitää päällä ja yhtäkkiä sitte taas on niin hirviä hetkittäinen kuuma aalto ja pyörrytys että on ihan oksentaa pitäny :D
 
Kiva kun lapset nukkus yön heräämättä mut ite en todellakaa. Havahdun vaan noin 5-10krt yössä. Vessassa ei tarvi käydä mut herään vaan..
Mulla on kaikissa raskauksissa hiukset ollu odotusaikana paremmassa kunnossa (ei rasvotu nii nopeesti) ja sit 3-4kk synnytykestä alkaa hiustenlähtö joka loppuu muutaman kkn päästä. Mut ei mulla muut huomaa et sitä lähtee mut niitä hiuksia vaan löytyy joka paikasta..
 
Turpookos muilla kuinka herkästi jalat?
Mulla turpoo heti, jos en juo tarpeeks ja jos on kauheen kuuma, niinkun nyt on ollutkin. Samalla jalat tuntuu ihan kuivilta, ja ihan kun olis sisältäpäin jotenkin tulessa.
Rv 17+4
 
Mulla ei oo turvonnu mutta kuumottaa. Koko ajan varsinki yöllä tekkee mieli työntää kylmäkalleja jalkojen väliin tai jotali jääpaloja :D Nyt on tyynyjä tungettu jalkojen väliin mutta ne ei kyllä viilennä. Ku nukkuu niin jalat ei saa olla peiton alla.
 
HelZukka_ sanoi:
Onko kettään vaivannu raskausmasennus? Mulla on laskettu aika 7.12 ja ku viikkoja on nyt kertyny niin on alkanu kamala masennus vaivaamaan. En tiiä ees että mistä se johtuu mutta kamala pään sisänen kolkutus koko ajan, haluaa olla yksin ja ei kaipaa enää läheisyyttä niin kauheesti ja tuskat on kovat mielialan vaihteluitten kans. Neuvolasta suosittelivat käymään terapiassa nyt loppuraskauden ajan että jos auttais. Mulla ei muuten oo mitään masennusta mutta nyt on alkanu vaivaan. Aattelin tänne laittaa ku raskausoire ja kellään kaverilla ei oo ollu tämmöstä ku ovat oottaneet.

Ja mulla on näin kesäkeleillääki ollu kamala vilu koko ajan, saanu pitkähihasta pitää päällä ja yhtäkkiä sitte taas on niin hirviä hetkittäinen kuuma aalto ja pyörrytys että on ihan oksentaa pitäny :D
Click to expand...
Mulla oli alkuraskaudessa raskausmasennusta ja itkin vaan ku oli niin paha olla. Viikon 14 jälkeen rupes helpottaa mutta edelleen tulee puuskittain tosi masentunu olo. Mulla onneks paras kaveri ollu just kans raskaana ja kärsiny samoista oireista niin se jaksaa kuunnella mun itkut ja ymmärtää täysin mun olot. Mä odotan vaan että raskaus olis ohi ja saisin olla taas normaali. Nää hormoonit ei sovi mulle yhtään! Suosittelen jollekkin puhumista vaikka terapeutille, se usein helpottaa jonkun verran..
 
Niin ja lisäyksenä että lapsi on todella toivottu mutta en vaan haluaisi olla raskaana ja on paha olla ku paino vaan nousee enkä tunne kroppaani omakseni ja mitään ei saa syyä (joo liiottelua) ja en saa polttaa (suunnittelin muutenki lopettamista mut nyt on olo et mun oli vaan pakko lopettaa vaikka olisin halunnu polttaa)
 
Mulla on kans pientä alakuloisuutta ollut ilmassa. Puhuminen auttaa, joten suosittelen sitä kaikille. Joskus on hyvä kun käy puhumassa ammattilaiselle, niin sitä uskaltaa kertoa niitä nolompiakin ja "vääriä" ajatuksia.

Menin eilen toteamaan kaverille, että on kumma kun ei ole mitään oireilua siitä, että mahassa asustaa joku. Noh, aamuyöstä alkoi kiitettävät liitoskivut, jotka vain on pahentunut tässä työpäivän aikana. Katotaan, jos särkylääke auttaisi.
 
Täällä myös pientä alakuloisuutta lähinnä syyllisyyden takia kun viikosta 7 eteenpäin on ollu tuota pahoinvointia ja sänkyyn kaatavaa väsymystä, joten kotityöt ja koiranhoito on jääny täysin miehen vastuulle. :/
Mut onneks ei oo masennuksen puolelle vielä kallistunut. Tsemppiä kaikille joilla sitä on <3
 
Mua vaivaa puutuvat kädet. Herään monta kertaa yössä vaihtamaan asentoa kun sormet ja ranteet ihan puuduksissa. Selälleen nukkuminen ei ole mun juttu, mutta olen yrittänyt, kun siinä asennossa ei puudu paikat. Maha on alkanut kasvaa,kokoajan ihan kivikova, onko teillä? Tuo alavatsa siis kova, eli kohdun kohdalta. Aiemmin ei ollut näin kova, nyt kuin kova kilpi. En ole rehkinyt liikaa, joten siitä ei pitäisi johtua. Mutta onko se noin kova loppuun asti :/
 
Aalloissa menee nuo mielialan vaihtelut, joskus hyvä päivä ja joskus kiukuttelen koko päivän, miesparka. Nää muutokset saa vaan pään sekaisin.Joskus miettii että olenko enää sama ihminen, kenen keho tämä on, palautuuko oma vartalo enää takaisin, mutta vauvan takia, eli maailman rakkaimman asian puolesta teen tämän. Se pitää pitää mielessä. Tsemppiä kaikille.
 
Mullakin on ollu tuota että ei vaan jaksais enää olla raskaana. Pari kertaa oon saanu ihan kauhian raivokohtauksen ja nakellu tavaroitaki pitkin seiniä ja ku mies on tullu rauhotteleen niin oon purskahtanu itkuun ja huutanu että en jaksa tätä enää, ei jaksa olla raskaana. Ja välillä on niin kauhia olo että toivon ettei mies tulis ollenkaan töistä kotia että saisin vaan olla yksin peiton alla. Rassaavinta on se että ainaku mua masentaa niin mies syyttää siitä itteensä että hän on muka jotaki mulle teheny. Tekisin mitä vaan osottaakseni ettei mikään johu kenestäkään mutta ei näitä voi poistaakkaan noin vaan näitä oloja :(
 
Nuppu<3: kyllä se kasvava kohtu on semmonen kova möykky. Sitten kun harjoitussupistukset astuvat kehiin, niin se on aika-ajoin kovempi, mutta tietysti vain hetkellisesti. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top